Kehon ehdoilla.

Kroppa kyllä huutaa sitä, mitä se tarvitsee.

Tällä viikolla treenimäärä kipuaa 13 tuntiin, joka on henkilökohtainen ennätykseni. Ehkä vähän kyseenalainen sellainen tosin. Näillä liikkumisilla levolla ja ruokailuilla on ehdottoman tärkeä merkitys ja olen ihan tietoisesti kiinnittänyt niihin huomiota. Ruoka on ollut todellakin polttoainetta ja kaikki yhtään hienommat kikkailut ovat tällä viikolla saaneet jäädä. Lisäksi olen pyrkinyt lepäämään riittävästi, pelkät yöunet eivät tunnu riittävän joten olen ottanut keskellä päivää aikaa vain pötkötellä sohvalla. Syy siihen että olen jättänyt parit treffit välistä on siis puhtaasti ollut fyysinen, ei ollenkaan treffikumppanista johtuva :) Tuntuu, että tätä keho nyt kaipaa: ravintoa ja lepoa. Ensi viikolla ei onneksi huidella näissä tuntimäärissä, sillä en usko että jaksaisin toista samanlaista putkeen. Ja kyllä ne omat jututkin siellä salin etuosassa alkaa pikkuhiljaa puuduttaa itseä(kin), vähintään oman äänen kuunteleminen päivästä toiseen...

Ihan sama miltä se näyttää, kunhan siitä saa energiaa!

Olipa vähän bodari-fiilis bussissa matkalla jumpasta tapaamaan kavereita: munakasta ja voileipää ;)

Pohdittiin eilen mieheni (!) kanssa sitä, tuntuisiko tämä viikko niin raskaalta, jos tunnit olisivat asettuneet jotenkin toisin. Nyt neljä päivää olivat sellaisia, että tunteja oli sekä aamulla että illalla. Arvelen, että tuo neljän-viiden tunnin lepo tuntien välissä lisää päivien kovuutta. Ehkä viikko tuntuisi vähän kevyemmältä, jos esimerkiksi alkuviikon tunnit olisivat olleet illalla, yksi välipäivä ja loput tunnit aamulla. Lisäksi tunteja oli seitsemän päivää putkeen, edellinen lepopäiväni oli viime viikon perjantaina. Pakko kyllä nostaa hattua yhä korkeammalle niille, jotka tekevät tätä työtä yli 20 tuntia viikossa. Aika hurjasti saa varmasti suunnitella etukäteen, jotta lepo ja ruokailut tulevat hoidetuksi riittävissä määrin.

Viikonloppu on mennyt relaillessa. Oikeastaan mitään kummempia suunnitelmia ei ollut mutta niin ne parhaimmat viikonloput yleensä syntyvätkin! Perjantaina fiilisteltiin Henriikan lyhtyjuhlissa ja lauantaina vilkuteltiin kaasoni serkulle Tall Ship Racessa. Illalla lähdin vielä syömään ja parantamaan maailmaa pitkästä aikaa rakkaan ystäväni kanssa. Käveltiin käsikynkkää Esplanadilla ja äkkiä eräs mies pysähtyi ja toivotti hyvää kesää. "Teillä vaikuttaa vaan olevan niin hyvä energia, että oli pakko pysähtyä!". Olisipa mies vain tiennyt kuinka hyvä!

Tänään hommasin ex tempore sijaiset illan tunneilleni, kun kropassa vain yksinkertaisesti tuntui siltä, ettei tänään pysty. Viikonlopun syömiset ovat olleet vähän mitä sattuu (yhtään huonoa omaatuntoa potematta!), joten väkisinkin keho reagoi väsymyksellä. Lähdettiin aamupäivästä Dylaniin brunssille ja loppupäivä lötkötettiin sohvalla tuijottaen True Bloodia. Täydellinen lepopäivä! Näillä latauksilla jaksan ehdottomasti lähteä hullun heinäkuun viimeisiä päiviä kohti.