Fit in farm.

Vihdoin on anatomian tentti takana ja on ehditty jo lomailemaankin pari päivää Tampereella. Ehkä voin ajatella sisälläni asuvan ainakin pienen urheilijan, kun ensimmäisenä pakkasin mukaan jumppavaatteet ;) Pääsyy matkaan Suomen Manchesteriin olivat toki ne vihkisormukset (<3) mutta käytiin vähän myös lillumassa hotellin kylpyläosastolla ja treenaamassa Wolf Fitness Clubilla.

Edellisestä salitreenistä olikin jo aikaa (öö liian kauan?!). Tämän perusteella ja kaikkia niitä tuhansia (ei suinkaan liioittelua) penkkejä, tankoja ja käsipainoja kuolaten tehtiin ylävartalopainotteinen kokokroppatreeni:

penkkipunnerrus 2x8, 2x5
ylätalja  2x10, 2x8
alatalja  3x10
vinopenkki käsipainoilla 3x10
takakyykky  2x8, 2x10 
kulmasoutu  2x10
sivutaivutus  2x10
pystypunnerrus käsipainoilla 2x10

Lisäksi tein vielä hack pressissä hyppyjä kolme kasin sarjaa. Tämänkin liikkeen olen oppinut gurultani Jillian Michaelsilta. Ala-asennosta ponnistetaan hyppyyn. Itse en käytä tuossa ollenkaan painoja, eikä kyllä ole ollut tarvettakaan, saa kivasti poltteen ilmankin.

Kuva.

Sain kuin sainkin lisättyä penkki- ja kyykkypainoja! Ehkä jotain Jutta-taikaa tuolla WFC:llä on, motivaatiota ei paljon tarvinnut miettiä kun salin Wall of Famelta tuijottelivat jos minkälaiset kehonrakennusmestarit. Juttaan ei tosin törmätty, mutta nähtiin se toinen niistä sikakörde-miehistä piiskaamassa asiakasta. Ainakin meidän silmiin näytti siltä, etteivät ne Fitfarmin personal trainerit päästä tosielämässäkään asiakkaitaan helpolla. Siihen malliin kyseinen asiakas parkui tuskaansa!
WFC on ehdottomasti yksi parhaista saleista, jolla olen käynyt, ellei jopa paras. Paljon tilaa kahdessa kerroksessa, paljon välineitä, etenkin paljon vapaita painoja. Laitteille oli oma suhteellisen iso tilansa, en tosin käynyt katsomassa mitä kaikkea kyseiseltä osastolta löytyi. Erityisen kiitoksen saa tila, jossa tehtiin kyykyt ja kulmasoutu. Kolme häkkiä ja sen lisäksi iso tila, jossa mahtui meuhkaamaan kunnolla tangon kanssa, vaikka kaveri teki vieressä. Lisäksi yläkerrasta löytyi noin kolmesataa crossaria, juoksumattoa ja kuntopyörää ja tila venyttelylle tai muulle lattiatreenille. Tällainen sali Helsinkiin kiitos!

Kyllä on tällä tytöllä joulu ja pääsiäinen samaan aikaan, kun kotona odotti naapurin vastaanottama DHL:n paketti, joka sisälsi kauan odottamani Bodypump-vaatteet! Ehkä olen viimein myynyt sieluni Les Millsille, mutta näitä kannatti odottaa. Onneksi huomenna on peruslauantaisetti tiedossa ja saan laittaa pumppitunnille uuden uutukaiset kledjut ;)

Kiitos kuvakulmasta kulta.
t. isopää

Housut taisikin olla Street Wear- mallistosta mutta luotto toimivuuteen on kova.
Tykkään erityisesti noista vetoketjuista!

Biggest Loser -workout!

(Ei-enää-niin-)salainen paheeni (ja R:n myös!) on Suurin Pudottaja-ohjelma. Ohjelmassa minua kiehtoo ja inspiroi se, miten osallistujat pystyvät muuttamaan elämänsä kokonaan. Kyse ei ole vain laihtumisesta, vaan elämänlaadun parantamisesta. On uskomatonta, miten parissa viikossa monet pääsevät eroon lääkkeistään laihduttuaan esimerkiksi kymmenen kiloa. Joka kerta katsottuani ohjelman tekee mieli lähteä salille tekemään last chance workout niin että räkä ja hiki lentää.

Ja niin, kyllä suuri syy ohjelman fanittamiseen on myös Jillian Michaels :)

Mikään yllätys ei siis ole, että maalla löhöillessä läppäriltä pyörii Suurimman Pudottajan kymmenes tuotantokausi. Aikaisemminkin olen maininnut, että R:n kanssa kokeiltiin joitan ohjelmasta nappaamiamme liikkeitä. Suunnattuamme Rantasalmi Gymille päätimme ottaa treeniin mukaan etenkin Jillianin suosimia liikkeitä.

"You won´t stop unless you´re gonna faint, puke or die!"

Tuo viimeinen liike on uusi suosikkini. Tässä tekee työtä enemmän jalat, mutta halutessaan voi tehdä pienemmän kyykyn ja kädet saa enemmän treeniä. Syke nousee myös ihan kiitettävästi!

Jottei näin uuden vuoden aattona pääsisi laiskistumaan, on vielä pari jumppaa pidettävänä ennen kuin käännetään auton nokka kohti Kangasalaa ja ystävien juhlia. Onnellista uutta vuotta kaikille!

P.s. En juuri perusta uuden vuoden lupauksista, mutta hyvä lupaus voisi olla opetella bloggailemaan vähän useammin :)

Omia treenejä.

Tällä viikolla olen onnekseni saanut keskittyä asiaan, johon ei hyvin pitkään aikaan ole ollut aikaa: omaan treenamiseen. Ohjatessa tulee hikoiltua useamman kerran viikossa, mutta harvassa ovat ne kerrat, kun pääsee itse sinne salin toiselle puolelle.

Lauantaina lähdettiin R:n kanssa tekemään yhteistä punttia. Usein kyllä lähdetään salille samaan aikaan (ja samaan paikkaan) mutta molemmat tekee sitten omia juttujaan, itselläni punttitreeni on keskittynyt oikeastaan kesästä lähtien Bodypumpin ympärille, joko tekniikan tai koreografian harjoitteluun. Usein myös treenailen jumppien lihaskunto-ohjelmat salilla. Mutta on minulla jonkinlainen oikeakin punttitausta, oikeastaan R:n ansiosta. R nimittäin sai minut silloin muutama vuosi takaperin innostumaan salitreenistä ihan kunnolla ja jossain vaiheessa treenailuni koostui lenkistä ja puntista. Olin jo melkein unohtanut, miten parasta peruspunttitreeni onkaan! Tehtiin oikeastaan koko kropan treeni reilussa tunnissa. Tykkään tehdä punttia vapailla painoilla ja välttelen kaikkia laitteita viimeiseen asti. En oikeastaan edes tiedä mistä se johtuu! Ehkä siitä, että kuntosali oli itselleni aluksi pelottava paikka, kun en uskaltanut lähteä kokeilemaan laitteita siinä pelossa, että joku iso körmy tulee neuvomaan. Niinpä tyytyväisenä nostelin käsipainoja aina jossain omassa nurkassa. R:n astuttua kuvioihin tuli tähän(kin) iso muutos. Selkään lätkäistiin tanko ja käskettiin kyykätä. Siitä se sitten lähti. R on ihan mahtava (ja ärsyttävä!) treenikaveri. Voi olla varma, ettei toistot todellakaan jää puoliväliin vaan kaikki tehdään (puhtaasti) loppuun asti. Lopussa saa huijata muttei lintsata! Otettiin nyt tavoitteeksi, että päästäisiin yhdessä treenaamaan kerran viikossa. En pistä vastaan.

Maanantaina pääsin toista viikkoa putkeen intervallisteppiin. Tajusin jälkeenpäin, että kyseessä taisi olla intervallistep-vuosipäiväni! Muistan pari vuotta sitten tuijotelleeni Unisportin joululukkariani ja ähisseeni, ettei samalle päivälle ollut mitään kivaa tuntia. "Meen varmaan tonne steppiin sitten, tuleekohan edes kuuma." Jep. Kyllä tuli. Ja jäin koukkuun ikuisuudeksi! Myönnän myös olevani tässä suhteessa niitä vähän vajavaisia ihmisiä, jotka ovat kiintyneet tietyn ohjaajan tuntiin. Olen käynyt muiden ohjaajien intervallistepeissä, mutta ne eivät sytytä yhtä paljon. Enkä tiedä, osaisinko käydä tämän ohjaajan muilla tunneilla. Steppi on henkireikäni ja se paikka, jossa teen aina täysillä (osaksi myös siksi, että tiedän kyllä sakkokierroksien rapisevan, jos lintsaa). Viime aikoina on tehnyt aika kipeää, kun en ole päässyt perinteiseen maanantaisteppiin. Tähänkin on totuttava, sillä vuoden alusta tuntini siirtyvät maanantaille. Onneksi intervallistep on niin suosittu, että se pyörii useana eri päivänä!

Vaikka rakastankin ohjaamista, oma treeni on kuitenkin täysin asia erikseen. Aina välillä toivon, että olisi enemmän ohjattavia tunteja mutta toisaalta olen tosi onnellinen, että aikaa riittää omalle harrastamisellekin. Töihin on myös aina pakko mennä, vaikkei huvittaisi ja ne tunnit on pidettävä, jotka on sovittu. Oman treenaamisen parhaita puolia on se, että voi itse valita mitä tekee. Jos puntti ei maistu niin voi suunnata vaikka lenkkipolulle.

Huomenna suuntaan heti aamusta kahvakuula-tunnille. Koska itse niin haluan :)

P.s. Olen jo aikaisemminkin hehkuttanut Jillian Michaelsia. Mitä enemmän tuijotan Suurinta Pudottajaa ja nykyään myös Lääkärit-ohjelmaa (joo, tiedän katselevani todellista laatuviihdettä!), Jillianin hahmo tuntuu koko ajan vain kiinnostavammalta. Olenkin nyt pohtinut, josko hän olisi paremmankin tuttavuuden arvoinen. Siksi joulupukin lahjalistaltani saattaakin löytyä seuraava kirja:

Kuva.