Kehon ehdoilla.

Kroppa kyllä huutaa sitä, mitä se tarvitsee.

Tällä viikolla treenimäärä kipuaa 13 tuntiin, joka on henkilökohtainen ennätykseni. Ehkä vähän kyseenalainen sellainen tosin. Näillä liikkumisilla levolla ja ruokailuilla on ehdottoman tärkeä merkitys ja olen ihan tietoisesti kiinnittänyt niihin huomiota. Ruoka on ollut todellakin polttoainetta ja kaikki yhtään hienommat kikkailut ovat tällä viikolla saaneet jäädä. Lisäksi olen pyrkinyt lepäämään riittävästi, pelkät yöunet eivät tunnu riittävän joten olen ottanut keskellä päivää aikaa vain pötkötellä sohvalla. Syy siihen että olen jättänyt parit treffit välistä on siis puhtaasti ollut fyysinen, ei ollenkaan treffikumppanista johtuva :) Tuntuu, että tätä keho nyt kaipaa: ravintoa ja lepoa. Ensi viikolla ei onneksi huidella näissä tuntimäärissä, sillä en usko että jaksaisin toista samanlaista putkeen. Ja kyllä ne omat jututkin siellä salin etuosassa alkaa pikkuhiljaa puuduttaa itseä(kin), vähintään oman äänen kuunteleminen päivästä toiseen...

Ihan sama miltä se näyttää, kunhan siitä saa energiaa!

Olipa vähän bodari-fiilis bussissa matkalla jumpasta tapaamaan kavereita: munakasta ja voileipää ;)

Pohdittiin eilen mieheni (!) kanssa sitä, tuntuisiko tämä viikko niin raskaalta, jos tunnit olisivat asettuneet jotenkin toisin. Nyt neljä päivää olivat sellaisia, että tunteja oli sekä aamulla että illalla. Arvelen, että tuo neljän-viiden tunnin lepo tuntien välissä lisää päivien kovuutta. Ehkä viikko tuntuisi vähän kevyemmältä, jos esimerkiksi alkuviikon tunnit olisivat olleet illalla, yksi välipäivä ja loput tunnit aamulla. Lisäksi tunteja oli seitsemän päivää putkeen, edellinen lepopäiväni oli viime viikon perjantaina. Pakko kyllä nostaa hattua yhä korkeammalle niille, jotka tekevät tätä työtä yli 20 tuntia viikossa. Aika hurjasti saa varmasti suunnitella etukäteen, jotta lepo ja ruokailut tulevat hoidetuksi riittävissä määrin.

Viikonloppu on mennyt relaillessa. Oikeastaan mitään kummempia suunnitelmia ei ollut mutta niin ne parhaimmat viikonloput yleensä syntyvätkin! Perjantaina fiilisteltiin Henriikan lyhtyjuhlissa ja lauantaina vilkuteltiin kaasoni serkulle Tall Ship Racessa. Illalla lähdin vielä syömään ja parantamaan maailmaa pitkästä aikaa rakkaan ystäväni kanssa. Käveltiin käsikynkkää Esplanadilla ja äkkiä eräs mies pysähtyi ja toivotti hyvää kesää. "Teillä vaikuttaa vaan olevan niin hyvä energia, että oli pakko pysähtyä!". Olisipa mies vain tiennyt kuinka hyvä!

Tänään hommasin ex tempore sijaiset illan tunneilleni, kun kropassa vain yksinkertaisesti tuntui siltä, ettei tänään pysty. Viikonlopun syömiset ovat olleet vähän mitä sattuu (yhtään huonoa omaatuntoa potematta!), joten väkisinkin keho reagoi väsymyksellä. Lähdettiin aamupäivästä Dylaniin brunssille ja loppupäivä lötkötettiin sohvalla tuijottaen True Bloodia. Täydellinen lepopäivä! Näillä latauksilla jaksan ehdottomasti lähteä hullun heinäkuun viimeisiä päiviä kohti.

Things I (shouldn´t) do.

Selvisin kuin selvisinkin viime viikon uusien ohjelmien putkesta ja treenitilasto näyttää loppupeleissä tältä:

Ma  Bodypump
       Intervalli-keskivartalo
Ti    lepo
Ke   Step&Body
To   Bodypump
       Body
Pe   Gospelpump
La   lepo
Su   Bodypump-jatkokoulutus

Jep. Omat treenit on taas jääneet todella vähälle. Jatkarissa meinasi itku päästä jossain nelosbiisin kohdala, kun olin vain niin onnellinen siitä, että sain seistä nenä kohti salin etuosaa (tähän taas sama painotus siitä, että rakasta ohjaamista). Kaipaan omaa treeniaikaa! Tällä hetkellä elämä on sen verran hektistä, että sille ei vain yksinkertaisesti ole aikaa, jos meinaan edes jollain tasolla huolehtia kropastani. Kävin tänään luokkalaisellani hierottavana ja levolle olisi vielä enemmänkin tarvetta. Trapeziukset ja rhomboideukset ovat todella ongelmakohtia (kiitos Bodypumpin!), ehkä jopa pahempiakin kuin olin ajatellut. Vähemmistäkin pystypunnerrusmääristä saa yläkropan jäkkiin!

Kun tarkastelen treenipäiväkirjaani HeiaHeiassa, huomaan treenin olleen viime aikoina melko yksipuolista. Liian monta pumppia viikkoon. Asiassa on vain aina kaksi puolta: pakko ottaa ne tunnit joita tarjotaan, jos meinaa elää muullakin kuin Pyhällä Hengellä. Ja kyllähän pumppaaminen on vaan itselleni niin rakasta! Kun vihdoin olen päässyt sitä ohjaamaan, haluan tehdä sitä sydämeni kyllyydestä.
Odotan kuitenkin jo juoksukelejä, sillä mikään ei paranna (päänsisäistä) maailmaa niin hyvin kuin kunnon juoksulenkkki! Ihan niin HC-juoksija en ole, että jaksaisin lähteä kovilla pakkasilla ulos mutta kyllä tuolla ulkona pian täyttyvät oman mittarini kriteerit lenkkisäästä.

Eilen otin omaa aikaa osallistumalla kaverini Happy Dance-näytetunnille. Tämä kroppa ei mihinkään hienoihin moveihin taivu mutta nautin suunnattomasti siitä, ettei tunnilla tarvinnut suorittaa mitään. Ehdottomasti yksi parhaista tavoista aloittaa maanantai jamittelemalla hyvän musiikin tahdissa. Me like!
Tällä viikolla haaveilen myös tsemppaavani itseni salille, vaikka lepopäiviä tulisikin silloin vain yksi. Raudannostamisen himo on kuitenkin tällä hetkellä sen verran suuri, että ehkä yhden viikon pärjää pienemmälläkin levolla.

Saat sen mistä luovut.

Hiihtoloma kuluikin ahkerasti jumpaten ja hääjärjestelyiden parissa. Sallin jälleen itselleni kolme lepopäivää, sillä kaksi jumppaa päivässä näyttää itselläni olevan se maksimimäärä, johon kykenen. Niinpä kun keskiviikkona oli tarkoitus päästä tekemään omaa treeniä, kasvohoidosta rentoutuneena jäin kotiin lepäilemään (lue = opiskelemaan anatomiaa).

Treeniviikko näytti seuraavalta:

Ma Bodypump
      Intervalli-keskivartalo
Ti   Intervallibody
      Bodypump
Ke lepo
To Intervallibody
      Body
Pe lepo
La lepo
Su Intervallibody
     Äijätunti
     Sähly 1h

Varsinkin torstaina illalla tuntui jaloissa painavan, kun ensimmäinen tunti oli aamulla ja seuraava vasta illalla. Kaksi tuntia menee jotenkin samalla flowlla, mutta monen tunnin väli näyttää vetävän kokonaan mehut kropasta. Sunnuntaina kävin vielä tuntien jälkeen pelailemassa sählyä. En osaa ottaa tuota varsinaisesti treeninä, vaikka intervallitreenistä se menisi hyvinkin. Enemmänkin se on kavereiden kanssa hengailua. Eräs kollegani totesi pukukopissa, että jumppapiireissä on terveen ihmisen merkki, jos käy liikkumassa ihan omaksi ilokseen vielä tuntien lisäksikin. Pidän tosi tärkeänä sitä, että ehdin itsekin liikkumaan ohjaamisen lisäksi. Viime aikoina se on vain osoittautunut suhteellisen vaikeaksi tehtäväksi. Toisaalta pidän erittäin (ja ehkä vielä enemmän) tärkeänä myös lepoa (paria pitkään ylirasitustilasta kärsivästä  sivusta seuranneen). Ilman lepoa ja ravintoa kroppa ei toimi. Krempoiltakin säästyy paremmin, kun malttaa levätä silloin kun on sen aika. Joten en aio ottaa stressiä siitä, etten pääse joka viikko viiteen treenipäivään, tunteja kuitenkin kertyy ihan kiitettävästi siitä huolimatta.

Paastoa mennään edelleen ja itsellänihän se on tarkoittanut muun muassa yhtä herkkupäivää viikossa. Vaikka en mussutakaan (ihan) joka päivä karkkia ja pullaa, on ollut yllättävän vaikeaa rajoittaa herkuttelu yhdelle päivälle. On ollut ehkä vähän huolestuttavaakin huomata, että iltaisin on nälkä vaikka  juuri olisi syönyt päivällistä. Tarkoittaako tämä sitä, että olen aiemmin korvannut herkuilla osan kaloreista?! No, ei kai auta muu kuin syödä isompia annoksia ja tottua suurempiin kauppalaskuihin... Lauantaina pidin muuten todellisen herkkupäivän, johon kuului Mäkkärin lisäksi jättipussi karkkia (YKSIN!) ja sipsejä. Nam ja yök. Sunnuntaiaamuna oli melko paha olo. Onneksi ensi viikonloppuun on vielä aikaa ja ehdin unohtaa tämän yökötyksen! :D

Tälle viikolle olen huomaamattani ottanut neljä pumppia. Pari vuotta sitten saatoin käydä viisikin kertaa viikossa pumpissa (kyllästymättä) ja ilman sen pahempia jumeja. Liekö muutos painoissa vai tekniikan parantumisessa, mutta viime viikon pumppiputki tuntuu vieläkin ikävästi epäkkäässä (eli trapeziuksessa, eheh). Loppuviikosta on pakko malttaa painojen kanssa, jos haluan ensi viikolla vielä kantaa laukkua olalla.

Paastonaika on muutenkin pysäyttänyt ajattelemaan. Paaston tarkoitushan ei ole se, että kieltää itseltään kaiken vaan että saa jotakin tilalle. Olen parin viikon aikana monta kertaa yhtäkkiä pysähtynyt huomaamaan, että vaikka elämässä tuntuu tällä hetkellä olevan monta rautaa tulessa, samaan aikaan tuntuu että olen saanut lisää tilaa.  Aivan kuin olisi enemmän aikaa vain hengittää. Olenko siis käyttänyt kaiken aikani karkin mussuttamiseen? Toivottavasti en. Mutta jostakin sitä tilaa on tullut. Suosittelen kokeilemaan. Pysähdy hetkeksi ja hengitä :)