The rep effect.

Perjantai-iltana suuntasin Helsingin Esport Fitnessiin Bodypump 83-jatkokoulutukseen. Vähän etukäteen jännitti, kun en ole aikaisemmin jatkokoulutuksessa ollut. Lisäksi odotukset uutta ohjelmaa kohtaan olivat TODELLA kovat, sillä tätä rakkaussuhdetta kasikakkoseen on vaikea päihittää. Tiesin jo etukäteen, että yksi tuttavani oli tulossa samaan koulutukseen, mutta oli mukava törmätä sitten muihinkin tuttuihin, joihinkin tosi pitkästä aikaa. Lupauduin myös yhdelle kollegalle kokeilemaan hänen Happy Dance- tuntiaan. Näillä tanssitaidoilla siitä tulee jotain todella huikeaa :D Onneksi minulle luvattiin, että jos hoidan sen happy-puolen, ohjaaja hoitaa sen dance-osion.

Bodypump 83 tuomio: ihan kiva. Tai ihan kiva plus.
Ainkaan näin ensimmäisellä kokeilukerralla en syttynyt aivan täysiä. Mukana on muutama kappale, joista saa varmasti ihan huikean paljon irti. Toisaalta mukana on myös biisejä, joiden asemaa en kyllä ymmärrä. Uskon, että hyvä tästä kuitenkin tulee. Ja onneksi ennen joulua pääsee sitten vähän miksaamaan niitä biisejä, jotka ei sittenkään uppoa.

Tässä vähän omaa analyysiani ohjelmasta:

Lämmittely: Pimp Dawg - Set it off
Tästä tykkäsin! Biisi tempaa mukaansa ja tulee se fiilis, että "Jes!Nyt treenataan! Uutena combona (ainakin itselleni) pystysoutu + pystypunnerrus saa kivasti kädet lämpiämään.

Kyykyt: Yesterday affair - Summer of ´69 
Etukäteen puolustelin tätä biisiä, sillä se on mielestäni ihan hauska kappale. No, tämä cover- versio ei tee kyllä oikeutta alkuperäiselle plus ei todellakaan toimi kyykyissä. Haukkarissa tai ojentajassa olisi vielä mennyt (ja ilmeisesti kappale on ollut jossain aiemmassa ohjelmassa) mutta kyykyissä todellinen turn down. Vaikka biisiin on yritetty miksata nousuja ja intensiteettiä, mutta huonoin tuloksin. Kaiken lisäksi tiedossa on viisi kierrosta ja ne on ihan tappavia! Biisivalinta ei todellakaan tee tästä jalkatreenistä miellyttävää saati helppoa.

Rinta: Chris Brown - Turn up the music
Onneksi rinta-biisi nostaa fiilistä. Hyvää perusjumputusta! Tällä kertaa ei punnerreta ollenkaan vaan kolme kierrosta  pelkästään tangolla. Les Millsin ohjeistus on, että painoja tulisi nostaa edelliseen ohjelmaan verrattuna. Not gonna happen! Tulee tekemään todella tiukkaa itselleni ihan jo pelkästään ranteiden puolesta. Onneksi ennen vikaa kierrosta on pieni tauko ;)

Selkä: Fizzy Deejay - Set fire to the rain
Adele on nyt näköjään todella huipulla, kun jälleen on biisi mukana setissä. Tosin melkoisena tekno-versiona. Painoja ei välttämättä tarvitse lisätä, itse lisäsin 1,5kg päätyihin ja saatan laittaa seuraavalla kerralla kilot vielä lisää. Pääpointti selässä on nyt rinnalletyönnöt, joita edellisessäkin ohjelmassa tehtiin. Nyt oikeastaan tehdään vain niitä kahtena erilaisena settinä. Syke nousee todella kiitettävästi ja hyvä jumputus taustalla auttaa jaksamaan biisin loppuun asti. Tämä on hyvä!

Ojentajat: Toy Hypo - Glad you came
Tankolinja jatkuu. Kaksi kierrosta tangolla ja loppuun ranskalaisia punnerruksia ihan muutama. Tosin siinä vaiheessa ei niitä paljon enää jaksaisikaan! Uusi liike työntö ylös + tanko pään yli tuntuu ihanasti ojentajissa. Biisi itsessään on ihan jees, menee samaan kastiin rinta-biisin kanssa.

Hauis: Kelly Clarkson -Stronger (What doesn´t kill you)
Tästä radiohitistä voi olla montaa mieltä mutta minä tykkään! :) Varsinkin haukkariin se sopii jotenkin ihan superhyvin. Sanoja on myös helppo hyödyntää ohjatessa. Setti on melkein tismalleen sama kuin kasikakkosessakin ja taukoon on mahdollisuus, jos lisää painoja. Ensi kerralla saatan laittaa kilot lisää, vaikka lopussa polttelikin melko paljon, niin vielä ei oltu ihan uupumuksessa asti.

Askelkyykky: Manian & Aila - Turn the tide
Rakastamani hyppykyykyt jatkuvat mutta mikä biisi! Ei näin! Ecuadorissa oli jotenkin mieletön fiilis varsinkin juuri niissä hypyissä, mutta tässä ei päästä edes lähelle. Askelkyykyt tehdään kokonaan tangon kanssa joten jalat saa kyllä hyvin hapoille. Pakko kuitenkin myöntää, että tämä oli melkein suurin pettymys koko ohjelmassa.

Hartiat: Scooter feat. Vicky Leandros - C´est bleu
Scooter on palannut pumppiin ja mitä muuta se tarkoittaisikaan kun kauheaa rääkkiä! Punnerruksia tiedossa kaksi kierrosta ja lisäksi come backin tekee vanha tuttu mac raise. Loppuun vielä tangon kanssa pystypunnerruksia. Me like! Vaikka (tämäkään) kappale ei ole yhtä hyvä kuin edellisessä ohjelmassa, Scooterista saa aina lisäpisteitä :)

Vatsat: Nickelback - When we stand together
Näköjään vatsatreenissä ollaan edelleen himmailulinjalla. Itse tykkäisin tehdä myös vatsat samalla temmolla kuin muunkin treenin, mutta Les Millsin mielestä tässä kohtaa voidaan jo vähän jarrutella. Perusnostojen lisäksi tehdään loppuun "korkkiruuvi" eli sivulankusta tuodaan käsi kropan alle niin, että koko kroppa kääntyy keskelle. Tosi haastava liike tehdä oikein! Täällä täytyy ainakin harjoitella aluksi niin, että alempi polvi on lattiassa, jotta liikerata tulee mahdollisimman oikein.

Venyttely: Adam Lambert - Better than I know myself
Yllättäen venyttely ei alakaan selinmakuulta vaan lapsiasennosta siirrytään suoraan lonkankoukistajan venytykseen. Nice. Muutenkin tässä biisissä on melko eri meininki kuin edellisessä ohjelmassa. Tykkään kyllä enemmän tästä. Vaikka toisaalta olihan siinä Il Divo-lopetuksessa oma hohtonsa :D

Koulutuksessa meille painotettiin koko ajan "the rep effectiä" eli toistojen määrää. Les Mills on nyt teettänyt ihan yliopisto-tutkimuksen siitä, miten Bodypump kasvattaa lihasvoimaa paremmin kuin kuntosaliharjoittelu. Edelleenkin niille takarivin jättiläiskorstoille voi siis sanoa, että lihakset eivät pumpissa kasva, mutta voima kehittyy kun toistoja on niin paljon. Meille hoettiin sitä, kuinka "lihas tulee rasittaa uupumukseen asti". Näinhän se on. Pumpilla on omat kannattajansa ja vastustajansa mutta itse uskon, että varsinkin niiden on helppo tulla pumppiin, jotka ehkä vähän pelkäävät kuntosalille menemistä eivätkä oikein tiedä, mitä siellä pitäisi tehdä. Sitä paitsi, onhan Bodypump hauskaa ja elämyksellistä! :) Ainakin itse toivon, että pystyn tunneillani luomaan sitä fitness magicia, jota Les Millsillä niin paljon hehkutetaan.

Lauantai-ilta alkaakin sitten mukavasti BP-videoon tutustumisella ;)


P.s. Ostin tuon ihanan keltaisen Niken topin tänään ja sen kaveriksi olisi kyllä pakko saada tuollaiset vaaleansiniset jumppahousut!

New begginnings.

Kerhokausi alkoi jälleen maanantaina ja kyllä sitä vähän kesän aikana ehti unohtaa, millaista haipakkaa kerhotyö onkaan. Osa kiireestä johtuu varmasti myös keltanokkaisuudestani mutta varmasti yhdeksän eka-kolmasluokkalaisen kaitseminen kokkikerhossa ottaa ketä tahansa sydämen päälle. Onneksi on käynyt niin hyvä tuuri, että kaikki kerholaiset ovat tosi kilttejä eikä mitään pikku ilkimyksiä. Vaikka energiaa riittää useimmiten vähän liikaakin, niin ohjeita noudatetaan ja kuunnellaan aikuisia. Ja kyllä ajattelen että paras palaute mitä näiltä lapsilta saan on se, kun menen käymään koululla ja he juoksevat käytävällä vastaan ja halaavat:)

Tarkoitus oli lanseerata uusi body-ohjelma tänään, mutta päätin kuitenkin mennä kesän ohjelmalla. Toisaalta nämä asiakkaat eivät ole edes voineet tehdä kesän ohjelmaa kuin kerran, koska en ole Unisportilla bodya juuri kesällä ohjannut. Erällä olisi body-tunti huomenna, mutta luulen että sielläkin aloitan uuden ohjelman vasta ensi viikolla. Olen joskus ehkä liiankin kriittinen oman osaamiseni suhteen, mutten vain kestä sitä tunnetta mennä salin eteen ja päässä tykyttää ajatus: "mitä pitikään tehdä seuraavaksi". Kun olen varma siitä mitä teen, tunnista tulee sellainen että asiakkaatkin siellä viihtyvät. Sitäpaitsi voin ainakin kannustaa asiakkaita sitten ottamaan isommat käsipainot, jos ovat  tehneet ohjelman monta kertaa ;) Tänään kannustin (okei, käskin!) yhtä tyttöä ottamaan nelosen painot kolmosien sijaan. Hän on käynyt useamman kerran muilla tunneillani ja tiesin hänen varmasti jaksavan noilla isommillakin. Tuli tosi hyvä fiilis kun hän tuli tunnin jälkeen kiittämään tästä pakottamisesta! Näin kyllä, että painot olivat hänelle melko raskaat, mutta ohjaajan työssä yksi parhaimmista asioista onkin se, että saa kannustettua asiakkaita ylittämään itsensä. Jes!

Sunnuntaina olisi tiedossa intervallibody ja äijätunti. Intervallibodyn ajattelin miksata vanhoista ohjelmista, nyt vain ei yksinkertaisesti ole aikaa tehdä uutta tälle viikolle ja opetella sitä. Erällä on kiva myös se, että intervallibodyssa saa käyttää lautaa tunnilla. Usein olenkin siellä tehnyt niin, että lopputunnin sykeosuuksissa on mahdollisuus käyttää lautaa, jos haluaa. Asiakaskunta on ikähaarukaltaan ja kuntotasoltaan tosi heterogeenistä, joten on parempi antaa vaihtoehtoja niin sykkeissä kuin lihaskunto-osuuksissakin.
Äijätuntia odotan innolla! Viime keväänä tuo tunti oli yksi ihan lemppareistani. Vakiokävijöitä oli kymmenkunta ja varsinkin heidän kanssaan aina synkkasi tosi hyvin. Äijätunti on siis tarkoitettu miehille ja siellä saa höykyttää oikein kunnolla ihan luvan kanssa. Asiakkaat ovat myös hyvin eri ikäisiä, oikeastaan ihan parikymppisistä lähemmäs kuusikymppisiin. Varmaan näistä äijistäkin oli aina hauskaa kun tämmöinen tappi siellä edessä huuteli ohjeita ja rääkkäsi :D Ajattelin tehdä viime kevään rakenteeseen muutoksen, kun ihastuin Unisportin konseptiin uudesta funktionaalisesta harjoittelusta. Liikkeitä ei siis tehdä enää musiikkiin, vaan tehdään lihaskuntopattereita tyyliin 3 liikettä x 1 min x 3. Ja väliin vähän nostetaan sykettä, tietysti. Sormeni oikein syyhyävät päästä suunnittelemaan juuri tätä tuntia!

Mutta ennen sunnuntaita odottaa perjantai-iltojen parhaus eli Gospelbic! Rapakon takaa kun saa mitä tahansa, niin sieltäpä tilattiin ehkä viisi vuotta sitten aerobic-levyjä, jotka on gospelia. Idea oli (ainakin meidän seurakunnassa) alunperin meidän silloisen nuorisopapin, joka ohjaa työnsä ohessa jumppaa. (Kuulostaapaa tutulta, heh ;) Gospelbic oli aluksi ihan perusjumppaa, mutta aika pitkälti jossain vaiheessa zumbailtiin. Muutama vuosi sitten Gospelbicciin tarvittiin tuuraajaa ja minä kaverini kanssa saimme yhden päivän pikakurssin jumppaohjaamisesta. Siitäpä koko ohjaajan urani alkoikin! Gospelbicissä on myös tosi vakiintunut jumppariryhmä, nuoria ja aikuisia. Viime kevään vedin jumppia yksin, kun nuorisopappimme jäi äitiyslomalle. Vaikka joskus olisi huvittanut jäädä perjantai-iltana sohvalle makaamaan, niin Gospelbicin jälkeen oli taatusti hyvä mieli. Mielestäni tämä jumppa on sitä matalan kynnyksen liikuntaa, johon jokaisen on helppo tulla. Kun jumpataan kirkon jumppasalissa, rima osallistua ei todellakaan ole korkea ja se on vain hyvä. Ajattelen että ollaan Gospelbicin avulla saatu paljon sellaisia ihmisiä mukaan seurakunnan toimintaan (ja liikkumaan!) jotka eivät muuten ehkä olisi tulleet. Varsinkin kun mitään veloitusta jumpasta ei tule (vain vapaaehtoinen pari euroa lähetystyölle), toiminta on todellakin kaikille avointa.

Perjantaina pääsen vielä illalla Bodypump-jatkokoulutukseen.  Eräs kaverini on tulossa samaan ryhmään joten on kiva ettei tarvitse mennä yksin :) vähän jännittää, että onko uusi ohjelma yhtä hyvä kuin tämä nykyinen. Ja vähän myös stressaa että pitäisi ihan pian jo hallita tuo Bodypump 83! Ainakin biisilista näyttää ihan hyvältä, joten we´ll see about that!

Love (and) running.

Ei tarvinnutkaan herätä lauantaiaamuna sijaistamaan pumppia joten nukuttiin R:n kanssa pitkään. Olin suunnitellut iltapäivän ohjelmaksi lähinnä siivoamista ja koiran kanssa ulkoilua. Koska juoksut on jääneet viime aikoina hyvin vähälle, ajattelin parhaan tavan valmistautua illan Midnight Runiin olevan valmistautumatta mitenkään. Mitään tavoitteita ei oikein siis juoksun suhteen ollut.

Mutta R olikin järjestänyt ihanan yllätyksen!

Meillä oli maanantaina 1-vuotis kihlajaispäivä, joka vietettiin enimmäkseen hengailemalla yhdessä kaupungilla ja kotona, mikä oli myös mitä parhainta ajanvietettä. Meidän arki kun on pitkälti sitä, että lähdetään aamulla ja nähdään 12 tunnin päästä illalla. Koko viikon R on kyllä ollut vähän salaperäinen eikä ole oikein vastannut kysymyksiin siitä, mitä haluaisi tehdä lauantaina päivällä vai haluaisiko tehdä mitään. Syy oli se, että minut kuskattiin silmät sidottuina Katajanokan vakilahotelliin! :) Jee! 

Käytiin myöhäisellä lounaalla Don Corleonessa ja vaikka olin vakaasti päättänyt, että illan tankkaukseksi riittää salaatti, en pystynyt vastustamaan paikan lihapullia, kun pitkästä aikaa pääsin sinne asti. Nam! Don Corleonessa kyllä kaikki pastat on tosi hyviä ja superisoja. Jälleen kerran jouduin toteamaan että edes tämä pohjaton maha ei pärjää noille annoksille. Pienissä hiilariähkyissä lähdettiin hotellille päiväunille.

Sää ei vaikuttanut koko päivänä kovin lupaavalta ja iltaa kohti sade vain paheni. Pitkään aikaan ei ole tarvinnut tsempata itseään urheilemaan niin paljon, kuin lauantai-iltana. Kun katsoin ulos ikkunasta kaatosateeseen ja vilkaisin hotellihuoneen pehmeää sänkyä, piti monta kertaa vakuuttaa itselleen, että todella lähden juoksemaan. Mentiin R:n kanssa paikalle aika myöhään ja jouduttiin seisomaan narikkajonossakin sen verran kauan, ettei ehditty jäädä odottamaan ystävääni, joka oli myös tulossa juoksemaan meitä seuraavassa lähdössä. Pinkaistiin pikavauhtia lähtöalueelle vain todetaksemme, että lähtöä oli myöhästetty 10 minuuttia - eikä kukaan oikein tiennyt miksi. Ehdin myös nähdä ystäväni ennen lähtöä, joka sattumalta kulki lähtöalueemme ohi. Todettiinpahan vain, että on sitä pahempiakin asioita tehty kaatosateessa. Ja kun lähtölaukaus vihdoin pamahti, ei sadetta oikeastaan enää edes huomannut.

Heti aluksi tunsin, että lounas painoi vielä vatsassa. Päätin, että ensimmäiset neljä tai viisi kilometriä voin ottaa vähän rauhallisemmi, jotta loppumatkan voi juosta täysillä. Oma kokemukseni on, että jos pistäminen alkaa heti lenkin alussa, niin se ei siitä kyllä laannu. Valinta oli ihan oikea, vaikka tuntuikin siltä, että olisin voinut juosta lujempaa. Viiden kilometrin väliaikamme oli kuitenkin jotain 29 minuuttia, vaikka mentiinkin "hitaammin". Loppumatkan jalka suorastaan lensi ja pitkästä aikaa saavutin sen juoksu flown, kun tuntuu siltä kuin melkein lentäisi. Viimeinen kilometri tykitettiin ihan täysillä ja endorfiinit virtasi maaliviivalla 56 minuutin juoksun jälkeen.

Säästä en voi tapahtuman järjestäjiä moittia, sille he eivät mitään voi. Nyt kuitenkin toista kertaa osallistuneena olen jälleen vähän pettynyt Midnight runiin. Kaikki on tapahtumassa ihan jees, mutta fiilis ei kuitenkaan jotenkin nouse niin korkealle, kun tällaisessa jutussa voisi kuvitella. Reitti on kiva muttei ehkä sellainen, mistä itse tykkään eniten. Reitin varrella olleet erilaiset ständit olivat myös ihan kivoja, muttei mitään varsinaisia fiiliksen nostattajia. Ja pakko kyllä sanoa, että vaikka paidan malli oli tänä vuonna parempi kuin viimeksi, olisin kaivannut jotain räväkämpää väriä. Viime vuonna ehkä makeinta koko juoksussa oli se, kun kirkkaan oranssit paidat vilkkuivat pimeällä reitillä. Jos ihan mieletön yöjuoksukärpänen ei ilmoittautumisen alkaessa puraise, niin saattaa olla että ensi vuonna teen tähän aikaan jotain muuta:)

Tämä päivä on kulunut tietokonetta korjaillessa (saatiin ulkoisen kovalevyn avulla toimimaan) ja uutta jumppaa suunnitellessa. Janna totesi blogissaan että biisien valitseminen uuteen ohjelmaan on ehkä kaikista vaikeinta - ja niin ainakin omalla kohdallani on! Tykkään tehdä ohjelmia, joissa on vähän kaikenlaista musiikkia, niin että mahdollisimman moni asiakas löytäisi edes jonkun kivan kappaleen, jonka tahtiin treenata. Usein valitsen listalle eniten perus radiohittejä, niissä kun on yleensä helppo "tahtikaava" (en oiken tiedä miksi sitä pitäisi kutsua :D) johon on helppo rakentaa liikkeet ja sarjat. Pyrin kuitenkin ottamaan mukaan vähän jotain vaihtoehtoistakin ja myös jotain raskaampaa, yleensä lihaskunnon rankimpaan osioon. Saatuani biisit ja koreografian suurinpiirtein suunniteltua, lähdettiin vielä R:n ja kahden ystävän kanssa salille, jossa oma aikani kului lähinnä body-tunnin lihaskunto-osuutta treenatessa. Otin nyt myös tavoitteeksi treenata salilla joka kerta muutaman rinnallevedon - Bodypumpin haastavin liike itselleni on rinnalletyöntö ja siitä juuri tuo alku, rinnalleveto.

Keskiviikkona alkavan body-tunnin lihaskuntobiisit näyttää tältä, itse oon ainakin vähän innoissani :)

Kyykyt: Tacabro - Tacata

Selkä: Lady Gaga - Born this way

Hauis+hartia: Bebe - Malo

Ojentaja: The Sounds - Painted by numbers

"HC-setti": Foo Fighters - All my life

Vatsat: LMFAO - Sexy and I know it

Perjantaina illalla on Bodypump-jatkokoulutus. En oikein tiedä mitä tuolta puolitoistatuntiselta odottaa mutta we´ll see. Onneksi joku on ainakin sen ohjelman suunnitellut puolestani ;)

Tarmo ei tykkää valvomiesta :)

Tähän paljon kirosanoja.

Kello on 19.42 ja olen juuri painanut kameran REC-nappia. Kameran kanssa säätämisen vuoksi tunti alkaa pari minuuttia myöhässä, mutta päätän kuroa ajan kiinni taukojen aikana. Päivällä olen katsonut aiemmin kuvaamani videon, tiedän asiat, joihin minun pitää kiinnittää huomiota.
"Push play and go", ajattelen ja nappaan tangon käsiini. Lämmittelybiisi alkaa, fiilis on hyvä, koreografia sujuu kuin itsestään ja kiinnitän huomioni asiakkaisiin. Tästä tulee varmasti hyvä video.
Kunnes on aika siirtyä lämmittelemään hauista.
Yhtäkkiä kuuluu juuri se ääni, joka aina leffoissa tulee levyn mennessä jumiin. Tiedättekö, se ääni kun ikään kuin kelattaisi musiikkia nopeasti taaksepäin. Käsken asiakkaita pysäyttämään liikkeen, menen soittimen luokse ja äkkiä biisi alkaakin samasta kohdasta uudestaan. "Ehkä se oli vaan tilapäinen häiriö" ja jatkamme ykkössouduista juuri ennen haukkaria.
Ääni kuuluu taas.
Ok, tangot alas ja jätetään lämmittely kesken. Edellisenä päivänä tuttuni totesi, etteivät ne Les Millsillä välitä, jos videosta puuttuu minuutti ja nyt oli kyse ehkä 30 sekunnista. Päätin, että jos en sekoile enkä itse hämmenny, videosta tulee ihan kelpoinen.
Kyykkypainojen ohjeistus ja tangot selkään. Kyykkybiisin intro lähtee käyntiin, se syntikkafiilistely ja ehditään tehdä yksi superhidas kyykkäys.
Taas se ääni.
Tangot alas. Sekunnin sadasosan mietin vaihtoehtoja: säädänkö levyn kanssa vai menenkö hakemaan iPodin (joka tarkoittaisi sitä, ettei videota voisi lähettää). Päädyn jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja juosen nopeasti pukkariin, kun asiakaspalvelustakaan ei löydy varalevyä.
Kamera jäi pyörimään mutten viitsinyt edes yrittää keskittyä siihen, näynkö videolla vai en.

Tällä kertaa Bodypump tuntui olleen todellakin taistelua: itse treenikin oli tietysti rankka mutta kyllä piti taistella itseni kanssa, että sain pidettyä homman hanskassa enkä päästänyt v*tutusta valloilleen. Pikkuhiljaa käy nimittäin rasittamaan tuo kameran kanssa ravaaminen ja sen asetteleminen. Yritän ajatella positiivisesti ja miettiä, että sain ainakin lisää ohjauskokemusta pumpin osalta, mutta haluaisin jo vihdoin päästä lähettämään sen videon, kun olen nyt jo niin monta kertaa sitä yrittänyt kuvata ja miettinyt, mihin asioihin pitää kiinnittää huomiota. Kun itselläni ei ole edes vakkari pumppia lukkarissa, niin vähän stressaa että miten saan videon kuvattua. Onneksi pomoni lupasi selvittää vaihtoehtoja, kun tänään soitin ja avauduin asiasta. En tiedä saanko uutta pumppilevyä kuitenkaan, joten miksatessa täytyy kääntyä kollegoiden puoleen.

Tänään on ollut koko päivän fiilis, että olisi pakko päästä purkamaan turhautumista treeniin, mutta täällä toimistolla istun (ja kirjoitan tätä koska oma tietokone tippui aamulla lattialle ja hajosi - JES!) edelleen. Onneksi illalla on tiedossa kesäteatteria, joten vaikken ehtisikään treenaamaan niin ainakin joku rentoutus on tiedossa. Huomenna on edessä Midnight Run, jota myös odotan innolla - viime vuonna tapahtumassa oli ainakin hyvä meininki!

Minulla on punttifiilis!

Kävin eilen pitkästä aikaa YKSIN salilla ja kyllä teki hyvää.
Vaikka tykkään käydä R:n kanssa yhdessä puntilla ja vaikka molemmat tehdään siellä lähes aina ihan omia juttujamme, niin yksin vääntämisessä on silti ihan erilainen fiilis. Tuntuu että keskittyminen tekemiseen on silloin ainakin 110% kun ei tarvitse koko ajan olla iskemässä silmää jollekin ;) No ei. You know what I mean.
Huippufiilikseen varmasti vaikutti myös se, että kerrankin kuuntelin omaa kroppaa ja päätä: olin sunnuntaista asti suunnitellut lähteväni lenkille lauantaista Midnight Runia ajatellen, mutta kotiin päästyäni juokseminen ei kiinnostanut yhtään. Salille lähteminen suorastaan kutkutti. Kävin koiran kanssa pohtimiskävelyllä ja yritin pakottaa itseni ajattelemaan, että kyllä se lenkki varmaan on ihan kivaa kuitenkin, muttei silti kiinnostanut yhtään. Niinpä päätin kerrankin tehdä mitä huvittaa ja hyppäsin pyörän selkään ja polkaisin salille. Ja oli muuten hyvä päätös!
Olen nyt kesän aikana treenannut salilla oikeastaan vaan pumppia. Meidän lähipuntilla on vähän ahdasta eikä pumppitankoja löydy mutta onneksi sentään tankoja niin, että liikkeet pystyy tekemään suurinpiirtein oikein. Nyt yhteen nurkkaan on ilmestynyt myös steppilauta, joten dipitkin onnistuu tekemään niinkuin pumpissa pitää. Ja aijai sitä ihanaa poltetta kun tekee askelkyykyt 20 kilon tangolla!Vedin eilen koko ohjelman läpi tosi nopeella temmolla ja kyllä jalat tutisi ihan kivasti kun lähdin polkemaan kotiin. Tätä lisää!

Illalla pääsin minäkin osaksi sitä muutaman (kymmenen?) tuhannen suomalaisen joukkoa, joka sai nauttia Lady Gagan showsta. Liput maksoivat hunajaa mutta meininki oli kyllä jokaisen sentin arvoinen! Gaga on esiintyjänä ihan omaa luokkaansa ja propsit kyllä lähtee siitä, miten nainen antoi itsestään kaiken siellä lavalla. En voi sanoa fanittavani Gagaa, mutta kyllä noita hittibiisejä on jumppaohjelmiini eksynyt aina silloin tällöin (niin kuin myös tulevassa body-ohjelmassa) ja kaikessa outoudessaan leidi G on hyvä artisti ja lahjakas laulaja. Ainakin hän tuntuu tietävän, mistä kolosta sitä kultaa saa kaivettua! Fanikaupasta lähti matkaan treenipyyhe (liekö ehkä kuitenkaan siihen tarkoitukseen suunniteltu) ja siihen käyttämäni rahakin menee Lady Gagan hyväntekeväisyysjärjestöön. 

Eikö muuten näytäkin siltä, että tässä olisi yhdistetty kaksi eri kuvaa?!

Keikan takia nukkumaanmeno venyi yhteen asti ja oli melkoinen horror-herätys 7.15 ja päivän ohjelmana kuusituntinen syyskokous. Onneksi päivä oli aika vapaamuotoinen, käytiin läpi seurakunnan viestintästrategiaa pienryhmätyöskentelynä. Iltapäivän päätteeksi jaettiin kunniamerkit niille, jotka olivat olleet töissä 30, 20 ja 10 vuotta. Oli vähän hullua katsella, kun kymppimerkin pokkasivat monet sellaiset työntekijät, jotka ovat aloittaneet niihin aikoihin kun itse kävin riparin. Taitaa siitä olla siis jo vähän aikaa ;) 

Huomenna odottaa lisenssivideonkuvausyritys numero kolme. Tällä hetkellä todella toivon, että taikauskosta on jotain hyötyä ja kolmas kerta toden sanoo. 83-ohjelman jatkokoulutus on ensi viikolla joten pikkuhiljaa pitäisi saada video onnistumaan, että voin vielä lähettää vanhalla ohjelmalla kuvatun. Wish me luck!:)

Helsinki City Triathlon.

Yhtäkkiä onkin triathlon takana.

Myönnän, että lähdettiin eilen Helsinki City Triathloniin vähän takki auki. Tuntuu, ettei ole oikein ollut edes aikaa ajatella koko tapahtumaa, vastahan me palattiin Suomeen ja töitäkin on riittänyt tällä viikolla. R:lle ehdittiin hankkia lainapyöräkin vasta tiistaina ja kypärä haettiin lauantaina matkalla tapahtumaan. Vielä kun loppuviikko meni pumppaillessa niin valmistautumisesta triathloniin ei kyllä voida puhua. Olipahan ainakin iltapäivä yllätyksiä täynnä!

Kun oltiin taluttamassa pyöriä parkkiin törmättiin pariin ystävääni, jotka olivat olleet aamupäivän lähdössä. Olin ajatellut, että kyllä me varmasti selvitään puoleentoista tuntiin koko homma (uintia siis 300 metriä, pyöräilyä 10 kilometriä ja juoksua kolme kilometriä), kun kaverit kertoivat päässeensä alle tuntiin. Mitään tavoiteaikaahan meillä EI pitänyt olla, mutta pieni kilpailuvietti heräsi kuitenkin: pakko saada ainakin yhtä hyvä aika kuin kavereillani. Jännitys alkoi pikkuhiljaa tuntua vatsassa kun mentiin katselemaan muita lähtöjä eikä sitä helpottanut yhtään se, että oma lähtömme myöhästyi puoli tuntia. Puoli tuntia lisää aikaa panikoida!

Yritin olla etukäteen kauhistelematta uintiosuutta. 300 metriä on ihmiselle lyhyt matka mutta minulle todella pitkä. En ole ikinä ollut mikään uimari ja oikeastaan opin uimaankin vasta 16-17-vuotiaana eikä tekniikkani ole sen jälkeen juurikaan kehittynyt. Luotan sammakko-tyyliin ja silloin muutaman sadan metrin matkakin tuntuu kilometreiltä. Uiminen oli kuin olikin todella rankkaa, mutta olen ylpeä siitä, että suoriuduttiin siitä alle kymmeneen minuuttiin. R olisi varmaan polskutellut nopeamminkin mutta kun sovittiin että mennään yhtä matkaa, niin sitten kelluttiinkin siellä yhdessä.

Vaihto uinnista pyöräilyyn tuntui kestävän ikuisuuden. Oli yllätävän vaikeaa saada vaatteita uikkarin päälle ja luovutin suosiolla paidan kanssa. Pyörä piti taluttaa altaalta noin sadan metrin matka ja me huipputriathlonisteina tietenkin juostiin koko matka. Pyörällä poljettiin viiden kilometrin reitti kahteen kertaan. Vaikka pyöräni onkin ihan hyvä muuten, mutta tässä kisassa olisi kaivannut enemmän (toimivia) vaihteita. Alamäissä ei oikein pystynyt polkemaan kun alkoi polkemaan tyhjää :D Yllättävän rankkoja mäkiä olivat keksineet reitin varrelle, jossa jalat pääsivät kyllä koetukselle.

Uinnin jälkeen oli vuorossa juoksu. Olin koko ajan luottanut, että juoksussa pystytään sitten kirimään se, missä aikaisemmin ollaan jääty jälkeen. Eipä ole ikinä tuntuneet jalat niin pökkelöiltä kuin tuon pyöräilyetapin jälkeen! Tuntui samalta kuin unessa yrittäessään juosta: jalat ei meinaa liikkua yhtään. Olin ihan varma, että ei ehditä alle tuntiin, kun juoksuvauhti tuntui ihan älyttömän hitaalta. Jotenkin ihmeen kaupalla juostiin kolme kilometriä 16 minuuttiin ja lopullinen aika oli 56.03. Jee! Hauskaa oli myös se, että kun päästiin maaliin ja eräs toimitsijoista tuli ottamaan ajanottochipiä jalastani, hän yllättäen huudahti: "Onnea!Ja mä muuten käyn sun jumpassa!" :)

Helsinki City Triathlon oli ehdottomasti parhaiten järjestetty urheilutapahtuma, jossa olen ollut. Etukäteen jännitti esimerkiksi se, miten kaikkien tavaroiden kanssa käy, miten vaihdot sujuvat, onko pyöräily turvallista...Kaikki meni ihan loistavasti! Tavaroiden kanssa ei tarvinnut säätää yhtään ja toimitsijat osasivat asiansa todella hyvin. Koska lähdöt oli porrastettu sopivin välein ja sopivan kokoisiin ryhmiin, ryysistä ei tullut missään vaiheessa ja oli kiva tehdä omaa suoritusta, kun ei tarvinnut väistellä ketään. Etenkin toimitsijoille annan kiitosta, kaikki olivat tosi iloisia ja kannustivat reitin varrella. Kokonaisuudessaan tapahtumasta jäi hurjan hyvä fiilis ja paikan päällä oli koko ajan tosi hyvä tunnelma! Ensi vuonna olen ehdottomasti mukana! :)

Aikuisten työ.

Tiistaina koitti paluu arkeen.
Vaikka lomaa (ja leirivapaita) ei ollut kertynyt kuin kaksi viikkoa, onnistuin kyllä saamaan ihan täydellisen irtioton töistä. Pari ensimmäistä lomapäivää työasiat pyörivät vähän mielessä, mutta koska olin tehnyt kaikki asiat mahdollisimman valmiiksi ennen lomaa, pystyin nauttimaan vapaapäivistä (ja vaelluksesta) ihan täysillä.
Juuri nuo valmistelut ennen lomalle lähtöä tekivät tästä kesälomasta ihan erilaisen kuin ennen. Kaupan kassalta vain lähti kesälaitumille ilman sen kummempia järjestelyjä. Nyt piti varmistaa, että kaikki tarvittavat kerhomainokset oli tulostettu, olin ottanut kouluihin yhteyttä ja niin edelleen. Lisäksi ensimmäistä kertaa elämässäni laitoin sähköpostiin ja puhelinvastaajaan (tosin vastaajaakaan en ole aikaisemmin omistanut) poissaoloviestin! :D
Valmisteluista huolimatta töitä on tällä viikolla riittänyt. Päätimme myös kesän alussa työkaverini kanssa järjestää nyt tulevana sunnuntaina perheiden liikuntapäivän, joka on myös työllistänyt ensimmäisenä työviikkona. Onneksi kerhotoiminta alkaa vasta viikon päästä ja ensi viikko on vielä aikaa tehdä järjestelyjä ja orientoitua taas siihen, että töitä saa tehdä aamusta iltaan. Vaikka tuntuu vähän hurjalta, että pian taas menee kaikki illat töissä, ajattelen, että sijaisuuteni loppuu kuitenkin lokakuun lopussa eikä kiirettä kestä sen pidempään. Muut työkaverini aloittavat kerhonsa vasta myöhemmin, heillä kun kerhokausi kestää sitten koko vuoden. Pääsin myös mukaan toteuttamaan viidesluokkalaisten ryhmäytystuntia, siitä olen ihan erityisen innoissani!

Ensimmäistä kertaa elämässäni on myös tilanne, kun en tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 31.10. jälkeen kalenterissani on jumppia lukuunottamatta ihan tyhjää. Olen lähettänyt avoimia hakemuksia tosi moneen paikkaan, mutta missään ei ole ollut papin paikkaa auki. Kahteen Helsingin seurakuntaan oli nuorisopapin sijaisuus auki (ja niihin myös hain), mutta en tullut valituksi haastatteluun. Toissapäivänä laitoin paperit Järvenpäähän, jossa sijaisuus alkaisi joulukuussa. Työalana olisi aikuistyö ja se kuulostaa kyllä kiinnostavalta! Olisi mielenkiintoista päästä suunnittelemaan aikuisten ja etenkin nuorten aikuisten toimintaa. Muutenkin itseni kannalta olisi ihan loistavaa päästä töihin joulukuussa, koska silloin ei tulisi niin kiire suorittaa sitä viimeistä (kyllä!) tenttiä. Peukut pystyyn siis!

Sitten jumppa-asiaa.
Torstaina oli lisenssivideonkuvausyritys numero 2. R oli mukana kameramiehenä ja odotukset olivat korkealla, kun keskustan salissa on paremmat paikat, johon kameran voi laittaa. Kävin keskiviikkona salilla treenaamassa vielä ohjelman läpi, joka ei sitten kuitenkaan ollut hyvä idea. Kaikki lihakset olivat ihan jumisssa! En muutenkaan pysty laittamaan omia maksimipainoja ohjatessa, mutta nyt oli pakko tiputtaa huomattavasti pienempiin painoihin. Varsinkin kyykyt ja askelkyykyt tuottivat ihan hirveää tuskaa. Askelkyykyissä jouduin sitten vähän lintsaamaan ja "säätämään äänenvoimakkuutta" kun tekniikka alkoi pettää ihan täysin. Punnerruksia en myöskään pystynyt tekemään suorilta jaloilta, kun kädet oli niin kipeät. Argh! Näköjään melkein kuukauden tauko treenissä ei tee pelkkää hyvää. Tai ei ainakaan ehkä pitäisi aloittaa uudestaan niin kovaa, kun heti sunnuntaina menin pitämään kahta jumppaa. Ehkä se tästä. Kroppa on vielä aika pökkelö, mutta ehkä tämän päivän triathlon avaa paikkoja ;)
Ensi viikolla siis jälleen uusi yritys videon kuvaamisessa. Kyllä tuosta videosta näkee kaiken tarpeellisen, mutta en ole itse siihen tyytyväinen. En halua saada palautetta asioista, jotka tiedän jo etukäteen, että olisi pitänyt tehdä toisin. Keskustan jumpparit pääsevät siis taas osallistumaan elokuvan tekoon! ;)