Vapaapäivä.

Tänään pidin siirtovapaan viime viikonlopulta, edellisestä vapaapäivästä onkin jo kymmenen päivää aikaa. Siltä kyllä pikkuhiljaa alkoi tuntumaankin ja eilisen kymppituntisen työpäivän jälkeen olin enemmän rättipoikki kuin pitkään aikaan. Olin haaveillut eilen ehtiväni salille kesken päivää mutta maanantaina sitten unohdin hoitaa yhden työjutun ja se siirtyi sitten eiliselle. Aina aika ajoin on kiva tykittää töissä ihan kunnolla, mutta nyt tämä putki oli ihan erityisen rankka, kun viikonloppu meni toimiston lattialla nukkuessa (kyllä!) ja koko viikko muutenkin ihan aamusta iltaan saakka oli töitä. Maanantaina pääsin onneksi pitkästä aikaa intervallistep-tunnille, se vaan on kaikista paras tunti maailmassa jos haluaa treenata aivot pihalle. Maanantaina muistin todellakin sen, miten tärkeää on päästä myös itse heilumaan sinne jumppasalin toiselle puolelle, että voi keskittyä vaan ja ainoastaan hikoilemiseen. Salilla on kiva tietysti käydä, mutta mikään ei ole parempi kuin jumppaopen piiska! Kävin vielä samana iltana pitämässä sijaistuksen Erällä ja tiesin asiakaskunnan olevan aika kriittisiä, koska tämän ohjaajan tunnilla on tosi vakiintuneet kävijät. Oli mukava kuulla tunnin jälkeen hyvää palautetta ja yhdet jumpparit tulikin kysymään, milloin pidän normaalisti tunteja. Kutsuin heidät siis torstaina body-tunnille!

Tänään oli myös vuorossa lisenssivideon kuvaus numero 4 (correct me if I´m wrong, en enää edes muista kuinka montaa kertaa olen tuota kameraa raahannut mukana). Kolme kaveria lupautui "tunnilleni" asiakkaiksi ja niinpä sitten pystytettiin kamera taas jalustalleen Porthanian saliin. Kävin aamulla tsekkaamassa vielä ohjelman läpi ja vähän tekniikkajuttuja ja vaikka tein koko homman jumppakepillä ja kilon käsipainoilla niin varsinkin jalat oli ihan loppu. Niinpä vähän pelotti koko videon kuvaaminen. Lisäksi en ehtinyt syödä juuri mitään lounaaksi (kiitos Unicafe kalkkunasalaatista jossa oli ehkä kolme kalkkunanpalaa). Olinhan sitten aivan rikki tuon repäisyn jälkeen! Oli myös aika jännitävää pitää tuntia kavereille, joista kaksi on ohjaajia ja yksi ohjannut myös pumppia jo jonkun aikaa. Vaikka en ole vielä vilkaissut tuota videota niin kyllä se varmaan meni ihan hyvin. Ainakin näyn kokonaisena ihmisenä :D Pari koreografiaa mokaa tiedän ainakin tehneeni ja lisäksi hartioissa tekniikka petti vähän lopussa, kun ei vain yksinkertaisesti jaksanut enää. Sain kuitenkin tehtyä muutamat punnerrukset suorin jaloin, joten siitä annan itselleni plussaa! Katsotaan mitä Les Mills-jumalat sitten kommentoivat.

Vielä pitäisi jaksaa repäistä body-tunti ja 30 minuutin keskivartalosetti. Kädet tärisee edelleen ihan hulluna joten taidan jättää tänään ne nelosen käsipainot telineeseen ;)

Tässä vielä tunnelmia viikonlopun töistä eli Taizé Helsinki-tapahtumasta.Voisi sitä huonompiakin duuneja olla!

Pumppia?

Sain kaverilta sunnuntaina palautetta, että hauis näyttää kasvaneen aika kovastikin. Kotona tietysti juoksin heti peilin ääreen tarkastelemaan, mitä sieltä käsivarresta löytyy. Pakko kyllä myöntää, että tälle naiselle on yhtäkkiä jostain kehittyneet hauislihakset! Bodypumpissa haukkari on aina ollut heikko kohtani ja muutenkin aina vähän välttelen niiden treenaamista. Kesällä otin body-tunnilleni kunnon killerisetin hauikselle ja jatkanut samaa linjaa muillakin tunneilla Boydpumpia unohtamatta. Näköjään jotain kehitystä on siis tapahtunut! En ole pitkään aikaan päässyt pumppitunnille, joten en osaa tarkkaan sanoa, paljonko laittaisin tällä hetkellä tankoon painoja. Eilen taisin kuitenkin tehdä salilla pumppitreenin hauis-osion 8 kilon tangolla (ei ollut vaakaa niin en voinut tarkistaa ;), se ainakin kertoo jo jostakin kehityksestä! Kesän pumpissa nimittäin 3 kiloa per pää teki todella tiukkaa!
Tietenkin halusin myös tarkistaa, oliko kaverini kommenti vain "pumpin" hämäämä, kun sen kesken salitreenin kuulin. Pieni narsisti minussa siis nappasi kuvat eilen salitreenin jälkeen ja tänään ennen jumppaa:

Myös tuo pukuhuonekuvaaminen vaatii vähän harjoittelua :D

Ainakin näiden omien vaaleanpunaisten linssien läpi näyttää siltä, ettei kaikki ole vain pelkän painon nostelun aiheuttamaa hallusinaatiota ;) Yhden askeleen lähempänä tavoitekäsiä!

Tänään pääsin pitkästä aikaa pitämään OMIA tuntejani Viikkiin. Ylioppilaskirjoitusten takia tunti oli siirretty isosta pieneen saliin ja olin kuullut kyllä jo viime viikolla kaverilta palautetta, että siellä ei sitten mitkään laitteet toimi. Muistikuvieni mukaan olin kyllä soittanut joskus iPodilta musiikkia sielläkin, joten en ollut kovin huolissani. Syytä olisi kyllä ollut! Johdot kyllä löytyivät mutta pihaustakaan ei kuulunut mistään. Onneksi kuitenkin osaan tuon body-ohjelman sen verran hyvin, että pystyin sitten perus pötkömusiikilla sen lihaskunto-osion hoitamaan. Harmittaa vaan, että kun ne biisit on se IDEA! Olen valinnut biisejä myös sillä periaatteella, että ne motivoi treenaamaan ja niissä on jotain sanoja/kohtia joihin voi tarttua ja joista voi heittää (ainakin omasta mielestäni :D) hyvää läppää. Onneksi sain tunnin jälkeen kivaa palautetta vaikka itseä vähän harmittikin. Keskivartalo´30:n jouduin vetämään melkein hatusta, kun soitin ei toiminut. Jälkeenpäin katselin tuosta "raamatustani" (eli vihosta johon suunnittelen kaikki tunnit) että olin kuitenkin tehnyt melkein kaikki samat liikkeet joita olin suunnitellutkin. Loppuun taisi tulla vähän ylimääräisiä liikkeitä vatsalle mutta ehkä se ei haittaa ;)

Huomenna on Erän body-tunti ja vuorossa yritys nro 2 uudella ohjelmalla. Lisäsin siihen vielä Katy Perryn Part of me:n ja tiedossa on ah niin ihana pec dec-yllätys. Huomenna saakin sitten pomppia ihan koko loppuviikon edestä kun töitä on niin paljon, että treenaamaan tuskin ehtii tai edes jaksaa. Tämä viikko on ehdottomasti koko vuoden rankin töiden puolesta, joten annan myös itselleni luvan luistaa treenistä. Olen myös alkanut haaveilemaan pilates-rullasta, josta olen nyt monesta paikasta lukenut ja kuullut. Luulen, että se voisi motivoida venyttelemään ja huoltamaan kehoa myös kotona. Taitaa olla aika aloittaa jo kirje joulupukille siis ;)

Mielen temppeli.

Jumppaohjaamisen myötä olen jo aikoja sitten tajunnut sen, etten huolla kehoani tarpeeksi. Välipäivät jaksan kyllä pitää mutta esimerkiksi venyttelyt jää aina niihin tunnin lopuksi tehtäviin lyhyisiin palautteluihin. Kesällä päätettiin R:n kanssa, että nyt venytellään joka ilta edes se kymmenen minuuttia. Meni ehkä viikko ja se jäi. Miksi?
Olen miettinyt asiaa monta kertaa enkä ole keksinyt hyvää syytä. Kuinka vaikeaa voi olla television katselun ohella tehdä ne muutamat venytykset ja vaikka vähän ylimääräistäkin?! Jos nyt rehellisesti katson itseäni ulkopuolelta en voi kuin heristää sormea. Shame on me.
Kehonhuollon tarpeellisuus alkoi toden teolla tykyttää takaraivossa keväällä kun kävin jalkaterapeutin vastaanotolla. Pakko alkaa pitämään huolta omasta kropasta eikä päästä esimerkiksi jalkoja niin huonoon kuntoon, että kävelykin tekee kipeää. Penikkavaivoista pääsin onneksi ainakin toistaiseksi, mutta muu keho kaipaa todellista huoltoa.

Niinpä nyt juhlallisesti maanantain kunniaksi päätin, että vähintään kerran viikossa on pyhitettävä tunti kehonhuollolle. Ja minä oikeasti aloitin tänään! Keskipäivällä lampsin Erän tatamille eläkeläismummojen kanssa pilates-tunnille. Ja ne mummot oli paljon parempia siellä tunnilla! Tiedän, ettei pilates nyt välttämättä ole pelkkää kehonhuoltoa, mutta tällaiselle maksimisykenarkkarille aivan tarpeeksi rentouttavaa. Pariin kertaan meinasin nukahtaakin siinä lattialla makoillessani :D

Ansku on mielestäni varsin ansiokkaasti pohtinut (useamminkn) sitä, miten olisi hyvä oppia elämään hetkessä ja soveltaa tätä ajatusta myös treenaamiseen. Aiemmin olen ajatellut että joo joo, kyllähän minä kroppani tunnen ja miltä siinä tuntuu treenin aikana. Tänään kuitenkin ajattelen kopanneeni jotain tuosta Anskun ajatuksesta. Parin lyhyen hetken ajan siinä pilates-tunnilla hengitellessäni ja jännittäessä vatsalihaksia koin jotenkin uudella tavalla oman kehon. Tuntui siltä, kuin mieli ja kroppa olisivat olleet enemmän yhteydessä. (Pieni hihhuli minussa voisi melkein kutsua tätä jopa uskonnolliseksi kokemukseksi ;) Ja juuri kun olin jotenkin pääsemässä sisään siihen fiilikseen, se meni ohi. Mutta tuon tunteen jälkeen olen jotenkin entistä varmempi siitä, että haluan pitää huolta omasta kropasta mutta myös mielestä. En tiedä tuleeko minusta koskaan huippu pilatesosaajaa tai joogia, mutta luulen että tuonkaltaisilla tunneilla olisi omaan hyvinvointiini merkittävä vaikutus. Tänään koko loppupäivä menikin jotenkin euforisessa tilassa eikä kiljuvat sählykerholaisetkaan koetelleet hermojani yhtään niin paljon kuin yleensä ;)

Myöhemmin päivällä tehtiin vielä tiedekuntayhdistyksen kanssa reilun kuuden kilometrin kävelylenkki keskustassa. Tällainenkin on minulle jotenkin vähän outoa ja erilaista! Siis että voi keskittyä vain katselemaan maisemia ja juttelemaan kaverin kanssa niitä näitä.  Kyllähän sitä tulee koiran kanssa käveltyä päivittäin (eikä useinkaan edes yksin) mutta en vain ole osannut kiinnittää asiaan huomiota. Tuntuu että tänään omat silmät on auenneet katsomaan asioita ihan uudella tavalla. Kroppa on kyllä huutanut tällaista jo pidempäänkin, nyt taitaa olla aika vastata.

One more!

Menipä melkein viikko poissa blogin ääreltä - siitä pitivät työt ja etenkin kaksipäiväinen seminaari Viking Linella huolen. Samasta syystä myös treenit painottuvat loppuviikkoon. Torstaina päästyäni Katajanokan terminaaliin kroppa suorastaan huusi treeniä, onneksi olin saanut illalle oman tuntini lisäksi   sijaistettavan tunnin. Jumppien jälkeen suunnattiin vielä R:n kanssa kirkolle Christian Unitedin eli Chrisun iltacuppiin. Kyllä vaan jalat tutisi ihan kivasti kun viimein joskus yhdentoista aikaan päästiin kotiin. Meidän perheelle saatiin myös hyvät sijoitukset: R:lle Fair Play-palkinto ja kolmas sija, meidän Tapparan joukkue tuli toiseksi. Ja uusi maila oli myös todella hyvä panostus: onnistuin kuin onnistuinkin tekemään maalin :D Pakko kyllä myöntää, että pallokin tuntui pysyvän paremmin tuossa lavassa. Huomenna pääsee taas illalla kokeilemaan mailaa lisää!

Torstaina uuden body-tunnin lanseeraaminen ei mennyt ihan niin hyvin kuin olin toivonut. Jostain syystä olin laskenut biisien pituudet väärin ja lihaskunto-osuus meinasi jäädä lyhyeksi. Nappasin sitten vanhasta ohjelmasta yhden biisin lisää ihan lennosta. Ensi viikolle pitäisi siis kehitellä vielä jotain, liikepankki kyllä löytyy mutta kun tuo kappaleiden metsästäminen on niin ärsyttävää. Yritän (muka) pitää itselläni jonkinlaista listaa aina kun kuulen jonkun hyvän biisin, joka sopisi jumppaan mutta listat tuntuvat olevan aina niin eri paikoissa ettei tositilanteessa niistä ole juurikaan hyötyä. Tässä asiassa pitää siis tsempata lisää. Onneksi kuitenkin tunnin jälkeen yksi asiakas tuli juttelemaan ja kyselemään, mitä muita tunteja pidän, jos hän uskaltautuisi myös niille. Hän sanoi tykkäävänsä tunneistani kun olen niin suoraviivainen (?). Jos se tarkoittaa sitä että rääkkään hyvin mutta vähäsanaisesti, olen tyytyväinen :)

Perjantaina kasattiin töissä ensi viikolla alkavaa Pyhä Paikka-näyttelyä ja se kävi välillä kyllä ihan treenistä. Tekopalmut saattaa olla yllättävän painavia :D Illalla olikin Gospelbicin vuoro, kaverin toiveesta miksasin mukaan viime kevään ohjelmasta Bäkkäreitä. Vatsat sai ihan kiitettävästi kyytiä, kun en muistanut miten sairaan setin olin siihen biisiin tehnyt! Harvoin tulee pinnalliset vatsalihakset tällä tavalla kipeiksi mutta ehkä se on aika ajoin ihan hyväkin. Harmittaa,että seuraavan kerran pääsen kirkolle jumppaamaan vasta lokakuun lopussa.

Tänään herättiin kaverin kanssa aikaisin kirpputoria varten. Viidessä tunnissa pöytä tyhjeni lähes kokonaan ja olen kyllä tosi tyytyväinen, ettei tarvinnut roudata kuin ihan minimäärä tavaraa kotiin. Iltapäivällä raahauduttiin R:n kanssa salille mutta molemmilla oli vähän väsynyt fiilis. Tällä viikolla on nukuttu aika huonosti ja näköjään se vaikuttaa nimenomaan salitreeniin. Harjoittelin uutta pumppia (joka ei kyllä itselläni ole yhtään hallussa, tällä hetkellä olen tosi tyytyväinen ettei ole omaa tuntia!) mutten pystynyt tekemään läheskään normaaleilla painoilla. Hiki tuli onneksi silti! Lisäksi tein ojentajapunnerruksia kaksi settiä tavoitteeni mukaisesti: tänään meni jo 1x5 ja 1x4! Edistystä on siis tapahtunut!

Viimeinen vääntö oli aika raskas ja takapuolen asento sen mukainen :D

Yes I can!

Perjantain fiilis oli sen verran flunssainen, etten jaksanut lähteä pumppaamaan. Harmittaa kyllä tosi paljon, koska kaveri lupasi miksata kaikkien aikojen lempparipumppibiisini: ohjelmasta 75 (?) hartiat RAVERS IN THE UK!Se oli rakkautta. Ehkä täytyy harjoitella tuo itse ja miksata myöhemmin!

Perjantaina mietin myös sijaisen hankkimista lauantaiaamulle mutta todettuani sen turhan hankalaksi, päätin apinanraivolla lähteä jumppaamaan. Ainoaksi ongelmaksi lauantaina osoittautui tuhoton määrä räkää, joka tukki kurkun, nenän ja suun. Yritäpä siinä sitten mongertaa jotain kun suu on täynnä mönjää. Onneksi Erällä on niin kokeneita jumppaajia, että käsimerkeinkin ohjaaminen onnistuu hyvin. Kun ääntä oli vaikea saada ulos, oli mielenkiintoista huomata myös se, miten asiakkaat reagoivat kasvojen ilmeisiin. Erilaisilla hymyillä ja irvistyksillä saa yllättäviäkin reaktioita aikaan!
Haluan nyt vielä painottaa, etten KOSKAAN treenaa jos olo on kurja. Olisin varmasti jäänyt lauantaina peiton alle, jos siltä olisi tuntunut. Kropassa kuitenkin tuntui olevan energiaa ja uskalsin lähteä salille. Mutta kipeänä ei saa liikkua. Piste.

Iltapäivällä lähdin vielä kuvaamaan huippuelokuvaa eli kaverini Bodypump-lisenssivideota. Innostuin itsekin pumppaamaan mutta tosi iiseillä painoilla. Päätin myös haastaa itseni ojentajissa: punnerrukset suorin jaloin. BP 82:ssa on kaksi settiä ojentajapunnerruksia, ensimmäisessä meni neljä ja toisessa kaksi. En ole pitkään aikaan ollut niin ylpeä itsestäni! Pitkään on tuntunut siltä, ettei omassa treenissä ole tapahtunut juurikaan kehitystä. Siksi tämä saavutus tuntui varmasti entistä paremmalta. Mutta erityisen mahtavalta nuo kuusi punnerrusta tuntuivat siksi, etten olisi uskonut pystyväni siihen ikinä. Mutta minä pystyin.

Tästä (ja Jillianista) inspiroituneena asetin itselleni pienen tavoitteen. Ensimmäiseksi, harjoittelen ojentajapunnerruksia suorin jaloin vähintään kolme kertaa viikossa niin, että teen niitä 2 x maksimimäärä (eilen 1x4 ja 1x2). Toiseksi harjoittelen yhden käden punnerruksia (eilen tein konttausasennosta 2x10). Tavoitteena on että ensi vuonna saisin tehty kaksi yhden käden punnerrusta. Saa nähdä mihin pääsen!

Can´t stop thinking of you.

Mitä jumppaope tekee kun ei voi jumpata?
No haaveilee tietenkin jumppaamisesta!
Sairaspäivä numero kaksi meni tehokkaasti sohvalla löhöillen ja katsellen kun muut hikoilevat. Onneksi telkkarista tulee keskellä päivää todella laadukkaita ohjelmia! Puolen päivän maissa treenasin ensin Jillianin ja suurimpien pudottajien kanssa. Seuraavaksi siirryin toiselle puolelle maapalloa ja pumppasin aussikollegoiden seurassa. Päivän liikunnat viimeisteltiin Hurjan muodonmuutoksen ja Chris Powellin mukana. Huh huh.

Koska hulluksihan tässä meinaa sisätiloissa tulla, R kuskasi minut Kannelmäen Prismaan (:D) tuulettumaan. Syy tähän oli kyllä oikeasti se, että olen jo pitkään haaveillut uuden sählymailan ostamisesta, vaikka ihan vaan höntsäämässä käydäänkin. Aikaisemmin kesällä olin nähnyt kaupassa tosi kivan pinkin mailan (joo tiedän, kriteerit kohdallaan) ja sitä nyt lähdettiin metsästämään. Siellä hyllyssähän se komeili mutta vieressä oli vieläkin ihanampi (ja pinkimpi) maila poistohintaan. Ei tarvinnut kauaa miettiä, kumpi lähti mukaan.

R päätti lähteä vielä salille joten päätin käydä ikuisuusprojektin eli vaatekaapin kimppuun. Viikon päästä olisi tarkoitus myös päästä kirpputorille, joten siivoaminen tuli enemmän kuin tarpeeseen. Siivosin todella rehellisellä kädellä ja nyt on kyllä tilaa uusille vaatteille. Lisäksi huomasin tarvitsevani uusia treenivaatteita!
Tuntuu jotenkin puhdistavalta saada nurkista pois tavaraa, jota ei oikeasti tarvitse. Ennen ensi lauantaita pitäisi vielä ehtiä käydä keittiön kaapit ja verkkokellari läpi. Meidän 45 neliöön ei ole todellakaan ympätty kovinkaan paljon säilytystilaa, joten jokainen kaapinnurkka tulee tarpeeseen. Tein vähän aikaa sitten myös joitain kirjaostoksia tutulta papilta, joten myös kirjahyllyyn pitäisi tehdä lisää tilaa.

Tänään peruin kaikki tuntini (olisi ollut kolme) mutta huomenna olisi tarkoitus mennä ohjaamaan puolet pumpista kaverin kanssa. Jos nyt ei mikään tappotauti iske yön aikana niin ajattelen että voin sen tehdä, laitan vain tosi kevyesti painoja tankoon. En todellakaan halua mitään jälkitauteja mutta kroppa kaipaa treeniä ja hikeä. Intervallitunnille en uskaltaisi vielä mutta pumpissa pystyy onneksi vähän himmaamaan. Sitäpaitsi haluan ehdottomasti olla viikonloppuna terve, kun on tiedossa ihan superkivat tunnit sekä lauantaina että sunnuntaina!

P.s. Olen pitkään jo käyttänyt Ecover-merkkisiä ekologista tiskiainetta (sekä kone että käsi) ja pyykinpesuainetta. Olen myös etsinyt muita Ecoverin puhdistusaineita ja erityisesti huuhteluainetta, koska siitä ei tunnu löytyvän ekologista vaihtoehtoa. Tänään todellakin kannatti lähteä Kannelmäkeen asti kauppaan, sillä vihdoin löysin Ecoverin huuhteluaineen (ja vähän muitakin puhdistusaineita) ja vielä pinkillä kuosilla ;)

Niisk(uneiti)!

Honestly, I´ve seen it coming.
Syysflunssa.
Sunnuntain jumpissa veto oli huomattavasti huonompi kuin yleensä, hengitys tuntui raskaalta ja lima nousi kurkkuun asti. Maanantaina annoin luovutusvoiton ja jätin intervallistepin välistä. Illalla sitten onnittelin itseäni oikeasta valinnasta, kun fiilis oli parempi kuin muutamaan päivään. Tiistaina lähdin päivällä salille intoa puhkuen (Kuinka tyhmä voi ihminen olla: tarkoitus oli treenata uutta pumppia ja olin laittanut manuaalin kalenterin väliin, jotta varmasti muistan sen. Juuri ennen lähtöä toimistolta päätin jättää kalenterin lokerooni "enhän mä sitä mihinkään tarvii". Jepjep.) Vähän oli tuskaista vääntöä mutta ajattelin sen johtuvan vain siitä, että tein treenin isommilla painoilla kuin yleensä.
Olin niin väärässä.
Kun viimeinen kerholainen lähti ovesta ulos, kurkussa alkoi tuntua viiltävä kipu. Viime yönä heräsin neljän aikaan siihen, kun kurkussa tuntui olevan niin paljon limaa, ettei henki meinannut kulkea. Jippii!
Ei muuta kuin aamulla soitto sijaispuhelimeen ja päivätöihin, että tämä tyttö lähtee nyt lääkäriin. Meillä saa seurakunnassa olla kolme päivää pois ilman sairastodistusta mutta päätin kuitenkin käydä tarkastuttamassa, ettei ole tiedossa mitään angiinaa tai vastaavaa, kun kurkku oli niin kipeä.
Onneksi tänään ja huomenna on töissä sellaiset päivät, ettei nyt ihan hirveästi haittaa olla poissa. Ehdin perjantaina hoitaa kaikki tarvittavat paperihommat. Eniten harmittaa jumpat! Tänään olisi ollut Viikissä body ja keskivartalo´30 (ja sinne on muuten ihmeellisen vaikeaa löytää sijaista...) ja HUOMENNA olisi taas vaihteeksi ollut aika yrittää kuvata sitä hemmetin lisenssivideota. Jää sekin sitten taas jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Onneksi pomoni lupasi, että saan kuvata videon muutaman kaverin kanssa. Hyvä niin, mutta kyllä nyt pikkuhiljaa haluaisin saada tämänkin asian pois päiväjärjestystä. On myös ärsyttävää, että videon kuvaamiseen asti pitää nyt osata kaksi ohjelmaa täydellisesti, kun kasikolmonen alkaa meillä ensi viikolla ja videolle tulee sitten se kasikakkonen. Plöö.
Sairastaminen on ihan syvältä. Tosi harvoin edes tulen kipeäksi ja sitten kun tulen, niin se kestää. Toivon koko ajan, että pääsisin huomenna pitämään edes Erän tuntini. R kyllä kaikella lääketieteen kandidaatin valtuutuksellaan kielsi jumppaamisen, kun lääkärikin kirjoitti kolme päivää sairaslomaa. Kuuntelen kyllä kroppaani (ja tällä hetkellä treenaamisesta ei tulisi todellakaan mitään!) mutta jos huomenna pääsen töihin asti ja jaksan ihan hyvin, mikä estää pientä iltahöykytystä ;)

No, kun ei itse voi treenata niin mikä olisikaan parempaa, kuin katsella muiden treenaamista! Maanantai-iltana palasin Bodypump-videon pariin (tosin pakko sanoa että pieni pettymys on se, ettei Susan ole tällä videolla) ja tänään viihdytin itseäni Suurimman pudottajan parissa. Olen aikaisemminkin aina silloin tällöin katsonut jonkun jakson ja joka kerta ihaillut Jillian Michaelsin tyyliä ja tapaa treenata joukkuettaan. Sopivasti rääkkiä, sopivasti piiskausta ja sopivasti positiivista palautetta. Näiden muutamien jaksojen perusteella Jillian myös mielestäni pitää sisällöltään parhaat treenit. Ja onhan nainen kaiken kaikkiaan ihan yyyyber cool!

Tavoitekädet.

Tiistaina tehtiin muuten ainejärjestömme liikuntajaoston kanssa tutustuminen kuntosalille. Tarkoituksena oli että voitaisiin porukalla mennä salille vähän katsastamaan laitteita ja mitä kaikkea siellä voi tehdä. Saatiinkin kasaan kuusi innokasta opiskelijaa! Vietettiin kolmessa pienryhmässä salilla noin tunti ja käytiin läpi ihan peruslaitteita ja perusliikkeitä. Tykkäsin ihan tosi paljon opastamisesta! Kyseessä ei siis ollut mitenkään personal trainingiin tai saliohjelman rakentamiseen liittyvä juttu, vaan kunhan kynnys lähteä kuntosalille laskisi edes vähän matalammaksi. Itsellä ainakin ekoilla kerroilla jännitti tosi paljon mennä salille, kun en tiennyt laitteista mitään eikä oikein ollut ketään, keneltä olisi voinut kysyä. Ryhmäliikunnanohjaaja-kurssilla viime keväänä heräsi myös pieni ajatus siitä, että ehkä joskus voisin käydä personal trainer-koulutuksen. Tämän yhden kokemuksen perusteella (joka siis lähinnä käsitti sen, että näytin laitteissa tehtäviä liikkeitä ja ryhmäläiset saivat kokeilla) tämä pieni ajatus heräsi uudelleen vähän isompana. Täytyy ehkä vähän tarkastella tilannetta ja miettiä, olisiko pt-koulutukseen aikaa ja rahaa. Ainakin näin ajatuksen (ja vähän käytännönkin) tasolla se tuntuu tosi hyvältä ja kiinnostavalta!

P.s. Pieni Muumimuki-kokoelmani sai maanantaina uuden jäsenen, kun vaikeuksista huolimatta sain hankittua Stockmannin 150-vuotis juhlamukin :)