You´ll always have my heart.

Jatkan vielä vähän viikonlopusta ja sunnuntain tunnelmista. Sunnuntaina osallistuin siis Bodypump 89-videon kuvauksiin. Mahdollisuus olisi ollut osallistua vaikka kuinka moneen muuhunkin kuvaukseen ja vaikka lauantaina sitä vielä harkitsinkin, kroppa ei olisi kyllä jaksanut enempää. Vaikka himmailin painojen kanssa, nautin sitäkin enemmän tunnelmasta jonka täpötäysi Globen-halli ja lajille omistautuneet pumppaajat saivat aikaan.

Hehe, kuvien ottaminenhan oli kielletty ;)

Mitäpä osaisin sanoa keväällä lanseerattavasta ohjelmasta? Absolutely stunning! Tuntuu siltä, että Bodypump kehittyy koko ajan (tätähän on ollut ilmassa jo pidemmän aikaa) eikä loppua näy. Ohjelma ohjelmalta mennään haastavampaan suuntaan mutta se on ehdottomasti vain hyvästä. Kun vielä pari vuotta sitten tuntui siltä, että mennään koreografia edellä, nyt suunta on todella muuttunut. Tykkään erityisesti siitä, että keskitytään isojen lihasten ja lihasryhmien treenaamiseen, tehdään kunnon painoilla ja intensiivisesti. Sen lisäksi 89:ssä on musiikit täysin kohdillaan. En jaksaisi odottaa kevääseen mutta onneksi on numero 88 vielä välissä, josta varmasti löytyy omat haasteensa.

Sunnuntain yksi puhuttelevimmista jutuista oli se, kun itse Philip Mills nousi lavalle ja halusi osoittaa kiitoksen erityisesti Les Mills-ohjaajille videon muodossa. Video pyöri hallissa jo lauantaina mutta nyt siihen kuvattiin vielä loppuun tuhannet pumppaajat hurraamassa ja taputtamassa. Videolla kiitettiin monista sellaisista asioista, jotka ainakin omaan sydämeeni kolahtivat. Tuntui hyvältä saada kiitosta, vaikka tätä työtä teenkin puhtaasti rakkaudesta lajiin. Videolla kiitettiin esimerkiksi siitä, että ohjaajat laittavat usein muiden treenin oman treeninsä edelle, ovat paikalla paljon ennen muita, uskovat sinuun silloin kuin et ehkä itse usko. So true. Mutta juuri näiden asioiden takia rakastan tätä työtä niin paljon. Voin antaa muille enemmän, voin saada ihmiset ylittämään itsensä, voin saada ihmiset tuntemaan itsensä onnellisiksi ja ennen kaikkea voin saada ihmiset rakastamaan itseään enemmän juuri sellaisina kuin ovat. 

Ja sitten, miten ihanaa oli palata tällaisen viikonlopun jälkeen Viikin pieneen jumppasaliin! Totuus on kuitenkin se, että fitness magic ei tapahdu ainoastaan isoilla, huippuhienoilla saleilla uusimpien välineiden saattelemana vaan myös täällä Helsinkiläisen koulun liikuntasalissa, vanhoilla pumppitangoilla ja tavallisten asiakkaiden keskellä, jotka ovat tulleet paikalle tänäkin maanantai-iltana. Ja se jos mikä on huikeaa! Se, että riippumatta maasta, kellonajasta, välineistä, ulkonäöstä tai mistä muusta syystä tahansa, fitness magic voi saavuttaa ihan jokaisen. Niin saavutettiin tälläkin viikolla, ihanien viikkiläisten kanssa <3 Maanantain pumppi on tämän vuoden aikana muodostunut itselleni jotenkin erityisen rakkaaksi tunniksi ja aina kun nappaan laukun matkaan ja nousen bussiin, en melkein jaksa odottaa että pääsen perille. Kyllä kiitos kuuluu myös siis niille pumppaajille, jotka viikosta ja vuodesta toiseen käyvät tunneilla. Koska ilman asiakkaita ei olisi tuntejakaan!

Speaking of which, oma salitreeni odottaa vielä ennen illan Step&Body-tuntia Erällä. 

One tribe!

Mitä odotuksia itselläni ikinä olikaan Super Saturdayta kohtaan ne kaikki ylittyivät ainakin satakertaisesti! Osallistuin lauantaina kaikille suunnittelemilleni tunneille ja olisi niin paljon kerrottavaa enkä oikein tiedä mistä aloittaa! :)

Olin lauantaina Globenilla jo puoli kymmenen aikaan jolloin edellinen pumppitunti oli jo täydessä vauhdissa. Päivän ensimmäiseen pumppiin olisi voinut osallistua kisaamaan siitä, kuka on vahvin Bodypump-ohjaaja (ei ehkä ihan olisi omat rahkeet riittänyt...), mutta myös normaalit pumppaajat pääsivät osallistumaan tunnille. Jäin katselemaan Annexet-hallin reunalle tunnin kulkua ja yhtäkkiä yksi pumppaajista kysyi, haluaisinko hänen paikkansa koska halusi itse lähteä ottamaan valokuvia (?!).  Niinpä minut imaistiin mukaan treeniin jo edellisen tunnin askelkyykky-biisin kohdalla ja sain kokea nuo hapotukset kahteen otteeseen saman päivän aikana. Olin kerran aikaisemmin jatkarissa siis tehnyt tämän ohjelman eivätkä nuo askelkyykyt tosiaan olleet yhtään sen kevyemmät vieläkään! Pääsin myös nauttimaan Glenin ohjaamistaidoista, sillä hän ohjasi tuota ensimmäistä pumppia. Toisella tunnilla oli mukana ohjaamassa Susanna Varsanpää, joka myös piti oman peruskoulutukseni viime kesänä. Huikeaa nähdä suomalaisedustusta lavalla tuhansien pumppaajien edessä ja vielä huikeampaa kun kaikki muutkin ohjaajat osaavat hommansa ja yhdessä luovat tunnille todellisen fitness magicin.

Olin aivan haltioissani tunnin jälkeen! Juuri tällaista fiilistä rakastan Les Mills- ja Bodypump-tunneilla! Kun ohjaaja saa jokaisen osallistujan ylittämään itsensä, kun tuntuu siltä että kaikki tuhat (riittääkö edes?!) pumppaajaa tekevät yhdessä ja että jokainen vieruskaverin tekemä kyykky saa itsensäkin kyykkäämään enemmän. Tätä haluaisin itsekin tuoda tunneilleni, sitä tunnetta kun antaa itsestään kaikkensa ja saa sen avulla myös kaverin tekemään enemmän.

Pumpin jälkeen alkoi Bodystep, jota olin odottanut paljon koska en ollut aikaisemmin tunnilla käynyt. Rehellisesti sanottuna tunti oli vähän pettymys, vaikka ohjaajat osasivat tälläkin kertaa hommansa ja olivat todella energisiä ja kannustavia. Ehkä olen tottunut vähän haastavampiin koreografioihin intervallistepissä mutta tunti tuntui melko tylsältä. Äänentoistossa tuntui olevan myös jotain vikaa, sillä musiikista ei kuulunut juuri mitään muuta kuin pelkkä taustajumputus.

Bodystepistä juoksin suoraan hakemaan lounasta ja Hovet-halliin, jossa alkoi Sh´bam. Kuten olen jo aikaisemminkin todennut, olen Kanki Kaikkosen jälkeen ehkä surkein tanssija koko Suomessa mutta Sh´bamista olen vähän innostunut (kiitos ystäväni Iinan, joka on ihanalla ohjaustyylillään saanut jopa minut uskomaan omiin tanssitaitoihin). En olisi koskaan uskonut sanovani tätä, mutta bämi oli pumpin ohella päivän kohokohta! Ohjaajana Rachael oli ilmiömäinen ja sai todella koko muun ohjaajaporukan kanssa aikaiseksi tuhannen ihmisen bileet! Jossain kohtaa tuntui niin hyvältä antaa vain musiikin viedä eteenpäin että melkein silmäkulmakin kostui. Tunsin päässeeni todellakin Sh´bamin ytimeen come as you are, leave as a star.

Bämin jälkeen päivä jatkui Bodycombatilla. Halliin virtasi varmaan saman verran lisää porukkaa kuin siellä jo valmiiksi oli ja kun tunti alkoi, huomasin todella valinneeni täysin väärän paikan kaikkien ihmisten keskellä. Kun kävin ottamassa huikan vettä (ja olin jo puoliksi päättänyt lähteä kesken pois) hallin reunalla löysin itselleni kuitenkin paljon paremman taistelunurkkauksen ja sain riehua lopputunnin vahingoittamatta (tai vahingoittumatta) toisia kanssataistelijoita. Jälleen kerran, uskomaton, huikea energiapläjäys ohjaajilta!

Päivän viimeinen tunti oli osaltani Grit Cardio, joka oli myös uusi tuttavuus. Toisena ohjaajana oli ihana Jarno Tynkkynen, jonka energiasta olen aiemmin päässyt nauttimaan funktionaalisen harjoittelun koulutuksessa pari vuotta sitten. Jarno teki minuun lähteämättömän vaikutuksen tuolloin ja olin jo odottanut, milloin pääsen hänen tunnilleen seuraavan kerran. Grit Cardio on siis HIIT-tunti, joka koostuu lyhyistä intervalliosuuksista ja ajattelin saavani myös inspiraatiota omalle HIIT-tunnilleni. Kroppa oli jo tunnin alkaessa aivan loppu mutta sain kuin sainkin puristettua itsestäni vielä viimeiset voimat hyppypunnerruksiin ja askelkyykkyhyppyihin. Kun vihdoin viimein sain lysähtää hallin lattialle en voinut olla muuta kuin täydellisen onnellinen täydellisestä treenipäivästä.

Väsynyt mutta onnellinen.

Iltapala jäi loppujen lopuksi syömättä...

Kylkäisiä :)

Vielä pitää mainita, kuinka positiivisesti olin yllättynyt siitä, miten hyvin järjestelyt paikan päällä toimivat. Etukäteen vähän pelkäsin, minkälainen kaaos syntyy kun tuhansia ihmisiä laitetaan jumppaamaan samaan halliin mutta kaikki pelko oli turhaa. Suurin syy tähän on se, kuinka huomaavaisesti ihmiset kohtelivat toisiaan, en kokenut kertaakaan ryysimistä, tönimistä tai muuta inhottavaa jota tämän kokoluokan tapahtumassa voisi todella luulla tapahtuvan. Porukka varmasti vain on niin samanlaisesti suuntautunutta ja kaikki haluavat mahdollisimman hyvän treenikokemuksen, ettei omaan napaan tuijottamisesta ole kuin haittaa.

Hotellille päästyäni olin aivan rättipoikki enkä jaksanut lähteä päivällisellekään kuin kulman takana sijaitsevaan italialaiseen. Onneksi matkaseurana toiminut mieheni oli tyytyväinen kun sain surffailla netissä ja rouva kuorsasi vieressä kunnes puoli kymmeneltä suostui kömpimään virallisesti peiton alle yöunille ;)

Takinkääntäjä.

Vai pitäisikö sanoa kengänkääntäjä?

Maailmankirjat ovat nyt todella sekaisin. Minä, joka olen myynyt sydämeni Nikelle, tuolle lapsityövoiman luvatulle urheilubrändille,
minä, joka en koskaan, koskaan, ikinä edes vilkaise muiden merkkien perään (en edes alennuskorissa) olen nyt lähtenyt aidan toiselle puolelle kalaan (vai miten se meni?).

Kaikki alkoi jo pari viikkoa sitten, kun kaverini kertoi myyvänsä outlet-liikkeessään Skechersin urheilukenkiä. Oma kokemukseni Skechersin kengistä rajoittuu 10-vuotiaana omistamiini sinisiin tennareihin ja ihmettelinkin koko yrityksen olevan enää edes pystyssä. Kaverini puhui kuitenkin näiden uusien mallien puolesta niin hyvin, että pakko niitä oli lähteä katsomaan paikan päälle.

Enkä pettynyt.
Tuo takavuosien donitsikenkätehdas on ainakin urheilukenkien osalta todella tämän päivän ytimessä. Kaverini myymälässä malleina löytyi (tällä hetkellä) miehille Go Run-juoksukenkä ja naisille Go Train-treenikenkä. Mallit ova kevyitä ja taipuisia, tuovat paljon mieleen Niken Free-malliston, tosin Skechersit ovat hiukkasen jämäkämmät (joka ei ainakaan mieheni lasinilkkoja ajatellen ole lainkaan huono asia). Kengän pohja on ohut ja muotoiltu niin, että se mukailee jalan luonnollista asentoa. En ole kovin paljon perehtynyt barefoot-kenkiin, mutta idea on sama. Pohjan kuviointi aktivoi jalkapohjan pieniä lihaksia, joka näin fysioterapeuttiopiskelijan näkökulmasta on pelkkää plussaa. Kun hintakin (49e) oli enemmän kuin edullinen, ei todellakaan tarvinnut kauan miettiä, hankitaanko kengät meille molemmille kokeiluun.

Eihän sitä kenkää voinut ottaa jalasta kuvaamisen ajaksi :D

Kengät joutuivatkin heti samana iltana tosipaikan eteen, kun lähdin ohjaamaan pumpin ja intervallibodyn. Eniten jännitti jälkimmäinen, sillä kovalla lattiatunnilla hyvät kengät ovat enemmän kuin tärkeät. Itselläni penikat kipeytyvät heti ensimmäisten hyppyjen aikana, jos kenkävalinta on väärä. Mutta Skechersit eivät tuottaneet pettymystä! Kengät ovat sen verran napakat (esim. tuota läppää ei saa avattua kokonaan) ettei jalka pääse heilumaan kegän sisällä ja tuo muotoiltu pohja vaimentaa iskun juuri oikealla tavalla. Melkein jopa tuntui siltä kuin ei olisi ollut kenkiä ollenkaan! Tietenkin menee vähän aikaa, jotta jalka tottuu uuteen ja että kenkä muotoutuu lopulliseen muotoonsa, mutta ainakin ensimmäinen käyttökerta oli todella, jopa yllättävän positiivinen kokemus! Nyt siis kaikki kynnelle kykenevät Kalasataman Kick Off-myymälään hankkimaan omansa :)

Bridezilla part II.

Häihin on alle kaksi viikkoa aikaa ja hirviömorsian tosiaan nostaa päätään aika ajoin (kysykää vain R:lta kuinka harvoin...). Onneksi oli tänään kaksi ohjausta, joten pääsin purkamaan stressiä jumppareihin kuuden ja puolen minuutin jalkatreenillä. Kiitos ja anteeksi siitä.

Viikon treenit kokonaisuudessaan näyttävät tältä:

Ma     Bodypump
           intervalli-keskivartalo
Ti       Bodypump
Ke      lepo
To      TehoTreeni
          Kiinteytys
Pe      lepo
La      Bodypump
Su      Body 45min
          Intervallibody

Olin varannut perjantaille Combatin mutta kerrankin kuuntelin kroppaani ja jätin menemättä, vaikka halu olisi ollut todella kova. Varsinkin kun Malmin Fix suljetaan remontin ajaksi enkä siis pääse koko kesänä suosikkiohjaajani tunnille! Mutta pakko taputtaa itseään olkapäälle ja todeta, että niin kovilla rhomboideusten ja trapeziuksen (mikä termien käyttö!) jumituksella ei tosiaan kannattanut lähteä treenaamaan. Ja lepopäivä todella kannatti, sillä lauantain pumpissa olin pitkästä aikaa todella hyvässä vedossa ja tuntui, että tanko nousi uskomattoman hyvin.

Erinäisten hääjärjestelyjen vuoksi tulevien parin viikon treenit tulevat jäämään varsin vähälle. Joudun ehkä jopa luopumaan ensi viikon circuit trainingistä ja pumpista kaikkien järjestelyjen vuoksi. Harmittaa, sillä maanantaina saisi alkaa ohjata uutta ohjelmaa! Mutta toisaalta, first things first.  Kyllä häät (ja etenkin naimisiinmeno!) ovat tärkeämpi asia kuin uusi Bodypump-ohjelma (sanoinko oikeasti noin?!). Ehkä käyn kuitenkin purkamassa häästressiä lenkkipolulla tai salilla, jos vain ehdin ;)

Pumppiviikko.

Niinpä se viime viikkokin meni oikeastaan pumppaillessa.

Ma Bodypump
Ti   lepo
Ke  lepo
To  Kiinteytys
Pe  Bodypump
La  Bodypump x2
Su  lepo

Tiistaina suunnittelin lenkillelähtöä mutta hikoilinkin sitten munkkeja paistaessa. Kroppa selvästi kaipaa monipuolista treeniä erityisesti tällaisina viikkoina, kun treeni on noin pumppipainottunutta. Toisaalta tälle viikolle onkin sitten vaikka minkälaista jytkytystä tarjolla.

Kävin tänään ohjaamassa  pitkästä aikaa keppijumpan. Yllättävän paljon hyötyä näistä lyhyistä fysioterapian opinnoista onkin! Verrattuna aikaisempaan keppis-ohjelmaani (joka on jostakin viime vuoden lopulta), pystyin nyt suunnittelemaan tunnin, jossa hartiajumppa oli pääosassa. Näen itse asian niin, että keppijumpan pääpointti ei ole jumppaaminen itsessään (siis se, tuleeko hiki ja poltteleeko lihaksissa) vaan se, että vetreytetään niska-hartia-seutua sekä selkää. Liikkuvan osuuden suunnittelin todella yksinkertaisten liikkeiden varaan, jossa pääpaino oli käsiliikkeillä: paljon kiertoja, heilautuksia ja kurotuksia. Ihan lopussa oli mahdollisuus nostaa sykettä parin minuutin ajan, jos niin halusi. Lihaskunto-osuudessa pääpaino oli niska-hartia-seudun lihasten vahvistaminen ja osassa liikkeistä käytettiin käsipainoja. Mielestäni kuitenkin kun kyse on lihasten vetreyttämisestä, painojen tulee olla pienet (ohjeistin max. 3 kg). Lisäksi teetin kahteen otteeseen kyykkyjä ja loppuun tehtiin vielä vatsalihaksille toistoja. Venyttelyssä keskityttiin hartioiden ja selän rentoutumiseen.

Olin jotenkin erityisen tyytyväinen tunnin sisältöön. Myönnän, että ohjaaminen ei ollut ehkä sitä kaikkein tykeintä kamaa, mutta keskityinkin enemmän siihen, että annoin enemmän tekniikkaohjeita. Olin myös tyytyväinen, että pystyin kertomaan asiakkaille siitä, mitä hyviä vaikutuksia liikkeiden tekemisellä on ja mihin liike vaikuttaa. Harmi vain, vaikka pyysin asiakkaita rohkeasti antamaan palautetta tunnista, tällä kertaa sitä ei tullut.

Huomenna onkin pitkästä aikaa intervallistep-ohjaus. Olen suunnitellut (ja harjotellutkin) uutta ohjelmaa mutta päätän huomenna, mennäänkö sittenkin vanhalla (jota tosin en ole pitänyt kuin muutaman kerran). Kuten olen jo aiemmin todennut, minun täytyy olla aina supervarma osaamisestani, jotta otan uuden ohjelman käyttöön. Tällä hetkellä uuden ohjelman aloittaminen kuumottaisi ihan erityisen paljon, sillä olen mielestäni onnistunut rakentamaan aika hyvän yhdistelmän liikkuvista osista ja lihaskunto-osuuksista niin, että jossain kohtaa lihaskuntoliikkeissä syke saattaa nousta hyvinkin korkealle ja liikkuva osa toimii ikään kuin palautteluna. Joskus on hyvä laittaa pakka sekaisin ja kokeilla jotain uutta ;)

Still got it!

Flunssa meinaa ottaa tästä jumppaopesta vallan mutta siitäkin huolimatta lähdin eilen pitämään maanantaipumppia. Ja millä lopputuloksella?!

Pystyin tekemään koko ohjelman normaaleilla painoilla!

Mikä loistofiilis! Ennen kyykkybiisiä vähän epäröin ladata kahtakymppiä tankoon, mutta voi pojat miten onnellinen olen että sen tein! Lopputunti menikin sitten aivan valtavassa endorfiinihumalassa ja varmaan se näkyi asiakkaillekin, tuntui että salissa oli aivan erityisen hyvä treenimeininki. Jopa haukkabiisi (joka on tässä ohjelmassa oma akilleen kantapääni) meni helposti loppuun asti ja monissa muissakin biiseissä tuntui siltä, että olisin voinut jopa lisätä painoja. Kannatti siis himmailla viime viikko painojen kanssa, jotta rasitusvammasta palautuminen onnistuisi paremmin. JES!

Kuva.

Haaveilen lähteväni (munkinpaiston jälkeen) vielä lenkille, vaikka kropassa tuntuu flunssan merkkejä. Osa on aivan varmasti allergiaakin, vaikka olen lääkinnyt itseäni antihistamiinilla jo jonkin aikaa. Lenkkiä tai ei,  joka tapauksessa aion mussuttaa huomenna munkkeja sydämeni kyllyydestä :)

Jumppahorinaa.

Ma Bodypump
      Intervalli-Keskivartalo
Ti   Bodypump
Ke  lepo
To  Feldenkreis
      sali (45min)
      Body
Pe  Gospelbic 20-20-20
La  Intervallibody
      Bodypump

Sain kuin sainkin ängettyä viikkoon yhden oman treenin saleilun merkeissä. Body-tunti jäi osaltani jo (hetkeksi) tauolle ja Gospelbic oli myös perjantaina viimeistä kertaa tänä keväänä. Erällä siis vaihtuu toukokuuksi ohjelma ja bodyn sijasta pidän torstaisin kiinteytys-tuntia. Gospelbic ollaan aina tauotettu jo näin huhtikuussa, joka taas tuntuu tosi aikaiselta, varsinkin kun jumpparitkin toivovat sen jatkuvan vielä vähän pidempään. Tosiasia kuitenkin on, että ilmojen parantuessa väki vähenee jumppasaleissa. Toisaalta Gospelbicissä kävijämäärä on koko ajan ollut nousussa ja myös nyt perjantaina sali oli aivan täynnä! Nappasin eräältä toiselta ohjaajalta idean, ja pidin tunnin, jossa tehtiin ensin (noin) 20 minuutin intervalli-osuus, sitten 20 minuutin lihaskunto-osuus isoille lihasryhmille ja vielä loppuun 20 minuutin core-osuuden. Oli muuten aika hapokasta! Käytin myös gospelbiccaajia häikäilemättömästi testiryhmänä, sillä heinäkuussa pidän kaksi puistojumppaa viikossa ja olen vähän ajatellut, että toinen niistä voisi olla tämän tyyppinen. Puistojumpassa kun ei ole mitään välineitä käytössä (ja alusta on vaihteleva), täytyy miettiä erityisen tarkkaan, mitä tunnilla tehdään. Jännittävää ja haastavaa, me like!

Gospelbicin välinevarastossa kaikki seurakunnan tavarat sulassa sovussa epäjärjestyksessä :)

Vaihdoin myös lauantain intervallibody-ohjelman ja olipa taas mukava yllätys, kun opelle ei riittänyt kuin viiden kilon käsipainot :D Onneksi sain jostain kaivettua nuhjuiset kolmoset, niin sain tekniikan pidettyä kasassa. Itsestä tuntui, että tunti meni vähän miten kuten, sekoilin ihan ihme juttuja. Mutta kuitenkin tunnin jälkeen sain aivan mielettömän hyvää palautetta monelta asiakkaalta, joten kai sitä voi omakin tuntuma olla joskus väärässä. Tunti oli itsellenikin yllättävän raskas mutta erityisesti asiakkailta saikin kiitosta juuri tunnin rankkuudesta. Omasta mielestäni pelkästään tunnin rankkuus ei kerro siitä, oliko tunti hyvä vai ei, mutta on se ainakin yksi mittari sisältöä tarkastellessa. Hyvä siis niin.

Lauantain pumppi Lady´s Clubulla menikin sitten huomattavasti paremmin ja ehkä ne omat voimat alkavat pikku hiljaa palaamaan. Jalat tutisivat ekasta tunnista vielä sen verran, etten uskaltanut ladata kyykkyihin vielä(kään) ihan täyttä settiä. Muuten sain tunnin vedettyä oikeastaan normipainoilla. Ajattelin kokeilla tämän illan pumpin normaalipainoilla, kun intervalli-keskivartalotunti on (Unisportista johtumattomista syistä) peruttu ja seuraava ohjaus on vasta torstai-iltana. Loppuviikkoon mahtuukin sitten kolme pumppia, joten osa niistä on varmaan pakkokin vähän himmailla. Meillä on koulusta koko viikko vapaata ja aionkin pyhittää koko viikon hääjärjestelyille (!!) ja jumppa-ajatuksille. Unisportilla saa alkaa miksaamaan Les Millsiä (toivottavasti) ensi viikolla ja suunnitelmissa on ottaa osa biiseistä ohjelmasta 76. Neljän pumpin vuoksi saleilu saattaa jäädä tältä viikolta, mutta toivon säiden (ja allergian, snif) suosivan sen verran, että pääsisin testailemaan jalan lenkkikuntoa. HCR jää nyt itseltäni tänä vuonna välistä, mutta olisi silti ihanaa päästä jo aloittamaan juoksukausi kunnolla. Jälleen kerran, thumbs up for me!

Crossroads?

Ensimmäinen anatomian tentti ei siis mennyt ihan niin kuin olisi toivonut joten ennen pääsiäistä saakin sitten paneutua alaraajan anatomiaan. Onneksi heti tentin jälkeen on rentoutumista luvassa, kun lähdetään R:n kanssa Tampereelle kylpylään ja hakemaan vihkisormukset!

Tähän viikkoon mahtuu taas kunnolla jumppaa. En tiedä kuinka monta tuntia normaalisti sivutyönään ohjaavat pitävät viikossa, mutta itselleni tämä viimeaikainen 8-10 tuntia tuntuu melko paljolta. Rehellisesti voin sanoa olevani välillä melko väsynyt ja niin kuin olen aiemminkin maininnut, en pidä siitä, etten pysty antamaan asiakkaiden edessä sitä kaikkein parasta itseäni. Onneksi ohjelmat (vihdoin myös BP!) ovat vaihtuneet parin viime viikon aikana ja olen saanut siitä vähän lisäpuhtia. Ja kyllä se palkkakuittikin ihan kivalta näyttää). Olisi kuitenkin mielenkiintoista tietää, millä ne (todelliset?) jumppaohjaajat (puhun nyt yli 20h/vko ohjaavista) jaksavat tehdä tätä työtä niin, ettei pää hajoa? Saikkua kun ei saa vain sen vuoksi, etten nyt jaksaisi mennä sinne salin eteen taas hymyilemään. Vihaan sitä tunnetta, kun on lähdössä tunnille eikä tee mieli sanoa yhtään mitään. Ehkä pitäisi alkaa ohjaamaan kuuromykille aina aika ajoin.

Don´t get me wrong. Rakastan tätä työtä. Tänään oli taas väsyttävin päivä pitkään aikaan, mutta kun pääsin Erälle ja näin asiakkaat odottamassa tunnin alkua, kuinka tärkeää heille oli päästä treenaamaan, en voinut hetkeäkään harkita kääntyväni takaisin kotiin. Rakastan sitä tunnetta, että minä voin antaa näille ihmisille jotakin hyvää. Uskon siihen, että Jumala käyttää ihmisiä maan päällä ja minä uskon, että Jumala käyttää minua tämän työn kautta. Uudelleen ja uudelleen pohdin omaa tulevaisuuttani tässä valossa: missä ja millaisessa työssä haluan olla kun kasvan isoksi? Tällä hetkellä fysioterapia ja ryhmäliikunta tuntuvat sellaisilta aloilta, jossa saan antaa parastani. Olen pienestä pitäen kokeillut erilaisia lajeja, teologian opintojen aikana olen useampaan otteeseen miettinyt, mihin suuntaan lähtisi. Haluaisin alalle, joka todella tuntuu kokonaisvaltaisesti omalta. Nyt fysioterapian opintojen alettua tuntuu, että ehkä paikkani voisi todella olla tällä alalla. Ehkä olen yllättävän paljon enemmän konkreettisesti ajatteleva ihminen kuin luulin.

Menipä deepiksi. Huomenna pääsen jo neljättä kertaa pumppaamaan uutta ohjelmaa. Eräs ohjaajakollega oli kuitenkin oikeassa, kun sanoi, että tämän ohjelman koreografia on helppo. Olen kyllä kiitollinen siitä, sillä nyt on enemmän aikaa keskittyä tekniikan ohjaamiseen. Viikissä tekniikan korjaaminen asettaa erityisiä haasteita, koska peilejä ei ole. Nyt ylioppilaskirjoitusten aikaan jumpataan pienessä salissa, jossa on peilit toisella puolella. Muuten asiakkaat ovatkin sen varassa, mitä itse teen siellä edessä. No pressure.

Viikon pöhinät.

Taas on yksi multipump-viikko takana ja yllättävän vähin jumituksin selvittiin. Vai kertookohan se vain liian pienistä painoista? Toisaalta olen kiitollinen, että tiistaisen hieronnan ja jonkun korkeamman voiman ansiosta epäkkäät ja yläselkä ovat ihan hyvässä kunnossa. Rohkein mielin siis kohti uutta viikkoa, siitäkään kun ei tule pumppia puuttumaan! Ensi viikon jälkeen onneksi helpottaa Bodypumpien osalta, ainakin toistaiseksi näyttää siltä.

Tässäpä tämän viikon treenit

Ma  Happy Dance
       Bodypump
       Intervalli-keskivartalo
Ti    Bodypump
Ke   lepo
To   Bodypump
       Body
       Step&Body
Pe   Gospelpump
La   Intervallibody
       Bodypump
Su   Sähly

Omaa treeniä saisi edelleen olla enemmän mutta olen iloinen, että pääsin edes pari kertaa itsekin liikkumaan (vaikka melko kevyissä merkeissä) maanantaina kaverin Happy Dance-tunnilla ja tänään sählyssä. Ensi viikko mennään aika tiuhaa tahtia mutta pääsiäisenä aion päästä itsekin salille. Lähdetään R:n kanssa hakemaan vihkisormuksia (!) Tampereelta ja ajateltiin samalla pistäytyä Wolf Fitness Clubilla. Ehkä törmätään Juttaan jos käy hyvä tuuri ;)

Unisportilla uudet Les Millsit alkavat vasta huomenna mutta pääsin ohjaamaan 85:ta jo eilen Lady Movella. Täytyy ehkä perua puheet kevyemmästä ohjelmasta, sillä maksimisyke oli 190 puolella ja kaloreitakin paloi 560, kun normaalisti pääsen ehkä 175 sykkeelle ja kaloreissa ehkä 350 tienoille. Uusia ärsykkeitä kropalle näköjään! Varsinkin ne plyometric straddle jumpit - huh huh! Oli myös kiva huomata, että uuden ohjelman alkaa oppia jo melko nopeasti: käytännössä käytin perjantain koreografian opetteluun. Yksi asia vähemmän stressattavaa tulevaisuudessakin, sillä uusien ohjelmien opettelu on aina aika raskasta. Tässä ohjelmassa on mielestäni kaikissa biiseissä melko selkeä rakenne ja se helpotti opettelua. Jopa sen venyttelynkin opin loppujen lopuksi aika helposti!

Koska jumppavaatteita ei koskaan ole liikaa, tilasin itselleni "pumppivaatteet" Les Millsin nettikaupasta. Sormet ristiin että pääsen jo ensi viikon maanantaina käyttämään tuotesijoittelua pumppitunnilla!

Things I (shouldn´t) do.

Selvisin kuin selvisinkin viime viikon uusien ohjelmien putkesta ja treenitilasto näyttää loppupeleissä tältä:

Ma  Bodypump
       Intervalli-keskivartalo
Ti    lepo
Ke   Step&Body
To   Bodypump
       Body
Pe   Gospelpump
La   lepo
Su   Bodypump-jatkokoulutus

Jep. Omat treenit on taas jääneet todella vähälle. Jatkarissa meinasi itku päästä jossain nelosbiisin kohdala, kun olin vain niin onnellinen siitä, että sain seistä nenä kohti salin etuosaa (tähän taas sama painotus siitä, että rakasta ohjaamista). Kaipaan omaa treeniaikaa! Tällä hetkellä elämä on sen verran hektistä, että sille ei vain yksinkertaisesti ole aikaa, jos meinaan edes jollain tasolla huolehtia kropastani. Kävin tänään luokkalaisellani hierottavana ja levolle olisi vielä enemmänkin tarvetta. Trapeziukset ja rhomboideukset ovat todella ongelmakohtia (kiitos Bodypumpin!), ehkä jopa pahempiakin kuin olin ajatellut. Vähemmistäkin pystypunnerrusmääristä saa yläkropan jäkkiin!

Kun tarkastelen treenipäiväkirjaani HeiaHeiassa, huomaan treenin olleen viime aikoina melko yksipuolista. Liian monta pumppia viikkoon. Asiassa on vain aina kaksi puolta: pakko ottaa ne tunnit joita tarjotaan, jos meinaa elää muullakin kuin Pyhällä Hengellä. Ja kyllähän pumppaaminen on vaan itselleni niin rakasta! Kun vihdoin olen päässyt sitä ohjaamaan, haluan tehdä sitä sydämeni kyllyydestä.
Odotan kuitenkin jo juoksukelejä, sillä mikään ei paranna (päänsisäistä) maailmaa niin hyvin kuin kunnon juoksulenkkki! Ihan niin HC-juoksija en ole, että jaksaisin lähteä kovilla pakkasilla ulos mutta kyllä tuolla ulkona pian täyttyvät oman mittarini kriteerit lenkkisäästä.

Eilen otin omaa aikaa osallistumalla kaverini Happy Dance-näytetunnille. Tämä kroppa ei mihinkään hienoihin moveihin taivu mutta nautin suunnattomasti siitä, ettei tunnilla tarvinnut suorittaa mitään. Ehdottomasti yksi parhaista tavoista aloittaa maanantai jamittelemalla hyvän musiikin tahdissa. Me like!
Tällä viikolla haaveilen myös tsemppaavani itseni salille, vaikka lepopäiviä tulisikin silloin vain yksi. Raudannostamisen himo on kuitenkin tällä hetkellä sen verran suuri, että ehkä yhden viikon pärjää pienemmälläkin levolla.

4/4.

Neljän pumpin viikko takana.
Olo oli jokseenkin tyhjä, kun lähdin lauantaina iltapäivällä Lady Movelta kotiin. En voi kuin ihmetellä, miten olen pari vuotta sitten kyennyt pumppaamaan jopa viisi kertaa viikossa?! For real, tällä hetkellä tulee kaikki biisit ulos korvista, vaikken ole kerennyt miksaamaankaan kuin pari viikkoa. Puhumattakaan siitä lihasjumista, jonka to-pe-la-pumpit saivat aikaan. Ainakin itselleni tuo 82- ja 75-ohjelmista tekemäni miksaus on melko rankka, etenkin kakkos- ja seiska-biisit, jotka otin kesän ohjelmasta. Kysyn itseltäni samaa kuin asiakkailtakin: oliko tämä viime kesänä näin kamalaa?! Kun tähän vielä lisätään ohjaamisesta saatava adrenaliinipiikki, olen aivan rikki.

Ihan jo näistä syistä jätin tänään illalla sählyt väliin, vaikka kaverit ja R vähän houkuttelivatkin pelailemaan. Pakko antaa jaloille (ja muulle kropalle) totaalilepoa, koska hiphei, huomenna saa taas tarttua tankoon!

Tämän viikon treenisaldo:
(eikä taaskaan omaa treeniä)

Ma Bodypump
      Intervalli-keskivartalo
Ti   Intervallibody
Ke  lepo
To  Bodypump
      Body
Pe  Bodypump
      Venyttely ´30
La  Intervallibody
      Bodypump

Don´t get me wrong, ohjaaminen on parasta. Mutta nyt kun edellisestä omasta treenistä on jo muutama viikko aikaa ja pumppia on saanut tykittää huomattavasti useammin, huomaan etten yksinkertaisesti kykene antamaan asiakkaille itsestäni kaikkea sitä, mitä haluaisin. Ja se ärsyttäää! Kestän kyllä sen, että itsellä on huono päivä mutten kestä sitä, jos se näkyy asiakkaille. Voihan olla, ettei kukaan ole huomannut nuutumistani, mutta tiedän kyllä itse, kun en ole 100% se, joka olen normaalisti: läppä ei lennä samalla tavalla ja liikkeistä joutuu lintsaamaan, kun kroppa laittaa vastaan. Ei tätä.

Onneksi viikon päästä on Bodypump-jatkari ja pääsee testaamaan uutta ohjelmaa. Janna jo fiilistelikin jatkokoulutusten antia enkä jaksa odottaa, että sunnuntaina pääsen Herttoniemen Lady Linelle! Sitä ennen onkin taas melkoinen viikko edessä: kolme uutta ohjelmaa ja perjantaina anatomian tentti. Mutta positiivisin mielin kohti uutta viikkoa, jos ei tässä muulla potkita niin ainakin sitten Pyhällä Hengellä ;)

Kuva.

Saat sen mistä luovut.

Hiihtoloma kuluikin ahkerasti jumpaten ja hääjärjestelyiden parissa. Sallin jälleen itselleni kolme lepopäivää, sillä kaksi jumppaa päivässä näyttää itselläni olevan se maksimimäärä, johon kykenen. Niinpä kun keskiviikkona oli tarkoitus päästä tekemään omaa treeniä, kasvohoidosta rentoutuneena jäin kotiin lepäilemään (lue = opiskelemaan anatomiaa).

Treeniviikko näytti seuraavalta:

Ma Bodypump
      Intervalli-keskivartalo
Ti   Intervallibody
      Bodypump
Ke lepo
To Intervallibody
      Body
Pe lepo
La lepo
Su Intervallibody
     Äijätunti
     Sähly 1h

Varsinkin torstaina illalla tuntui jaloissa painavan, kun ensimmäinen tunti oli aamulla ja seuraava vasta illalla. Kaksi tuntia menee jotenkin samalla flowlla, mutta monen tunnin väli näyttää vetävän kokonaan mehut kropasta. Sunnuntaina kävin vielä tuntien jälkeen pelailemassa sählyä. En osaa ottaa tuota varsinaisesti treeninä, vaikka intervallitreenistä se menisi hyvinkin. Enemmänkin se on kavereiden kanssa hengailua. Eräs kollegani totesi pukukopissa, että jumppapiireissä on terveen ihmisen merkki, jos käy liikkumassa ihan omaksi ilokseen vielä tuntien lisäksikin. Pidän tosi tärkeänä sitä, että ehdin itsekin liikkumaan ohjaamisen lisäksi. Viime aikoina se on vain osoittautunut suhteellisen vaikeaksi tehtäväksi. Toisaalta pidän erittäin (ja ehkä vielä enemmän) tärkeänä myös lepoa (paria pitkään ylirasitustilasta kärsivästä  sivusta seuranneen). Ilman lepoa ja ravintoa kroppa ei toimi. Krempoiltakin säästyy paremmin, kun malttaa levätä silloin kun on sen aika. Joten en aio ottaa stressiä siitä, etten pääse joka viikko viiteen treenipäivään, tunteja kuitenkin kertyy ihan kiitettävästi siitä huolimatta.

Paastoa mennään edelleen ja itsellänihän se on tarkoittanut muun muassa yhtä herkkupäivää viikossa. Vaikka en mussutakaan (ihan) joka päivä karkkia ja pullaa, on ollut yllättävän vaikeaa rajoittaa herkuttelu yhdelle päivälle. On ollut ehkä vähän huolestuttavaakin huomata, että iltaisin on nälkä vaikka  juuri olisi syönyt päivällistä. Tarkoittaako tämä sitä, että olen aiemmin korvannut herkuilla osan kaloreista?! No, ei kai auta muu kuin syödä isompia annoksia ja tottua suurempiin kauppalaskuihin... Lauantaina pidin muuten todellisen herkkupäivän, johon kuului Mäkkärin lisäksi jättipussi karkkia (YKSIN!) ja sipsejä. Nam ja yök. Sunnuntaiaamuna oli melko paha olo. Onneksi ensi viikonloppuun on vielä aikaa ja ehdin unohtaa tämän yökötyksen! :D

Tälle viikolle olen huomaamattani ottanut neljä pumppia. Pari vuotta sitten saatoin käydä viisikin kertaa viikossa pumpissa (kyllästymättä) ja ilman sen pahempia jumeja. Liekö muutos painoissa vai tekniikan parantumisessa, mutta viime viikon pumppiputki tuntuu vieläkin ikävästi epäkkäässä (eli trapeziuksessa, eheh). Loppuviikosta on pakko malttaa painojen kanssa, jos haluan ensi viikolla vielä kantaa laukkua olalla.

Paastonaika on muutenkin pysäyttänyt ajattelemaan. Paaston tarkoitushan ei ole se, että kieltää itseltään kaiken vaan että saa jotakin tilalle. Olen parin viikon aikana monta kertaa yhtäkkiä pysähtynyt huomaamaan, että vaikka elämässä tuntuu tällä hetkellä olevan monta rautaa tulessa, samaan aikaan tuntuu että olen saanut lisää tilaa.  Aivan kuin olisi enemmän aikaa vain hengittää. Olenko siis käyttänyt kaiken aikani karkin mussuttamiseen? Toivottavasti en. Mutta jostakin sitä tilaa on tullut. Suosittelen kokeilemaan. Pysähdy hetkeksi ja hengitä :)

My honeybunnies.

Vihdoin ne saapuivat!
Eilen postilaatikkoon kolahtivat kauan odottamani Poola Katarynan pupukorvakorut. Bongasin korvikset alun perin Henriikan blogista ja sen jälkeen en ole saanut koruja mielestäni. Viimein en kokenut itselläni olevan muuta mahdollisuutta kuin tilata ne itselleni.

Yritän välttää kaikkea turhaa ostamista (etenkin nyt paaston aikaan, köh köh) mutta tällä kertaa olin jotenkin erityisellä tavalla onnellinen, kun vihdoin sain korvikset itselleni. Ihanaa saada jotakin sellaista, jonka todella on halunnut! Materialistista tai ei, nämä puput tekivät minut onnellisemmaksi kuin viisi uutta jumppapaitaa yhteensä. Ja tulevat varmasti todella aktiiviseen käyttöön!

Viikko on treenien osalta polkaistu käyntiin ihan urakalla. Olen tälle viikolle ottanut muutaman ylimääräisen sijaistuksen ja sen ansiosta pääsin eilisillan peruskombon (pumppi+intervalli-keskivartalo) taas tänään aamulla intervallibodyn kautta takaisin pumppitangon ääreen. Tuo tekemäni miksaus hapottaa (ainakin itselläni) kyllä etenkin jalat aivan totaalisesti ja toivon, että pysyn huomenna pystyssä hääpuvun sovituksessa. Oliko viime kesän ohjelma todella niin rankka?! Olen kyllä sitä mieltä, että 83 & 84 ovat jaloille huomattavasti kevyempiä kuin 82. Lisäksi 75:n rintabiisin kolme kierrosta ja punnerrukset saavat toden teolla kaikki mehut irti rintalihaksista. Mikäpä siinä, kun yhdistetään nämä kaikki vielä lauantain pumpista jäkissä oleviin lihaksiin, huomiseksi on tiedossa varmaan todellinen kokovartalojumi. Onneksi iltapäivällä pääsen rentoutumaan kasvohoitoon, johon kuuluu muun muassa akupunktiohierontaa. Puput korvissa. Lucky me.

Bridezilla begins.

Ensimmäinen pirstaloituminen häihin liittyen meinasi tapahtua, kun kutsukortteja varten tulostettu teksti olikin liian suuri! Can´t believe I´m saying this.  Hetken aikaa hengitettyäni sain kuin saikin päätään nostavan pienen Bridezillan pakenemaan takaisin kuoreensa. Ei ole kyse elämästä ja kuolemasta, vaan kutsukorttien fontista! Olkoon tämä ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun joudun pelkäämään hyperventilaatiota häihin liittyen.

Perjantai oli välipäivä treenistä, mutta onneksi koulussa oli liikkaa! Kyllä sai Talin alueen asukkaat iloa silmälle, kun meidän luokka lähti sauvakävelemään! Tunnin verran reippailtiin ulkona mutta pakko myöntää, että kaverin tekniikan tarkkaileminen hieman kärsi siitä, että ajankohtana oli perjantai-iltapäivä ja aamupäivä oltiin istuttu sisällä ;)

Lauantaina alkoi uusi perinne, kun starttasin ensin intervallibodylla Erällä ja myöhemmin Bodypumpilla  LadyMovella. Tätä comboa ohjaan nyt siis kevään aina joka toinen lauantai. Ainakin saa reippaan aloituksen viikonlopulle! LadyMovella olin ohjannut vain kerran aiemmin, joten menee ehkä vielä hetki, että asiakkaat lämpenevät. Onneksi suurin osa lähti salista hymyillen ja parin asiakkaan kanssa sain vaihtaa muutaman sanankin, joten tästä on hyvä lähteä eteenpäin. Onhan se niin, että uuteen ohjaajaan totuttelu vie aikansa. Nyt kun olen ohjannut Erällä reilun vuoden, voin ehkä jo pikkuhiljaa ajatella kuuluvani vakikalustoon, mutta varsinkin alussa huomasi, kuinka uutta ohjaajaa kohtaan oltiin melko varautuneita. On myös kiva huomata, että olen saanut muutaman vakioasiakkaan!

Tämän viikon treenit näyttävät seuraavanlaisilta

Ma Bodypump

      Intervalli-keskivartalo

Ti   Bodypump (kaverin lisenssivideon kuvaus)

Ke  lepo

To  Body

       Kahvakuula

Pe   lepo 

La   Intervallibody

       Bodypump

Su   lepo

Harmillisesti oma treeni jäi ainoastaan kaverin lisenssivideon kuvaamiseen mutta sellaista ohjaajan työ vain on, ettei ehdi itse aina treenaamaan, vaikka haluaisikin. En olisi halunnut tälle viikolle kolmea lepopäivää, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna se olikin ihan hyvä juttu, kun ohjaamisiakin tuli aina kaksi putkeen samalle päivälle. Ensi viikosta on myös treenin suhteen tulossa kova, joten tämän viikon lepopäivät tulivat varmasti tarpeeseen.

Lauantai jatkuikin iltamyöhään saakka hääjuttujen parissa, kun ensin palaveerattiin porukalla ja sen jälkeen väkerrettiin kutsukortteja. Vielä on paljon asioita järjesteltävänä, mutta kaikki tärkeimmät on onneksi hallussa. Ensi viikon hiihtoloma kuluu melko tehokkaasti hääjärjestelyissä, huomenna maistellaan hääkakkuja ja keskiviikkona on edessä puvun sovitus. Eiköhän sinne väliin muutama askarteluhetkikin mahdu!

Tänään nautittiin iltapalaksi Annan vinkkaamaa banaanihässäkkää, käytännössä siis munanvalkuaista ja banaania. En olisi todellakaan uskonut, mutta tämä oli HYVÄÄ! Varmasti tulee omalle vakioiltapalalistalle :)

Back to school!

Eipä tarvinnut kovin kauaa niitä maisterin papereita heilutella kun maanantaina koitti paluu koulun penkille Metropolian ammattikorkeakouluun fysioterapian koulutusohjelman merkeissä.

Suoraan sanottuna ensimmäiset kolme päivää ovat olleet todella turhia. Meille on kerrottu asioita, joista ei oikeastaan kuitenkaan tiedetä mitään ja jotka meidän täytyy vielä joka tapauksessa kuunnella uudestaan seuraavan parin viikon aikana. Koko näiden kolmen päivän ohjelman olisi kyllä voinut tiivistää korkeintaan muutamaan tuntiin ja oltaisiin sitten voitu siirtyä tekemään jotain hyödyllistä eli opiskelemaan! Onneksi meidän luokka (tuntuupa hassulta puhua luokasta, en ole yli kymmeneen vuoteen ollut kenenkään kanssa samalla luokalla :) on ihan huippu! (Ainakin näin alussa) tullaan hyvin juttuun keskenämme, eikä esimerkiksi tämän päivän info-luennot aiheesta Metropolian turvallisuussuunnitelma tuntuneet yhtään niin kamalilta, kun oli hyvä porukka ympärillä. No, oltaisiin me varmaan vähän paremmin voitu kuunnella...

Meitä uusia opiskelijoita on 21, 4 miestä ja 17 naista. Olin myös aika yllättynyt, että meitä yli 25-vuotiaita on yli puolet! Mielestäni on aika mahtavaa, että suurin piirtein 900 hakijan joukosta eräs pariskunta pääsi samaan aikaan opiskelemaan. Puhutaanko kohtalosta tai johdatuksesta... Huomenna onneksi päästään vihdoin tositoimiin kun anatomian kurssi starttaa kello 8.30.

Tällä viikolla jumppaaminen on ollut jotenkin väsynyttä. Tällä viikolla alkoi Unisportin kevätlukkari ja olin innolla odottanut omaa maanantai-illan komboani: Bodypump + intervalli-keskivartalo (30min sykeosuus + 30min lihaskunto keskivartalolle). En tiedä mistä johtui, mutten ollut ollenkaan oma itseni. Sanat sekoilivat enkä meinannut saada yhtään mitään järkevää sanottua. Pumpissa onneksi musiikki puhuu paljon puolestaam ja antaa tsemppiä treeniin, mutta olin aika pettynyt itseeni. Intervalli-keskivartalo-tunnilla ei fiilis parantunut juuri lainkaan. Sama kökkö tunne jatkui edelleen tänään intervallistepissä, jossa sönköttäminen vain paheni pahenemistaan. Ärsyttää, etten saa itsestäni ulos sitä tsemppaavaa ohjaajaa, joka normaalisti olen.

Mikä ihme siis vaivaa?!

Maanantaina epäilin, josko jokin flunssapöpö yrittäisi iskeä takaapäin. Minkään näköistä merkkiä taudista ei ole kuitenkaan ollut näkyvissä. Omasta mielestäni ei voi olla kyse myöskään ylikunnosta (been there, done that): viikossa on aina vähintään yksi täyslepo, nukun 7-8 tuntia yössä heräten virkeänä, olen ehtinyt treenata myös itse, elämä on kaikin puolin tasapainoista... Jotenkin vaan siellä edessä seisoessa en saa yhtäkkiä itsestäni irti sitä 110 prosenttia, jonka haluan (ja normaalisti kykenenkin!) asiakkaille antamaan. Ihan kuin joku laittaisi jonkin lukon kiinni, kun tunti alkaa. Huomenna olisi tarkoitus vaihtaa Body-tunnin ohjelma (jota olen innolla tehnyt!) mutta pelkään, että päästessäni salin etuosaan taas jokin vetää energiat alas. Kaikista ärsyttävintä tästä tekee se, että minä rakastan ohjaamista. Se on paras työ, jossa olen ikinä ollut ja inhottaa, etten jostain ihan kummallisesta syystä pysty tekemään sitä, niin kuin normaalisti pystyn.

Toisaalta on ehkä ihan hyvä, että huomisen jälkeen tulee ohjaamiseen muutaman päivän tauko. Tänä viikonloppuna ei ole omia tunteja, joten voin keskittyä omaan treeniin. Lauantaina juhlitaan myös valmistujaisiani isolla porukalla, jippii!

Nyt taidan ottaa vihdoin joulupukin tuoman pilates-rullan koekäyttöön :)

On stage!

Facebookista voi oikeasti olla hyötyäkin!
Kuulun erääseen ryhmään, jossa voi hakea sijaisia tunneille pääasiassa pääkaupunkiseudulle ja lähialueille. Nappasin aika ryhmästä BP-sijaisuuden Malmin Lady Linelle tälle lauantaille. Ja kyllä kannatti! Tunnin jälkeen paikan ryhmäliikuntavastaava kysyi, josko pääsisin helmikuusta alkaen pumppailemaan lauantaisin. Hän myös lupasi, että voin ottaa lauantaitunteja oman aikatauluni mukaan, mikä on mielestäni tosi kiva juttu. Sen verran tulee viikolla jumpattua, että haluaisin viikonloput pyhittää levolle ainakin osittain.

Pakko kehua kyseistä paikkaa vähän (kaikella rakkaudella kahta saliani kohtaan!). Ensinnäkin ryhmäliikuntavastaava otti minut todella ystävällisesti vastaan,  toiseksi oli vilpittömästi iloinen että tulin pitämään tuntia ja  kolmanneksi opasti minulle niin salin laitteet kuin pukeutumistilatkin. Aivan eri meininkiä koin eräällä toisella salilla, jossa omistaja murahteli puhelimeen pyytäessään sijastamaan ja jonka oikeastaan tapasin ensimmäisen kerran vasta puoli vuotta salilla ohjattuani. Aika monelta kommellukselta olisi myös säästytty, jos joku olisi ollut paikalla neuvomassa ensimmäisellä ohjauskerrallani. No, aina ei voi voittaa mutta onneksi joskus ainakin!

Vaikka en haluaisi tunnustautua välineurheilijaksi, mutta on se vain ihan sairaan siistiä jumppailla upouusilla välineillä ja uudessa salissa, josta löytyy esimerkiksi säädettävä ilmastointi ja kaiuttimet toimivat kunnolla. Ja tämän ensikokemuksen jälkeen peukutan vahvasti myös lavan puolesta! Voisin kuvitella, että asiakkaidenkin on huomattavasti mukavampaa osallistua tunnille, kun todella näkevät kaiken, mitä ohjaaja tekee. Vähän kyllä jännittäisi pitää liikkuvaa tuntia tuollaisella lavalla mutta pumppailu sujui oikein mainiosti. Vaikka rakastankin erityisen paljon lauantaiaamun täpötäysiä intervallibody-tuntejani Erällä, valitettavasti tiedän tosiasian, etteivät kaikki asiakkaat näe kunnolla, mitä edessä tapahtuu. Näin myös itse asiakkaat paljon paremmin ja oli helpompaa antaa yksilökohtaisesti vinkkejä.

Ohjasin siis myös uutta pumppia ensimmäistä kertaa. Kävin vielä eilen kaverini tunnilla kertailemassa koreografiaa ja tarkkailemassa tekniikkaa. Olen harkinnut ojentaja-biisin vaihtamista vaihtoehtoiseen, mutta ainakin eilen näytti vielä siltä, että dippitekniikka vaatii hiomista, ennen kuin on mahdollisuutta vaihtaa biisiä. Tunti meni tänään mielestäni aika nappiin, vaikka pari koreografia-mokaa sattuikin. Haasteena tietysti oli kontaktin ottaminen asiakkaiden kanssa, koska he eivät olleet minua koskaan nähneet enkä itsekään tiennyt, minkälaisiin ohjaajiin he olivat tottuneet. Omasta mielestäni sain yllättävän hyvin kontakia tunnille osallistujiin ja ryhmäliikuntavastaavakin kertoi asiakkaiden pitäneen minusta. Olen tästä palautteesta iloinen, sillä hän kertoi myös että heidän salillaan ollaan melko ohjaaja-rakkaita siinä suhteessa, että tietyt ihmiset käyvät tiettyjen ohjaajien tunneilla. Hyvä minä siis! :)

Iltapäivästä ahkeroin myös uuden Body-ohjelman kanssa, joka on koreografiaa vaille valmis. Koreografia on aina itselleni se kompastuskivi ja vaatii huomattavasti enemmän aikaa kuin lihaskunto-osuuksien suunnittelu, vaikka teenkin ne suoraan biiseihin. Pelkkää kanta pakaraan-settiä ei jaksa kukaan ja Erällä asiakkaat ovat sen verran kokeneita jumppaajia, että koreossa saa olla vähän haastettakin. Viime ohjelmaan otin vähän vaikutteita combatista ja asiakkaat tuntuivat tykkäävän siitä. Näillä linjoilla mennään siis varmaan tälläkin kertaa!
Ja tällä kyykky-biisillä :D

Mitä mieltä muuten olette: onko lavalta ohjaaminen huomattavasti parempi vaihtoehto

niin asiakkaille kuin ohjaajallekin? 

Results: PASS!

Lähetin loppuun asti viilatun lisenssivideoni viikko sitten maanantaina ja jo keskiviikkona sain mahtavia uutisia: video oli hyväksytty ja sain Bodypump-lisenssin! Tiedän myös todella ansainneeni hyvän palautteen ja ylipäänsä koko lisenssin, sillä tein TODELLA paljon töitä sen eteen. Hymähtelin vähän itsekseni kun menin viime tiistaina pitämään pumppia ja tajusin sen olevan oikeasti ensimmäinen kerta, kun pidän yksin pumppia ilman kameraa! Minullahan ei ole ollut omaa vakituista tuntia nyt syksyllä ja kaikki mahdollisuudet on pitänyt käyttää videon kuvaamiseen. Pakko myöntää että tuntui hippasen vapauttavammalta vetää tuntia ilman sellaista isoveli valvoo-tunnetta. Miksasin ohjelmasta 82 parhaat palat ja loput pidin 83:a. Olisin halunnut ottaa pari biisiä uudesta ohjelmasta, mutta meillä saa alkaa ohjata uutta vasta tällä viikolla, joten olin kunnollinen työntekijä ja tottelin ohjeita. Tosin pienenä teaserina soitin alussa uudelta levyltä pari biisiä ja kerroin, mitä uusia juttuja on tulossa.

Tunnilla oli aivan mahtava meininki! En tiedä miten se tapahtui, mutta salissa vallitsi sellainen team spirit, ehdottomasti ryhmäliikuntaa parhaimmillaan! Tuntui siltä, että asiakkaat omalla tekemisellään kannustivat toinen toisiaan ja kun siihen vielä annoin päälle piiskan heilua oikein olan takaa, niin uskon, että moni uskaltautui ylittämään itsensä ja tunnin jälkeen oli asiakkaillakin todella hyvä fiilis. Kotimatkalla junassa melkein tuli tippa linssiin ja pitikin laittaa jumppaystäville viesti, että kyllä meillä on vaan maailman paras työ. Tällaisten tuntien takia todellakin teen tätä työtä!

Mutta vielä lisenssivideosta.

Palautteessani ei ollut yhtään tekniikkavirhettä! Kaikki on siis mennyt juuri niin kuin pitääkin. Pyysin arvioijaa kiinnittämään erityisesti huomiota asioihin, jotka edellisellä kerralla menivät pieleen, esimerkiksi kyykyn leveyteen ja hyppykyykkyihin. Erityisesti näitä kahta olenkin hinkannut väsymykseen saakka, katsonut omaa videota ja master classia, treenannut peilin edessä, jutellut kollegoiden kanssa... Oli ihanaa saada palaute siitä, että työ on tuottanut tulosta:

SQUAT: Kyykyn asento, jalkojen leveys on oikea. 

JUMP SQUAT: Liike on hallittu ja laskeudut alas pehmeille polville.

VAHVUUTENI:

Mukava rauhallinen tunnin aloitus. Otit hyvn kontaktia asiakkaisiin heti alusta lähtien. Tunnin aikana annat vaihtoehtoja liikkeisiin ja rohkaiset asiakkaita käyttämään niitä.

Ohjauksesi on vahvaa ja varmaa. Ennakoit hyvin ja ohjeitasi on helppo noudattaa. 

Tästä on helppo olla samaa mieltä. Jos jostakin olen saanut ohjaajanurani aikana paljon hyvää palautetta on selkeys ja varmuus. Tiedän mitä teen, joten tunnille on helppo osallistua. Tästä vahvuudesta olen myös ylpeä. Olen osallistunut tunneille, jossa ohjaaja on ollut kyllä mukaansatempaava, pirteä ja tuntikin on ollut tehokas, mutta jotenkin sen jälkeen on jäänyt vähän sekava fiilis. Bodypump sopii minulle ohjaajana erityisesti juuri siksi, että tunti on niin selkeä ja sitä on helppo ohjata selkeästi.

KEHITYSKOHTEET:

Kannustat asiakkaita hienosti tunnin edetessä. Pystytkö kannustamaan heitä myös yksilöinä?

Tässä ei voi kuin kehittyä. Kun tunnilla on vakiintunut asiakaskunta, heidän nimensäkin alkaa oppia ja voi nimeltä kannustaa. Olisi kuitenkin mielenkiintoista keksiä, miten kannustaa henkilökohtaisesti asiakasta, jos ei tiedä hänen nimeään. Muilla tunneilla kiertelen ympäri salia ja jään usein joidenkin asiakkaiden viereen hyppimään tai tekemään liikettä hetkeksi (tämän olen oppinut yhdeltä suosikkiohjaajistani). Pumpissa on kuitenkin todella sidottu tankoon ja ohjaaminen tapahtuu samalta paikalta. Miten tässä voisi tulla paremmaksi? Enemmän vain katsekontaktia?

Olen ehdottomasti ylpeä itsestäni. Ehkä lisenssin saaminen tuntuu siksi erityisen hyvältä, koska todella tein töitä sen eteen. Enkä ainoastaan lisenssin vuoksi vaan siksi, että tulisin paremmaksi ohjaajaksi. Nyt voin todella varmuudella puhua tekniikka-ohjeista salin edessä, sillä tiedän mistä puhun. Tiedän myös olevani esimerkkinä asiakkaille ja ohjaavani tuntia turvallisesti. Ja edelleen haluan kehittyä. Onneksi tässä työssä ei varmaan koskaan tule valmiiksi.

My journey starts here.

Doublepump.

Viikonloppu ja maanantai tulikin vietettyä tehokkaasti Bodypumpin parissa. Lauantaina kuvasin taas yhden version lisenssivideosta ja maanantaiaamupäivän ehdinkin tehokkaasti käyttää sen analysointiin. Illalla lähdin ohjaamaan (ja kuvaamaan) kahta pumppia, joista ensimmäinen joutui suoraan roskakoriin. En viitsinyt edes katsoa videota, sillä heti alussa unohdin toivottaa ensikertalaiset tunnille ja muutenkaan en ollut yhtään oma itseni. Olisin tietysti voinut katsoa videon pelkästään tekniikan näkökulmasta, mutta koska tiesin toisen tunnin (ja kuvausmahdollisuuden) olevan edessä, painoin rohkeasti delete-nappulaa, kameraan kun ei mahdui kuin vähän yli tunnin verran materiaalia kerralla. 

Lauantain videoon olin melko tyytyväinen. Etenkin olen tyytyväinen kyykyn leveyteen, josta sain aikaisemmin palautetta, että se on liian kapea. Ainakin näyttää omasta mielestäni siltä, että oppi on mennyt perille! Jotain ehkä kertoo myös se, että sisäreisistä on löytynyt uusia kipeitä kohtia. Lauantain videon perusteella totesin, että minun tulee kiinnittää seuraavissa videoissa huomiota erityisesti ojentajissa tricep pressin liikerataan, askelkyykyssä askelen pituuteen, hyppykyykkyyn sekä hartiabiisissä siihen, etten nosta painoja liian ylös ja kääntyvässä lankussa vartalon asentoon.

Toisella tunnilla olikin ihan eri meininki! Takarivissä muutama nuori mies ilmoittautui ensikertalaisiksi ja etenkin heidän energiastaan sain itsekin tosi hyvän fiiliksen. Tiputin painoja todella reippaasti siitäm millaisilla normaalisti tekisin. Seuraavat kuvat on siis tuolta kyseiseltä tunnilta. Ihania ilmeitä itselläni ainakin on :D

ILME!

Askelkyykkyyn en ole vielä täysin tyytyväinen. Jossain kohdissa askel on edelleen liian lyhyt, tässä kuvassa vähän siinä ja siinä. Askelkyykky ongelma on itselleni ihan uusi, koska aikaisemmin tekniikka on siinä ollut hyvä ja olen helposti pystynyt ottamaan tarpeeksi pitkän askeleen. Voikohan tuo johtua jostain jumiutuneesta lihaksesta?

Hyppykyykkyyn on tullut parannusta mutta edelleen alastulossa polvet eivät jousta tarpeeksi. En saanut tähän cropattua kuvaa kyykystä, mutta siinä mietin vielä selän asentoa. Tuntuu nimittäin siltä, että kallistan kroppaa välillä liian eteen. Joustoissa selkä pysyy kyllä hyvin suorana!

Tein punnerrukset polvet lattiassa, koska lauantain videon perusteella näyttää edelleen siltä, ettei liikerata mene tarpeeksi alas ( tässä kuvassa en ole ihan ala-asennossa, videolta croppaaminen on yllättävän vaikeaa;). Nyt eilisen perusteella liikerata näyttää paljon paremmalta. Pään asento näyttää myös ihan hyvältä.

Hartiabiisissä mietin edelleen liikerataa. Nostanko painot liian ylös vipareissa ja mac raisessa? Olen tuijottanut tuota BP-videota tuhat ja tuhat kertaa samasta kohdasta vertaillen oman liikkeeni kanssa. Jotkut ohjaajista nimittäin näyttävät tekevän liikkeen yhtä ylös kuin minäkin. Pystysoutu tuntuu oudolta jättää tuohon rinnan alapuolelle, mutta jos videolla niin tehdään niin sitten minäkin. Hartiabiisissä olen jotenkin omimmillani! Ainakin itsestä tuntuu, että läpät ja tsemppaaminen vain paranevat kerta kerralta :) 

Murhekryyni eli liikkuva sivulankku. Lauantain videolla näytti aivan kamalalta, tässä on huomattava parannus. En kuitenkaan ole tyytyväinen. Tuo kiertoliike tuntuu todella hankalalta! Vähintään meinaa tossut luistaa alta. Harjoitus kuitenkin tekee mestarin, uskon sen ja seuraavalla kerralla onnistun vielä paremmin!

Tämän videon perusteella päätin, että onpahan taas aika hankkia uusia treenivaatteita. Ihan kamala lörppötoppi eikä istu enää mistään kohtaa! Harmi sinänsä, tuo on nimittäin yksi lempitopeistani. Onneksi tuo Nike Padma Long taitaa olla perusmallistoa, jota on aina saatavilla.

Jotten pääsisi vielä irti kamerasta ja pumpista, lähden kuvaamaan kaverin lisenssivideota. Ja perjantaina onkin herkkua luvassa, kun illalla pääsee jatkariin Esport Fitnesille. Jee!