Jokin erämaassa tuntui siltä, kuin olisin tullut kotiin. Jotkut asiat taas saivat ajoittain toivomaan olevansa jossain muualla. Mutta vaikka rinkka olisi kuinka painanut ja hiertänyt hartioita, tiesin, että olin löytänyt itselleni uuden rakkauden.
Voin todellakin allekirjoittaa kaikki ne puheet Lapin taiasta. Hyttysistä viis, tunturimaisema neljän kilometrin nousun jälkeen on kaiken sen arvoinen. Kaihoisana lasken syksyn vapaapäiviä vain todetakseni ettei ainakaan vähään aikaan mahdollisuutta matkustaa rinkan kanssa Pohjoiseen ole.
Onneksi edessä on reilun sadan kilometrin pyhiinvaellus pohjois-Espanjassa niin ei tule liikaa vieroitusoireita.
A dios amigos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti