Fyssarin alku.

Jos viime viikolla ei koulussa ollut juuri mitään järkevää, niin tällä viikolla onkin sitten tykitetty täysillä. Vai mitäpä olette mieltä esimerkiksi eilisestä kolmen tunnin anatomia-setistä? Vähemmästäkin menee pää pyörälle! Palautettavia tehtäviäkin ollaan saatu jo kaksi, ensimmäinen (anatomian) tentti häämöttää alle kuukauden päässä.

Joka päivä löydän fysioterapiasta uusia puolia ja koko ajan tulee lisää ahaa-elämyksiä siitä, miten monipuolinen ammatti fysioterapeutti oikein on. Samaten löydän jatkuvasti uusia mielenkiintoisia aiheita, joista haluaisin vain tietää lisää! Vähän kyllä jännittää, miten paljon joutuu esimerkiksi juuri anatomian kanssa tekemään töitä oppimisen eteen. Itse kun olen tottunut lukemaan tenttiin sen 800-1000 sivua eikä tarkkoja yksityiskohtia ole juuri kyselty. Nyt ensimmäisessä tentissä pitäisi hallita jo yläraajojen luusto, nivelet ja lihakset. Jaiks!

On ollut myös kiva huomata, kuinka paljon itsellä on jo tietoa asioista. Ryhmäliikunnanohjaajan työstä on siis todella ollut hyötyä, vaikka jumppaaminen ja fysioterapia oikeastaan vain sivuavat toisiaan. Kuitenkin fysioterapian perusta asiakaslähtöisestä terapiasta tuntuu itsestäänselvältä. Niinhän kaikki jumppatunnitkin suunnitellaan tietyn asiakasryhmän mukaan. Tänään myös huomasin, että kyllä sitä on tullut tarkkailtua asiakkaiden liikkeitä tarkemmin, kuin ehkä olen osannut ajatella. Terveysliikunnan tunnilla meillä oli case-tehtävänä tarkkailla MS-potilaan liikkeitä ja kertoa sitten tekemistämme havainnoista. Yllättävän paljon osasin nimetä virheasentoja ja mahdollisia syitä, mistä ne johtuvat!

Fysioterapeutin ammattia miettiessäni olen pohtinut suuntautuvani geriatriseen fysioterapiaan. En oikein tiedä varsinaisesti miksi, mutta ikäihmisten kanssa työskentely tuntuu itselle tärkeältä. Haluaisin olla mukana hyvän vanhuuden tukemisessa, jossa huomioitaisiin ihmisen fyysisen hyvinvoinnin lisäksi myös psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi. Tänään koulussa puhuimmekin siitä, että esimerkiksi fysioterapeutin tapaamiset tai vaikkapa tuolijumppatuokiot voivat olla tukemassa kaikkia näitä hyvinvoinnin osa-alueita.

Tänään löysin kuitenkin toisenkin kiinnostavan fysioterapian alan, nimittäin erityislasten kanssa työskentely. Liikunnanopettajamme on aiemmin työskennellyt erityiskoulussa liikunnanopettajana ja piti meille liikuntatunnilla harjoitteita, joita on käyttänyt työssään. Olisi mielenkiintoista (ja samalla varmasti todella haastavaa! työskennellä erityislasten kanssa, joilla voi olla esimerkiksi eri asteisia hahmotushäiriöitä ja suunnitella ja toteuttaa heille juuri esimerkiksi liikuntatunteja tai -tuokioita.

Huomenna jatketaankin taas aamusta liikunnalla ja kuntosaliharjoittelun perusteilla. Uskon kyllä todellakin oppivani jotakin uutta, vaikka saleilu melko tuttua puuhaa onkin!

Himojumppaviikon jumpista on enää kaksi jäljellä. Flunssa tuntuu kyllä kutittelevan kurkun pohjassa mutta ajattelin lääkitä itseni nyt illalla Finrexinillä ja päättää pysyä terveenä. Tällä hetkellä pään sisällä nimittäin riittäisi niin paljon virtaa, etten todellakaan haluaisi käyttää sitä lenssusta toipumiseen! Kävin tänään pitämässä perinteisen torstai-bodyn ja mikä ihana yllätys, kun pukkarista löytyi meille ohjaajille uudet Casallin treenitopit! Värejä oli vaikka mitä, itse valitsin sinisen, joka mielestäni on Erän väri :)

P.s. Tervetuloa niille kahdelle lukijalle, jotka eivät ole entuudestaan tuttujani! Kiva että joku muukin kuin R ja veljeni lukevat blogiani :D

Back to school!

Eipä tarvinnut kovin kauaa niitä maisterin papereita heilutella kun maanantaina koitti paluu koulun penkille Metropolian ammattikorkeakouluun fysioterapian koulutusohjelman merkeissä.

Suoraan sanottuna ensimmäiset kolme päivää ovat olleet todella turhia. Meille on kerrottu asioita, joista ei oikeastaan kuitenkaan tiedetä mitään ja jotka meidän täytyy vielä joka tapauksessa kuunnella uudestaan seuraavan parin viikon aikana. Koko näiden kolmen päivän ohjelman olisi kyllä voinut tiivistää korkeintaan muutamaan tuntiin ja oltaisiin sitten voitu siirtyä tekemään jotain hyödyllistä eli opiskelemaan! Onneksi meidän luokka (tuntuupa hassulta puhua luokasta, en ole yli kymmeneen vuoteen ollut kenenkään kanssa samalla luokalla :) on ihan huippu! (Ainakin näin alussa) tullaan hyvin juttuun keskenämme, eikä esimerkiksi tämän päivän info-luennot aiheesta Metropolian turvallisuussuunnitelma tuntuneet yhtään niin kamalilta, kun oli hyvä porukka ympärillä. No, oltaisiin me varmaan vähän paremmin voitu kuunnella...

Meitä uusia opiskelijoita on 21, 4 miestä ja 17 naista. Olin myös aika yllättynyt, että meitä yli 25-vuotiaita on yli puolet! Mielestäni on aika mahtavaa, että suurin piirtein 900 hakijan joukosta eräs pariskunta pääsi samaan aikaan opiskelemaan. Puhutaanko kohtalosta tai johdatuksesta... Huomenna onneksi päästään vihdoin tositoimiin kun anatomian kurssi starttaa kello 8.30.

Tällä viikolla jumppaaminen on ollut jotenkin väsynyttä. Tällä viikolla alkoi Unisportin kevätlukkari ja olin innolla odottanut omaa maanantai-illan komboani: Bodypump + intervalli-keskivartalo (30min sykeosuus + 30min lihaskunto keskivartalolle). En tiedä mistä johtui, mutten ollut ollenkaan oma itseni. Sanat sekoilivat enkä meinannut saada yhtään mitään järkevää sanottua. Pumpissa onneksi musiikki puhuu paljon puolestaam ja antaa tsemppiä treeniin, mutta olin aika pettynyt itseeni. Intervalli-keskivartalo-tunnilla ei fiilis parantunut juuri lainkaan. Sama kökkö tunne jatkui edelleen tänään intervallistepissä, jossa sönköttäminen vain paheni pahenemistaan. Ärsyttää, etten saa itsestäni ulos sitä tsemppaavaa ohjaajaa, joka normaalisti olen.

Mikä ihme siis vaivaa?!

Maanantaina epäilin, josko jokin flunssapöpö yrittäisi iskeä takaapäin. Minkään näköistä merkkiä taudista ei ole kuitenkaan ollut näkyvissä. Omasta mielestäni ei voi olla kyse myöskään ylikunnosta (been there, done that): viikossa on aina vähintään yksi täyslepo, nukun 7-8 tuntia yössä heräten virkeänä, olen ehtinyt treenata myös itse, elämä on kaikin puolin tasapainoista... Jotenkin vaan siellä edessä seisoessa en saa yhtäkkiä itsestäni irti sitä 110 prosenttia, jonka haluan (ja normaalisti kykenenkin!) asiakkaille antamaan. Ihan kuin joku laittaisi jonkin lukon kiinni, kun tunti alkaa. Huomenna olisi tarkoitus vaihtaa Body-tunnin ohjelma (jota olen innolla tehnyt!) mutta pelkään, että päästessäni salin etuosaan taas jokin vetää energiat alas. Kaikista ärsyttävintä tästä tekee se, että minä rakastan ohjaamista. Se on paras työ, jossa olen ikinä ollut ja inhottaa, etten jostain ihan kummallisesta syystä pysty tekemään sitä, niin kuin normaalisti pystyn.

Toisaalta on ehkä ihan hyvä, että huomisen jälkeen tulee ohjaamiseen muutaman päivän tauko. Tänä viikonloppuna ei ole omia tunteja, joten voin keskittyä omaan treeniin. Lauantaina juhlitaan myös valmistujaisiani isolla porukalla, jippii!

Nyt taidan ottaa vihdoin joulupukin tuoman pilates-rullan koekäyttöön :)

Valmis!

Maanantaina sain kuin sainkin seitsemän vuoden teologian opinnot virallisesti päätökseen ja maisterin paperit kouraan. En oikein osaa sanoa miltä nyt tuntuu (tai on tämän viikon tuntunut), käytännössä en ole kuitenkaan vuoteen juurikaan yliopiston penkkejä kuluttanut ja viimeistenkin opintopisteiden eteen ahersin pitkälti kotona. Junassa matkalla keskustaan fiilistelin kuitenkin vähän näitä opiskeluvuosia kuuntelemalla biisejä, jotka jollain tapaa muistuttivat joistain hauskoista tapahtumista tai ihmisistä. Vaikka tietoakin on toivottavasti tarttunut päähän, opinnoissa suurin merkitys on aivan varmasti ollut opiskelukavereilla ja heidän kanssaan viettämälläni ajalla, unohtamatta tietenkään rakasta tiedekuntayhdistystämme TYT:ä. Onneksi opiskelujen jälkeenkin on elämää ja reippaana maisterisnaisena liityin heti Jumaluusoppineiden alumniyhdistykseen! Itsellänihän tosin opiskelu jatkuu heti tammikuussa Metropoliassa :D

Iloiset maisterit <3

Koko viikko on mennyt pitkälti joulutohinoissa ja ehdittiin me R:n kanssa viettämään vuosipäivääkin keskiviikkona. Treenin puolesta annoin itselleni luvan kevyempään viikkoon ihan sen vuoksi, että saisin keskittyä rauhassa jouluvalmisteluihin. Tosin kyllä tälläkin viikolla on kolme jumppaa ohjattavana ja eilen käytiin R:n kanssa tekemässä kunnon koko kropan raivopuntti. Kokeiltiin myös paria Suurimmasta pudottajasta ( :D) nappaamaani juttua: seinään nojaaminen niin, että jalat on 90 asteen kulmassa ja takaperin kävelyä juoksumatolla isolla kulmalla. Voin kertoa, että tuolla seinään nojaamisella saa kyllä ihan kamalat poltteet reisiin! Tehtiin liike niin, että toisen tehdessä alataljaa, toinen nojasi seinään. R vielä kantoi syliini 15 kilon kiekon ja oikein nautiskellen hidasteli liikkeittensä kanssa. Jippii! Juoksumatolla kävely takaperin oli yllättävän haastavaa eikä vauhtia oikein pystynyt laittamaan kovin suureksi. Juoksin vielä lopuksi ylämäkijuoksua suurimmalla kaltevuudella. Toimii!

Tänään pidin intervallibodyssa uutta ohjelmaa. Lauantaisin käy sen verran enemmän porukkaa kuin sunnuntaisin, ettei kaikille riitä steppilautoja, joita normaalisti käytän ohjelmassa. Uuden ohjelman aloittaminen on aina jännittävää mutta samalla tosi innostavaa! Sekoiluja tuli (tietysti) jonkun verran, mutta monet tulivat kiittelemään tunnin jälkeen. Yksi asiakkaista sanoi tykkäävänsä tunneistani tosi paljon ja käyvän mieluiten juuri niillä. Paras joululahja jonka jumppaope voi saada! Minulla oli jonkun verran paineita tehdä tätä ohjelmaa, sillä edellinen ohjelma oli todella hyvä ja suosittu. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että jonkun verran ainakin onnistuin noihin paineisiin vastaamaan!

Huomenna on illalla yksi tunti ja sen jälkeen pari päivää vapaata. Tapaninpäivänä ohjaan heti aamusta pari tuntia ja illalla lähdetään maalle. Maalla ainakin yritetään ottaa rennosti, tosin haaveillaan kyllä kovasti ainakin yhdestä punttitreenistä ja erityisesti hiihtämisestä! Aion kyllä jättää kaikki treenipaineet kotiin ja vain nauttia joulusta myös syömällä. Mitään kehitystä ei ilman kunnon lepoa tapahdu ja viimeiset muutama viikko on olleet treenin puolesta tosi kovia joten tarvetta levolle todellakin on. Odotan myös vuoden vaihdetta, sillä loppiaisviikonloppuna teen debyyttini Lady Line Malmilla! Nappasin sattumalta Bodypump-sijaisuuden ja voi olla, että jään sinne sijaislistoille, jos kaikki menee hyvin. En ole vielä muutenkaan päässyt ohjaamaan uutta pumppia, joten siinäkin mielessä odotan tuota lauantaita tosi paljon!

Jouluinen iltapala: rahkaa. luumuhilloa ja vähän kermavaahtoa!

Emotional rollercoaster.

Perjantaina lähdin sitten iloisin mielin rekisteröimään maisterin opintojani. Olipa kiva pommi niskaan kun amanuenssi totesi, ettei kieliopintoja voi reksiteröidä vapaavalintaisiin opintoihin ja minulta puuttuu nyt siis kolme opintopistettä. Jippii! Kaikkien mutkien kautta sielunhoidon professori lätkäisi kaksi kirjaa käteen ja käski  tulla maanantaina suulliseen tenttiin. Olin aivan täysin puulla päähän lyöty päästyäni kotiin. Iltapäivä, joka minun oli tarkoitus viettää Jillianin ja Suurimman Pudottajan seurassa, vaihtuikin kevyeen tutkimukseen suomalaisesta uskonnollisesta häpeästä. Olo oli oikeastaan koko perjantain täysin epätodellinen, sillä vaikka olenkin hoitanut opintoni silloin tällöin vähän mutkia oikoen, tuntui suunnattoman epäreilulta, että vaikka WebOodin opintosuoritusote näytti 303 opintopistettä, ei se ollut rittävä määrä maisterin tutkintoon. Ja kaikki pohjimmiltaan vain sen vuoksi, ettei kukaan viitsinyt sano minulle rekisteröidessäni kandidaatin tutkintoani, että "laita nyt ihmeessä nämä kieliopinnot tänne kandiin, kun ei niitä voi maisteriin laittaa". Nice.

No, siitäkin selvittiin ja elämäni ensimmäinen suullinen tentti olikin varsin mielenkiintoinen kokemus. Puoli tuntia juttelin professorin kanssa lukemistani kirjoista (nyt kun opintopisteetkin on rekisterissä niin voin paljastaa, etten edes ehtinyt lukea toista kirjaa;) jonka jälkeen hän totesi minun suorittaneen opintojakson arvosanalla 4. Ehkä  siis vihdoin voin laittaa telogian maisterin tutkinnon loppuun pisteen.

Perjantain tunnekuohun keskellä en oikeastaan osannut edes iloita Metropolian lähettämästä kirjeestä, jossa kerrottiin että  minut on hyväksytty fysioterapian koulutusohjelmaan, joka alkaa tammikuussa.  En oikein osaa vieläkään uskoa sitä todeksi! Pääsykokeen jälkeen oli vähän tyhjä olo enkä oikein edes uskaltanut ajatella pääseväni sisään kaikkien satojen hakijoiden joukosta. Mutta joku sinne aina kuitenkin pääsee :) Tuntuu kyllä tosi kivalta ja jännittävältä päästä aloittamaan jotain ihan uutta ja erilaista. Vähän jännittää myös se, viihdynkö koulussa ja onko se sellaista, mitä olen ajatellut. Toisaalta olen saanut seurata pian vuoden ystäväni fysioterapiaopintoja ja koko ajan ne kuulostavat entistä mielenkiintoisemmilta!

Palkintona tästä huimasta suoristuksesta ostin itselleni - mitäpä muutakaan- uusia treenivaatteita!
Yllätin itseni myös valitsemalla Niken topin lisäksi Röhnischin housut. Eilen sain vielä äidiltä ja isältä nimpparilahjaksi (itse valitsemani :) uudet treenikengät:

 

Kunpa vain tämä viime yön aikana kehittynyt flunssa hiipuisi nopeasti ja pääsisin pian kokeilemaan noita tositoimissa!

Perjantaina oli tosiaan Bodypump-jatkari, uusi ohjelma on ihan mieletön! Siitä lisää ensi jaksossa...