Tauon paikka.

Tällä viikolla olen todella oppinut, miten kokonaisvaltaista työtä ohjaaminen on. Aina ei riitä, vaikka kroppa kestäisikin, jos pää ei pysy mukana.
Torstaina lähdin pitämään illan kahta tuntia ihan hyvillä mielin, vaikkei juurikaan olisi huvittanut. Ensimmäinen tunti ei mennyt todellakaan niin kuin Strömsössä: annoin ohjeita miten sattuu enkä päässyt koreografiassa yhtään eteenpäin. Lopulta hermostuin itseeni ja päätin, että tehdään vanhaa ohjelmaa kovalla temmolla. Takarivissä jumpannut pomoni onneksi vain hymyili, kun yritin raivolla päästä askelissa oikealle jalalle. Vaikka asiakkaat lähtivätkin tunnilta hyväntuulisina, jäin itse miettimään loppuillaksi, mikä meni pieleen.
Oma treeni on jäänyt viime aikoina todella vähälle. Kaikki liikunta on kertynyt oikeastaan ainoastaan ohjaamisesta, onneksi kuitenkin ehdin maanantaina intervallistep-tunnille hyppimään aivoni pihalle. Vaikka rakastan ohjaamista yli kaiken, tuntuu, että nyt on tullut jonkinlainen raja vastaan. Treenaamisessa parhaita puolia on kuitenkin se, kun saa taistella itsensä kanssa äärirajoilla ja keskittyä vain olennaiseen. Ohjatessa ei voi kiinnittää itseensä juurikaan huomiota muuta kuin sen verran, että tekniikka pysyy kasassa. Huomasin kaipaavani sitä, että voin lähteä lenkille ja olla vain omien ajatusteni kanssa. Tai mennä jumpassa takariviin ja olla katsomatta ketään silmiin. Tiedän ohjaajana antavani itsestäni paljon asiakkaille: piiskaan ja kannustan välillä melko henkilökohtaisestikin. Tunnen ainakin itse olevani todella vahvasti läsnä ohjatessani enkä vain latele ohjeita edestä monotonisella äänellä.
Onneksi sain ohjuskollegan pitämään viikonlopun tuntini ja huomenna aion suunnata innokkaana salille. Ihana tunne, kun oikein odottaa seuraavaa treeniä!

Lähdettiin tänään retkelle Iittalaan ja siinä lähellä sijaitsevaan Renkoon, jossa isovanhemmillani oli kesämökki. Mummin kuoltua mökki kuitenkin myytiin enkä ollut siellä vuosiin käynytkään. Oli hassua nähdä mökki melkein kokonaan erivärisenä kuin ennen, puhumattakaan pihasta joka rehotti jos minkälaista kasvia ennen niin kauniisti hoidetun puutarhan sijaan. Kasvimaan päälle oli rakennettu saunarakennus ja ennen vaarin siistinä pitämä ranta kasvoi nyt niin täynnä koiranputkea, ettei sinne pystyisi kävelemään. Haikeana huomasin myös, että mökin iso vihreä portti oli poistettu. Uusi omistaja puuhasteli jotain ulkona, muttei kuitenkaan uskaltauduttu kysymään, saataisiko tulla katselemaan.

Nostalgisissa tunnelmissa päätin listata asioita, jotka muistuttavat minua lapsuuden kesistä:
- CocaColaa tölkistä ja Missä X-karkit
- autonistuimen hikinen selkänoja
- kostean lehtimetsän tuoksu
- Säästöpankki kirkonkylän keskustassa
- hiekkatiellä käveleminen liian suurissa kumisaappaissa
- saunan lattiassa oleva reikä (josta pelkäsin tipahtavani)
- kastelukannusuihku
- Pirkka Amppari-mehujää
- kesäläksynä kesäpäiväkirja
- Jaakon markkinat ja punottuja koreja myynyt mummeli
- vaarin Volvon auringon kuumentamat ovet
- Kansanradio
- Pihakeinun muoviset, vihreät istuintyynyt

Ja joka päivä paistoi aurinko :)