On siitä muutama vuosi, kun olen viimeksi istunut pääsykokeissa. Teologisen lisäksi hain vuonna 2007 (?) Savonlinnan OKL:lle ja vaikka sieltä paikka aukenikin, olen pysynyt turvallisessa Helsingissä. Nyt fysioterapian pääsykokeet teki erilaiseksi etenkin se, ettei ennakkoon ollut luettavaa lainkaan. Toki tutustuin opintosuunnitelmaan ja fysioterapiaan noin yleisesti, mutta varsinaisia pääsykoekirjoja ei ollut. Aineistokoe tuntui hyvältä vaihtoehdolta, sillä minun on suhteellisen helppoa omaksua lukemaani ja kirjoittaa siitä. Ehkä seitsemän vuoden yliopisto-opinnoilla on myös ollut jotain positiivista vaikutusta harjaantumiseen ;)
Eniten jännitti ryhmähaastattelu. Tuollaiset tilanteet ovat aina jännittäviä, kun pitää osata kuunnella ja puhua sopivassa määrin. Ryhmässäni oli yksi tyttö, joka nyt haki toista kertaa ja sen kyllä huomasi. Hän oli todella perehtynyt ja selvästi tiesi, mitä haastattelussa haetaan. Kuitenkin ehkä jollain tapaa hän jätti meidät muut alleen puhumalla itse melko paljon. Tehtävänämme oli keskustella ja valita viisi fysioterapeutin tärkeintä ominaisuutta. Tarjouduin itse heti kirjuriksi, mutta huomasin aika pian että se vie itseltäni "puheaikaa", joten jätin kynän puolessa välissä pois. Omasta mielestäni sain sanottua tärkeitä pointteja ja lopuksi yritin vähän koota sitä, mitä olimme keskustelleet. Kaikki riippuu nyt siitä, millaisia muut hakijat ovat olleet ja millaisia asioita haastattelussa painotetaan. Tänä syksynä oli ollut yhteensä yli 900 hakijaa, joista valitaan 24. Mahdollisuudet ovat siis melko pienet ;) Yritän nyt kuitenkin olla ajattelematta asiaa sen enempää, what´s done it´s done ja 23.11. selviää, miten kävi.
Keskiviikkona on viimeinen työpäiväni seurakunnassa ja vietän siirtovapaita alkuviikon. Huomenna aloitan lukemaan viimeiseen tenttiin (jonka tosin suoritan 25 sivun esseenä...) ja alan taas orientoitumaan opiskelijaelämään. Kiirettä tulee nyt marraskuussa olemaan, sillä essee pitäisi palauttaa puolessa välissä kuuta. No, on sitä ennenkin opiskeltu yötä päivää!
Ja jossain välissä pitäisi ehtiä jumpatakin. Tuntuu kyllä ihanalta ajatella, että nyt saan taas ihan luvan kanssa keskittyä vain jumppaamiseen (ja opintoihin, heh). Muutaman uuden ohjelman suunnittelu odottaa ja kuumeisesti yritän etsiä biisejä. Olen nyt innostunut "patteri-treenaamisesta": esim. kolmen liikkeen sarjoja tehdään kutakin liikettä esim. minuutin ajan ja toistetaan patteri. Välissä nostetaan sykettä. Tällä hetkellä on jo pari ihan hapokasta ohjelmaa listalla! Mielestäni patteri-treeni sopii tosi hyvin etenkin silloin, kun ryhmässä on paljon erilaisia asiakkaita. Jokainen voi tehdä niin monta toistoa kuin itse jaksaa. Olen lisäksi suunnitellut liikkeitä niin, että haastavamman treenin haluaville on joitakin vaihtoehtoliikkeitä. Menen ensi viikolla tuuraamaan intervallistepiä ja ajattelin suunnitella sinne jotain uutta pientä kivaa. Valmis ohjelma on toki vielä kesältä, mutta olen jotenkin kyllästynyt siihen. Rankkaa pitää olla, sillä tiedän tunnin asiakaskunnan olevan tosi kovakuntoisia!
Viime viikolla harmitti kun en päässyt maantain tuurauksen vuoksi joogaan. Kävin silloin pari viikkoa takaperin joogan alkeistunnilla ja tykästyin tosi paljon. Ihanaa päästä siis tänään vähän venyttelemään. Sen jälkeen tosin menen vielä pumppaamaan kaverin kanssa, täytyy ehkä ottaa painojen kanssa vähän iisimmin. Toivon myös että saisin videokameran säädettyä niin, että voisin kuvata tuon pumppitunnin ja tarkastella omaa tekniikkaani. Pumppisijaisuuksia ei ole taaskaan ollut tarjolla ja vähän ahdistaa, että onko seuraava oma tuntini tosiaankin se, jolla kuvaan sitten uuden lisenssivideon. Toivottavasti ei.
Paljon siis uutta ja myös vanhaan totuttelua luvassa marraskuussa. Vaikka pimeä tuleekin ja taas sataa vettä, nyt ei kyllä malta masentaa yhtään. Vähän haikea fiilis jättää työkuviot ja -kaverit mutta toisaalta odotan innolla että pääsen jälleen kuluttamaaan kirjaston penkkejä!
P.s. Asioita, joita aion tehdä marraskuussa: JOULUPALLOJA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti