You´ll always have my heart.

Jatkan vielä vähän viikonlopusta ja sunnuntain tunnelmista. Sunnuntaina osallistuin siis Bodypump 89-videon kuvauksiin. Mahdollisuus olisi ollut osallistua vaikka kuinka moneen muuhunkin kuvaukseen ja vaikka lauantaina sitä vielä harkitsinkin, kroppa ei olisi kyllä jaksanut enempää. Vaikka himmailin painojen kanssa, nautin sitäkin enemmän tunnelmasta jonka täpötäysi Globen-halli ja lajille omistautuneet pumppaajat saivat aikaan.

Hehe, kuvien ottaminenhan oli kielletty ;)

Mitäpä osaisin sanoa keväällä lanseerattavasta ohjelmasta? Absolutely stunning! Tuntuu siltä, että Bodypump kehittyy koko ajan (tätähän on ollut ilmassa jo pidemmän aikaa) eikä loppua näy. Ohjelma ohjelmalta mennään haastavampaan suuntaan mutta se on ehdottomasti vain hyvästä. Kun vielä pari vuotta sitten tuntui siltä, että mennään koreografia edellä, nyt suunta on todella muuttunut. Tykkään erityisesti siitä, että keskitytään isojen lihasten ja lihasryhmien treenaamiseen, tehdään kunnon painoilla ja intensiivisesti. Sen lisäksi 89:ssä on musiikit täysin kohdillaan. En jaksaisi odottaa kevääseen mutta onneksi on numero 88 vielä välissä, josta varmasti löytyy omat haasteensa.

Sunnuntain yksi puhuttelevimmista jutuista oli se, kun itse Philip Mills nousi lavalle ja halusi osoittaa kiitoksen erityisesti Les Mills-ohjaajille videon muodossa. Video pyöri hallissa jo lauantaina mutta nyt siihen kuvattiin vielä loppuun tuhannet pumppaajat hurraamassa ja taputtamassa. Videolla kiitettiin monista sellaisista asioista, jotka ainakin omaan sydämeeni kolahtivat. Tuntui hyvältä saada kiitosta, vaikka tätä työtä teenkin puhtaasti rakkaudesta lajiin. Videolla kiitettiin esimerkiksi siitä, että ohjaajat laittavat usein muiden treenin oman treeninsä edelle, ovat paikalla paljon ennen muita, uskovat sinuun silloin kuin et ehkä itse usko. So true. Mutta juuri näiden asioiden takia rakastan tätä työtä niin paljon. Voin antaa muille enemmän, voin saada ihmiset ylittämään itsensä, voin saada ihmiset tuntemaan itsensä onnellisiksi ja ennen kaikkea voin saada ihmiset rakastamaan itseään enemmän juuri sellaisina kuin ovat. 

Ja sitten, miten ihanaa oli palata tällaisen viikonlopun jälkeen Viikin pieneen jumppasaliin! Totuus on kuitenkin se, että fitness magic ei tapahdu ainoastaan isoilla, huippuhienoilla saleilla uusimpien välineiden saattelemana vaan myös täällä Helsinkiläisen koulun liikuntasalissa, vanhoilla pumppitangoilla ja tavallisten asiakkaiden keskellä, jotka ovat tulleet paikalle tänäkin maanantai-iltana. Ja se jos mikä on huikeaa! Se, että riippumatta maasta, kellonajasta, välineistä, ulkonäöstä tai mistä muusta syystä tahansa, fitness magic voi saavuttaa ihan jokaisen. Niin saavutettiin tälläkin viikolla, ihanien viikkiläisten kanssa <3 Maanantain pumppi on tämän vuoden aikana muodostunut itselleni jotenkin erityisen rakkaaksi tunniksi ja aina kun nappaan laukun matkaan ja nousen bussiin, en melkein jaksa odottaa että pääsen perille. Kyllä kiitos kuuluu myös siis niille pumppaajille, jotka viikosta ja vuodesta toiseen käyvät tunneilla. Koska ilman asiakkaita ei olisi tuntejakaan!

Speaking of which, oma salitreeni odottaa vielä ennen illan Step&Body-tuntia Erällä. 

One tribe!

Mitä odotuksia itselläni ikinä olikaan Super Saturdayta kohtaan ne kaikki ylittyivät ainakin satakertaisesti! Osallistuin lauantaina kaikille suunnittelemilleni tunneille ja olisi niin paljon kerrottavaa enkä oikein tiedä mistä aloittaa! :)

Olin lauantaina Globenilla jo puoli kymmenen aikaan jolloin edellinen pumppitunti oli jo täydessä vauhdissa. Päivän ensimmäiseen pumppiin olisi voinut osallistua kisaamaan siitä, kuka on vahvin Bodypump-ohjaaja (ei ehkä ihan olisi omat rahkeet riittänyt...), mutta myös normaalit pumppaajat pääsivät osallistumaan tunnille. Jäin katselemaan Annexet-hallin reunalle tunnin kulkua ja yhtäkkiä yksi pumppaajista kysyi, haluaisinko hänen paikkansa koska halusi itse lähteä ottamaan valokuvia (?!).  Niinpä minut imaistiin mukaan treeniin jo edellisen tunnin askelkyykky-biisin kohdalla ja sain kokea nuo hapotukset kahteen otteeseen saman päivän aikana. Olin kerran aikaisemmin jatkarissa siis tehnyt tämän ohjelman eivätkä nuo askelkyykyt tosiaan olleet yhtään sen kevyemmät vieläkään! Pääsin myös nauttimaan Glenin ohjaamistaidoista, sillä hän ohjasi tuota ensimmäistä pumppia. Toisella tunnilla oli mukana ohjaamassa Susanna Varsanpää, joka myös piti oman peruskoulutukseni viime kesänä. Huikeaa nähdä suomalaisedustusta lavalla tuhansien pumppaajien edessä ja vielä huikeampaa kun kaikki muutkin ohjaajat osaavat hommansa ja yhdessä luovat tunnille todellisen fitness magicin.

Olin aivan haltioissani tunnin jälkeen! Juuri tällaista fiilistä rakastan Les Mills- ja Bodypump-tunneilla! Kun ohjaaja saa jokaisen osallistujan ylittämään itsensä, kun tuntuu siltä että kaikki tuhat (riittääkö edes?!) pumppaajaa tekevät yhdessä ja että jokainen vieruskaverin tekemä kyykky saa itsensäkin kyykkäämään enemmän. Tätä haluaisin itsekin tuoda tunneilleni, sitä tunnetta kun antaa itsestään kaikkensa ja saa sen avulla myös kaverin tekemään enemmän.

Pumpin jälkeen alkoi Bodystep, jota olin odottanut paljon koska en ollut aikaisemmin tunnilla käynyt. Rehellisesti sanottuna tunti oli vähän pettymys, vaikka ohjaajat osasivat tälläkin kertaa hommansa ja olivat todella energisiä ja kannustavia. Ehkä olen tottunut vähän haastavampiin koreografioihin intervallistepissä mutta tunti tuntui melko tylsältä. Äänentoistossa tuntui olevan myös jotain vikaa, sillä musiikista ei kuulunut juuri mitään muuta kuin pelkkä taustajumputus.

Bodystepistä juoksin suoraan hakemaan lounasta ja Hovet-halliin, jossa alkoi Sh´bam. Kuten olen jo aikaisemminkin todennut, olen Kanki Kaikkosen jälkeen ehkä surkein tanssija koko Suomessa mutta Sh´bamista olen vähän innostunut (kiitos ystäväni Iinan, joka on ihanalla ohjaustyylillään saanut jopa minut uskomaan omiin tanssitaitoihin). En olisi koskaan uskonut sanovani tätä, mutta bämi oli pumpin ohella päivän kohokohta! Ohjaajana Rachael oli ilmiömäinen ja sai todella koko muun ohjaajaporukan kanssa aikaiseksi tuhannen ihmisen bileet! Jossain kohtaa tuntui niin hyvältä antaa vain musiikin viedä eteenpäin että melkein silmäkulmakin kostui. Tunsin päässeeni todellakin Sh´bamin ytimeen come as you are, leave as a star.

Bämin jälkeen päivä jatkui Bodycombatilla. Halliin virtasi varmaan saman verran lisää porukkaa kuin siellä jo valmiiksi oli ja kun tunti alkoi, huomasin todella valinneeni täysin väärän paikan kaikkien ihmisten keskellä. Kun kävin ottamassa huikan vettä (ja olin jo puoliksi päättänyt lähteä kesken pois) hallin reunalla löysin itselleni kuitenkin paljon paremman taistelunurkkauksen ja sain riehua lopputunnin vahingoittamatta (tai vahingoittumatta) toisia kanssataistelijoita. Jälleen kerran, uskomaton, huikea energiapläjäys ohjaajilta!

Päivän viimeinen tunti oli osaltani Grit Cardio, joka oli myös uusi tuttavuus. Toisena ohjaajana oli ihana Jarno Tynkkynen, jonka energiasta olen aiemmin päässyt nauttimaan funktionaalisen harjoittelun koulutuksessa pari vuotta sitten. Jarno teki minuun lähteämättömän vaikutuksen tuolloin ja olin jo odottanut, milloin pääsen hänen tunnilleen seuraavan kerran. Grit Cardio on siis HIIT-tunti, joka koostuu lyhyistä intervalliosuuksista ja ajattelin saavani myös inspiraatiota omalle HIIT-tunnilleni. Kroppa oli jo tunnin alkaessa aivan loppu mutta sain kuin sainkin puristettua itsestäni vielä viimeiset voimat hyppypunnerruksiin ja askelkyykkyhyppyihin. Kun vihdoin viimein sain lysähtää hallin lattialle en voinut olla muuta kuin täydellisen onnellinen täydellisestä treenipäivästä.

Väsynyt mutta onnellinen.

Iltapala jäi loppujen lopuksi syömättä...

Kylkäisiä :)

Vielä pitää mainita, kuinka positiivisesti olin yllättynyt siitä, miten hyvin järjestelyt paikan päällä toimivat. Etukäteen vähän pelkäsin, minkälainen kaaos syntyy kun tuhansia ihmisiä laitetaan jumppaamaan samaan halliin mutta kaikki pelko oli turhaa. Suurin syy tähän on se, kuinka huomaavaisesti ihmiset kohtelivat toisiaan, en kokenut kertaakaan ryysimistä, tönimistä tai muuta inhottavaa jota tämän kokoluokan tapahtumassa voisi todella luulla tapahtuvan. Porukka varmasti vain on niin samanlaisesti suuntautunutta ja kaikki haluavat mahdollisimman hyvän treenikokemuksen, ettei omaan napaan tuijottamisesta ole kuin haittaa.

Hotellille päästyäni olin aivan rättipoikki enkä jaksanut lähteä päivällisellekään kuin kulman takana sijaitsevaan italialaiseen. Onneksi matkaseurana toiminut mieheni oli tyytyväinen kun sain surffailla netissä ja rouva kuorsasi vieressä kunnes puoli kymmeneltä suostui kömpimään virallisesti peiton alle yöunille ;)

Viikon pöhinät.

Taas on yksi multipump-viikko takana ja yllättävän vähin jumituksin selvittiin. Vai kertookohan se vain liian pienistä painoista? Toisaalta olen kiitollinen, että tiistaisen hieronnan ja jonkun korkeamman voiman ansiosta epäkkäät ja yläselkä ovat ihan hyvässä kunnossa. Rohkein mielin siis kohti uutta viikkoa, siitäkään kun ei tule pumppia puuttumaan! Ensi viikon jälkeen onneksi helpottaa Bodypumpien osalta, ainakin toistaiseksi näyttää siltä.

Tässäpä tämän viikon treenit

Ma  Happy Dance
       Bodypump
       Intervalli-keskivartalo
Ti    Bodypump
Ke   lepo
To   Bodypump
       Body
       Step&Body
Pe   Gospelpump
La   Intervallibody
       Bodypump
Su   Sähly

Omaa treeniä saisi edelleen olla enemmän mutta olen iloinen, että pääsin edes pari kertaa itsekin liikkumaan (vaikka melko kevyissä merkeissä) maanantaina kaverin Happy Dance-tunnilla ja tänään sählyssä. Ensi viikko mennään aika tiuhaa tahtia mutta pääsiäisenä aion päästä itsekin salille. Lähdetään R:n kanssa hakemaan vihkisormuksia (!) Tampereelta ja ajateltiin samalla pistäytyä Wolf Fitness Clubilla. Ehkä törmätään Juttaan jos käy hyvä tuuri ;)

Unisportilla uudet Les Millsit alkavat vasta huomenna mutta pääsin ohjaamaan 85:ta jo eilen Lady Movella. Täytyy ehkä perua puheet kevyemmästä ohjelmasta, sillä maksimisyke oli 190 puolella ja kaloreitakin paloi 560, kun normaalisti pääsen ehkä 175 sykkeelle ja kaloreissa ehkä 350 tienoille. Uusia ärsykkeitä kropalle näköjään! Varsinkin ne plyometric straddle jumpit - huh huh! Oli myös kiva huomata, että uuden ohjelman alkaa oppia jo melko nopeasti: käytännössä käytin perjantain koreografian opetteluun. Yksi asia vähemmän stressattavaa tulevaisuudessakin, sillä uusien ohjelmien opettelu on aina aika raskasta. Tässä ohjelmassa on mielestäni kaikissa biiseissä melko selkeä rakenne ja se helpotti opettelua. Jopa sen venyttelynkin opin loppujen lopuksi aika helposti!

Koska jumppavaatteita ei koskaan ole liikaa, tilasin itselleni "pumppivaatteet" Les Millsin nettikaupasta. Sormet ristiin että pääsen jo ensi viikon maanantaina käyttämään tuotesijoittelua pumppitunnilla!

Pumppilovee.

Niin vaan päivät täyttyvät kaikesta kiireestä eikä ehdi edes bloggaamaan! Tämän viikon kolme deadlinea työllistivät kyllä ihan kiitettävästi jo viime viikolla.. Tosin osaksi pelkään bloggaamattomuuden johtuvan siitä, että olen tosiaan alkanut sensuroimaan itseäni liikaa, vaikka ihan ensimmäisessä postauksessa päätin etten niin tee. Huomaan kyllä usein ajattelevani, ettei tänään nyt ole juurikaan mitään sanottavaa. Ehkä nyt tämän asian tiedostettuani voin alkaa kiinnittää siihen enemmän huomiota ja alkaa todella kirjoittaa, mitä ajattelin tänään.

Sanoista tekoihin siis.
Viikonlopun treenit tuli treenattua kiitettävästi Salibandyn YöCupissa, joka täällä meillä järjestettiin jo seitsemännentoista kerran. Idea on yksinkertaisen nerokas: pelataan salibandy-turnaus, joka kestää alkuillasta seuraavaan aamuun. Tällä kertaa pelejä tuli yhteensä 15, joista jokainen noin viiden minuutin mittainen. Itse olen tainnut olla pelailemassa reilut kymmenen kertaa, todettuani ensimmäisenä vuonna etten kykene katsojan roolissa pysymään hereillä koko yötä. Vain yhtä kertaa lukuunottamatta olen saanut lähteä mitali kaulassa kotiin eikä tänäkään vuonna tullut poikkeusta sääntöön. Tällä kertaa pelattiin vielä sekajoukkueilla ja oli kiva päästä huitomaan mailalla, kun TPS:aan sattui pari muutakin vanhaa pierua. Hopee ei oo häpee!

Viime vuonna sai pussata pyttyä!

Maanantaina otin pumpissa varaslähdön miksailuun ja yhdistin itselleni kaksi rakkainta ohjelmaa: 75 ja 82. Aloin käydä vakituisesti pumppitunneilla ohjelmassa 75 ja tuo ohjelma on vain edelleen mielestäni ihan tykki! Masterclassia katsoessa on myös hauska huomata, kuinka paljon BP on muuttunut ihan muutamassa vuodessa. 75:ssa uutena liikkeenä esiteltiin rotator pec dec, joka on näköjään sen jälkeen tullut jäädäkseen. Erityisesti 75:ssa suuri rakkauden kohteeni on hartiabiisi eli Ravers in the UK. Aiai ne 16 punnerrusta lopussa. Lisäksi punnerretaan myös rintabiisissä ja vaikka punnerruksia onkin vain 8 kappaletta, ne tehdään jalat laudan päällä. Rintatreenissä ei muuten ole ollenkaan taukoa! Iiiihana polte!

82-rakkautta ei varmaan tarvitse enempää selittää. Kai jokaisella pumppiohjaajalla syttyy palava roihu sitä ohjelmaa kohtaan, jota ensimmäisenä ohjaa. Viime kesän ohjelma on mielestäni aivan loistava niin biisien kuin liikkeidenkin puolesta. Muistan iloinneeni erityisesti siitä, että nyt pumpissa saa sykettä reippaasti nostettua ylös ja muutenkin on menty eteenpäin pelkästä painonnosto-maailmasta (ei sillä että painonnostossa olisi jotain vikaa!). 

Tämän hetken miksaus näyttää siis seuraavalta:

1. Ricki Lee - Raining Diamonds

2. N-Finity - Someone Like You (Kris McTwain Club Edit)

3. Pitbull feat. Akon - Shut It Down

4. Jan Wayne - Bring Me To Life (Hands Up Club Mix)

5. Pink - Bad Influence

6. Carrie Underwood - Cowboy Casanova

7. Sash! - Ecuador (Bad Behaviour Remix)

8. Manian - Ravers In the UK (Hypasonic Remix)

9. Usher - More

10. Il Divo - Time To Say Goodbye

75:ssa on myös huomattavan paljon kiinnitetty koreografiaan huomiota. Esimerkiksi haukkaribiisissä vaihtoehtolopetuksena on tavallaan quitarslam (jonka Susan Renata näyttää videolla todella coolisti!). Myös manuaaliin on kirjattu ylös juttuja, joita voi asiakkaille heittää. Vaikka varmasti jollekulle on hyödyllistä, että vitsitkin on kirjoitettu valmiiksi, itsestä tuntuisi jotenkin kummalliselta puhua muiden keksimiä juttuja. Toisaalta ei nuo biisit suoranaisesti mitään einoleinoa ole, joten samat läpät tulisi varmaan itsellekin mieleen. Lauantaina pääsee onneksi taas miksailemaan, tällä kertaa Malmin LadyMovelle.

Bodypump 84

Perjantai-ilta Gospelicin jälkeen hurahtikin Bodypump-jatkarissa. En ole vielä ihan täysin ehtinyt kyllästyä nykyiseen ohjelmaan (osittain varmaan johtuen siitäkin, kun ei ole ollut omaa vakituista tuntia) mutta kyllä olen sormet syyhyten odottanut uutta ohjelmaa! Varsinkin kun tässä nykyisessä on muutama biisi joita ilman voisin kyllä elää.

Bodypump 84 on täyttä kultaa! Vaikka edelleenkään 82:lle ei lähes mikään vedä vertoja, on tässä ohjelmassa todella varteenotettava vastustaja. Omasta mielestäni ohjelmassa ei ole YHTÄÄN ärsyttävää biisiä ja se on jo todella hyvä lähtökohta. Lisäksi Les Mills on jälleen kehittänyt uusia jippoja, joilla muokata Bodypumpia uuteen suuntaan. Heti jatkarin aluksi meille kerrottiinkin, että Bodypump tulee tulevaisuudessa muuttumaan enemmän siihen, että treenataan vapailla painoilla (sopii minulle!) ja vielä lisää toiminnallisempaan suuntaan (kuulostaa todella hyvältä!). Lisäksi meille esiteltiin Uudessa-Seelannissa alkava/alkanut kokeilu, jossa uusia pumppaajia yritetään motivoida sillä, että ensimmäisellä kerralla he treenaavat biisit 1-4 ja sen jälkeen yksi biisi lisää ohjlemaan per viikko. Näin koko ohjelma tulee treenattua kuudessa viikossa. Tarkoitus on ilmeisesti se, etteivät uudet ihmiset järkyty liikaa tunnin rankkuudesta. Keskustelimme hetken kuitenkin siitä, että Suomessa tällainen kokeilu olisi melko hankala toteuttaa, sillä saleilla kapasiteetti ei vain riitä siihen, että osa asiakkaista olisi paikalla vain alkutunnin ja veisi näin paikan muutenkin loppuunvaratuilta tunneilta. Esimerkiksi juuri Uudessa-Seelannissa käytäntö on kuulemma se, että asiakkaat menevät ja tulevat tunneille miten huvittaa. Salit ovat tottakai myös huomattavasti suurempia. Ehkä tällaista kokeilua ei siis ole Suomeen tulossa mutta ajatuksena ihan mielenkiintoinen.

Kuva.

Uudessa ohjelmassa on taas lisää elementtejä siitä uudesta suunnasta johon Bodypump on menossa. Motto on ylläolevan kuvan mukainen: Jos aina teet niin kuin olet aina tehnyt, saat aina sen mitä olet aina saanut. Mielestäni on tosi hyvä asia, että Les Mills haluaa mennä eteenpäin kuitenkaan unohtamatta the essence of Bodypump. Tässä henkilökohtainen analyysini uudesta pumpista:

Lämmittely: Lock Jaw - Let´s go
Menevä aloitus! Mielestäni parempi kuin Set it off. Tässä biisissä on jo jotenkin sitä treenimeininkiä ja ainakin itselle tuli heti se fiilis, että nyt mennään eikä meinata. Tosin lämmittelyn loppu tulee jotenkin tosi yllättäen.

Kyykyt: Element Depot - Turning tables
Biisissä aika samaa meininkiä kuin 82:n Someone like you:ssa. Mutta Summer of 69:n jälkeen kaikki on vain positiivista! Suosituksen mukaan painot kannattaa pitää samoina kuin edellisessä ohjelmassa mutta itse ajattelin ainakin lisätä, etenkin lopussa ei ole niitä tappojoustoja. Kaksi samanlaista settiä joista toinen wide stancella.

Rinta: Guiltless United - Welcome to the jungle
Mahtavaa, että rintabiisiksi on valittu kunnon mättöä! Versio tekee myös oikeutta alkuperäiselle biisille. Suositus pitää painot samoina ja niin tein. Hullun rankkaa oli silti: viisi settiä tykitystä tangolla, joista viimeinen kyllä imaisee ihan loputkin voimat!

Selkä: Cascada - Because the night
Eurodancelinja jatkuu selkäbiiseissä mutta ei kai rinnalletyöntöihin mikään muu kai paremmin sopisikaan. Leveä soutu tekee paluun eikä syke nouse ehkä niin korkealle kuin 83:ssa, sillä clean&press-comboa on vain kolme settiä. Toisaalta leveillä souduilla saa taas erilaista poltetta selkään!

Ojentajat: Usher - Scream
Kyllä itselleni vain iskee myös nämä tanssilattiahitit! Ojentajissa ensimmäinen "uutuus": kickback row. Tangolla tehdään vain lyhyet setit, joten uskaltaa laittaa lisää painoja edelliseen ohjelmaan verrattuna. Kickback row vaatii varmasti opettelua, ideana siis ikään kuin tripla-kickback. 2,5kg:n lätyllä sai ihan kivan poltteen mutta voisi olla vähän isompikin paino kädessä.

Hauis: Klaypex - Crazy
Tässä yksi ohjelman lempparibiiseistä! Kerrankin haukkarissa jotain muuta kuin lätkärokkia. Vaihtoehdot tehdä tangolla, käsipainoilla tai levypainoilla. Meille suositeltiin ISOJA käsipainoja ja aloitinkin vitosen kiekoilla ja vaihdoin lopuksi kolmosen käsipainoihin, neloset siis olisi varmaan itselleni hyvät. Tämä siis uutuus numero kaksi. Miljoona kertaa tehdään combo, jossa yhdistetään vasara-nosto ja kääntyvä nosto. Nam!

Askelkyykky: Reality Hero - Where have you been
Päästäänkö vieläkään eroon hyppykyykyistä? No ei! Niitä on kuitenkin vähemmän kuin näissä parissa ohjelmassa, ainoastaan lopussa. Uusinta uutta askelkyykyissä on se, että etukyykky (ja siis myös askelkyykyt) on mahdollsita tehdä käsipainoilla tai levypainoilla. Itse valitsin levypainot ja tykkäsin todella paljon! Keskivartalo joutuu tekemään huomattavasti enemmän töitä, kun levypainot asetetaan ikään kuin kahvakuulan tavoin rinnan päälle. Ihana polte jonka tosiaan viimeistelevät nuo lopun hyppykyykyt!

Hartiat: Manian - Welcome to the club
Johtuu varmasti myös artistista, mutta mieleeni tulee heti Ravers in the UK ohjelmasta 75 (?).  Perussettiä: punnerruksia, takaolkapää-soutua, vipareita ja loppuun tanko. Vaikka liikkeet (ja jumputus) onkin tuttua, polte hartioissa on taattu!

Vatsat: Flo Rida -Whistle
Perusnostoja ja liikkuva sivulankku. Tosi samanlainen kuin edellisen ohjelman setti. Loppuun lankusta nousu käsille eli walking hover. Ei polttele ihan yhtä pahasti kuin edellisessä ohjelmassa mutta ehkä se ei tällaisen setin jälkeen haittaa.

Venyttely: Nickelback - Lullaby
Kivaa vaihtelua venyttelybiiseihin. Venytykset oikeastaan täsmälleen samat kuin 83:ssa. Edelleen itseeni puree nämä "raskaammat" biisit. Ja vaikka se on ehkä vähän noloa, voin tunnustaa diggailevani Nickelbackia.

Vielä pitäisi pari viikkoa malttaa odottaa, että saa alkaa ohjaamaan uutta. Lähdetään itsenäisyyspäivä-viikonlopuksi maalle ja siellä onkin tarkoitus treenata mahdollisimman monta biisiä. Yritän sopia jonkun kaverin kanssa, jos pääsisin lanseeraamaan uutta ohjelmaa johonkin. Muutenkin olen innostunut tosi paljon tuosta kaverin kanssa ohjaamisesta, tulee ihan eri meininki saliin kun on kaksi ohjaajaa! Ennen kuin kuitenkaan pääsen täysin omistautumaan tälle uudelle ohjelmalle, on edessä kaksi lisenssikuvauskertaa tänään ja torstaina.

Hyvä fiiwis.

Pian on urakka takana: huomenna vielä viimeistelyt esseetä varten ja sitten vain sähköpostia proffalle. En voi uskoa että seitsemän vuoden opiskelut ovat ihan kohta päätöksessä. Vasta äskenhän astelin Aleksanterikatu 7:n ovista ensimmäistä kertaa sisään! No, onneksi on vielä ne muutamat sivut kirjoitettavana niin en ihan vielä pääse lopullisesti fiilistelemään opintojen päättymistä.

Johtui ehkä tuosta sunnuntain episodista, mutta tänään jännitti tosi paljon mennä pitämään tuntia. Tuntui tosi oudolta. Aina jännittää vähän ennen tunnin alkua (ajattelen että se on merkki siitä, että adrenaliinit varmasti virtaavat) mutta nyt jännittäminen oli sellaista inhottavaa muljahtelua mahassa, enemmän ehkä epäonnistumisen pelkoa kuin jännittämistä.
Jännittäminen on minulle vähän outo tunne. Oikeastaan ennen ohjaamisen aloittamista en juuri jännittänyt mitään. Menin aina esiintymistilanteisiin tosi ennakkoluulottomasti ja rohkeasti. Ohjaaminen sitten varmaan laukaisi kai vuosien jännittämättömyyden (ja vielä pari kuukautta ensimmäisen ohjaamiskokemuksen jälkeen!) ja meni melko pitkäkin aika niin, että ennen tunnin alkua maha meinasi heittää ympyrää. Kamala tunne. Tunnin alettua jännitys kuitenkin katosi kuin tuhka tuuleen ja jälkeenpäin oli ihan mahtava fiilis. En kai tätä olisi jatkanutkaan enempää, jos kokemukset olisivat olleet ihan hirveitä. Joka tapauksessa, en ole yli vuoteen kokenut enää noita kauheita jännitystunteita ja siksi tämänpäiväinen fiilis tuntui todella vieraalta. Onneksi en ehtinyt ihan kamalan kauaa jännittää, kun liikenneruuhkan takia suorastaan juoksin pukukoppiin vaihtamaan kengät ja siitä suoraan tunnille :)

Tänään siis pidin body-tunnin ja uutta ohjelmaa toista viikkoa. Vaikka itse sanonkin, tämä on kyllä paras ohjelma pitkään aikaan! Ajattelen, että tunnilla asiakkaat pystyvät haastamaan itsensä mutta tarjoan aina myös kevyemmän vaihtoehdon, koska body-tunnilla asiakaskunta on todella vaihtelevaa. Erityisesti pidän tämän ohjelman biiseistä! Itselleni hyvä musiikki on todella iso osa treeniä (en kai muuten ohjaisi ryhmäliikuntaa :) ja tähän ohjelmaan onnistuin mielestäni valitsemaan biisejä, jotka tukevat niin melodialtaan kuin myös sanoituksiltaan tunnin rakennetta.  Ensimmäistä kertaa mukana on myös asiakkaan toivebiisi! Soittolistalta löytyy esimerkiksi Christina Aquileran Fighter, Maija Vilkkumaan Ingalsin Laura ja Limp Bizkitin Rollin´.

Kuva.

Jännittämisestä huolimatta tänään oli jotenkin todella hyvän mielen treeni (vaikka välillä vähän irvisteltiinkin). Läppä lensi ja kerran jos toisenkin sain asiakkailta hymyn vastaukseksi. Tunnin jälkeen salista ainakin näytti poistuvan hyvin tyytyväisen näköisiä naisia. Juuri tällaisten tuntien jälkeen tuntuu erityisesti siltä, että saa aikaiseksi jotakin hyvää!

Viikonlopun haasteet ovatkin sitten jumpan puolella, kun lauantaina on vuorossa lisenssivideonkuvaus vol. miljoona. Perjantai-iltapäivä ainakin taitaa mennä tehokkaasti Les Millsin uusiseelantilaisten kollegoiden kanssa!

Results: fail.

Heräsin kai liian onnellisena maanantaiaamuun, kun kymmenen jälkeen sain Les Millsiltä sähköpostia: lisenssivideoni oli hylätty.

Tiesin kyllä että siellä päässä ollaan todella tarkkoja kaikesta. Tiesin myös, että videoni ei ollut itseltäni  paras mahdollinen BP-veto. Lihakset olivat tuona päivänä tosi väsyneet, mutta koska minulla ei ole vakituista pumppia, oli pakko kuvata video silloin kun siihen tarjoutui mahdollisuus. En voi sanoa olleeni kovin tyytyväinen videoon sitä lähettäessäni, mutta neljän kuvaamiskerran jälkeen olin todella kypsä kameran kanniskeluun ja ainaiseen jännittämiseen siitä, onnistuuko kuvaaminen vai ei. Totta puhuakseni voisinhan selittää ihan mitä tahansa syitä, miksi en ole tyytyväinen reputtamiseen mutta turha itkeä kun maito on jo pöydällä. Jos mietin videotani, ovat Les Millsin kommentit ihan tosia.

Squat, Mid stance:  Jalat liian kapealla eikä polvet ja varpaat tarpeeksi ulospäin käännettyinä. Joissain  kohdissa lantio suoristuu liikaa eteen. 

Selkeä tekniikkavirhe mutta tuosta haaran leveydestä voi olla montaa mieltä. Omasta mielestäni on vähän siinä ja siinä onko asento liian kapea. Polvien ja varpaiden asento on kyllä liikaa eteenpäin. Eilen pumpissa kiinnitin tähän huomiota ja huomasin, että itselläni helposti kääntyy polvet ja varpaat eteenpäin.

Pushup: Liike on pieni.

Tiedetään, en punnerra tarpeeksi alas. Ajattelin saavani liikkeen pienuuden anteeksi, kun teen suorilta jaloin. Seuraavalla kerralla laitan sitten polvet lattiaan.

Dips: Peppu on kaukana laudasta

Tricep kickback: Kiekko tulee lähelle olkapäätä liikkeen ala-osassa.
Tämä johtui ihan pelkästään väsymyksestä. Ihmettelen, ettei punnerruksista tullut kommenttia. Videolta nimittäin näkee, että olen ihan loppu.

Jump Squat: Jalat ovat lantion levyisessä haarassa, ja ylävartalo tippuu eteen. Laskeutuessa polvet ovat suorina.
Edelleen vähän haluan mussuttaa tuosta jalkojen leveydestä. Jump squat on kyllä tosi vaikea liike eikä todellakaan moni asiakkaista tee sitä oikein. Ylävartalon tippuminen eteen johtuu myös väsymyksestä. Tässä vaiheessa itselläni oli jalat niin loppu, etten meinannut jaksaa biisiä loppuun. Oli pakko "käydä säätämässä musiikkia" sillä jalat meinasivat pettää alta. Haluaisin tähän liikkeeseen kyllä ihan kunnon ohjausta. Miten välttää tömähdys siinä kohtaa, kun tulee alas? 


Rotator raise ja Rotator Pec Dec x 2: Toistojen välillä hartiat tulevat eteen.
Tämä palaute ärsyttää ehkä eniten. Rintalihakset ovat sen verran kireät, että minun on todella vaikeaa saada pidettyä hartioita enempää takana. Vai pitäisikö rutistaa lavat ihan kramppiin asti? Tällöin olisi aika mahdotonta tehdä koko liikettä.

Myönnän, että itsetunnolleni oli aika kova kolaus saada tällaista palautetta tekniikasta. Sen verran on tullut salilla peilailtua, että tuntuu hölmöltä saada korjausehdotukseksi "voisitko harjoitella peilin edessä?". En tiedä olenko jotenkin erilainen jumppaope, mutta kuka EI treenaa tekniikkaa peilin edessä?! Tiedän myös, että palautteessani ei ollut kyse mistään kovin isoista asioista. On myös ihan positiivista, että tiedän suurimman osan virheistä johtuneen yksinkertaisesti väsymyksestä. Lisäksi on hyvä että joku huomasi virheen kyykkytekniikassa, koska muuten en olisi osannut kiinnittää siihen huomiota. Olen myös vähän ylpeä siitä, että rinnalletyönnössä ja askelkyykyissä olen onnistunut, sillä ne ovat olleet henkilökohtaisesti minulle vaikeimmat liikkeet oppia oikein. Ehkä tuntien treenaaminen on tuottanut jotakin hedelmää. 

Erityisesti iloitsen siitä, että ohjaamisesta sain pelkästään hyvää palautetta. Koreografia meni ihan nappiin ja olin onnistunut motivoimaan ja kannustamaan tunnille osallistuneita. Olen vähän yllättynytkin tästä, sillä tuolla tunnillahan oli kolme kaveriani asiakkaina ;) Haluaisin todella paljon kuvata uuden videon oikealla tunnilla, sillä silloin saisin tosissaan näyttää, millainen ohjaaja olen. Tämän ohjaamisesta saadun palautteen tukemana uskallan myös luottaa viikonlopun (ja eilisen) kokemukseen siitä, että olen hyvä ohjaaja, osaan motivoida ja kannustaa asiakkaita. Osaan luoda fitness magicia tunnillani.

Ongelma videon kuvauksen kanssa on nyt siis sama kuin aiemminkin: olen täysin sijaistuksien varassa. Pomoni lupasi, että saan käydä kaverien kanssa kuvaamassa videon jos vain tahdon. Yritän kuitenkin tällä kertaa pitää kiinni siitä, että saisin videon kuvattua oikealla tunnilla (niin hyvä filmitähtiä kuin rakkaat kaverini ovatkin!). Aion nyt käydä harjoittelemassa niin paljon kuin mahdollista ja onneksi sain eilen mennä J:n kanssa ohjaamaan puoliksi. Rehellisesti voin kyllä sanoa, että tunnin jälkeen oli aivan mieletön fiilis. Ei juurikaan haittaa, että näistä puolituksista en saa palkkaa. Sen verran positiivista energiaa sain tuostakin ohjaamisesta. I´m hooked.

Kuva.

Olen ehdottomasti päättänyt omistautua Bodypumpille. Olen päättänyt tehdä vielä lisää töitä, treenata, hikoilla ja tulla parhaaksi pumppiohjaajaksi. Minä ansaitsen sen ja ennen kaikkea asiakkaat ansaitsevat sen!

Seuraavan lähettämäni lisenssivideon jälkeen Les Millsillä punti tutisevat innosta, että olen BP-ohjaaja!

Fitness magic.

Jälleen on multaa sormien alla kun siivottiin R:n kanssa parveke talvikuntoon. Haettiin Honkkarista kanervia ja muutama sypressi vähän täyttämään tuota jättiparveketta talven ajaksi. Vaikkei siellä enää oikein tarkene istuskella niin ainakin ikkunasta on mukava katsella.

Perjantaina kävin vierailulla kaverini luona ihan Lahdessa asti! Todellinen syy vierailuuni löytyy tästä:

Sain luvan lainata 1,5-vuotiaan pikkuherran Dubloja. Ai onnea! Taisi täti olla vähän innostuneempi rakentamisesta kuin kaveri itse ;)

Perjantaina pääsin vihdoin ohjaamaan osan "uudesta" pumpista. Menin kuokkimaan kaverin tunnille, kun sijaisuuksiakaan ei ole juurikaan tippunut ja ajattelin, että pikkuhiljaa alkaa olla aika päästä tosi toimiin tämän ohjelman kanssa. Viikki oli perjantai-iltapäivänä todella täynnä energiaa! Vaikka tuo koulun jumppasali ei juuri ole unelmien treenipaikka, mielestäni saatiin E:n kanssa kunnon bileet pystyyn! Vaikka itselläni teki todella tiukkaa itse treenin osalta ( esim. kyykyissä jalat tärisi niin, että tunnilla ollut kaverini sanoi jälkeenpäin, että pelkäsi minun kaatuvan), ei hymy hyytynyt kyllä hetkeksikään koko tunnin aikana. Tunsin pitkästä aikaa TODELLA kommunikoivani asiakkaiden kanssa niin kasvojen ilmeillä kuin puheellakin. Ihan sama, vaikka ihan kaikki laskut eivät menneetkään oikein. En itse hämmentynyt niistä vaan jatkoin vain eteenpäin. Koko tunnin ajan salissa vallitsi ihan mieletön energia, uskon että monet asiakkaista onnistuivat ylittämään itsensä tuon energian avulla. Ja ehkä meillä E:n kanssa oli siinä jotain osaa ;) Tällaisten tuntien jälkeen tuntuu todellakin siltä, että rakastaa tätä työtä ja haluaa antaa kaikkensa asiakkaille. Jotain tunnin fitness magicista kertoo myös se, että tein hartiabiisin kaikki 36 punnerrusta suorin jaloin. For real.

Lauantaiaamuna lähdin vähän väsyneenä pitämään intervallibodya Erälle. Fiilistelin edelleen perjantain pumppia ja vähän ehkä jopa tuntui tylsältä mennä pitämään lattiatuntia Les Mills-huuman jälkeen. Lisäksi ennen tunnin alkua meinasi tulla kiire, kun jäin suustani kiinni puhelimeen kaverin kanssa. Ei kaikkein paras aloitus tunnille.
Enpä tiennyt mitä oli tulossa.
Sali oli ensinnäkin ihan täynnä (Erällä on lauantaisin aina, koska tunteja on niin vähän). Jotain tapahtui kun lämppäbiisi Hung Up alkoi kaikumaan kajareista. Sen jälkeiset 55 minuuttia olivat kuin taikaa. Vannon, että ohjasin varmasti parhaan tuntini ikinä. Olin kannustava mutta piiskasin, näin kuinka asiakkaat treenasivat täysillä, antoivat itsestään enemmän koska MINÄ KÄSKIN. Kaikki läpät osuivat kohdalleen (ainakin omasta mielestäni ;), kaikki oli täydellistä treeniä, täydellistä hikoilua, täydellistä antautumista hypyille, punnerruksille, kyykyille... Uskomatonta! Jotain suurempaa tapahtui. En tiedä, olenko äkkiä ottanut ohjaajana askeleen eteenpäin vai onko sattumalta osunut kohdalle vain pari hyvää ohjausta peräkkäin, mutta nyt olen todella koukussa tähän työhön.  En tiedä olisinko voinut aiemmin uskoa, että ohjaaminen voi olla näin tajunnan räjäyttävää.

Kuva.

Nyt jo malttamattomana odotan huomista, kun pääsen ohjaamaan pumppia kaverini J:n kanssa. Mietin, pitäisikö harmittaa, kun en saa näistä "puolituksista" palkkaa. Ainakin vielä haluan ajatella tekeväni tätä vain siksi, että todellakin rakastan ohjaamista. Plussaa on, että siitä jotain maksetaankin. Sitä paitsi menisin muuten joka tapauksessa treenaamaan, joten miksen ohjaisi samalla ainakin osan tunnista?

Tällä hetkellä tunnen todella olevani osa jotain suurempaa.

P.s. Voiko jumppavaatteita olla ikinä liikaa? nimim. Nike-bitch

Vapaapäivä.

Tänään pidin siirtovapaan viime viikonlopulta, edellisestä vapaapäivästä onkin jo kymmenen päivää aikaa. Siltä kyllä pikkuhiljaa alkoi tuntumaankin ja eilisen kymppituntisen työpäivän jälkeen olin enemmän rättipoikki kuin pitkään aikaan. Olin haaveillut eilen ehtiväni salille kesken päivää mutta maanantaina sitten unohdin hoitaa yhden työjutun ja se siirtyi sitten eiliselle. Aina aika ajoin on kiva tykittää töissä ihan kunnolla, mutta nyt tämä putki oli ihan erityisen rankka, kun viikonloppu meni toimiston lattialla nukkuessa (kyllä!) ja koko viikko muutenkin ihan aamusta iltaan saakka oli töitä. Maanantaina pääsin onneksi pitkästä aikaa intervallistep-tunnille, se vaan on kaikista paras tunti maailmassa jos haluaa treenata aivot pihalle. Maanantaina muistin todellakin sen, miten tärkeää on päästä myös itse heilumaan sinne jumppasalin toiselle puolelle, että voi keskittyä vaan ja ainoastaan hikoilemiseen. Salilla on kiva tietysti käydä, mutta mikään ei ole parempi kuin jumppaopen piiska! Kävin vielä samana iltana pitämässä sijaistuksen Erällä ja tiesin asiakaskunnan olevan aika kriittisiä, koska tämän ohjaajan tunnilla on tosi vakiintuneet kävijät. Oli mukava kuulla tunnin jälkeen hyvää palautetta ja yhdet jumpparit tulikin kysymään, milloin pidän normaalisti tunteja. Kutsuin heidät siis torstaina body-tunnille!

Tänään oli myös vuorossa lisenssivideon kuvaus numero 4 (correct me if I´m wrong, en enää edes muista kuinka montaa kertaa olen tuota kameraa raahannut mukana). Kolme kaveria lupautui "tunnilleni" asiakkaiksi ja niinpä sitten pystytettiin kamera taas jalustalleen Porthanian saliin. Kävin aamulla tsekkaamassa vielä ohjelman läpi ja vähän tekniikkajuttuja ja vaikka tein koko homman jumppakepillä ja kilon käsipainoilla niin varsinkin jalat oli ihan loppu. Niinpä vähän pelotti koko videon kuvaaminen. Lisäksi en ehtinyt syödä juuri mitään lounaaksi (kiitos Unicafe kalkkunasalaatista jossa oli ehkä kolme kalkkunanpalaa). Olinhan sitten aivan rikki tuon repäisyn jälkeen! Oli myös aika jännitävää pitää tuntia kavereille, joista kaksi on ohjaajia ja yksi ohjannut myös pumppia jo jonkun aikaa. Vaikka en ole vielä vilkaissut tuota videota niin kyllä se varmaan meni ihan hyvin. Ainakin näyn kokonaisena ihmisenä :D Pari koreografiaa mokaa tiedän ainakin tehneeni ja lisäksi hartioissa tekniikka petti vähän lopussa, kun ei vain yksinkertaisesti jaksanut enää. Sain kuitenkin tehtyä muutamat punnerrukset suorin jaloin, joten siitä annan itselleni plussaa! Katsotaan mitä Les Mills-jumalat sitten kommentoivat.

Vielä pitäisi jaksaa repäistä body-tunti ja 30 minuutin keskivartalosetti. Kädet tärisee edelleen ihan hulluna joten taidan jättää tänään ne nelosen käsipainot telineeseen ;)

Tässä vielä tunnelmia viikonlopun töistä eli Taizé Helsinki-tapahtumasta.Voisi sitä huonompiakin duuneja olla!