Doupit kohdallaan.

Luojalle kiitos lääketieteestä!

Anneli fiilisteli blogissaan mansikoita jokin aika sitten ja etenkin kuvat saivat veden herahtamaan kielelle. Todellisuudessa en ole vuosiin voinut syödä mansikoita allergian vuoksi. Joskus olen antanut periksi houkutuselle yhden mansikan verran ja tuloksena on ollut vain kutiava kitalaki ja turvonnut huuli.

Viikonloppuna mökillä R kuitenkin ehdotti, josko ottaisin antihistamiinin ja kokeilisin syödä pari mansikkaa (anoppi kun oli hankkinut niitä viisi kiloa). Ja mitä! Vaikka ahmin varmasti litran verran marjoja, en saanut minkäänlaisia allergisia oireita! Olen kerran tai kaksi kokeillut samaa temppua, mutta se ei ole tepsinyt. R arveli tehon perustuvan siihen, että olen syönyt allergialääkkeitä koko kevään ja yllättävän heinänuhan iskettyä jatkanut myös nyt pitkälle kesään. Olkoot kuka mitä mieltä lääkkeistä tahansa, en aio lopettaa! Niinpä maanantaista lähtien olen tuhonnut päivittäin litran verran mansikoita... Isä varoitteli jostain ihmeellisestä mansikkakuumeesta, mutta tällä rouvalla on vuosien mansikkakato paikattavana, joten aion nauttia aivan täysillä. Lupauduin lähtemään huomenna äidin kanssa poimimaan mansikoita, saa nähdä paljonko koriin loppujen lopuksi päätyy vai jäänkö vain tyytyväisenä mussuttelemaan herkkuja keskelle peltoa.

Kroppa on tuntunut kaipaavan ihmeen paljon lepoa tällä viikolla, vaikkeivät jumppamäärät vielä ihan pilviä hivele, ainakaan normaaliin verrattuna. Koko viikon saldoksi tulee 11 tuntia, perjantain aamutunnille hommasin sijaisen jotta saisin vähän palauduttua lauantain ja sunnuntain tuplasettejä varten. Olen myös kulkenut pyörällä niin paljon kuin mahdollista mutta nyt alkaa näyttää siltä, että 15-vuotias uskollinen Nishikini alkaa olla kilometrinsä palvellut. Takapyörä menee aina jumiin, kun lähtee viemään pyörää ulos varastosta ja polkeminen tuntuu tosi raskaalta. Eipä 21 vaihteestakaan toimi kuin 4, joten tekohengityksellä tässä on menty jo pidemmän aikaa. En vain haluaisi luopua tuosta rakkileesta, kun se on ollut niin hyvä pyörä :D Muistan kun mentiin isän kanssa fillariostoksille ja kun osoitin haluamaani, isä vain totesi, ettet sitten yhtään kalliimpaa pyörää löytänyt. Mutta on kyllä ollut joka pennin arvoinen!

Niinpä en pääse tänään polkemaan Viikin monitoimitalon ylämäkeä vaan täytyy tyytyä bussikyytiin. Toisaalta suuntaan vielä illaksi kaupungille pikniköimään ystävien kanssa. Onneksi matkalla on mansikanmyyntikioski!