Kierrellen.

Keskiviikkona aloitettiin virallisen kesälomamme lyhyempi pätkä ja suunnattiin auton nokka kohti mieheni sukutilaa Itä-Suomessa. Kissoja lukuunottamatta maatilan eläimiä ei tilalla enää ole, mutta kunnon maalaistunnelmaa sitäkin enemmän. En tiedä mistä johtuu, mutta tuolla ollessani sydämen valtaa ihan erityinen tunne. Ja milloinkas sitä ihminen olisikaan onnellisempi kuin tallustellessa peltojen keskellä käsi kädessä parhaimman ihmisen kanssa?

No okei, silloin kun pääsee rakkaansa ajaman traktorin kyytiin!

Päätettiin ettei sen suuremmin suunnitella tekemisiä vaan tärkeintä on, että saadaan rentoutua ja olla vain. Niinpä niin. Milloinkahan me onnistutaan tuollaisissa suunnitelmissa?! Torstaipäivä riekuttiin kirkonkylällä Tokmannilla ja kirpparilla, perjantaina olikin sitten pakko päästä salille. Pienestä paikkakunnasta huolimatta kuntosali on tuolla juuri oikeanlainen eikä kertamaksu 3 euroa päätä huimaa. Salikortti pitää aina käydä hakemassa kylän R-kioskilta, salilla kun ei taida olla virallisia työntekijöitä. Tehtiin tehokas koko kropan treeni joka toimi lämmittelynä illan pullanpaistotalkoille (okei, mies paistoi ja minä katsoin). Jottei perjantai-ilta olisi käynyt ihan tylsäksi, käytiin ajelemassa traktorilla tiluksien ympäri!

Lauantaina lähdettiin aikaisin aamulla Savonlinnaan. Lörtsy- ja jäätelöpainotteisen aamupalan jälkeen käytiin jokilaivan  höyrylaivan kyydissä katselemassa Saimaan rantoja ja toinen toistaan hulppeampia huviloita. 

Oikeasti tyytyväinen ilme.

 Jottei menisi lauantaikaan ihan laiskottelun puolelle, päätettiin lähteä vielä treenaamaan. Ollaan jo pitkään haaveiltu revanssia viime juhannuksen supertreenille, joka käytiin tekemässä lukion urheilukentällä. Ideana kiertoharjoittelu niin, että aina kaksi kierrosta juoksua (800 metriä) ja välissä lihaskuntoliikkeitä. Niinpä lähdettiin kuntosalin viereiselle kentälle hikoilemaan, vaikkeivät olosuhteet tosiaan olleet parhaimmat mahdolliset 27 asteen helteessä. Juostiin yhteensä viisi kierrosta ja lihaskuntosettejä tehtiin aina maksimistoistomäärä ja kolme kierrosta. Liikkeet olivat

liikkuva askelkyykky & sammakkohyppy 
istumaannousu & ylävartalon nosto päinmakuulta
liikkuva lankku & Burpee
dipit penkiltä & punnerrukset

Aikaa koko hommaan kului 55 minuuttia ja kyllä viimeisellä juoksukierroksella oli kaikkensa antanut olo. Kesällä pitäisi kyllä enemmän hyödyntää kaikkia ulkoliikuntamahdollisuuksia (muitakin kun vain lenkkeilyä!), varsinkin heinä-elokuussa kun urheilujoukkueet ovat tauolla eikä kentillä yleensä ole vakiovuoroja. Ja mikä parasta, höykytys tähän malliin on aivan ilmaista! Kentältä sitten suoraan rantasaunaan. Paras lauantaipäivä pitkään aikaan! Sunnuntaina käytiin vielä ennen kotiinlähtöä poimimassa metsässä mustikoita ja pihalta mustaviinimarjoja. Kun vaan malttaisi pitää näppinsä erossä niistä vielä jonkin aikaa...

Seuraavat ohjaukset ovat vasta keskiviikkona, joten nautin täysin siemauksin siitä, että saan keskittyä omaan treeniin. Niinpä lähdettiin tänäänkin salille ja lauantaista inspiroituneena tehtiin koko kropan treeni kiertoharjoitteluna. Rakennettiin neljä settiä eri lihasryhmille ja tehtiin isompia liikkeitä minuutti ja pienempiä 30 sekuntia per liike ja kolme kierrosta joka settiä.

kyykky
askelkyykky
staattinen kyykky

kulmasoutu kp
penkkipunnerrus kp
pystypunnerrus kp
ylätalja

hauiskääntö tangolla
ojentajat taljassa
hauiskääntö kp
ranskalainen punnerrus levypainolla

istumaannousu
punnerrukset
lankku

Voi itku ja hampaiden kiristys! Itsehän lähdin treeniin vähän soitellen sotaan, muttei se ollut yhtään niin helppoa kuin olin aluksi ajatellut! Hirveä hiki ja polte koko kropassa kun lähdettiin kotiin päin. Eipä taas tarvinnut miettiä, jäikö joku tekemättä loppuun saakka.  Tätä juuri olen kaivannut kaikkien ohjauksien lomassa, sitä että saan keskittyä ihan itse pelkkään tekemiseen ja antaa kaikkeni. Routine is the enemy, vai miten se meni? Loppuillan aionkin vain keräillä itseäni sohvan pohjalla. Huomisen ponnisteluksi saa riittää Mustasaaren jättikorvapuustien mussuttaminen.

Toimiva konsepti.

Aamu alkaa taas aamukahvilla parvekkeella. Tuntuu todella luksuselämältä saada aloittaa päivä näin rauhassa, tähän voisi vaikka tottua! Yritän hakea kiireettömyyden tuntua ja rauhallisuutta heti aamusta, kun päivät kuitenkin ovat tällä viikolla täyttyneet vaikka minkälaisesta tohinasta. Kämppä on täynnä kaiken maailman hääaskartelu-laatikoita ja olen ikionnellinen siitä, että rojut viedään pois silmistä tänään illalla. D-day lähenee mutten ihan vielä osaa jännittää itse asiaa. Tällä hetkellä päässä pyörii lähinnä se, muistetaanko pakata kaikki tarpeellinen mukaan. Ehkä huomenna illalla todella ymmärrän, mitä on tapahtumassa!

Onneksi kaiken häseltämisen vastapainoksi olen päässyt treenaamaan ihan kivasti tällä viikolla. Maanantaina tehtiin R:n kanssa illalla jalkatreeni, jonka seurauksena R:n kävely näytti vielä eilenkin lähinnä vaappumiselta. Tiistaina rääkättiin yläkroppaa ja käsiä ihan kunnolla, tehtiin ojentajat ja hauis superina ja voi että taas muistiin miten ihanan hirveää käsitreeni voi olla! R on myös pahimman luokan PT, joka ei todellakaan päästä helpolla. Turha nyyhkiä ettei pysty enää, sen jälkeen tehdään vielä ainakin kaksi toistoa! On myös upeaa katsoa sellaisen ihmisen punttaamista, joka on tehnyt sitä todella kauan ja tietää tasan tarkkaan mitä tekee. Kyllä Jillianin rinnalla R on ehdottomasti suuri innoittajani!

Muistan kun alettiin seurustelemaan ja mentiin ensimmäistä kertaa yhdessä salille. Omasta mielestäni olin todella kokenut salillakävijä ja aloin siinä sitten tekemään perustreeniäni. Saatoin tehdä esimerkiksi narulla ojentajia 40 toistoa putkeen jollain pienellä painolla ja ajattelin, että tämä oli hyvä ja siirtyä sitten reiden  loitontajiin ja tehdä taas 40 toistoa. Varmasti ihan järkevää tehdä edes jotakin, mutta eihän sillä tuloksia synny. Taisi R vähän aikaa sitä touhua katsella ja tulla sitten tokaisemaan, että rippuu tietenkin omista tavoitteistani, mutta jos haluaisin kehittää lisää voimaa, niin hän voisi näyttää muutaman jutun. Ja siitä se sitten lähti. Kun ensimmäisen kerran tartuin todelliseen tankoon, niin ei ollut enää paluuta ;) Treenaan oikeastaan poikkeuksetta vapailla painoilla, yksi syy siihen on myös se, etten ehdi käydä salilla niin usein, että olisi järkevää tehdä pienempiä, eristäviä liikkeitä (en siis lainkaan väheksy reiden loitontajien treenaamista!). En ole myöskään hyvin, hyvin pitkään aikaan käynyt ilman R:a salilla, joten on ihan luonnollista että treenataan aina samat liikkeet vuorotellen. Toinen tekee ja toinen varmistaa, siinä on hyvää mottoa myös parisuhteelle! Meille liikunta on yhteinen elämäntapa.

Ja vaikka yhdessä treenaaminen on huippua, täytyy välillä päästellä höyryjä yksinäänkin. Niinpä R lähti eilen kaverinsa kanssa Kivikkoon esteradalle ja minä pääsin vielä taistelemaan Bodycombatiin. Olen päässyt tekemään uuden ohjelmaan nyt kahteen kertaan ja kyllä siinä vain on palaset kohdallaan. Etenkin Matrix-potkussa on sitä jotain! Harmi, että Malmin Fix menee kesäksi remonttiin, joten joudun hakemaan taisteluni muualta. Samalla joudun eroon myös lempiohjaajastani!

Haaveilen vielä viimeisestä lenkistä neiti-ihmisenä tälle illalle. Ja jos mukaan lähtisi vielä tuo sulhokin.

Fit in farm.

Vihdoin on anatomian tentti takana ja on ehditty jo lomailemaankin pari päivää Tampereella. Ehkä voin ajatella sisälläni asuvan ainakin pienen urheilijan, kun ensimmäisenä pakkasin mukaan jumppavaatteet ;) Pääsyy matkaan Suomen Manchesteriin olivat toki ne vihkisormukset (<3) mutta käytiin vähän myös lillumassa hotellin kylpyläosastolla ja treenaamassa Wolf Fitness Clubilla.

Edellisestä salitreenistä olikin jo aikaa (öö liian kauan?!). Tämän perusteella ja kaikkia niitä tuhansia (ei suinkaan liioittelua) penkkejä, tankoja ja käsipainoja kuolaten tehtiin ylävartalopainotteinen kokokroppatreeni:

penkkipunnerrus 2x8, 2x5
ylätalja  2x10, 2x8
alatalja  3x10
vinopenkki käsipainoilla 3x10
takakyykky  2x8, 2x10 
kulmasoutu  2x10
sivutaivutus  2x10
pystypunnerrus käsipainoilla 2x10

Lisäksi tein vielä hack pressissä hyppyjä kolme kasin sarjaa. Tämänkin liikkeen olen oppinut gurultani Jillian Michaelsilta. Ala-asennosta ponnistetaan hyppyyn. Itse en käytä tuossa ollenkaan painoja, eikä kyllä ole ollut tarvettakaan, saa kivasti poltteen ilmankin.

Kuva.

Sain kuin sainkin lisättyä penkki- ja kyykkypainoja! Ehkä jotain Jutta-taikaa tuolla WFC:llä on, motivaatiota ei paljon tarvinnut miettiä kun salin Wall of Famelta tuijottelivat jos minkälaiset kehonrakennusmestarit. Juttaan ei tosin törmätty, mutta nähtiin se toinen niistä sikakörde-miehistä piiskaamassa asiakasta. Ainakin meidän silmiin näytti siltä, etteivät ne Fitfarmin personal trainerit päästä tosielämässäkään asiakkaitaan helpolla. Siihen malliin kyseinen asiakas parkui tuskaansa!
WFC on ehdottomasti yksi parhaista saleista, jolla olen käynyt, ellei jopa paras. Paljon tilaa kahdessa kerroksessa, paljon välineitä, etenkin paljon vapaita painoja. Laitteille oli oma suhteellisen iso tilansa, en tosin käynyt katsomassa mitä kaikkea kyseiseltä osastolta löytyi. Erityisen kiitoksen saa tila, jossa tehtiin kyykyt ja kulmasoutu. Kolme häkkiä ja sen lisäksi iso tila, jossa mahtui meuhkaamaan kunnolla tangon kanssa, vaikka kaveri teki vieressä. Lisäksi yläkerrasta löytyi noin kolmesataa crossaria, juoksumattoa ja kuntopyörää ja tila venyttelylle tai muulle lattiatreenille. Tällainen sali Helsinkiin kiitos!

Kyllä on tällä tytöllä joulu ja pääsiäinen samaan aikaan, kun kotona odotti naapurin vastaanottama DHL:n paketti, joka sisälsi kauan odottamani Bodypump-vaatteet! Ehkä olen viimein myynyt sieluni Les Millsille, mutta näitä kannatti odottaa. Onneksi huomenna on peruslauantaisetti tiedossa ja saan laittaa pumppitunnille uuden uutukaiset kledjut ;)

Kiitos kuvakulmasta kulta.
t. isopää

Housut taisikin olla Street Wear- mallistosta mutta luotto toimivuuteen on kova.
Tykkään erityisesti noista vetoketjuista!

Putkessa.

Pöpöt on nyt selätetty ja hyvä niin, sillä eilen alkoi seitsemän päivän jumppaputki.

Kävin viime keskiviikkona pitkästä aikaa ihan yksin salilla (R:lle tuli joku laiskotus, how weird is that?!). Satuin puntille juuri pahimpaan ruuhkaan, (lue: lähilukion kuntosalikurssin aikaan) joka pakotti tekemään treenin kovalla temmolla. Ja ihan hyvä niin, sain aikaiseksi itselleni pitkästä aikaa myös totaalisen kokovartalojumin, joka ei kyllä ihan vieläkään ole helpottanut. Keskivartalo sai erityisesti uutta kyytiä, kun Annan innoittamana tein sivutaivutuksia 15 kilon painolla. A-U-T-S! Tuon liikkeen voisi kyllä tehdä vähän isommallakin painolla, mutta itselläni ei riitä kädessä voima kannatella kiekkoa. Ehkä jonakin päivänä...

Perjantaina päästiin vihdoin aloittamaan kevään Gospelbicit. Voi veljet että olin sitä odottanut ja kyrpi kyllä enemmän kuin tarpeeksi, kun jouduin ensimmäisen kerran flunssan takia perumaan. Omalle viikonlopulleni ei vain ole parempaa aloitusta kuin Gospelbic! Ohjelmassa oli POWER, eli intervalli-tunti. Olen aikaisemminkin maininnut siitä, miten minulle ohjaamisessa erityisen tärkeää on olla osana liikunnan antamaa hyvää oloa. On mahtavaa nähdä, kuinka asiakkaat (vaikka Gospelbicissä tuntuu jotenkin hassulta kutsua jumppareita asiakkaiksi) antavat kaikkensa, ylittävät itsensä ja lähtevät hymyillen kotiin. Ja perjantai-iltaisin Puistolan kirkolla tämä kaikki tapahtuu! Itselleni tuntuisi kaikista mahdollisista tunneista vaikeimmalta luopua juuri tästä ja toivonkin, että pystyn tulevaisuudessakin jatkamaan näiden jumppaajien kanssa :)

Lauantain treeni koostui melkein viiden tunnin jonottamisesta. Malmille avattiin Fitness 24 Seven-kuntosali, jonne 200 ensimmäistä asiakasta saivat vuoden salikortin 99 eurolla. Voitte vain arvata ketkä tarjoushaukat olivat sitten tuota korttia jonottamassa! Messilän reissu jäi väliin mutta tärkeintä on että vähän säästää :D

Bongaa tarjoushaukka!

Sunnuntaina intervallibodyn lisäksi pääsin ohjaamaan äijätunnin. Nyt keväällä minulla on sunnuntaitunteja vain noin kerran kuukaudessa (omasta toiveestani), mutta erityisesti äijätunnin jälkeen tuli tunne, että voisi niitä olla vähän enemmänkin. Olen äijätunnin(kin) uuteen ohjelmaan ottanut vähän vaikutteita Bodycombatista ja kuinka siistiä on, kun salillinen isoja miehiä vastaa taisteluhuutoihin! Muutenkin tällä tunnilla meno on aina ihan huikea, kun jokainen ukko antaa itsestään aivan kaiken. Eilen jo vähän säikähdin, kun välillä alkoi kuulua tuskanhuutoja. Onneksi ne olivat kuitenkin vain merkki kovasta treenistä eikä mistään vakavammasta :)

Tänään jatkui sitten perusmaanantai  pumpilla ja intervalli-keskivartalolla. Jalkapohjat ja penikat on taas aika kipeät, kun on muutaman päivän sisällä vetänyt niin monta kovaa lattiatuntia. Tänään varsinkaan hypyt eivät meinanneet lähteä ollenkaan, kun päkiöiden ihoa kiristi kovaa. Vaihtelen jumppakenkiä usein enkä pidä samoja kenkiä kahtena päivänä peräkkäin. Tähän asti tuo kikka on tepsinyt, mutta näköjään ei enää. Hyviä vinkkejä jalkojen hoidosta otetaan siis vastaan!

Kultainen kuusikko ja penkkienkkoja.

Näköjään sitä voi vain olla niin kiireinen, ettei ehdi bloggailla ollenkaan niin usein kuin tahtoisi :D Lauantain valmistujaisjuhlat vei tosin suuren osan viikonlopun energiasta ja sunnuntain vietin koko päivän kirkolla järkkäilemässä (ja viettämässä) Valon messua joten treenillekään ei jäänyt aikaa. Ehkä viikonlopun lepo tekee ihan hyvää, tällä viikolla on nimittäin tiedossa jumppaa maanantaista lauantaihin ja ajattelin vielä sunnuntaina käydä pelailemassa sählyä.

Pääsin perjantaina jo kymmenen aikaan koulusta ja suunnattiinkin R:n kanssa salille. Annan blogitekstin ja joulupukin tuoman Arska-kirjan innoittamana päätettiin soveltaa tuota Terminaattorin suosimaa kultaista kuusikkoa vähän sovellettuna.

ylätaljan veto eteen 3x10
penkkipunnerrus   2x10 + 2x10
kulmasoutu  3x10
pystypunnerrus 3x10
takakyykky 3x10
palomiesliike 3x20
hauiskääntö scott-penkissä 2x10 ja ranskalainen punnerrus 2x10 superina

Ai miksi penkkipunnerrusta on kaksi eri sarjaa? Koska sain vihdoin kerättyä rohkeutta lisätä tankoon painoja! Tein ensin kaksi sarjaa normaaleilla painoilla (27,5kg) ja kun ne tuntuivat menevän turhan helposti, hain rohkeasti vitosen kiekot telineestä. Ja kyllä se 30 kilon tanko edelleen vain nousi! Mahtava fiilis, kun olin varmaan ikuisuuden tehnyt samoilla painoilla. Aloin jo epäillä, kehitynkö penkissä ikinä... On se vain niin paljon pään sisältä kiinni, mihin pystyy! Miksi sitä onkin niin vaikea itse uskoa, vaikka hokeekin kyseistä mantraa aina ohjatessakin? Nälkähän tästä jäi ja ensi kerralla taidan uskaltautua lisäämään hippulat lisää :)

Nousee nousee! Ranteiden asentoon voisi kyllä vielä keskittyä...

Biggest Loser -workout!

(Ei-enää-niin-)salainen paheeni (ja R:n myös!) on Suurin Pudottaja-ohjelma. Ohjelmassa minua kiehtoo ja inspiroi se, miten osallistujat pystyvät muuttamaan elämänsä kokonaan. Kyse ei ole vain laihtumisesta, vaan elämänlaadun parantamisesta. On uskomatonta, miten parissa viikossa monet pääsevät eroon lääkkeistään laihduttuaan esimerkiksi kymmenen kiloa. Joka kerta katsottuani ohjelman tekee mieli lähteä salille tekemään last chance workout niin että räkä ja hiki lentää.

Ja niin, kyllä suuri syy ohjelman fanittamiseen on myös Jillian Michaels :)

Mikään yllätys ei siis ole, että maalla löhöillessä läppäriltä pyörii Suurimman Pudottajan kymmenes tuotantokausi. Aikaisemminkin olen maininnut, että R:n kanssa kokeiltiin joitan ohjelmasta nappaamiamme liikkeitä. Suunnattuamme Rantasalmi Gymille päätimme ottaa treeniin mukaan etenkin Jillianin suosimia liikkeitä.

"You won´t stop unless you´re gonna faint, puke or die!"

Tuo viimeinen liike on uusi suosikkini. Tässä tekee työtä enemmän jalat, mutta halutessaan voi tehdä pienemmän kyykyn ja kädet saa enemmän treeniä. Syke nousee myös ihan kiitettävästi!

Jottei näin uuden vuoden aattona pääsisi laiskistumaan, on vielä pari jumppaa pidettävänä ennen kuin käännetään auton nokka kohti Kangasalaa ja ystävien juhlia. Onnellista uutta vuotta kaikille!

P.s. En juuri perusta uuden vuoden lupauksista, mutta hyvä lupaus voisi olla opetella bloggailemaan vähän useammin :)

Joulujumppaa.

Edellisvuoden tapaan lupauduin pitämään joulupyhien jumpat Erällä aatonaattona ja Tapaninpäivänä. Jouluaattona ja -päivänä ei Erällä(kään) sentään jumppailla, joten pari pakollista totaalilepoa tuli joulullekin. 

Rehellisesti vietin aaton ja Joulupäivän sohvalla maaten ja suklaata mussuttaen, enkä kyllä joulupöydässäkään säästelyt herkkujen kanssa. Kuulun niihin ihmisiin, joille ruoka ei ole ainoastaan polttoaine (vaikka joskus rankan treenipäivän jälkeen se nimenomaan on vain sitä!) vaan etenkin juhlapäivinä on kiva nauttia ruoasta hyvässä seurassa. Meillä on aina kotona syöty jouluna todella pitkän kaavan mukaan ja etenkin joulupöydän alkuruoat ovat itselleni niitä parhaita herkkuja: kalaa, maksapateeta, erilaisia leipiä, herkkukurkkuja, mätiä... Tänä vuonna äiti oli tehnyt myös Waldorfin salaattia! R:n kanssa väkerrettiin joulunalusviikoilla kaikki laatikot omin käsin (kermaa ja voita säästelemättä!) ja vaikka itse sanonkin, niin kyllä ne vaan maistuivat ihan sairaan hyviltä! Noiden muutaman herkuttelupäivän jälkeen kuitenkin tekee jo mieli palata ruotuun eikä (uskomatonta mutta totta!) juuri tee mieli edes suklaata.

Aatonaaton jumpassa oli melko hiljaista, ehkä monet olivat jo kuuden aikaan hiljentyneet joulun odotukseen. Havahduin vasta pukkarissa siihen, että olisin todella voinut valita jotain joulubiisejä jumppaan. Soitin sitten venyttelybiisin Juha Tapion joululevyltä. Nappasin Tapaninpäivän kahvakuulaan ja kinkun sulatteluun muutaman helmen Jannalta ja asiakkailta tulikin kivaa palautetta. Äitikin sanoi, että olipa kivoja joulubiisejä jumpassa viitaten Basshunterin Jingle Bellsiin :D 

Aatonaattona löysin itseni jo toista kertaa tällä viikolla salilta. Jos sama meno jatkuu, tuo koko kropan rääkki täytyy varmaan vaihtaa ainakin kaksijakoiseen ohjelmaan. Olen jotenkin taas innostunut salitreenistä, tai raivopuntista niin kuin R:n kanssa sitä kutsumme. Nyt pari viikkoa on menty tällaisella kaavalla:

takakyykky 3x8-10

penkkipunnerrus 3x8-10

ylätalja 3x8-10

alatalja 3x8-10

pystypunnerrus käsipainoilla 3x10

hauiskääntö käsipainoilla istuen 2x10 tai

hauiskääntö scott-penkissä 2x10+ ranskalainen punnerrus tangolla 2x10 (superina)

linkkarit + punnerrukset 3x10

Lisäksi ollaan tehty hömppää eli esimerkiksi sitä seinään nojaamista tai ylämäkikävelyä takaperin. Punnerruksia ei välttämättä tarvitsisi tehdä kun ohjelmaan kuuluu jo penkki, mutta punnertamisessa ei kehity kuin punnertamalla joten ei auta itku markkinoilla. Tykkään kyllä tehdä tuota koko kropan treeniä. Ongelmani salitreenissä on ollut aina se, että kyllästyn nopeasti. Tässä setissä on sen verran vähän liikkeitä, etten ehdi kyllästymään!

Tapaninpäivän kahvakuulatunti oli ensimmäiseni. Vähän jännitti etukäteen, sillä kahvakuula ei ole se kaikkein tutuin väline itselleni. Onneksi Erän kahvakuulatunnit ovat siinä määrin yksinkertaisia, että varsinaisia kahvakuulaliikkeitä ei tarvitse olla kovin montaa, vaan sitä voidaan hyödyntää tavallisissakin lihaskuntoliikkeissä. Tein ohjelman, jossa oli yhteensä kuusi lihaskuntopatteria, joissa jokaisessa oli kolme liikettä (yksi vasemmalle puolelle, yksi oikealle puolelle ja yksi koko kropalle). Jokainen patteri toistettiin kolme kertaa ja yhteensä patterille tuli kestoa 6 minuuttia. Asiakkaat näytti hikoilevan ja osa vähän irvistelevänkin ja on itsellänikin etenkin hauikset ja pakarat aika jumissa!

Tultiin eilen myöhään R:n kanssa maalle ja tarkoituksena on vain vielä löhöillä. Varmasti käydään ainakin kerran hiihtämässä ja piipahtamassa Rantasalmi Gymillä mutta pääpaino on sillä, ettei tarvitse tehdä mitään. Itselläni alkaa jo vähän jalat vipattamaan parin päivän sisälläolon jälkeen mutta yritän nyt malttaa mieleni. Koulu nimittäin alkaa ihan pian ja sitten ei paljon lepäillä enää. Onneksi ulkona pyryttää tällä hetkellä sen verran, ettei kovin paljon edes tee mieli pistää nenää ulos :)

Valmis!

Maanantaina sain kuin sainkin seitsemän vuoden teologian opinnot virallisesti päätökseen ja maisterin paperit kouraan. En oikein osaa sanoa miltä nyt tuntuu (tai on tämän viikon tuntunut), käytännössä en ole kuitenkaan vuoteen juurikaan yliopiston penkkejä kuluttanut ja viimeistenkin opintopisteiden eteen ahersin pitkälti kotona. Junassa matkalla keskustaan fiilistelin kuitenkin vähän näitä opiskeluvuosia kuuntelemalla biisejä, jotka jollain tapaa muistuttivat joistain hauskoista tapahtumista tai ihmisistä. Vaikka tietoakin on toivottavasti tarttunut päähän, opinnoissa suurin merkitys on aivan varmasti ollut opiskelukavereilla ja heidän kanssaan viettämälläni ajalla, unohtamatta tietenkään rakasta tiedekuntayhdistystämme TYT:ä. Onneksi opiskelujen jälkeenkin on elämää ja reippaana maisterisnaisena liityin heti Jumaluusoppineiden alumniyhdistykseen! Itsellänihän tosin opiskelu jatkuu heti tammikuussa Metropoliassa :D

Iloiset maisterit <3

Koko viikko on mennyt pitkälti joulutohinoissa ja ehdittiin me R:n kanssa viettämään vuosipäivääkin keskiviikkona. Treenin puolesta annoin itselleni luvan kevyempään viikkoon ihan sen vuoksi, että saisin keskittyä rauhassa jouluvalmisteluihin. Tosin kyllä tälläkin viikolla on kolme jumppaa ohjattavana ja eilen käytiin R:n kanssa tekemässä kunnon koko kropan raivopuntti. Kokeiltiin myös paria Suurimmasta pudottajasta ( :D) nappaamaani juttua: seinään nojaaminen niin, että jalat on 90 asteen kulmassa ja takaperin kävelyä juoksumatolla isolla kulmalla. Voin kertoa, että tuolla seinään nojaamisella saa kyllä ihan kamalat poltteet reisiin! Tehtiin liike niin, että toisen tehdessä alataljaa, toinen nojasi seinään. R vielä kantoi syliini 15 kilon kiekon ja oikein nautiskellen hidasteli liikkeittensä kanssa. Jippii! Juoksumatolla kävely takaperin oli yllättävän haastavaa eikä vauhtia oikein pystynyt laittamaan kovin suureksi. Juoksin vielä lopuksi ylämäkijuoksua suurimmalla kaltevuudella. Toimii!

Tänään pidin intervallibodyssa uutta ohjelmaa. Lauantaisin käy sen verran enemmän porukkaa kuin sunnuntaisin, ettei kaikille riitä steppilautoja, joita normaalisti käytän ohjelmassa. Uuden ohjelman aloittaminen on aina jännittävää mutta samalla tosi innostavaa! Sekoiluja tuli (tietysti) jonkun verran, mutta monet tulivat kiittelemään tunnin jälkeen. Yksi asiakkaista sanoi tykkäävänsä tunneistani tosi paljon ja käyvän mieluiten juuri niillä. Paras joululahja jonka jumppaope voi saada! Minulla oli jonkun verran paineita tehdä tätä ohjelmaa, sillä edellinen ohjelma oli todella hyvä ja suosittu. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että jonkun verran ainakin onnistuin noihin paineisiin vastaamaan!

Huomenna on illalla yksi tunti ja sen jälkeen pari päivää vapaata. Tapaninpäivänä ohjaan heti aamusta pari tuntia ja illalla lähdetään maalle. Maalla ainakin yritetään ottaa rennosti, tosin haaveillaan kyllä kovasti ainakin yhdestä punttitreenistä ja erityisesti hiihtämisestä! Aion kyllä jättää kaikki treenipaineet kotiin ja vain nauttia joulusta myös syömällä. Mitään kehitystä ei ilman kunnon lepoa tapahdu ja viimeiset muutama viikko on olleet treenin puolesta tosi kovia joten tarvetta levolle todellakin on. Odotan myös vuoden vaihdetta, sillä loppiaisviikonloppuna teen debyyttini Lady Line Malmilla! Nappasin sattumalta Bodypump-sijaisuuden ja voi olla, että jään sinne sijaislistoille, jos kaikki menee hyvin. En ole vielä muutenkaan päässyt ohjaamaan uutta pumppia, joten siinäkin mielessä odotan tuota lauantaita tosi paljon!

Jouluinen iltapala: rahkaa. luumuhilloa ja vähän kermavaahtoa!

Omia treenejä.

Tällä viikolla olen onnekseni saanut keskittyä asiaan, johon ei hyvin pitkään aikaan ole ollut aikaa: omaan treenamiseen. Ohjatessa tulee hikoiltua useamman kerran viikossa, mutta harvassa ovat ne kerrat, kun pääsee itse sinne salin toiselle puolelle.

Lauantaina lähdettiin R:n kanssa tekemään yhteistä punttia. Usein kyllä lähdetään salille samaan aikaan (ja samaan paikkaan) mutta molemmat tekee sitten omia juttujaan, itselläni punttitreeni on keskittynyt oikeastaan kesästä lähtien Bodypumpin ympärille, joko tekniikan tai koreografian harjoitteluun. Usein myös treenailen jumppien lihaskunto-ohjelmat salilla. Mutta on minulla jonkinlainen oikeakin punttitausta, oikeastaan R:n ansiosta. R nimittäin sai minut silloin muutama vuosi takaperin innostumaan salitreenistä ihan kunnolla ja jossain vaiheessa treenailuni koostui lenkistä ja puntista. Olin jo melkein unohtanut, miten parasta peruspunttitreeni onkaan! Tehtiin oikeastaan koko kropan treeni reilussa tunnissa. Tykkään tehdä punttia vapailla painoilla ja välttelen kaikkia laitteita viimeiseen asti. En oikeastaan edes tiedä mistä se johtuu! Ehkä siitä, että kuntosali oli itselleni aluksi pelottava paikka, kun en uskaltanut lähteä kokeilemaan laitteita siinä pelossa, että joku iso körmy tulee neuvomaan. Niinpä tyytyväisenä nostelin käsipainoja aina jossain omassa nurkassa. R:n astuttua kuvioihin tuli tähän(kin) iso muutos. Selkään lätkäistiin tanko ja käskettiin kyykätä. Siitä se sitten lähti. R on ihan mahtava (ja ärsyttävä!) treenikaveri. Voi olla varma, ettei toistot todellakaan jää puoliväliin vaan kaikki tehdään (puhtaasti) loppuun asti. Lopussa saa huijata muttei lintsata! Otettiin nyt tavoitteeksi, että päästäisiin yhdessä treenaamaan kerran viikossa. En pistä vastaan.

Maanantaina pääsin toista viikkoa putkeen intervallisteppiin. Tajusin jälkeenpäin, että kyseessä taisi olla intervallistep-vuosipäiväni! Muistan pari vuotta sitten tuijotelleeni Unisportin joululukkariani ja ähisseeni, ettei samalle päivälle ollut mitään kivaa tuntia. "Meen varmaan tonne steppiin sitten, tuleekohan edes kuuma." Jep. Kyllä tuli. Ja jäin koukkuun ikuisuudeksi! Myönnän myös olevani tässä suhteessa niitä vähän vajavaisia ihmisiä, jotka ovat kiintyneet tietyn ohjaajan tuntiin. Olen käynyt muiden ohjaajien intervallistepeissä, mutta ne eivät sytytä yhtä paljon. Enkä tiedä, osaisinko käydä tämän ohjaajan muilla tunneilla. Steppi on henkireikäni ja se paikka, jossa teen aina täysillä (osaksi myös siksi, että tiedän kyllä sakkokierroksien rapisevan, jos lintsaa). Viime aikoina on tehnyt aika kipeää, kun en ole päässyt perinteiseen maanantaisteppiin. Tähänkin on totuttava, sillä vuoden alusta tuntini siirtyvät maanantaille. Onneksi intervallistep on niin suosittu, että se pyörii useana eri päivänä!

Vaikka rakastankin ohjaamista, oma treeni on kuitenkin täysin asia erikseen. Aina välillä toivon, että olisi enemmän ohjattavia tunteja mutta toisaalta olen tosi onnellinen, että aikaa riittää omalle harrastamisellekin. Töihin on myös aina pakko mennä, vaikkei huvittaisi ja ne tunnit on pidettävä, jotka on sovittu. Oman treenaamisen parhaita puolia on se, että voi itse valita mitä tekee. Jos puntti ei maistu niin voi suunnata vaikka lenkkipolulle.

Huomenna suuntaan heti aamusta kahvakuula-tunnille. Koska itse niin haluan :)

P.s. Olen jo aikaisemminkin hehkuttanut Jillian Michaelsia. Mitä enemmän tuijotan Suurinta Pudottajaa ja nykyään myös Lääkärit-ohjelmaa (joo, tiedän katselevani todellista laatuviihdettä!), Jillianin hahmo tuntuu koko ajan vain kiinnostavammalta. Olenkin nyt pohtinut, josko hän olisi paremmankin tuttavuuden arvoinen. Siksi joulupukin lahjalistaltani saattaakin löytyä seuraava kirja:

Kuva.