Slowing down.

Viikonlopun pumppaamisen jälkeen ei paljon lepoaikaa jäänyt, kun maanantaiaamuna starttasi lasten päiväleiri. Hirveästi en väsymykseltäni ehtinyt etukäteen jännittää, mutta pakko myöntää että leiriläisten alkaessa valua kerhohuoneelle puoli yhdeksän aikaan, pieni naru alkoi kiristää kaulan ympräillä. Minä olisin päävastuussa näistä 15 lapsesta viikon ajan ja tiedossa olisi reissuja ympäri Helsinkiä ja Vantaata. Onneksi apunani oli ihana kollega ja rakas ystävä kesätyöntekijän muodossa, yksin tällaista laumaa olisi ollut mahdotonta hallita. Uudella tavalla tällä viikolla tajusin sen, että olen ihan oikeassa työpaikassa, jossa minulla itsellä on päävastuu asioista. Se tuntuu vähän pelottavaltakin mutta myös hyvältä. Viikon päätteeksi oli ihanaa kuulla lapsilta, että minun ja muiden ohjaajien heille suunnittelema leiri oli onnistunut ja että heillä oli ollut hauskaa. Vaikka välillä olen kokenut jopa epätoivon hetkiä tämän työn parissa, tällä viikolla koin todella onnistuneeni. Ja taisinpa saada syksylle pari uutta kerholaistakin :)

Jokakesäinen perinne: Mustasaaren jättikorvapuusti.

Viikon vähäiset yöunet johtivat siihen, että loppuviikosta simahdin joka ilta jo viimeistään kymmeneltä. R lähtee aina seitsemän jälkeen töihin ja tällä viikolla ajattelin nousta samaan aikaan, turhaan jäisin puoleksi tunniksi nukkumaan kun toinen kuitenkin hääräilee ympäri asuntoa. Sen ansiosta ehdin myös joka aamu koiran kanssa pidemmälle lenkille, oli ihanaa kävellä rauhassa pellon ympäri kun muu Tapanila vielä nauttii kesälomaunista. Koira tosin olisi mieluummin varmaan jäänyt vielä nukkumaan, koska käpertyi aina heti sisään tultuamme sohvan nurkkaan kuorsaamaan.

Eniten tällä viikolla on kuitenkin mielessä pyörinyt pumppi. Päätin ottaa härkää sarvista ja lupautua ohjaamaan kaverin kanssa puolet ohjelmasta ensi viikolla. Biisien opetteleminen tuntuu melko helpolta ja olen ahkerasti kuunnellut niitä koiran kanssa ulkoillessa ja junamatkoilla. Yhtenä päivänä katsoin myös koko videonkin läpi, joka oli yllättävän viihdyttävä! Videolta oppii tosi hyvin tekniikkaa ja ehkä vähän jotain läppääkin, jota voi tunnilla heittää. Ojentaja-biisissä on tosi osuvat sanat, joita varmaan moni käyttää. Doctor, doctor! Kävin myös pari kertaa treenaamassa salilla ohjelmaa, oli siinä kanssatreenaajilla varmaan hauskaa katseltavaa. Yritän aina harjoitellessakin (mitä tahansa ohjelmaa) hymyillä ja äänettömästi antaa ohjeita. Onnea vaan Malmin Fix, olette saaneet uuden hullun salillenne.

Perjantai-iltana käytiin R:n kanssa purjehtimassa meidän kanttorin veneellä. Retki venähti oletettua pidemmäksi, mutta kivaa oli ja paljon opittiin uutta. Tarkoitus olisi, että minun pitäisi toimia perämiehenä meidän piirin virkistyspäivänä elokuussa ja siksi piti käydä vähän opettelemassa, miten purjeet nostetaan ja vene kiinnitetään poijuun. Jonkin asteen merikärpänen taisi puraista, sillä lupauduttiin lähtemään reissuun uudestaankin ennen elokuuta!

Meidän piti lähteä mökille viikonlopuksi, mutta saunan kiuas sanoi (vihdoin) itsensä irti ja palomestari oli kieltänyt saunan lämmittämisen. Niinpä jäätiin kotiin viettämään hidasta viikonloppua. Ensimmäistä kertaa tässä asunnossa sai myös juoda aamukahvit terassilla. Ah, autuutta! Päätettiin myös jättää siivoukset sunnuntaille ja vain nauttia lauantaipäivästä. Käytiin nopeasti vähän ostoksilla ja tultiin sitten kotiin loikoilemaan kansituoleilla iltapäiväauringossa, joka muuten meidän parvekkeella on parhaimmillaan kolmen jälkeen iltapäivällä. Työpäivän jälkeen ehtii siis hyvin vielä grillaamaan ;)

Huomenna onkin jo kesän toiseksi viimeinen steppiohjaus. Vähän harmittaa, koska tuntuu että vasta pääsin vauhtiin siinäkin hommassa. Toivottavasti saisin sijaistaa steppiä syksylläkin ja onneksi Erällä saa intervalli-tunneilla käyttää lautaa. Toisaalta en jaksa odottaa, että suosikkohjaajani palaa reissusta ja pääsen itse nauttimaan tunnista toisella puolella salia.