Koska olen ollut niin ahkera opiskelija, jumppaaja ja muutenkin hyvä tyyppi, ostin itselleni lahjaksi (ja hirviömorsiamelle lohdutukseksi) SpiBeltin, josta olen lukenut hehkutusta monesta blogista. Pikkuvyöhön mahtuu kätevästi iPhone ja avaimet, siis kaikki mitä juoksulenkille tarvitsee ottaa mukaan. Olen aiemmin käyttänyt käsivarteen laitettavaa kännykkäpussia, mutta huomannut että varsinkin pidemmillä matkoilla iPhone alkaa tuntua melko raskaalta ja rasittaa hartiaa. iPhone on myös sen verran painava, että pussin hihnatarrat saavat olla jykevää tekoa, jotta pussi pysyy paikoillaan. Salilla tuo on vielä toiminut mutta lenkillä ei. Lisäksi kun nyt sattumalta saatoin hukata tuon käsipussin johonkin, SpiBeltin hankkiminen oli täysin välttämätöntä. Minä 1, hirviömorsian 0.
Mutta Myrskyluodon Maijassakin kuulemma sanotaan, että todellinen morsian saa kolme hermoromahdusta ennen häitä. Lähipiirillehän olisi helpompaa, jos hermoilut olisivat keskittyneet tasaisesti koko vuoden ajalle mutta nämä sirpaloitumiset on koettu viimeisen muutaman viikon aikana. Pahoittelut siitä. Nyt kun häihin on enää alle viikko aikaa, olen kuitenkin ymmärtänyt (vihdoin) sen, että kaikki asiat eivät vain voi hääjärjestelyissä mennä putkeen, vaikka kuinka suunnittelisi tarkkaan. Koko järjestelyihin kuuluu niin monta liikkuvaa osaa, ettei mikään ihme, jos jokin ei mene ihanjustniin kun on suunnitellut. Ja mitä sitten, vaikka asiat eivät ihan onnistuisikaan? Tärkeintä on se itse asia. Niin kuin äitikin perjantaina kriisin jälkeen totesi: kyllä me teidät naimisiin saadaan. And that´s the thing that really counts.
Morsian-rankingissa antaisin kuitenkin itselleni ihan hyvät pisteet. En ole hermoillut mistään maailman pienimmistä asioista, vaan stressi on liittynyt esimerkiksi siihen, onko juhlapaikka varmasti varmistettu tai miten istumajärjestys saadaan hoidettua, kun vieraita onkin vähän odotettua enemmän. Onneksi tähän hääporukkaan kuuluu niin monta kylmäkallea, että ylikuumeneva hirviömorsian on saatu viilennettyä nanosekunneissa. Kaikille tuleville morsiamille (ja sulhasille) antaisin neuvoksi, että valitkaa hyvä kaaso ja hyvä bestman. Sellaiset, jotka pysyvät rauhallisina ja osaavat suhtautua stressaavaan naimisiinmenijään tyyneydellä ja rakkaudella. Yksi kätevä pikkuvelikään ei ole pahitteeksi ja jos löytyy vielä vanhemmat, jotka suostuvat viimeisellä viikollakin pussittamaan nonparelleja, olet voiton puolella. Olen ollut todella onnekas saadessani nämä kaikki.
Viimeinen viikko neiti-ihmisenä menee ilman jumppaopeiluja mutta treenaamaan toivottavasti ehdin kuitenkin. Tämä sunnuntai alkoi jo ennen yhdeksää aamukahvilla parvekkeella. Suosittelen. Life is good.
Edit: En tiedä pitäisikö kertoa tätä, mutta hirviö pääsi velä kerran kompuroimaan jaloilleen. Onneksi iskä osaa taikasanat.
