BÄNGÄRÄNG!

Pidin tänään siirtovapaan viime viikonlopulta ja sen kunniaksi päätin tehdä jotain aivan ennen kuulumatonta: menin Sh´bam tunnille!
Minä olen paljonkin monia asioita, mutta tanssija en ole. Millään lailla. Olen todellinen Kanki-Karin, mitä tanssimiseen tulee. Jalat kyllä liikkuvat, mutta varsinkin yläkroppa ei tunnu irtoavan mitenkään. Tämän vuoksi välttelen aika paljon kaikenlaisia tanssillisia tunteja ja jos joskus harvoin uskaltaudun esimerkiksi Zumbaan, ohjaajan on pakko olla joku tuttu. Tuntematon ohjaaja todennäköisesti luulisi että olen syönyt lounaaksi kolme lipputankoa.
Olen pitkään puolustautunut sillä, että olen aerobic-ohjaaja. Pystyn suunnittelemaan ihan hyviä jumppakoreoita (siis muutakin kuin pelkkää askel viereen - grapevine - askel polvi - kanta pakaraan) mutta aerobic ei ole tanssimista. On niissä samaakin mutta kyse on kahdesta eri lajista. Olen siis pysynyt kaukana tanssitunneilta vaikka tanssilattioilla saatan joskus vähän sheikatakin ;) Nyt kuitenki rohkaisin mieleni (osittain vähän kavereiden painostuksesta ...) ja lähdin kokeilemaan kuuluisaa bämiä - olin kuullut siitä paljon kaikenlaista puolesta ja vastaan. Tanssijaystävieni mielestä tunti on aivan liian helppo ja jumppamainen, lisäksi tuo LesMillsin perussääntö ohjata kolme kuukautta samaa ohjelmaa ei kuulosta tällaisella tunnilla kovin houkuttelevalta. Toisaalta monet ovat kehuneet tuntia, koska se sopii kaikille, tulee hiki ja ennen kaikkea siksi, että siellä on HAUSKAA.
Myönnän, olin todella ennakkoluuloinen tuntia kohtaan. Olin ihan varma, ettei minulle tule edes hiki saati sitten että jotenkin nauttisin tunnista. Asenteeni kärsi melkoisen kolauksen heti tunnin aluttua. Hymy levisi huulille ihan heti ja kesti koko 45 minuutin ajan. En muista milloin treenatessa olisi ollut nimenomaan näin hauskaa! Tanssia en edelleenkään osaa, mutta shäbämissä sillä ei ollut väliä: asenne ratkaisee. Koreografiat olivat tarpeeksi helppoja, että pysyi mukana muttei kuitenkaan liian tylsiä. Vaikka biiseissä oli monia samoja perusliikkeitä, ne tehtiin joka kerta vähän eri vivahtein. Kaverini I ohjasi tunnin ja hyvin ohjasikin - Porthanian salissa oli todelliset maanantaiaamupäivän bileet! Plussaa myös siitä että syke pysyi korkealla koko tunnin ajan ja kulutus näytti 477 kcal sen päätteeksi. Ainakin omalla kohdallani tehokkaampaa kuin jos menisin pumppiin asiakkaana (siellä yleensä kulutus juuri ja juuri 400 kcal). Voin todellakin luvata meneväni uudestaan!

Kuva.

Kaiken bailaamisen jälkeen jäin kuitenkin vielä funktionaaliseen harjoitteluun. Unisportilla muutettiin tänä syksynä vähän tunnin sisältöä niin, ettei tunnilla esimerkiksi tehdä enää liikkeitä musiikin tahtiin. Uusi funkkis muistuttaa mielestäni aika paljon entistä YOTrainingia, jossa treenattiin bootcamp-meiningillä: alkulämmittelyn jälkeen tehtiin kolmen liikkeen settejä, niin että jokaista liikettä tehtiin minuutin ajan ja setit tehtiin aina kolme kertaa (kuulostaa myös vähän omalta äijäjumpaltani ;). Jos eilisen salitreenin jälkeen kaipasin vähän höykytystä, tämä todellakin oli sitä! Tehtiin esimerkiksi tangon kanssa rinnalleveto + kyykky + yleisliike. Ja tämä oli siis YKSI kolmesta liikkestä setissä. Ou jea. Kun tunti vihdoin loppui (viimeisenä liikkeenä yleisliike + hyppy laudan yli), istuin vain laudan päällä huohottaen ja pää tyhjänä. Pitkästä aikaa todellakin annoin IHAN kaikkeni. Aina viimeisellä kierroksella piti melkein käskeä itseään ääneen punnertamaan, hyppäämään tai mitä ikinä. Mahtava tunne, kun tietää, ettei olisi voinut tehdä enää yhtään enempää, ei milliäkään. Luulen, että taidan vaihtaa välillä maanantai-illan intervallistepin (vaikka se edelleenkin on suurin rakkauteni) tähän sh´bam + funkkis-komboon. Toimii!

Tässä vielä fiiliksiä viikonlopun Retro-leiriltä. Oli ihan sairaan hauskaa hengailla (iki)vanhojen kavereiden kanssa, leikkiä ponileikkiä, oppia Raamatusta ja laulaa niitä oikeita, vanhoja veisuja. Pääsin myös vielä kerran esittelemään näyttelijäntaitojani, kun lauantain aikuisten iltaohjelmassa esitin puuta.

Real life - tyynyformula.

Kumikananammunta.

Made of honor.

Sulkavan soudut!

Kuuluisa Pepsi-takki.

BFF (M on siitä kauhean onnellinen).