Emotional rollercoaster.

Perjantaina lähdin sitten iloisin mielin rekisteröimään maisterin opintojani. Olipa kiva pommi niskaan kun amanuenssi totesi, ettei kieliopintoja voi reksiteröidä vapaavalintaisiin opintoihin ja minulta puuttuu nyt siis kolme opintopistettä. Jippii! Kaikkien mutkien kautta sielunhoidon professori lätkäisi kaksi kirjaa käteen ja käski  tulla maanantaina suulliseen tenttiin. Olin aivan täysin puulla päähän lyöty päästyäni kotiin. Iltapäivä, joka minun oli tarkoitus viettää Jillianin ja Suurimman Pudottajan seurassa, vaihtuikin kevyeen tutkimukseen suomalaisesta uskonnollisesta häpeästä. Olo oli oikeastaan koko perjantain täysin epätodellinen, sillä vaikka olenkin hoitanut opintoni silloin tällöin vähän mutkia oikoen, tuntui suunnattoman epäreilulta, että vaikka WebOodin opintosuoritusote näytti 303 opintopistettä, ei se ollut rittävä määrä maisterin tutkintoon. Ja kaikki pohjimmiltaan vain sen vuoksi, ettei kukaan viitsinyt sano minulle rekisteröidessäni kandidaatin tutkintoani, että "laita nyt ihmeessä nämä kieliopinnot tänne kandiin, kun ei niitä voi maisteriin laittaa". Nice.

No, siitäkin selvittiin ja elämäni ensimmäinen suullinen tentti olikin varsin mielenkiintoinen kokemus. Puoli tuntia juttelin professorin kanssa lukemistani kirjoista (nyt kun opintopisteetkin on rekisterissä niin voin paljastaa, etten edes ehtinyt lukea toista kirjaa;) jonka jälkeen hän totesi minun suorittaneen opintojakson arvosanalla 4. Ehkä  siis vihdoin voin laittaa telogian maisterin tutkinnon loppuun pisteen.

Perjantain tunnekuohun keskellä en oikeastaan osannut edes iloita Metropolian lähettämästä kirjeestä, jossa kerrottiin että  minut on hyväksytty fysioterapian koulutusohjelmaan, joka alkaa tammikuussa.  En oikein osaa vieläkään uskoa sitä todeksi! Pääsykokeen jälkeen oli vähän tyhjä olo enkä oikein edes uskaltanut ajatella pääseväni sisään kaikkien satojen hakijoiden joukosta. Mutta joku sinne aina kuitenkin pääsee :) Tuntuu kyllä tosi kivalta ja jännittävältä päästä aloittamaan jotain ihan uutta ja erilaista. Vähän jännittää myös se, viihdynkö koulussa ja onko se sellaista, mitä olen ajatellut. Toisaalta olen saanut seurata pian vuoden ystäväni fysioterapiaopintoja ja koko ajan ne kuulostavat entistä mielenkiintoisemmilta!

Palkintona tästä huimasta suoristuksesta ostin itselleni - mitäpä muutakaan- uusia treenivaatteita!
Yllätin itseni myös valitsemalla Niken topin lisäksi Röhnischin housut. Eilen sain vielä äidiltä ja isältä nimpparilahjaksi (itse valitsemani :) uudet treenikengät:

 

Kunpa vain tämä viime yön aikana kehittynyt flunssa hiipuisi nopeasti ja pääsisin pian kokeilemaan noita tositoimissa!

Perjantaina oli tosiaan Bodypump-jatkari, uusi ohjelma on ihan mieletön! Siitä lisää ensi jaksossa...