I like how it feels!

Vihdoinkin! Eilen koitti D-Day, kun ensimmäistä kertaa tartuin tankoon salin edessä - yksin. Maanantain ja tiistain välisen yön nukuin mitenkuten kun jännitti ihanalla tavalla. Sellainen samanlainen jännitys kun jouluaattoa edeltävänä iltana. Pidin pari muuta tuntia ennen pumppia ja yllättävän hyvin pystyin kyllä keskittymään niihin vaikka vatsanpohjassa kutkutti se viimeinen koitos. Tarkoitukseni oli kuvata lisenssivideon harjoitteluvideo ja sainkin videokameran aseteltua yhden kaiuttimen päälle ihan hyvin. Tosin ääni ei välttämättä kuulu videolla tarpeeksi joten täytyy sitä oikeaa videota varten tehdä joitakin säätöjä.
Tunnin aluksi olin aika jäässä. Lämmittelybiisi meni koreografian puolesta ihan nappiin, mutta en saanut ihan luotua sellaista alkuhuumaa, kuin olisin halunnut. Tosin ehkä ekalla kerralla voi laittaa sen piikkiin, että yritin vain keskittyä ohjeiden antamiseen. Kyykkybiisissä tuli pari koregrafiamokaa mutta fiilis nousi huimasti, kun yksi meidän ohjaajaguru oli tunnilla ja tsemppasi huutaen. Asiakkaatkin ikään kuin rentoutui ja aloin pikkuhiljaa nauttimaan siitä edessä olemisesta. Tosin kyykyissä on mun mielestä vaikeaa muistaa, milloin tulee 2-2 ja milloin 3-1, joten tykittämiset jäi niihin ykkösiin ja joustoihin. Toisaalta niissähän sitä tsemppaamista juuri tarvitaankin! Selkäbiisissä olisin voinut laittaa itse lisää painoja mutten siinä rinnalletyöntöä demotessani muistanut enää. Muutenkin mielessä koko ajan tykytti koulutuksessa koko ajan hoettu mantra: push play and go, niin en uskaltanut biisien välissä kovinkaan jäädä höpöttelemään. Loppujen lopuksi tunti kesti juuri tasan 55 minuuttia :D Rinnalletyöntö on tosi haasteellinen liike ja tiedän, että siinä on itselläni vielä hiomista, etenkin saisin käyttää jalkoja enemmän. Olen kyllä huomannut, että liikkeen tekee melkein kuin itsestään oikein, kun vaan laittaa tarpeeksi painoja. Ojentaja-biisi on ihan yksi suosikeistani! Siinä on jotenkin mieletön fiilis ja meininki ja tykkään niistä eri liikkeistä, vaikka aluksi ajattelin, että eihän tätä saa tuntumaan kun koko ajan vaihdellaan liikkeestä toiseen. Kyllä saa! Ojentajapunnerruksia pitää vielä treenata, etten tee innoissani liian alas asti. Haukkareista ei juurikaan ole sanottavaa, haluaisin lisätä painoa mutten vaan pysty! Tavoite on että tämän vuoden loppuun mennessä teen vitosilla, ainakin ohjatessa. Huomaan vaan että nyt jo kolmosilla alkaa loppua kohti hyytymään (en siis pidä sitä taukoa) ja kroppa alkaa heilumaan. Hauikset - dislike! :P Askelkyykyt on pelkkää rakkautta! Syke kävi hurjan lähellä maksimia (190/198) mutta mikä fiilis! Aika ylpeä olen siitä, että asiakkaat teki ykköshypyt lähes kokonaan samaan tahtiin. Mahtavaa painovoiman vastustamista! Rakkauteni pumppia kohtaan vägän laantui, kun aloin enemmän pitää intervalliharjoittelusta ja treenistä, jossa syke nousee korkealle. Ihan mahtavaa, että tähän ohjelmaan on mahdutettu myös reippaasti sykettä kohottavia juttuja. Hartia-biisi jännitti ehkä eniten, sillä siinäkin on koreografiassa paljon muistamista. Selvisin vain yhdellä mokalla, tosin lopussa tangon kanssa huomasin, etten tehnyt ihan puhtaasti. Biisi on kuitenkin ihan huippu ja oli ihana huomata, kun tosi monet asiakkaat jammaili sen tahdissa. Pakosti alkoi itselläkin vähän jalka vipattamaan. Vatsa-biisi on mielestäni vähän tylsä myös koreografisesti. Itsellä oli kädet niin hiessä, etten pysynyt kunnolla etunojassa vaan piti puristaa sormilla maton reunasta kiinni, että pystyin jotenkin hallitsemaan liikettä. Venyttely meni myös hyvin vaikka sitä jännitin myös kaikkien niiden nousujen ja laskujen kanssa.

Vaikka itse sanonkin, olen todella tyytyväinen itseeni. Ei kai eka kerta voikaan mennä ihan täysin nappiin, mutta ei sitä kai muuten oppisikaan. Koreografiassa ei onneksi ole suurempaa hiomista, sillä kunhan ohjamisia kertyy enemmän niin sekin tulee varmasti tutuksi. Toisaalta pian alkaa uusi ohjelma ja jatkokoulutuksetkin on jo syyskuun ensimmäisellä viikolla. Toivottavasti asiakkaat ei närkästy kun ei aio miksata - jos jostain saan yhtäkkiä lisää aikaa niin voisin tietysti opetella ne ekstra-biisit. Tämä ilta taitaakin sitten kulua videon katselemisessa uudelleen ja uudelleen ja miettiessä, mitä teen jatkossa toisin. Mutta tätä tunnetta en haluaisi vielä päästää! Tunnen todellakin ylittäneeni itseni ja ihanaa on, että 1,5 vuotta sitten vielä katselin vain salin toiselta puoleta pumppiohjaajia ja nyt olen itse siinä.

Eilen illalla juteltiin vielä R:n kanssa siitä, saanko tarpeeksi proteiinia ja syönkö ylipäänsä tarpeeksi mitään. Tiedän, että olen pari kuukautta aika huolella vetänyt miinuskaloreilla, en tahallani mutta jotenkin on koko ajan sellainen olo, että haluaisin syödä lisää mutten vain ehdi. Ohjauspäivinä kulutus on varmasti yli 2500kcal ja veikkaanpa että usein mennään vielä lähemmäksikin 3000 kaloria. Niinpä tänään aamulla aloin pitämään ruokapäiväkirjaa, muutaman päivän päästä tarkastellaan R:n kanssa niitä ja mietitään, mitä pitää syödä lisää. Syöminen on kyllä kivaa eli ei haittaa yhtään, jos saan ahtaa napaani jotain lisää ;)

Tarmo on taas väsynyt kun olen pitänyt paljon kotitoimistoa.

Partioaitta Outlet <3

Vielä yksi uusi innostuksen aihe: kinesioteippaus. Olen nyt kolmeen kertaan teippaillut ensin jalkoja ja eilen hartian/epäkkään ja se todella toimii! Varsinkin eilen koin ihmeparannuksen, kun yläselkä oli ihan jumissa ja heti teipattuani lihas tuntui ikään kuin irtoavan krampista. Suosittelen kokeilemaan, etenkin penikoihin itselläni auttoi tosi hyvin.