Aamu alkaa taas aamukahvilla parvekkeella. Tuntuu todella luksuselämältä saada aloittaa päivä näin rauhassa, tähän voisi vaikka tottua! Yritän hakea kiireettömyyden tuntua ja rauhallisuutta heti aamusta, kun päivät kuitenkin ovat tällä viikolla täyttyneet vaikka minkälaisesta tohinasta. Kämppä on täynnä kaiken maailman hääaskartelu-laatikoita ja olen ikionnellinen siitä, että rojut viedään pois silmistä tänään illalla. D-day lähenee mutten ihan vielä osaa jännittää itse asiaa. Tällä hetkellä päässä pyörii lähinnä se, muistetaanko pakata kaikki tarpeellinen mukaan. Ehkä huomenna illalla todella ymmärrän, mitä on tapahtumassa!
Onneksi kaiken häseltämisen vastapainoksi olen päässyt treenaamaan ihan kivasti tällä viikolla. Maanantaina tehtiin R:n kanssa illalla jalkatreeni, jonka seurauksena R:n kävely näytti vielä eilenkin lähinnä vaappumiselta. Tiistaina rääkättiin yläkroppaa ja käsiä ihan kunnolla, tehtiin ojentajat ja hauis superina ja voi että taas muistiin miten ihanan hirveää käsitreeni voi olla! R on myös pahimman luokan PT, joka ei todellakaan päästä helpolla. Turha nyyhkiä ettei pysty enää, sen jälkeen tehdään vielä ainakin kaksi toistoa! On myös upeaa katsoa sellaisen ihmisen punttaamista, joka on tehnyt sitä todella kauan ja tietää tasan tarkkaan mitä tekee. Kyllä Jillianin rinnalla R on ehdottomasti suuri innoittajani!
Muistan kun alettiin seurustelemaan ja mentiin ensimmäistä kertaa yhdessä salille. Omasta mielestäni olin todella kokenut salillakävijä ja aloin siinä sitten tekemään perustreeniäni. Saatoin tehdä esimerkiksi narulla ojentajia 40 toistoa putkeen jollain pienellä painolla ja ajattelin, että tämä oli hyvä ja siirtyä sitten reiden loitontajiin ja tehdä taas 40 toistoa. Varmasti ihan järkevää tehdä edes jotakin, mutta eihän sillä tuloksia synny. Taisi R vähän aikaa sitä touhua katsella ja tulla sitten tokaisemaan, että rippuu tietenkin omista tavoitteistani, mutta jos haluaisin kehittää lisää voimaa, niin hän voisi näyttää muutaman jutun. Ja siitä se sitten lähti. Kun ensimmäisen kerran tartuin todelliseen tankoon, niin ei ollut enää paluuta ;) Treenaan oikeastaan poikkeuksetta vapailla painoilla, yksi syy siihen on myös se, etten ehdi käydä salilla niin usein, että olisi järkevää tehdä pienempiä, eristäviä liikkeitä (en siis lainkaan väheksy reiden loitontajien treenaamista!). En ole myöskään hyvin, hyvin pitkään aikaan käynyt ilman R:a salilla, joten on ihan luonnollista että treenataan aina samat liikkeet vuorotellen. Toinen tekee ja toinen varmistaa, siinä on hyvää mottoa myös parisuhteelle! Meille liikunta on yhteinen elämäntapa.
Ja vaikka yhdessä treenaaminen on huippua, täytyy välillä päästellä höyryjä yksinäänkin. Niinpä R lähti eilen kaverinsa kanssa Kivikkoon esteradalle ja minä pääsin vielä taistelemaan Bodycombatiin. Olen päässyt tekemään uuden ohjelmaan nyt kahteen kertaan ja kyllä siinä vain on palaset kohdallaan. Etenkin Matrix-potkussa on sitä jotain! Harmi, että Malmin Fix menee kesäksi remonttiin, joten joudun hakemaan taisteluni muualta. Samalla joudun eroon myös lempiohjaajastani!
Haaveilen vielä viimeisestä lenkistä neiti-ihmisenä tälle illalle. Ja jos mukaan lähtisi vielä tuo sulhokin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti