The Flue.

Niinpä niin.
Torstain body-tunti ei ollut mikään paras mahdollinen ratkaisu, sillä perjantaiaamuna tuntui kuin olisin niellyt raastinraudan. Ei auttanut muuta kuin siirtää Gospelbicin aloitusta viikolla ja laittaa lauantain tunti hakuun. Sunnuntaina elättelin vielä toiveita sählypeleistä mutta koiran kanssa kävellessäkin tuntui ahdistavan henkeä joten pakko oli jättää pelailutkin väliin. Kilttinä tyttönä istuin sohvalla, neuloin sukkaa (sekä söin vähän jäätelöä) ja olin vahvasti sitä mieltä, että jos ei tällainen totaalikieltäyminen liikunnasta auta tähän tautiin niin johan nyt on kumma.

Eilen aamulla lähdin reippaana yhdeksän aikaan kuvaamaan kaverin Bodycombat-lisenssivideota aikeena vähän myös testailla, löytyykö kropasta puhtia illan omille tunneille. Eipä löytynyt. Tein kaikki liikkeet todella kevyesti, jättäen esimerikiksi hyppypotkut kokonaan pois (no okei, kiaaaaah-huudoissa taisin vähän innostua...) mutta puolessa välissä oli pakko luovuttaa ja siirtyä pukukopin puolelle. Kiitos vaan tästä määrittelemättömästä hengitystieinfektiosta, joudun jättämään vielä huomennakin intervallistepin väliin.

Näköjään on turha leveillä, etten koskaan sairastu. Viimeisen puolen vuoden aikana olen ollut poikkeuksellisen usein flunssainen. Olen pohtinut, johtuvatko pitittyneet flunssani siitä, etten malta pysyä poissa jumppasalista vaan lähden ohjaamaan, vaikka nenä vähän vuotaisikin. Tämän logiikan mukaan tällä hetkellä minun pitäisi olla jo terve, sellaista pakkolepoa on viime päivät vietetty mutta pöpö sen kun jatkaa voittokulkuaan. Viime aikoina on ollut paljon puhetta sydänlihastulehduksesta, enkä tosin halua ottaa riskiä että sellaisen saisin. R:n sanoin "lepään mieluummin kolme päivää vai kolme kuukautta". Sydänlihastulehdus vielä on nimenomaan liikunnallisten ihmisten tauti, kun ei malteta levätä tarpeeksi. Itselläni tosi harvoin nousee kuume (kopkop) mutta hyvä sääntö on se, että vähintään yhtä monta päivää pois salilta kuin on ollut kuumeessa tai taudissa.  Omalla kohdallani tuo tarkottaisi siis liikuntakieltoa vielä ainakin tämän viikon loppuun. Horror!

Kyllähän minä ainakin omasta mielestäni tiedän, mitä kroppani tarvitsee. Olen ollut sitä mieltä, että kyllähän jumppaamaankin voi mennä, jos kroppa sen vain kestää. Olen myös ajatellut, että hyväkuntoisena kehoni kestää kovempaa rasitusta kipeänäkin. Mutta eivät asiat ole ihan niin yksiselitteisiä. Pystyn kyllä suhteellisen kovaankin suoritukseen kipeänä, tauti ehkä nappaa sen korkeimman piikin suorituksesta pois mutta esimerkiksi sydämelle rasitus on yhtä kova kuin kenelle tahansa.

Ohjaajamaailmassa sairastaminen on vain usein hankalaa. Monella salilla olet itse vastuussa sijaisten hankkimisesta ja joissain paikoissa sairaskorvausta ei välttämättä makseta. Myönnän itsekin eilen vähän murisseeni siitä, että jouduin lähtemään terveyskeskukseen saadakseni todistuksen flunssasta. Onneksi itselläni on se hyvä tilanne, että sairaspäivärahat maksetaan kuitenkin. Jossain tilanteessa saattaa siis yksinkertaisesti päästä helpommalla, että puolikuntoisena menee pitämään tunnin. Ehkä jumppaopejenkin oikeudet tässä asiassa paranevat ajan myötä, kyseessä kuitenkin on melko uusi ala. En edes tiedä onko meillä minkäänlaista työehtosopimusta :D Haluan ainakin itse olla ajamassa asioita siihen suuntaan, ettei kipeänä tarvitse kenenkään lähteä ohjaamaan. Kärjistettynä kyse on loppupeleissä jopa ohjaajan hengestä!

Tulipas vähän paasausta. Ei tässä auta muu kuin potea tauti loppuun. Onneksi olen sen verran terve että pääsen kouluun vähän sosiaalistumaan. Sain myös Anskulta haasteen, johon vastaan piakkoin! :)

Results: PASS!

Lähetin loppuun asti viilatun lisenssivideoni viikko sitten maanantaina ja jo keskiviikkona sain mahtavia uutisia: video oli hyväksytty ja sain Bodypump-lisenssin! Tiedän myös todella ansainneeni hyvän palautteen ja ylipäänsä koko lisenssin, sillä tein TODELLA paljon töitä sen eteen. Hymähtelin vähän itsekseni kun menin viime tiistaina pitämään pumppia ja tajusin sen olevan oikeasti ensimmäinen kerta, kun pidän yksin pumppia ilman kameraa! Minullahan ei ole ollut omaa vakituista tuntia nyt syksyllä ja kaikki mahdollisuudet on pitänyt käyttää videon kuvaamiseen. Pakko myöntää että tuntui hippasen vapauttavammalta vetää tuntia ilman sellaista isoveli valvoo-tunnetta. Miksasin ohjelmasta 82 parhaat palat ja loput pidin 83:a. Olisin halunnut ottaa pari biisiä uudesta ohjelmasta, mutta meillä saa alkaa ohjata uutta vasta tällä viikolla, joten olin kunnollinen työntekijä ja tottelin ohjeita. Tosin pienenä teaserina soitin alussa uudelta levyltä pari biisiä ja kerroin, mitä uusia juttuja on tulossa.

Tunnilla oli aivan mahtava meininki! En tiedä miten se tapahtui, mutta salissa vallitsi sellainen team spirit, ehdottomasti ryhmäliikuntaa parhaimmillaan! Tuntui siltä, että asiakkaat omalla tekemisellään kannustivat toinen toisiaan ja kun siihen vielä annoin päälle piiskan heilua oikein olan takaa, niin uskon, että moni uskaltautui ylittämään itsensä ja tunnin jälkeen oli asiakkaillakin todella hyvä fiilis. Kotimatkalla junassa melkein tuli tippa linssiin ja pitikin laittaa jumppaystäville viesti, että kyllä meillä on vaan maailman paras työ. Tällaisten tuntien takia todellakin teen tätä työtä!

Mutta vielä lisenssivideosta.

Palautteessani ei ollut yhtään tekniikkavirhettä! Kaikki on siis mennyt juuri niin kuin pitääkin. Pyysin arvioijaa kiinnittämään erityisesti huomiota asioihin, jotka edellisellä kerralla menivät pieleen, esimerkiksi kyykyn leveyteen ja hyppykyykkyihin. Erityisesti näitä kahta olenkin hinkannut väsymykseen saakka, katsonut omaa videota ja master classia, treenannut peilin edessä, jutellut kollegoiden kanssa... Oli ihanaa saada palaute siitä, että työ on tuottanut tulosta:

SQUAT: Kyykyn asento, jalkojen leveys on oikea. 

JUMP SQUAT: Liike on hallittu ja laskeudut alas pehmeille polville.

VAHVUUTENI:

Mukava rauhallinen tunnin aloitus. Otit hyvn kontaktia asiakkaisiin heti alusta lähtien. Tunnin aikana annat vaihtoehtoja liikkeisiin ja rohkaiset asiakkaita käyttämään niitä.

Ohjauksesi on vahvaa ja varmaa. Ennakoit hyvin ja ohjeitasi on helppo noudattaa. 

Tästä on helppo olla samaa mieltä. Jos jostakin olen saanut ohjaajanurani aikana paljon hyvää palautetta on selkeys ja varmuus. Tiedän mitä teen, joten tunnille on helppo osallistua. Tästä vahvuudesta olen myös ylpeä. Olen osallistunut tunneille, jossa ohjaaja on ollut kyllä mukaansatempaava, pirteä ja tuntikin on ollut tehokas, mutta jotenkin sen jälkeen on jäänyt vähän sekava fiilis. Bodypump sopii minulle ohjaajana erityisesti juuri siksi, että tunti on niin selkeä ja sitä on helppo ohjata selkeästi.

KEHITYSKOHTEET:

Kannustat asiakkaita hienosti tunnin edetessä. Pystytkö kannustamaan heitä myös yksilöinä?

Tässä ei voi kuin kehittyä. Kun tunnilla on vakiintunut asiakaskunta, heidän nimensäkin alkaa oppia ja voi nimeltä kannustaa. Olisi kuitenkin mielenkiintoista keksiä, miten kannustaa henkilökohtaisesti asiakasta, jos ei tiedä hänen nimeään. Muilla tunneilla kiertelen ympäri salia ja jään usein joidenkin asiakkaiden viereen hyppimään tai tekemään liikettä hetkeksi (tämän olen oppinut yhdeltä suosikkiohjaajistani). Pumpissa on kuitenkin todella sidottu tankoon ja ohjaaminen tapahtuu samalta paikalta. Miten tässä voisi tulla paremmaksi? Enemmän vain katsekontaktia?

Olen ehdottomasti ylpeä itsestäni. Ehkä lisenssin saaminen tuntuu siksi erityisen hyvältä, koska todella tein töitä sen eteen. Enkä ainoastaan lisenssin vuoksi vaan siksi, että tulisin paremmaksi ohjaajaksi. Nyt voin todella varmuudella puhua tekniikka-ohjeista salin edessä, sillä tiedän mistä puhun. Tiedän myös olevani esimerkkinä asiakkaille ja ohjaavani tuntia turvallisesti. Ja edelleen haluan kehittyä. Onneksi tässä työssä ei varmaan koskaan tule valmiiksi.

My journey starts here.

Doublepump.

Viikonloppu ja maanantai tulikin vietettyä tehokkaasti Bodypumpin parissa. Lauantaina kuvasin taas yhden version lisenssivideosta ja maanantaiaamupäivän ehdinkin tehokkaasti käyttää sen analysointiin. Illalla lähdin ohjaamaan (ja kuvaamaan) kahta pumppia, joista ensimmäinen joutui suoraan roskakoriin. En viitsinyt edes katsoa videota, sillä heti alussa unohdin toivottaa ensikertalaiset tunnille ja muutenkaan en ollut yhtään oma itseni. Olisin tietysti voinut katsoa videon pelkästään tekniikan näkökulmasta, mutta koska tiesin toisen tunnin (ja kuvausmahdollisuuden) olevan edessä, painoin rohkeasti delete-nappulaa, kameraan kun ei mahdui kuin vähän yli tunnin verran materiaalia kerralla. 

Lauantain videoon olin melko tyytyväinen. Etenkin olen tyytyväinen kyykyn leveyteen, josta sain aikaisemmin palautetta, että se on liian kapea. Ainakin näyttää omasta mielestäni siltä, että oppi on mennyt perille! Jotain ehkä kertoo myös se, että sisäreisistä on löytynyt uusia kipeitä kohtia. Lauantain videon perusteella totesin, että minun tulee kiinnittää seuraavissa videoissa huomiota erityisesti ojentajissa tricep pressin liikerataan, askelkyykyssä askelen pituuteen, hyppykyykkyyn sekä hartiabiisissä siihen, etten nosta painoja liian ylös ja kääntyvässä lankussa vartalon asentoon.

Toisella tunnilla olikin ihan eri meininki! Takarivissä muutama nuori mies ilmoittautui ensikertalaisiksi ja etenkin heidän energiastaan sain itsekin tosi hyvän fiiliksen. Tiputin painoja todella reippaasti siitäm millaisilla normaalisti tekisin. Seuraavat kuvat on siis tuolta kyseiseltä tunnilta. Ihania ilmeitä itselläni ainakin on :D

ILME!

Askelkyykkyyn en ole vielä täysin tyytyväinen. Jossain kohdissa askel on edelleen liian lyhyt, tässä kuvassa vähän siinä ja siinä. Askelkyykky ongelma on itselleni ihan uusi, koska aikaisemmin tekniikka on siinä ollut hyvä ja olen helposti pystynyt ottamaan tarpeeksi pitkän askeleen. Voikohan tuo johtua jostain jumiutuneesta lihaksesta?

Hyppykyykkyyn on tullut parannusta mutta edelleen alastulossa polvet eivät jousta tarpeeksi. En saanut tähän cropattua kuvaa kyykystä, mutta siinä mietin vielä selän asentoa. Tuntuu nimittäin siltä, että kallistan kroppaa välillä liian eteen. Joustoissa selkä pysyy kyllä hyvin suorana!

Tein punnerrukset polvet lattiassa, koska lauantain videon perusteella näyttää edelleen siltä, ettei liikerata mene tarpeeksi alas ( tässä kuvassa en ole ihan ala-asennossa, videolta croppaaminen on yllättävän vaikeaa;). Nyt eilisen perusteella liikerata näyttää paljon paremmalta. Pään asento näyttää myös ihan hyvältä.

Hartiabiisissä mietin edelleen liikerataa. Nostanko painot liian ylös vipareissa ja mac raisessa? Olen tuijottanut tuota BP-videota tuhat ja tuhat kertaa samasta kohdasta vertaillen oman liikkeeni kanssa. Jotkut ohjaajista nimittäin näyttävät tekevän liikkeen yhtä ylös kuin minäkin. Pystysoutu tuntuu oudolta jättää tuohon rinnan alapuolelle, mutta jos videolla niin tehdään niin sitten minäkin. Hartiabiisissä olen jotenkin omimmillani! Ainakin itsestä tuntuu, että läpät ja tsemppaaminen vain paranevat kerta kerralta :) 

Murhekryyni eli liikkuva sivulankku. Lauantain videolla näytti aivan kamalalta, tässä on huomattava parannus. En kuitenkaan ole tyytyväinen. Tuo kiertoliike tuntuu todella hankalalta! Vähintään meinaa tossut luistaa alta. Harjoitus kuitenkin tekee mestarin, uskon sen ja seuraavalla kerralla onnistun vielä paremmin!

Tämän videon perusteella päätin, että onpahan taas aika hankkia uusia treenivaatteita. Ihan kamala lörppötoppi eikä istu enää mistään kohtaa! Harmi sinänsä, tuo on nimittäin yksi lempitopeistani. Onneksi tuo Nike Padma Long taitaa olla perusmallistoa, jota on aina saatavilla.

Jotten pääsisi vielä irti kamerasta ja pumpista, lähden kuvaamaan kaverin lisenssivideota. Ja perjantaina onkin herkkua luvassa, kun illalla pääsee jatkariin Esport Fitnesille. Jee!

Hyvä fiiwis.

Pian on urakka takana: huomenna vielä viimeistelyt esseetä varten ja sitten vain sähköpostia proffalle. En voi uskoa että seitsemän vuoden opiskelut ovat ihan kohta päätöksessä. Vasta äskenhän astelin Aleksanterikatu 7:n ovista ensimmäistä kertaa sisään! No, onneksi on vielä ne muutamat sivut kirjoitettavana niin en ihan vielä pääse lopullisesti fiilistelemään opintojen päättymistä.

Johtui ehkä tuosta sunnuntain episodista, mutta tänään jännitti tosi paljon mennä pitämään tuntia. Tuntui tosi oudolta. Aina jännittää vähän ennen tunnin alkua (ajattelen että se on merkki siitä, että adrenaliinit varmasti virtaavat) mutta nyt jännittäminen oli sellaista inhottavaa muljahtelua mahassa, enemmän ehkä epäonnistumisen pelkoa kuin jännittämistä.
Jännittäminen on minulle vähän outo tunne. Oikeastaan ennen ohjaamisen aloittamista en juuri jännittänyt mitään. Menin aina esiintymistilanteisiin tosi ennakkoluulottomasti ja rohkeasti. Ohjaaminen sitten varmaan laukaisi kai vuosien jännittämättömyyden (ja vielä pari kuukautta ensimmäisen ohjaamiskokemuksen jälkeen!) ja meni melko pitkäkin aika niin, että ennen tunnin alkua maha meinasi heittää ympyrää. Kamala tunne. Tunnin alettua jännitys kuitenkin katosi kuin tuhka tuuleen ja jälkeenpäin oli ihan mahtava fiilis. En kai tätä olisi jatkanutkaan enempää, jos kokemukset olisivat olleet ihan hirveitä. Joka tapauksessa, en ole yli vuoteen kokenut enää noita kauheita jännitystunteita ja siksi tämänpäiväinen fiilis tuntui todella vieraalta. Onneksi en ehtinyt ihan kamalan kauaa jännittää, kun liikenneruuhkan takia suorastaan juoksin pukukoppiin vaihtamaan kengät ja siitä suoraan tunnille :)

Tänään siis pidin body-tunnin ja uutta ohjelmaa toista viikkoa. Vaikka itse sanonkin, tämä on kyllä paras ohjelma pitkään aikaan! Ajattelen, että tunnilla asiakkaat pystyvät haastamaan itsensä mutta tarjoan aina myös kevyemmän vaihtoehdon, koska body-tunnilla asiakaskunta on todella vaihtelevaa. Erityisesti pidän tämän ohjelman biiseistä! Itselleni hyvä musiikki on todella iso osa treeniä (en kai muuten ohjaisi ryhmäliikuntaa :) ja tähän ohjelmaan onnistuin mielestäni valitsemaan biisejä, jotka tukevat niin melodialtaan kuin myös sanoituksiltaan tunnin rakennetta.  Ensimmäistä kertaa mukana on myös asiakkaan toivebiisi! Soittolistalta löytyy esimerkiksi Christina Aquileran Fighter, Maija Vilkkumaan Ingalsin Laura ja Limp Bizkitin Rollin´.

Kuva.

Jännittämisestä huolimatta tänään oli jotenkin todella hyvän mielen treeni (vaikka välillä vähän irvisteltiinkin). Läppä lensi ja kerran jos toisenkin sain asiakkailta hymyn vastaukseksi. Tunnin jälkeen salista ainakin näytti poistuvan hyvin tyytyväisen näköisiä naisia. Juuri tällaisten tuntien jälkeen tuntuu erityisesti siltä, että saa aikaiseksi jotakin hyvää!

Viikonlopun haasteet ovatkin sitten jumpan puolella, kun lauantaina on vuorossa lisenssivideonkuvaus vol. miljoona. Perjantai-iltapäivä ainakin taitaa mennä tehokkaasti Les Millsin uusiseelantilaisten kollegoiden kanssa!

Results: fail.

Heräsin kai liian onnellisena maanantaiaamuun, kun kymmenen jälkeen sain Les Millsiltä sähköpostia: lisenssivideoni oli hylätty.

Tiesin kyllä että siellä päässä ollaan todella tarkkoja kaikesta. Tiesin myös, että videoni ei ollut itseltäni  paras mahdollinen BP-veto. Lihakset olivat tuona päivänä tosi väsyneet, mutta koska minulla ei ole vakituista pumppia, oli pakko kuvata video silloin kun siihen tarjoutui mahdollisuus. En voi sanoa olleeni kovin tyytyväinen videoon sitä lähettäessäni, mutta neljän kuvaamiskerran jälkeen olin todella kypsä kameran kanniskeluun ja ainaiseen jännittämiseen siitä, onnistuuko kuvaaminen vai ei. Totta puhuakseni voisinhan selittää ihan mitä tahansa syitä, miksi en ole tyytyväinen reputtamiseen mutta turha itkeä kun maito on jo pöydällä. Jos mietin videotani, ovat Les Millsin kommentit ihan tosia.

Squat, Mid stance:  Jalat liian kapealla eikä polvet ja varpaat tarpeeksi ulospäin käännettyinä. Joissain  kohdissa lantio suoristuu liikaa eteen. 

Selkeä tekniikkavirhe mutta tuosta haaran leveydestä voi olla montaa mieltä. Omasta mielestäni on vähän siinä ja siinä onko asento liian kapea. Polvien ja varpaiden asento on kyllä liikaa eteenpäin. Eilen pumpissa kiinnitin tähän huomiota ja huomasin, että itselläni helposti kääntyy polvet ja varpaat eteenpäin.

Pushup: Liike on pieni.

Tiedetään, en punnerra tarpeeksi alas. Ajattelin saavani liikkeen pienuuden anteeksi, kun teen suorilta jaloin. Seuraavalla kerralla laitan sitten polvet lattiaan.

Dips: Peppu on kaukana laudasta

Tricep kickback: Kiekko tulee lähelle olkapäätä liikkeen ala-osassa.
Tämä johtui ihan pelkästään väsymyksestä. Ihmettelen, ettei punnerruksista tullut kommenttia. Videolta nimittäin näkee, että olen ihan loppu.

Jump Squat: Jalat ovat lantion levyisessä haarassa, ja ylävartalo tippuu eteen. Laskeutuessa polvet ovat suorina.
Edelleen vähän haluan mussuttaa tuosta jalkojen leveydestä. Jump squat on kyllä tosi vaikea liike eikä todellakaan moni asiakkaista tee sitä oikein. Ylävartalon tippuminen eteen johtuu myös väsymyksestä. Tässä vaiheessa itselläni oli jalat niin loppu, etten meinannut jaksaa biisiä loppuun. Oli pakko "käydä säätämässä musiikkia" sillä jalat meinasivat pettää alta. Haluaisin tähän liikkeeseen kyllä ihan kunnon ohjausta. Miten välttää tömähdys siinä kohtaa, kun tulee alas? 


Rotator raise ja Rotator Pec Dec x 2: Toistojen välillä hartiat tulevat eteen.
Tämä palaute ärsyttää ehkä eniten. Rintalihakset ovat sen verran kireät, että minun on todella vaikeaa saada pidettyä hartioita enempää takana. Vai pitäisikö rutistaa lavat ihan kramppiin asti? Tällöin olisi aika mahdotonta tehdä koko liikettä.

Myönnän, että itsetunnolleni oli aika kova kolaus saada tällaista palautetta tekniikasta. Sen verran on tullut salilla peilailtua, että tuntuu hölmöltä saada korjausehdotukseksi "voisitko harjoitella peilin edessä?". En tiedä olenko jotenkin erilainen jumppaope, mutta kuka EI treenaa tekniikkaa peilin edessä?! Tiedän myös, että palautteessani ei ollut kyse mistään kovin isoista asioista. On myös ihan positiivista, että tiedän suurimman osan virheistä johtuneen yksinkertaisesti väsymyksestä. Lisäksi on hyvä että joku huomasi virheen kyykkytekniikassa, koska muuten en olisi osannut kiinnittää siihen huomiota. Olen myös vähän ylpeä siitä, että rinnalletyönnössä ja askelkyykyissä olen onnistunut, sillä ne ovat olleet henkilökohtaisesti minulle vaikeimmat liikkeet oppia oikein. Ehkä tuntien treenaaminen on tuottanut jotakin hedelmää. 

Erityisesti iloitsen siitä, että ohjaamisesta sain pelkästään hyvää palautetta. Koreografia meni ihan nappiin ja olin onnistunut motivoimaan ja kannustamaan tunnille osallistuneita. Olen vähän yllättynytkin tästä, sillä tuolla tunnillahan oli kolme kaveriani asiakkaina ;) Haluaisin todella paljon kuvata uuden videon oikealla tunnilla, sillä silloin saisin tosissaan näyttää, millainen ohjaaja olen. Tämän ohjaamisesta saadun palautteen tukemana uskallan myös luottaa viikonlopun (ja eilisen) kokemukseen siitä, että olen hyvä ohjaaja, osaan motivoida ja kannustaa asiakkaita. Osaan luoda fitness magicia tunnillani.

Ongelma videon kuvauksen kanssa on nyt siis sama kuin aiemminkin: olen täysin sijaistuksien varassa. Pomoni lupasi, että saan käydä kaverien kanssa kuvaamassa videon jos vain tahdon. Yritän kuitenkin tällä kertaa pitää kiinni siitä, että saisin videon kuvattua oikealla tunnilla (niin hyvä filmitähtiä kuin rakkaat kaverini ovatkin!). Aion nyt käydä harjoittelemassa niin paljon kuin mahdollista ja onneksi sain eilen mennä J:n kanssa ohjaamaan puoliksi. Rehellisesti voin kyllä sanoa, että tunnin jälkeen oli aivan mieletön fiilis. Ei juurikaan haittaa, että näistä puolituksista en saa palkkaa. Sen verran positiivista energiaa sain tuostakin ohjaamisesta. I´m hooked.

Kuva.

Olen ehdottomasti päättänyt omistautua Bodypumpille. Olen päättänyt tehdä vielä lisää töitä, treenata, hikoilla ja tulla parhaaksi pumppiohjaajaksi. Minä ansaitsen sen ja ennen kaikkea asiakkaat ansaitsevat sen!

Seuraavan lähettämäni lisenssivideon jälkeen Les Millsillä punti tutisevat innosta, että olen BP-ohjaaja!

Vapaapäivä.

Tänään pidin siirtovapaan viime viikonlopulta, edellisestä vapaapäivästä onkin jo kymmenen päivää aikaa. Siltä kyllä pikkuhiljaa alkoi tuntumaankin ja eilisen kymppituntisen työpäivän jälkeen olin enemmän rättipoikki kuin pitkään aikaan. Olin haaveillut eilen ehtiväni salille kesken päivää mutta maanantaina sitten unohdin hoitaa yhden työjutun ja se siirtyi sitten eiliselle. Aina aika ajoin on kiva tykittää töissä ihan kunnolla, mutta nyt tämä putki oli ihan erityisen rankka, kun viikonloppu meni toimiston lattialla nukkuessa (kyllä!) ja koko viikko muutenkin ihan aamusta iltaan saakka oli töitä. Maanantaina pääsin onneksi pitkästä aikaa intervallistep-tunnille, se vaan on kaikista paras tunti maailmassa jos haluaa treenata aivot pihalle. Maanantaina muistin todellakin sen, miten tärkeää on päästä myös itse heilumaan sinne jumppasalin toiselle puolelle, että voi keskittyä vaan ja ainoastaan hikoilemiseen. Salilla on kiva tietysti käydä, mutta mikään ei ole parempi kuin jumppaopen piiska! Kävin vielä samana iltana pitämässä sijaistuksen Erällä ja tiesin asiakaskunnan olevan aika kriittisiä, koska tämän ohjaajan tunnilla on tosi vakiintuneet kävijät. Oli mukava kuulla tunnin jälkeen hyvää palautetta ja yhdet jumpparit tulikin kysymään, milloin pidän normaalisti tunteja. Kutsuin heidät siis torstaina body-tunnille!

Tänään oli myös vuorossa lisenssivideon kuvaus numero 4 (correct me if I´m wrong, en enää edes muista kuinka montaa kertaa olen tuota kameraa raahannut mukana). Kolme kaveria lupautui "tunnilleni" asiakkaiksi ja niinpä sitten pystytettiin kamera taas jalustalleen Porthanian saliin. Kävin aamulla tsekkaamassa vielä ohjelman läpi ja vähän tekniikkajuttuja ja vaikka tein koko homman jumppakepillä ja kilon käsipainoilla niin varsinkin jalat oli ihan loppu. Niinpä vähän pelotti koko videon kuvaaminen. Lisäksi en ehtinyt syödä juuri mitään lounaaksi (kiitos Unicafe kalkkunasalaatista jossa oli ehkä kolme kalkkunanpalaa). Olinhan sitten aivan rikki tuon repäisyn jälkeen! Oli myös aika jännitävää pitää tuntia kavereille, joista kaksi on ohjaajia ja yksi ohjannut myös pumppia jo jonkun aikaa. Vaikka en ole vielä vilkaissut tuota videota niin kyllä se varmaan meni ihan hyvin. Ainakin näyn kokonaisena ihmisenä :D Pari koreografiaa mokaa tiedän ainakin tehneeni ja lisäksi hartioissa tekniikka petti vähän lopussa, kun ei vain yksinkertaisesti jaksanut enää. Sain kuitenkin tehtyä muutamat punnerrukset suorin jaloin, joten siitä annan itselleni plussaa! Katsotaan mitä Les Mills-jumalat sitten kommentoivat.

Vielä pitäisi jaksaa repäistä body-tunti ja 30 minuutin keskivartalosetti. Kädet tärisee edelleen ihan hulluna joten taidan jättää tänään ne nelosen käsipainot telineeseen ;)

Tässä vielä tunnelmia viikonlopun töistä eli Taizé Helsinki-tapahtumasta.Voisi sitä huonompiakin duuneja olla!