Rätei ja lumpui.

Havahduin tällä viikolla siihen, kuinka paljon treenivaatteita kaapistani oikeasti löytyy. Ja silti on lähes mahdotonta saada jokaiselle treenikerralle puhtaat vaatteet. Tuossa kuvassa on hiestä kuivumassa keskiviikon saldo. Yksinkertaisesti en vain ehdi pestä hikipyykkiä niin paljon kuin sitä tulee - tähän täytyy siis lisätä vielä R:n käyttämät vaatteet. Niinpä jumppatunnilla ei useinkaan kannata asettua ihan viereen jumppaamaan jos ei halua haistella edellisen päivän hikiä jo ennen tuntia. Ällöttävää mutta totta käytännön pakosta.

Treenivaatemäärää katsellessani on vaikeaa uskoa, että vielä pari vuotta sitten en juurikaan miettinyt, mitkä vaatteet vetäisin niskaan lähtiessäni urheilemaan. Kunnolliset lenkkaritkin ostin vasta kaksi vuotta sitten vaikka aktiivisesti olen lenkkeillyt jo ainakin viisi vuotta. Ei siis ihme että jaloissa on jos jonkinmoista kremppaa. Luulen tämän johtuneen siitä, että jalkapalloilijana ei juurikaan ollut mitään väliä, millaisissa kamppeissa lähti harkkoihin. Nappikset tai sisäpelikengät oli oltava, mutta muuten oli ihan se ja sama, kuinka kuluneeseen t-paitaan tuli pukeuduttua. Aerobic-kengät olivat varmaan kymmenen vuotta samat, eipä sillä että kovin usein olisi tullut jumppasalin lattioita kulutettua ennen kuin hankin Unisportin jäsenyyden syksyllä 2010. Voin tunnustaa oikeastaan vähän katselleeni nenänvartta pitkin ihmisiä, jotka huhkivat mitä hienoimmissa vermeissä. Minä vannoin pitkään kuluneiden verkkareiden nimeen niin salilla kuin jalkapallokentälläkin.

Tällä hetkellä myönnän olevani välineurheilija. En kuitenkaan välttämättä pidä sitä maailman huonoimpana asiana. Vaikka on tietenkin kivaa (ja tärkeää) että treenivaatteet ovat  hyvännäköisiä, mielestäni ne myös tekevät treenaamisesta mukavampaa noin ihan konkreettisestikin. Tavallinen puuvillapaita imee kaiken hien itseensä joten miksi en pukisi päälleni varta vasten suunniteltua jumppatoppia, joka siirtää hien pois iholta. Juostessa trikoot ovat huomattavasti kevyemmät kuin verkkarit, jos ei muuten niin ainakin sadesäällä.

Kuva.

Jumppakengissä olen pitkään luottanut Nikeen. Okei, myös vaatteissa. Yksinkertaisesti siitä syystä, että Niken vaatteet ja kengät istuvat itselleni parhaiten. Ehkä olen välillä vähän turhankin merkkiuskollinen, sillä kun keskiviikkona näin kaverini Porthanian aulassa, ensimmäinen kommenttini oli "onks sulla Adidaksen kengät?!" Uskon muiden merkkien olevan varmasti yhtä hyviä kuin Nikekin, mutta esimerkiksi Better Bodiesin vaatteet eivät vain sovi tämän malliselle vartalolle. Adidaksen kenkiä olen kokeillut kaupassa pariin otteeseen, mutta tuntuu että leveästä lestistä huolimatta ne ovat jalalleni liiankin leveitä. Tiedän myös ihmisiä, joille taas Niken kengät eivät sovi lainkaan. Lenkkareissa olen rakastunut Asicsin Cumuluksiin ja taidan taas uusia hankkiessani ostaa samanlaiset. Kengät ovat mielestäni muutenkin todella tärkeä satsaus treeniä ajatellessa, sen opin itse vasta kantapään kautta kun pitkän aikaa treenasin liian vaimennetuilla kengillä. Kannatti uskoa ammattilaisen (ihanan jalkaterapeuttini) sanaan, sillä oikeanlaisten kenkien myötä ovat jalkavaivat helpottaneet huomattavasti. Eilen sain elementtipohjalliset ja odotankin että pääsen kokeilemaan, miten ne vaikuttavat treeniin.

Speaking of which, tällä hetkellä jalat ja reidet ovat AIVAN jumissa. Keskiviikon treeniputki todellakin teki tehtävänsä ja eilinen body-tunti teki selvää vihoviimeisistäkin voimista. Oli pakko vain myöntyä ja ottaa kolmosen käsipainot sillä yhtään isommilla en olisi pystynyt ohjaamaan tuntia ja tekniikkaa puhtaasti. Tänään onkin sitten esimerkiksi portaiden kävely ollut melkoista tuskaa! Varsinkin sisäreidet tuntuvat saaneen kyytiä. Auts! Onneksi lähden viikonlopuksi leirille joten tulee ainakin parin päivän pakkolepo. Sunnuntaina haluaisin päästä salille koska lupauduin ensi perjantaiksi vetämään osan pumpista kaverin kanssa. Parhaista parhainta on se, että hän lupasi lisätä ohjelmaan myös ne aikaisemmin missaamani Ravers in the UK:n ja Shut it down:n. Jee!!