Ihana ylimääräinen vapaapäivä. Musaproggis veti mehut ihan täysin, joten oli ihanaa herätä aamulla ihan rauhassa. Tosin aamupäivä menikin sitten palautellessa kirjoja kirjastoihin. Mikä ihmeen järki siinä on, että yliopiston kirjat pitää palauttaa juuri siihen kirjastoon, mistä ne on lainattu? Suuri osa gradukirjallisuudestani oli käyttiksen kirjatosta Siltavuorenperkeleeltä, eikä sinne kapuaminen monen kilon kangaskassin kanssa kaatosateessa ihan vastannut sitä, mitä ihanalta vapaapäivältä odotin. Kaiken kukkuraksi piti vielä viedä läjä kirjoja Maanpuolustuskorkeakoulun kirjastoon Maurinkadulle, joten tulipahan ainakin Kruunuhaka taas käveltyä läpi.
Kaipaisin lenkkeilyä. Siitepölyn ja katupölyn vuoksi juokseminen oli kuitenkin keskiviikkona ihan kamalaa, tuntui kuin olisin hengittänyt hiekkaa. Tänään on onneksi satanut ja juokseminenkin olisi varmasti ollut ihanaa, mutta päätin säästää energiat illan jumppatunnille. Gospelbicin jäätyä kesätauolle perjantai-ilta alkaa intervalli-keskivartalotreenillä Erällä. Olen aika ylpeä, että sain puhuttua itselleni tunnin, jota ei aikasemmin edes ollut koko salilla. Niinpä olen saanut kokonaan myös vallan itselleni sen suhteen, miten tuntia pidän. Pääasiassa olen pitänyt tunnin samanlaisena kuin Unisportillakin. Tiedän tunnin olevan melko raskas ja ensimmäisellä kerralla vähän pelkäsin, miten asiakkaat jaksavat (Erällä keski-ikä on vähän korkeampi kuin Unisportilla). Pelko osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä asiakkaat osoittautuivat todellisiksi teräsjumppaajiksi. Jopa äiti jaksoi pomppia koko tunnin mukana!
Viime aikoina tunteja suunnitellessa olen pohtinut paljon sitä, miten pystyn ottamaan asiakkaat mahdollisimman hyvin huomioon. Erällä ja Unisportilla käy todella erilaisia asiakkaita, joten en pysty pitämään samanlaisia tunteja molemmilla saleilla. Tykkään pitää kovia tunteja ja tiedän, että jotkut jumpparit käyvät tunneillani juuri siksi. Toisaalta esimerkiksi body- ja kiinteytys-tunnit täytyy pitää tarpeeksi helppoina, koska siellä jumppaajat ovat erilaisia kuin vaikkapa intervalli-keskivartalotunnin jumppaajat.
Eilen kävin Johannan body-tunnilla ja tykkäsin siitä tosi paljon. Olen vähän vältellyt body-tunteja, koska usein tuntuu, etten niissä saa kunnolla hikeä pintaan. Johannan lihaskunto oli tosi rankka ja pidin siitä, että pitkästä aikaa välillä oli pakko keventää, koska en vain yksinkertaisesti jaksanut tehdä liikkeitä loppuun asti. Tunnin jälkeen jäin miettimään muiden asiakkaiden fiiliksiä. Oliko tunti sittenkin liian rankka body-tunniksi? Toisaalta, haittaako se, että tuntien sisältö vaihtelee ohjaajan mukaan? Luulen, että iso osa asiakkaista valitsee tuntinsa myös paljon sillä perusteella, kuka tuntia ohjaa. Joskus ärsyttää, että Unisportilla niin orjallisesti noudatetaan tuntikuvauksia, vaikka toki ymmärrän sen hyvät puolet: halutaan, että asiakkaat tietävät, mitä tunnilla tapahtuu. Mielestäni on kuitenkin hyvä, että tuntien sisällöt elävät ohjaajien mukana. Vaikka Bodypump-koulutus läheneekin ja toivon syksyllä saavani myös Bodycombat-lisenssin, en kokonaan jaksaisi alistua Les Mills-orjuuteen ja ohjata samaa ohjelmaa kolmea kuukautta. Tuntisuunnittelussa ihaninta (ja joskus ahdistavinta) on luominen, kun saa itse päättää miten ja kuinka paljon asiakkaita rääkkää.
Illan lätkäpeliä odotellessa X-hyppyjä tämän tahtiin:
http://www.youtube.com/watch?v=uayOq_iCS6k
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti