Kerhokausi alkoi jälleen maanantaina ja kyllä sitä vähän kesän aikana ehti unohtaa, millaista haipakkaa kerhotyö onkaan. Osa kiireestä johtuu varmasti myös keltanokkaisuudestani mutta varmasti yhdeksän eka-kolmasluokkalaisen kaitseminen kokkikerhossa ottaa ketä tahansa sydämen päälle. Onneksi on käynyt niin hyvä tuuri, että kaikki kerholaiset ovat tosi kilttejä eikä mitään pikku ilkimyksiä. Vaikka energiaa riittää useimmiten vähän liikaakin, niin ohjeita noudatetaan ja kuunnellaan aikuisia. Ja kyllä ajattelen että paras palaute mitä näiltä lapsilta saan on se, kun menen käymään koululla ja he juoksevat käytävällä vastaan ja halaavat:)
Tarkoitus oli lanseerata uusi body-ohjelma tänään, mutta päätin kuitenkin mennä kesän ohjelmalla. Toisaalta nämä asiakkaat eivät ole edes voineet tehdä kesän ohjelmaa kuin kerran, koska en ole Unisportilla bodya juuri kesällä ohjannut. Erällä olisi body-tunti huomenna, mutta luulen että sielläkin aloitan uuden ohjelman vasta ensi viikolla. Olen joskus ehkä liiankin kriittinen oman osaamiseni suhteen, mutten vain kestä sitä tunnetta mennä salin eteen ja päässä tykyttää ajatus: "mitä pitikään tehdä seuraavaksi". Kun olen varma siitä mitä teen, tunnista tulee sellainen että asiakkaatkin siellä viihtyvät. Sitäpaitsi voin ainakin kannustaa asiakkaita sitten ottamaan isommat käsipainot, jos ovat tehneet ohjelman monta kertaa ;) Tänään kannustin (okei, käskin!) yhtä tyttöä ottamaan nelosen painot kolmosien sijaan. Hän on käynyt useamman kerran muilla tunneillani ja tiesin hänen varmasti jaksavan noilla isommillakin. Tuli tosi hyvä fiilis kun hän tuli tunnin jälkeen kiittämään tästä pakottamisesta! Näin kyllä, että painot olivat hänelle melko raskaat, mutta ohjaajan työssä yksi parhaimmista asioista onkin se, että saa kannustettua asiakkaita ylittämään itsensä. Jes!
Sunnuntaina olisi tiedossa intervallibody ja äijätunti. Intervallibodyn ajattelin miksata vanhoista ohjelmista, nyt vain ei yksinkertaisesti ole aikaa tehdä uutta tälle viikolle ja opetella sitä. Erällä on kiva myös se, että intervallibodyssa saa käyttää lautaa tunnilla. Usein olenkin siellä tehnyt niin, että lopputunnin sykeosuuksissa on mahdollisuus käyttää lautaa, jos haluaa. Asiakaskunta on ikähaarukaltaan ja kuntotasoltaan tosi heterogeenistä, joten on parempi antaa vaihtoehtoja niin sykkeissä kuin lihaskunto-osuuksissakin.
Äijätuntia odotan innolla! Viime keväänä tuo tunti oli yksi ihan lemppareistani. Vakiokävijöitä oli kymmenkunta ja varsinkin heidän kanssaan aina synkkasi tosi hyvin. Äijätunti on siis tarkoitettu miehille ja siellä saa höykyttää oikein kunnolla ihan luvan kanssa. Asiakkaat ovat myös hyvin eri ikäisiä, oikeastaan ihan parikymppisistä lähemmäs kuusikymppisiin. Varmaan näistä äijistäkin oli aina hauskaa kun tämmöinen tappi siellä edessä huuteli ohjeita ja rääkkäsi :D Ajattelin tehdä viime kevään rakenteeseen muutoksen, kun ihastuin Unisportin konseptiin uudesta funktionaalisesta harjoittelusta. Liikkeitä ei siis tehdä enää musiikkiin, vaan tehdään lihaskuntopattereita tyyliin 3 liikettä x 1 min x 3. Ja väliin vähän nostetaan sykettä, tietysti. Sormeni oikein syyhyävät päästä suunnittelemaan juuri tätä tuntia!
Mutta ennen sunnuntaita odottaa perjantai-iltojen parhaus eli Gospelbic! Rapakon takaa kun saa mitä tahansa, niin sieltäpä tilattiin ehkä viisi vuotta sitten aerobic-levyjä, jotka on gospelia. Idea oli (ainakin meidän seurakunnassa) alunperin meidän silloisen nuorisopapin, joka ohjaa työnsä ohessa jumppaa. (Kuulostaapaa tutulta, heh ;) Gospelbic oli aluksi ihan perusjumppaa, mutta aika pitkälti jossain vaiheessa zumbailtiin. Muutama vuosi sitten Gospelbicciin tarvittiin tuuraajaa ja minä kaverini kanssa saimme yhden päivän pikakurssin jumppaohjaamisesta. Siitäpä koko ohjaajan urani alkoikin! Gospelbicissä on myös tosi vakiintunut jumppariryhmä, nuoria ja aikuisia. Viime kevään vedin jumppia yksin, kun nuorisopappimme jäi äitiyslomalle. Vaikka joskus olisi huvittanut jäädä perjantai-iltana sohvalle makaamaan, niin Gospelbicin jälkeen oli taatusti hyvä mieli. Mielestäni tämä jumppa on sitä matalan kynnyksen liikuntaa, johon jokaisen on helppo tulla. Kun jumpataan kirkon jumppasalissa, rima osallistua ei todellakaan ole korkea ja se on vain hyvä. Ajattelen että ollaan Gospelbicin avulla saatu paljon sellaisia ihmisiä mukaan seurakunnan toimintaan (ja liikkumaan!) jotka eivät muuten ehkä olisi tulleet. Varsinkin kun mitään veloitusta jumpasta ei tule (vain vapaaehtoinen pari euroa lähetystyölle), toiminta on todellakin kaikille avointa.
Perjantaina pääsen vielä illalla Bodypump-jatkokoulutukseen. Eräs kaverini on tulossa samaan ryhmään joten on kiva ettei tarvitse mennä yksin :) vähän jännittää, että onko uusi ohjelma yhtä hyvä kuin tämä nykyinen. Ja vähän myös stressaa että pitäisi ihan pian jo hallita tuo Bodypump 83! Ainakin biisilista näyttää ihan hyvältä, joten we´ll see about that!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti