Jumppahorinaa.

Ma Bodypump
      Intervalli-Keskivartalo
Ti   Bodypump
Ke  lepo
To  Feldenkreis
      sali (45min)
      Body
Pe  Gospelbic 20-20-20
La  Intervallibody
      Bodypump

Sain kuin sainkin ängettyä viikkoon yhden oman treenin saleilun merkeissä. Body-tunti jäi osaltani jo (hetkeksi) tauolle ja Gospelbic oli myös perjantaina viimeistä kertaa tänä keväänä. Erällä siis vaihtuu toukokuuksi ohjelma ja bodyn sijasta pidän torstaisin kiinteytys-tuntia. Gospelbic ollaan aina tauotettu jo näin huhtikuussa, joka taas tuntuu tosi aikaiselta, varsinkin kun jumpparitkin toivovat sen jatkuvan vielä vähän pidempään. Tosiasia kuitenkin on, että ilmojen parantuessa väki vähenee jumppasaleissa. Toisaalta Gospelbicissä kävijämäärä on koko ajan ollut nousussa ja myös nyt perjantaina sali oli aivan täynnä! Nappasin eräältä toiselta ohjaajalta idean, ja pidin tunnin, jossa tehtiin ensin (noin) 20 minuutin intervalli-osuus, sitten 20 minuutin lihaskunto-osuus isoille lihasryhmille ja vielä loppuun 20 minuutin core-osuuden. Oli muuten aika hapokasta! Käytin myös gospelbiccaajia häikäilemättömästi testiryhmänä, sillä heinäkuussa pidän kaksi puistojumppaa viikossa ja olen vähän ajatellut, että toinen niistä voisi olla tämän tyyppinen. Puistojumpassa kun ei ole mitään välineitä käytössä (ja alusta on vaihteleva), täytyy miettiä erityisen tarkkaan, mitä tunnilla tehdään. Jännittävää ja haastavaa, me like!

Gospelbicin välinevarastossa kaikki seurakunnan tavarat sulassa sovussa epäjärjestyksessä :)

Vaihdoin myös lauantain intervallibody-ohjelman ja olipa taas mukava yllätys, kun opelle ei riittänyt kuin viiden kilon käsipainot :D Onneksi sain jostain kaivettua nuhjuiset kolmoset, niin sain tekniikan pidettyä kasassa. Itsestä tuntui, että tunti meni vähän miten kuten, sekoilin ihan ihme juttuja. Mutta kuitenkin tunnin jälkeen sain aivan mielettömän hyvää palautetta monelta asiakkaalta, joten kai sitä voi omakin tuntuma olla joskus väärässä. Tunti oli itsellenikin yllättävän raskas mutta erityisesti asiakkailta saikin kiitosta juuri tunnin rankkuudesta. Omasta mielestäni pelkästään tunnin rankkuus ei kerro siitä, oliko tunti hyvä vai ei, mutta on se ainakin yksi mittari sisältöä tarkastellessa. Hyvä siis niin.

Lauantain pumppi Lady´s Clubulla menikin sitten huomattavasti paremmin ja ehkä ne omat voimat alkavat pikku hiljaa palaamaan. Jalat tutisivat ekasta tunnista vielä sen verran, etten uskaltanut ladata kyykkyihin vielä(kään) ihan täyttä settiä. Muuten sain tunnin vedettyä oikeastaan normipainoilla. Ajattelin kokeilla tämän illan pumpin normaalipainoilla, kun intervalli-keskivartalotunti on (Unisportista johtumattomista syistä) peruttu ja seuraava ohjaus on vasta torstai-iltana. Loppuviikkoon mahtuukin sitten kolme pumppia, joten osa niistä on varmaan pakkokin vähän himmailla. Meillä on koulusta koko viikko vapaata ja aionkin pyhittää koko viikon hääjärjestelyille (!!) ja jumppa-ajatuksille. Unisportilla saa alkaa miksaamaan Les Millsiä (toivottavasti) ensi viikolla ja suunnitelmissa on ottaa osa biiseistä ohjelmasta 76. Neljän pumpin vuoksi saleilu saattaa jäädä tältä viikolta, mutta toivon säiden (ja allergian, snif) suosivan sen verran, että pääsisin testailemaan jalan lenkkikuntoa. HCR jää nyt itseltäni tänä vuonna välistä, mutta olisi silti ihanaa päästä jo aloittamaan juoksukausi kunnolla. Jälleen kerran, thumbs up for me!

Eri roolissa.

Pääsinpä tänään taas erilaisen haasteen pariin. Eilen illalla pyydettiin tuuraamaan pace-tuntia tälle päivälle ja minähän lupauduin. Pace on siis kiertoharjoittelutunti, jossa treenataan hydraulisen vastuksen laitteilla. En tiedä kuinka monelta salilta enää näitä laitteita löytyy, mutta Erällä niitä on ja tunneilla käy ihan mukavasti porukkaa.

Olen ohjannut kiertoharjoittelua vain muutaman kerran ja pacea kerran aikaisemmin. Tänään ohjelmassa oli 16 liikettä, joista suurin osa tehtiin laitteilla ja loput irtopainoilla ja kahvakuulalla. Lisäksi teetin kolmen liikkeen jälkeen aina yhteisen sykkeen noston. Yhtä liikettä tehtiin aina yhden minuutin ajan ja liikkeitä kaksi kierrosta. Loppuun tehtiin vielä yhteinen muutaman minuutin vatsatreeni.

Tämän päivän tunnin osalta pohdin samaa asiaa kuin aiemmin: mikä on ohjaajan rooli kiertoharjoittelutunnilla? Tottakai, huolehdin ajasta (itse ilmoitan aina kun on mennyt puolet ja kun on jäljellä 10 sekuntia). Tekniikkaohjeita on mielestäni vähän hankalaa antaa ihan käytännössäkin: on vaikeaa katsoa samaan aikaan kelloa ja näyttää asiakkaille liikkeitä, kun asiakkaiden pitäisi vielä keskittyä pelkästään siihen omaan suoritukseen. Tekniikkavinkkeihin keskityin tänään alussa ja kierrosten välissä. Joskus olen mennyt itse mukaan treeniin tekemään jotakin liikettä, mutta se tuntuu vähän turhalta, kyse ei ole kuitenkaan omasta treenistäni. Ehkä sitä on vain niin tottunut siihen mallina pomppimiseen ja vääntämiseen, että on vaikeaa olla tekemättä mitään. Yritin pitää kuitenkin tsemppiä yllä kannustamalla parhaani mukaan. Sekin toisaalta tuntui välillä hassulta, kun yksi askeltaa stepperillä ja toinen tekee hauiskääntöä. Kuntopiirissä ohjaajan rooli on mielestäni kyllä tosi erilainen perus jumppatuntiin verrattuna. Ajattelen, että nuo sykkeen nostot on erityisen hyviä paikkoja saada kontaktia asiakkaisiin, jotka muuten tekee tunnilla jokainen omaa juttuaan. Pidin tänään sykkeennostot ringissä ja se toi aika hauskaa vaihtelua!

Vaikka huomenna on illalla perinteinen torstaibody-tunti, olen koko viikon (ja vähän pidempäänkin) haaveillut lähteäväni lenkillle, kun koulukin loppuu aikaisin. Jos joku treeni tuntuu omalta, niin juokseminen! Sen verran olen mukavuudenhaluinen (vielä!), etten lenkkeile talvisin mutta heti kun asfaltti alkaa pilkottamaan lumen alla, alan haikailemaan juoksun perään. Tavoitteena tosiaan on päästä elokuussa maratonille, joten syytäkin on pikkuhiljaa aloittaa tuo juoksukunnon palauttelu. Olen antanut itselleni luvan aloittaa rauhassa, joten ensimmäisen lenkin tavoitteena on 5-7 kilometriä. Keep your thumbs up for me!

Kuva.

Hiljainen viikko.

Ma  Bodypump

        Intervalli-keskivartalo

Ti    lepo

Ke   lepo

To   Kuntosali 

Pe   lepo

La   Intervallibody

       Bodypump

Su   Intervallibody/Äijätunti

Kevyempi viikko tuli todellakin tarpeeseen. Viikon kohokohta oli ehdottomasti saleilu WFC:llä Tampereella. Vaikka siellä salin etuosassa tuleekin hikoiltua ihan kiitettävästi, mikään ei vain voita sitä tunnetta, kun saa keskittyä ihan itse siihen raudan vääntämiseen. Ja plussaa on sekin, että penkkienkat paukkui!

Sunnuntaina Erälläkin mentiin karsitulla aikataululla ja senpä vuoksi intervallibody ja äijätunti oli yhdistetty. Sain viime viikolla houkuteltua vakio eturivini äijäjumpasta mukaan tunnille ja meininki oli sen mukainen! Nuo äijäthän tosiaan aina vastaavat kaikkeen, mitä kysytään :D Pidin lihaskunto-osuudet patteritreeninä (minuutti per liike) ja olipa kiva yllätys, kun päästessäni jumppasaliin huomasin jäljellä olevan vain kolmen ja viiden kilon käsipainoja. Ei siinä auttanut muu kuin ottaa ne vitosen mötikät ja tsempata lujaa. Tänään on kyllä lihakset muistutelleet todellakin olemassaolostaan. Ehkä se on aika myöntyä siihen, etten aina voi jumppaopenakaan tyytyä niihin samoihin painoihin. Routine is the enemy.

Tänään on riittänyt hommaa koko päivän täydeltä. Serkkuni kävivät iltapäivällä kylässä ja sen jälkeen lähdin jumppien kautta kaverini tytön 3-vuotis syntymäpäiville. Huomenna alkaakin koulussa kauan odotettu (ja hehkutettu) patofysiologia. Opettajana toimii lääkäri, joka kuulemma heittää niin mieletöntä legendaa, että kannattaa vain toivoa pysyvänsä mukana. 

Crossroads?

Ensimmäinen anatomian tentti ei siis mennyt ihan niin kuin olisi toivonut joten ennen pääsiäistä saakin sitten paneutua alaraajan anatomiaan. Onneksi heti tentin jälkeen on rentoutumista luvassa, kun lähdetään R:n kanssa Tampereelle kylpylään ja hakemaan vihkisormukset!

Tähän viikkoon mahtuu taas kunnolla jumppaa. En tiedä kuinka monta tuntia normaalisti sivutyönään ohjaavat pitävät viikossa, mutta itselleni tämä viimeaikainen 8-10 tuntia tuntuu melko paljolta. Rehellisesti voin sanoa olevani välillä melko väsynyt ja niin kuin olen aiemminkin maininnut, en pidä siitä, etten pysty antamaan asiakkaiden edessä sitä kaikkein parasta itseäni. Onneksi ohjelmat (vihdoin myös BP!) ovat vaihtuneet parin viime viikon aikana ja olen saanut siitä vähän lisäpuhtia. Ja kyllä se palkkakuittikin ihan kivalta näyttää). Olisi kuitenkin mielenkiintoista tietää, millä ne (todelliset?) jumppaohjaajat (puhun nyt yli 20h/vko ohjaavista) jaksavat tehdä tätä työtä niin, ettei pää hajoa? Saikkua kun ei saa vain sen vuoksi, etten nyt jaksaisi mennä sinne salin eteen taas hymyilemään. Vihaan sitä tunnetta, kun on lähdössä tunnille eikä tee mieli sanoa yhtään mitään. Ehkä pitäisi alkaa ohjaamaan kuuromykille aina aika ajoin.

Don´t get me wrong. Rakastan tätä työtä. Tänään oli taas väsyttävin päivä pitkään aikaan, mutta kun pääsin Erälle ja näin asiakkaat odottamassa tunnin alkua, kuinka tärkeää heille oli päästä treenaamaan, en voinut hetkeäkään harkita kääntyväni takaisin kotiin. Rakastan sitä tunnetta, että minä voin antaa näille ihmisille jotakin hyvää. Uskon siihen, että Jumala käyttää ihmisiä maan päällä ja minä uskon, että Jumala käyttää minua tämän työn kautta. Uudelleen ja uudelleen pohdin omaa tulevaisuuttani tässä valossa: missä ja millaisessa työssä haluan olla kun kasvan isoksi? Tällä hetkellä fysioterapia ja ryhmäliikunta tuntuvat sellaisilta aloilta, jossa saan antaa parastani. Olen pienestä pitäen kokeillut erilaisia lajeja, teologian opintojen aikana olen useampaan otteeseen miettinyt, mihin suuntaan lähtisi. Haluaisin alalle, joka todella tuntuu kokonaisvaltaisesti omalta. Nyt fysioterapian opintojen alettua tuntuu, että ehkä paikkani voisi todella olla tällä alalla. Ehkä olen yllättävän paljon enemmän konkreettisesti ajatteleva ihminen kuin luulin.

Menipä deepiksi. Huomenna pääsen jo neljättä kertaa pumppaamaan uutta ohjelmaa. Eräs ohjaajakollega oli kuitenkin oikeassa, kun sanoi, että tämän ohjelman koreografia on helppo. Olen kyllä kiitollinen siitä, sillä nyt on enemmän aikaa keskittyä tekniikan ohjaamiseen. Viikissä tekniikan korjaaminen asettaa erityisiä haasteita, koska peilejä ei ole. Nyt ylioppilaskirjoitusten aikaan jumpataan pienessä salissa, jossa on peilit toisella puolella. Muuten asiakkaat ovatkin sen varassa, mitä itse teen siellä edessä. No pressure.

Kohtaamisia.

Eipä tuolla anatomian opiskelulla NIIN kiire olisi, etteikö ehtisi osallistumaan kansainvälisyys-viikon luennoille. Eilinen päivä oli suurimmaksi osaksi VMP, mutta tänään sain ihan ajattelemisen aihetta.

Aamu alkoi alaraajan proteeseihin liittyvällä luennolla. Suurinta osaa asioista kuuntelin monttu auki ymmärtämättä sanaakaan (eikä se johtunut pelkästään siitä, että luento pidettiin englanniksi) mutta mielenkiinnolla. Uskomatonta, että teknologia on kehittynyt niin pitkälle, että pystyään rakentamaan mekaaninen jalka, joka toimii lähes samalla tavalla kuin tavallinenkin. Luennon mielenkiintoisinta antia oli ehdottomasti kuitenkin nuori mies, joka esitteli meille oman "robottijalkansa". Hän käveli lähes normaalisti, pitkälahkeisten housujen läpi ei kiinnittäisi huomiota. Jos hän kävelisi kadulla vastaan, saattaisin ajatella hänellä olevan jotain kipua jalassa mutta proteesia tuskin osaisin arvata. Miehen asenne oli todella ihailtava, hän kulki ympyrää siinä salin keskellä kaikkien meidän pällisteltävänä ja vastasi rennosti kaikkiin kysymyksiin. Lopulta hän riisui housutkin pois, jotta näimme miten proteesi oli kinnitetty! Saimme myös nähdä, miten proteesi vaihdetaan.

Fysioterapia on kyllä ihmeellinen ala. Tuntuu että koko ajan tulee esille erityisaloja, joihin haluaisin erikoistua. Palovammapotilaat, rintasyöpäpotilaat, psykomotoriikka... Ja kuinka mielenkiintoista olisi työskennellä proteesien parissa! Proteesin kanssa elävät ihmiset (vai miten se pitäisi sanoa...) kuitenkin käyvät fysioterapiassa koko elämänsä ajan. Olisi todella mielenkiintoista kuntouttaa asiakasta, jolla on proteesi. Ja varmasti myös haastavaa! Eiväthän kaikki asiakkaat ole yhtä positiivisia kuin tämä nuori mies (joka btw oli viime viikolla hypännyt moottorikelkan kyydistä lumihankeen - se siitä liikuntarajoitteisuudesta) vaan on myös niitä, jotka eivät halua kuntoutua eivätkä suostu ottamaan apua vastaan. Mutta jollain kierolla tavalla haluaisin työskennellä juuri tällaisten asiakkaiden kanssa (proteesia tai ei). Auttaa niitä, jotka eivät halua apua, istuvat tuppisuuna eivätkä suostu minkäänlaiseen yhteistyöhön. Ehkäpä alalla kuin alalla, koen kutsumukseni olevan siellä "vaikeiden tapausten äärellä".

Lähdin illalla vielä ohjaamaan (vihdoin) step&body-tuntia Erälle. Yllättäen törmäsin pukkarissa yhteen meidän ohjaajista, jota olen kyllä sijaistanut mutta ei oltu aiemmin tavattu kasvokkain. Vaihdettiin ennen tuntia muutama sana ja tunnin jälkeen törmäsimme uudelleen. Jotenkin siinä yhtäkkiä vierähti melkein 40 minuuttia! Jotenkin tuli itselle vahva tunne siitä, että minun oli tarkoitus olla juuri tässä kohtaamisessa. En pitänyt kiirettä lähtemisen kanssa, vaikka toppatakissa tulikin koko ajan enemmän hiki. Joskus tulee vain sellaisia tosi voimakkaita tunteita, että tämä kohtaaminen on erityisen merkityksellinen. Vaikkei edes juteltu mitenkään kovin syvällisesti, mutta lähdimme molemmat kotiin hymyillen.

Jumppakohtaaminen ei ollut tänään omalta osaltani kovin hohdokas. Sain suunniteltua tunnin loppuun vasta tänään enkä jotenkin ehtinyt sisäistää, mitä olen menossa tekemään. Ärsyttää aina, kun en saa annettua itsestäni sitä kaikkea, mitä haluaisin (miten tuntuu, että olen jauhanut tätä samaa ennenkin...). Eipä sitten muuta kuin kynä käteen ja miettimään, mitä teen ensi kerralla toisin ja paremmin. Onneksi sain kuitenkin yhdeltä asiakkaalta hyvän palautteen, joten suunta on varmaan oikea.

Huomisen aamupumpin voimalla jaksan vielä tarttua anatomian kirjaan. Oi koita jo perjantai!

Instructors block.

Cavitasglenoidalisteresminorligamentumradioulnarisproximalisflexioanteversio...
Terveisiä vaan anatomiapaniikin keskeltä! Yläraaja-tentti häämöttää viikon päässä ja vaikka olenkin saanut kiitettävästi luettua, jatkuvasti tuntuu löytyvän asiaa, joka pitäisi vielä vähintään kerrata. Olen myös siinä mielessä kiitollisessa asemassa, että saatuani korvattua yhdeksän opintopisteen edestä opintoja, minun ei tarvitse istua päivästä toiseen tietotekniikan ja viestinnän kursseilla, ja aikaa lukemiseen todella on (vaikka ainahan sitä voisi olla enemmän, heh).

Kuva.

Anatomian tentin lisäksi pientä stressiä aiheuttaa se, että ensi viikolla pitäisi aloittaa kolme uutta ohjelmaa: intervalli-keskivartalo, body ja ihan uutena step&body, jonka puolituksen aloitan Erällä loppukevääksi. Tällä hetkellä tuntuu olevan totaalinen blokki tuntisuunnittelun suhteen. Biisit olen saanut suurinpiirtein kasaan, mutta liikkeiden suunnitteleminen onkin sitten toinen juttu.

Body-tunnin kohdalla jatkan todennäköisesti samoilla linjoilla kun tämän hetkisen ohjelman kanssa. Nyt kun asiakkaat ovat oppineet tietyt liikkeet, on mielestäni järkevää pitää ne vielä ohjelmassa ja lisätä hieman variaatioita. Näin tein viime syksynä esimerkiksi sivukyykkyjen kanssa, joita pidin kaksi ohjelmaa putkeen. Haluan kuitenkin, että asiakkaiden lihakset (kuulostaapa hassulta :D) saavat myös uusia ärsykkeitä. Tästä suosta onkin sitten hyvä ponnistaa! Tuntisuunnittelun tekee itselläni vaikeaksi juuri se, etten pysty vain keksimään liikkeitä. Haluan, että jos asiakas tulee kysymään miksi tunnilla tehdään näin, pystyn vastaamaan perustellusti.

Intervalli-keskivartalo-tunnin suhteen joudun tekemään joitain muutoksia aiemmin noudattamaani "kaavaan". Tunnilla on nimittäin alkanut käydä useampikin mies! Positiivistahan se tietenkin vain on, mutta oikeastaan helpotkin askelkuviot voi unohtaa. Askel-polvi on esimerkiksi sen verran hankala liike, etten yhtään ihmettele jos se karkoittaa miehet jumppatunneilta. Joten pohtimista vaatii tämäkin, jotta vältyn pelkältä ympäri salia juoksuttamiselta ja haarahypyiltä.

Step&body-tunti koostuu Erällä noin 20 minuutin step-osuudesta ja lihaskunto-osuudesta. Käytännössä siis body-tunti laudalla. Aion suunnitella step-osuuden biiseihin, sillä koreografista stepiä en ole ohjannut. Haaveissa tosin on sekin, kunhan vain itse ehtisin käydä koreografisilla tunneilla enemmän. Lihaskunto-osuudessa aion hyödyntää lautaa mahdollisimman paljon ja ajattelin ainakin ottaa mukaan penkkipunnerruksen ja askelkyykyn laudan päältä.

Ja vielä loppuun pieni täti sisälläni haluaa valittaa. Miksi kaikista biiseistä pitää tehdä fuck-versioita?! Itseäni ärsyttää suunnattomasti, kun lataan jonkun sopivan kipaleen jumppaan ja kuunnellessani huomaankin, että esimerkiksi love-sana onkin korvattu romanttisesti fuck-sanalla (terkkuja vaan Aguileran Chrisselle!). Varsinkaan kun the f-word ei varsinaisesti tuo asiaan mitään lisää. Täti ihmettelee ja ottaa jumppaan jonkun toisen kappaleen.

Bridezilla begins.

Ensimmäinen pirstaloituminen häihin liittyen meinasi tapahtua, kun kutsukortteja varten tulostettu teksti olikin liian suuri! Can´t believe I´m saying this.  Hetken aikaa hengitettyäni sain kuin saikin päätään nostavan pienen Bridezillan pakenemaan takaisin kuoreensa. Ei ole kyse elämästä ja kuolemasta, vaan kutsukorttien fontista! Olkoon tämä ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun joudun pelkäämään hyperventilaatiota häihin liittyen.

Perjantai oli välipäivä treenistä, mutta onneksi koulussa oli liikkaa! Kyllä sai Talin alueen asukkaat iloa silmälle, kun meidän luokka lähti sauvakävelemään! Tunnin verran reippailtiin ulkona mutta pakko myöntää, että kaverin tekniikan tarkkaileminen hieman kärsi siitä, että ajankohtana oli perjantai-iltapäivä ja aamupäivä oltiin istuttu sisällä ;)

Lauantaina alkoi uusi perinne, kun starttasin ensin intervallibodylla Erällä ja myöhemmin Bodypumpilla  LadyMovella. Tätä comboa ohjaan nyt siis kevään aina joka toinen lauantai. Ainakin saa reippaan aloituksen viikonlopulle! LadyMovella olin ohjannut vain kerran aiemmin, joten menee ehkä vielä hetki, että asiakkaat lämpenevät. Onneksi suurin osa lähti salista hymyillen ja parin asiakkaan kanssa sain vaihtaa muutaman sanankin, joten tästä on hyvä lähteä eteenpäin. Onhan se niin, että uuteen ohjaajaan totuttelu vie aikansa. Nyt kun olen ohjannut Erällä reilun vuoden, voin ehkä jo pikkuhiljaa ajatella kuuluvani vakikalustoon, mutta varsinkin alussa huomasi, kuinka uutta ohjaajaa kohtaan oltiin melko varautuneita. On myös kiva huomata, että olen saanut muutaman vakioasiakkaan!

Tämän viikon treenit näyttävät seuraavanlaisilta

Ma Bodypump

      Intervalli-keskivartalo

Ti   Bodypump (kaverin lisenssivideon kuvaus)

Ke  lepo

To  Body

       Kahvakuula

Pe   lepo 

La   Intervallibody

       Bodypump

Su   lepo

Harmillisesti oma treeni jäi ainoastaan kaverin lisenssivideon kuvaamiseen mutta sellaista ohjaajan työ vain on, ettei ehdi itse aina treenaamaan, vaikka haluaisikin. En olisi halunnut tälle viikolle kolmea lepopäivää, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna se olikin ihan hyvä juttu, kun ohjaamisiakin tuli aina kaksi putkeen samalle päivälle. Ensi viikosta on myös treenin suhteen tulossa kova, joten tämän viikon lepopäivät tulivat varmasti tarpeeseen.

Lauantai jatkuikin iltamyöhään saakka hääjuttujen parissa, kun ensin palaveerattiin porukalla ja sen jälkeen väkerrettiin kutsukortteja. Vielä on paljon asioita järjesteltävänä, mutta kaikki tärkeimmät on onneksi hallussa. Ensi viikon hiihtoloma kuluu melko tehokkaasti hääjärjestelyissä, huomenna maistellaan hääkakkuja ja keskiviikkona on edessä puvun sovitus. Eiköhän sinne väliin muutama askarteluhetkikin mahdu!

Tänään nautittiin iltapalaksi Annan vinkkaamaa banaanihässäkkää, käytännössä siis munanvalkuaista ja banaania. En olisi todellakaan uskonut, mutta tämä oli HYVÄÄ! Varmasti tulee omalle vakioiltapalalistalle :)

Napa selkärankaan!

Viime aikoina liikuntablogeja lukiessani ja jumppaihmisten (sekä ohjaajien että asiakkaiden) kanssa jutellessani pohtinut sitä, miksi jumppatunneilla jumpataan niin kuin jumpataan? Miksi tunneilla tehdään juuri tiettyjä liikkeitä, tietty määrä toistoja ja tiettyyn tempoon? Mikä on se rakettitiede kaiken jumppaamisen taustalla, joka määrittää sen, mitä tunnilla tehdään?

Kuva.

Itselleni (ja varmaan lähes kaikille ryhmäliikunnanohjaajille) hyvä tuntisuunnittelu on kaiken alfa ja omega.  Ainakin näin pitäisi olla. Yhtäkään tuntia ei pitäisi lähteä ohjaamaan ilman kunnollista suunnittelua. Olen törmännyt ohjaajiin, jotka eivät oman kertomansa mukaan juurikaan suunnittele mitä tunnilla tehdään. "Tehdään sitten jotain perusliikkeitä lihaskunnossa, kyllä sitä siinä keksii samalla kun ohjaa".  Uskon tuntisuunnittelun helpottuvan ja vievän toki vähemmän aikaa, kun ohjausuraa on enemmän takana. Kyllä itsellänikin kesti tunnin sisällön suunnittelu aluksi paljon kauemmin kuin nykyään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että voisin kokonaan sivuuttaa asian. 

Toki mielestäni on ihan hyväkin päästää välillä tunnin aikana raameista irti, jos se näyttää tarpeelliselta. Jokainen tunti tulisi kuitenkin suunnitella niin, että on otettu huomioon tunnin asiakaskunta.  Hyvänä esimerkkinä tästä on omalla kohdallani body-tunti, jota ohjasin viime syksynä sekä Unisportilla että Tapanilan Erällä. Näillä kahdella salilla käy melko erilaisia jumppaajia, Erällä esimerkiksi askel-sarja saa olla hankalampi kuin Unisportilla. Minulla oli siis suunniteltuna "perus-sarja", jota opetin molemmilla tunneilla ja Erällä vielä lisäsin siihen muutaman vähän haastavamman osion. Lihaskunto-osio oli myös molemmilla tunneilla perusteiltaan sama, mutta koska Unisportin asiakkaat ovat keski-iältään nuorempia ja haluavat treeniltään erilaista intensiteettiä, oli ohjelmassani vaihtoehtoliikkeitä, joita käytin heidän tunnillaan. 

Miksi teetän tunnillani juuri tietynlaisia askel-sarjoja?

Ohjaamani tunnit, joilla tehdään askel-sarjaa, aloitan aina noin viiden minuutin lämmittelyllä. Aloitan lämmittelyn myös lähes poikkeuksetta paikoiltaan ja ohjaan hyvän perusasennon: polvet ja varpaat samaan suuntaan, polvet hieman pehmeinä, hyvä ryhti, jännitä kevyesti vatsalihaksia, pidä hartiat alhaalla. Siitä lähdetään tekemään muutamia hengityksiä ja nykyään usein teetän myös joitakin sivu- ja alas-taivutuksia, jotta asiakkaat saavat tuntumaa keskivartaloon. Vasta sitten lähdetään varsinaisesti liikkeelle. 

Lämmittelyn tarkoituksena on valmistaa kehoa tulevaan harjoitukseen. Tunneilla, joilla tehtävä askel-sarja on lyhyempi, lämmittely on temmoltaan hieman "kovempi" kuin pitempien sarjojen tunneilla. Intervallistepin lämmittelyssä minulla on tapana käydä tunnilla tehtävät askeleet läpi (esimerkiksi T-askel) jotta ekakertalaisten on helpompaa pysyä mukana lopputunnin ajan.

Miksi teetän tunnillani juuri tietynlaisia lihaskuntoliikkeitä?

Usein olen käynyt tunneilla, joilla lihaskuntoliikkeiden lähtökohta on selvästi toiminnallinen. Toiminnallisuus on hyvä asia (toisaalta voisi kysyä, mikä liike ei ole toiminnallista? ;), mutta mielestäni harjoittelun teho saattaa kärsiä, jos yritetään ympätä yhteen settiin liian monta liikettä. Itselläni on muutaman kerran mennyt hermo, kun on yhdistetty kyykkyä, askel-kyykkyä, ranskalaista punnerrusta seisten ja maailman ympäri-liikettä. Minä tappi-aivo kun unohdan jo heti alussa, missä järjestyksessä mikäkin liike pitäisi tehdä. Tästä voidaan olla montaa mieltä (ja osa on varmaan ohjaajaan ohjaustaidoistakin kiinni) mutta oma lähtökohtani on hyvät perusliikkeet, joiden ympärille rakennan lihaskuntotreenin. 

Suurimmalla osalla ohjaamistani tunneista teen lihaskuntoliikkeet "biiseihin", eli en käytä ns. pötkömusiikkia. Tähän minulla ei ole sen kummempia perusteluita, ehkä suurimpana syynä se, että pötkömusiikkilevyt kuitenkin maksavat sen verran, ettei näillä palkoilla ole varaa tilata niitä joka tunnille uusia (tästä asiasta kirjoitin aiemmin). Käytän yleensä seuraavanlaista kaavaa lihaskunto-osuudesssa:

Jalat

Selkä

Kädet 1

Kädet 2

Toiminnallinen harjoittelu 

Vatsat

Venyttely

Teetän isot lihasryhmät (jalat ja selkä) ensin sillä ajatuksella, että niissä on vielä puhtia jäljellä. Kädet teetän kahdessa osassa, viime aikoina olen useimmiten yhdistänyt hauiksen ja hartian ja ojentajat on tehty erikseen. Loppuun kuuluu erilasia toiminnallisia harjoituksia, esimerkiksi askelkyykky-kävelyä. Vatsat tehdään viimeiseksi. Vatsatyön paikasta voi olla montaa mieltä, ryhmäliikunnassa usein ne tehdään lopuksi siitä syystä, että asiakkaista on kiva, kun tunnilta lähdettäessä vähän polttelee vatsalihaksissa ja tulee se tunne, että on tehnyt jotain.

Käytän paljon perusliikkeitä, takakyykkyä, maastavetoa, hauiskääntöä... Tuntisuunnittelussa turvallisuus on aivan ehdoton asia. Jokaisen asiakkaan tulee voida osallistua tunnille turvallisesti ja minun tehtäväni ohjaajana on ohjata oikeanlainen suoritus. Mielestäni on turha tehdä hienoja sivukyykkycomboja, jos asiakkaat eivät osaa tehdä niitä oikein. Siksi pysyn perusasioissa: tehdään tavallista kyykkyä, koska se on turvallista ja sen suurin osa osaa tehdä oikein. Joillain tunneilla, joilla tunnen asiakkaat paremmin, olen ottanut ohjelmaan esimerkiksi sivukyykkyä, koska tiedän heidän tekevän sen turvallisesti. Jonkun mielestäni tuntini voivat kuulostaa tylsiltä, mutta haluan ohjaajana olla varma siitä, ettei kukaan lähde tunniltani ainakaan enempää kipeänä, kuin sinne on tullut.

Jumppatunnin pitäminen ei ole siis ollenkaan niin yksinkertaista. Asioista voi (ja saa!) olla montaa mieltä ja ohjaajilla on erilaisia tapoja pitää tunteja. Minä olen valinnut tämän tavan ja kokenut sen hyväksi. Mielestäni tärkeää on se, että kun asiakas tulee kysymään miksi me teemme näin?, ohjaaja osaa vastata kysymykseen. Summa summarum, ohjaaja ei ainoastaan hoe napaselkärankaankokojalkaastuulattiaan vain siksi että se kuulostaa hyvältä, vaan todella ymmärtää, miksi näin tehdään. 

Fyssarin alku.

Jos viime viikolla ei koulussa ollut juuri mitään järkevää, niin tällä viikolla onkin sitten tykitetty täysillä. Vai mitäpä olette mieltä esimerkiksi eilisestä kolmen tunnin anatomia-setistä? Vähemmästäkin menee pää pyörälle! Palautettavia tehtäviäkin ollaan saatu jo kaksi, ensimmäinen (anatomian) tentti häämöttää alle kuukauden päässä.

Joka päivä löydän fysioterapiasta uusia puolia ja koko ajan tulee lisää ahaa-elämyksiä siitä, miten monipuolinen ammatti fysioterapeutti oikein on. Samaten löydän jatkuvasti uusia mielenkiintoisia aiheita, joista haluaisin vain tietää lisää! Vähän kyllä jännittää, miten paljon joutuu esimerkiksi juuri anatomian kanssa tekemään töitä oppimisen eteen. Itse kun olen tottunut lukemaan tenttiin sen 800-1000 sivua eikä tarkkoja yksityiskohtia ole juuri kyselty. Nyt ensimmäisessä tentissä pitäisi hallita jo yläraajojen luusto, nivelet ja lihakset. Jaiks!

On ollut myös kiva huomata, kuinka paljon itsellä on jo tietoa asioista. Ryhmäliikunnanohjaajan työstä on siis todella ollut hyötyä, vaikka jumppaaminen ja fysioterapia oikeastaan vain sivuavat toisiaan. Kuitenkin fysioterapian perusta asiakaslähtöisestä terapiasta tuntuu itsestäänselvältä. Niinhän kaikki jumppatunnitkin suunnitellaan tietyn asiakasryhmän mukaan. Tänään myös huomasin, että kyllä sitä on tullut tarkkailtua asiakkaiden liikkeitä tarkemmin, kuin ehkä olen osannut ajatella. Terveysliikunnan tunnilla meillä oli case-tehtävänä tarkkailla MS-potilaan liikkeitä ja kertoa sitten tekemistämme havainnoista. Yllättävän paljon osasin nimetä virheasentoja ja mahdollisia syitä, mistä ne johtuvat!

Fysioterapeutin ammattia miettiessäni olen pohtinut suuntautuvani geriatriseen fysioterapiaan. En oikein tiedä varsinaisesti miksi, mutta ikäihmisten kanssa työskentely tuntuu itselle tärkeältä. Haluaisin olla mukana hyvän vanhuuden tukemisessa, jossa huomioitaisiin ihmisen fyysisen hyvinvoinnin lisäksi myös psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi. Tänään koulussa puhuimmekin siitä, että esimerkiksi fysioterapeutin tapaamiset tai vaikkapa tuolijumppatuokiot voivat olla tukemassa kaikkia näitä hyvinvoinnin osa-alueita.

Tänään löysin kuitenkin toisenkin kiinnostavan fysioterapian alan, nimittäin erityislasten kanssa työskentely. Liikunnanopettajamme on aiemmin työskennellyt erityiskoulussa liikunnanopettajana ja piti meille liikuntatunnilla harjoitteita, joita on käyttänyt työssään. Olisi mielenkiintoista (ja samalla varmasti todella haastavaa! työskennellä erityislasten kanssa, joilla voi olla esimerkiksi eri asteisia hahmotushäiriöitä ja suunnitella ja toteuttaa heille juuri esimerkiksi liikuntatunteja tai -tuokioita.

Huomenna jatketaankin taas aamusta liikunnalla ja kuntosaliharjoittelun perusteilla. Uskon kyllä todellakin oppivani jotakin uutta, vaikka saleilu melko tuttua puuhaa onkin!

Himojumppaviikon jumpista on enää kaksi jäljellä. Flunssa tuntuu kyllä kutittelevan kurkun pohjassa mutta ajattelin lääkitä itseni nyt illalla Finrexinillä ja päättää pysyä terveenä. Tällä hetkellä pään sisällä nimittäin riittäisi niin paljon virtaa, etten todellakaan haluaisi käyttää sitä lenssusta toipumiseen! Kävin tänään pitämässä perinteisen torstai-bodyn ja mikä ihana yllätys, kun pukkarista löytyi meille ohjaajille uudet Casallin treenitopit! Värejä oli vaikka mitä, itse valitsin sinisen, joka mielestäni on Erän väri :)

P.s. Tervetuloa niille kahdelle lukijalle, jotka eivät ole entuudestaan tuttujani! Kiva että joku muukin kuin R ja veljeni lukevat blogiani :D

On stage!

Facebookista voi oikeasti olla hyötyäkin!
Kuulun erääseen ryhmään, jossa voi hakea sijaisia tunneille pääasiassa pääkaupunkiseudulle ja lähialueille. Nappasin aika ryhmästä BP-sijaisuuden Malmin Lady Linelle tälle lauantaille. Ja kyllä kannatti! Tunnin jälkeen paikan ryhmäliikuntavastaava kysyi, josko pääsisin helmikuusta alkaen pumppailemaan lauantaisin. Hän myös lupasi, että voin ottaa lauantaitunteja oman aikatauluni mukaan, mikä on mielestäni tosi kiva juttu. Sen verran tulee viikolla jumpattua, että haluaisin viikonloput pyhittää levolle ainakin osittain.

Pakko kehua kyseistä paikkaa vähän (kaikella rakkaudella kahta saliani kohtaan!). Ensinnäkin ryhmäliikuntavastaava otti minut todella ystävällisesti vastaan,  toiseksi oli vilpittömästi iloinen että tulin pitämään tuntia ja  kolmanneksi opasti minulle niin salin laitteet kuin pukeutumistilatkin. Aivan eri meininkiä koin eräällä toisella salilla, jossa omistaja murahteli puhelimeen pyytäessään sijastamaan ja jonka oikeastaan tapasin ensimmäisen kerran vasta puoli vuotta salilla ohjattuani. Aika monelta kommellukselta olisi myös säästytty, jos joku olisi ollut paikalla neuvomassa ensimmäisellä ohjauskerrallani. No, aina ei voi voittaa mutta onneksi joskus ainakin!

Vaikka en haluaisi tunnustautua välineurheilijaksi, mutta on se vain ihan sairaan siistiä jumppailla upouusilla välineillä ja uudessa salissa, josta löytyy esimerkiksi säädettävä ilmastointi ja kaiuttimet toimivat kunnolla. Ja tämän ensikokemuksen jälkeen peukutan vahvasti myös lavan puolesta! Voisin kuvitella, että asiakkaidenkin on huomattavasti mukavampaa osallistua tunnille, kun todella näkevät kaiken, mitä ohjaaja tekee. Vähän kyllä jännittäisi pitää liikkuvaa tuntia tuollaisella lavalla mutta pumppailu sujui oikein mainiosti. Vaikka rakastankin erityisen paljon lauantaiaamun täpötäysiä intervallibody-tuntejani Erällä, valitettavasti tiedän tosiasian, etteivät kaikki asiakkaat näe kunnolla, mitä edessä tapahtuu. Näin myös itse asiakkaat paljon paremmin ja oli helpompaa antaa yksilökohtaisesti vinkkejä.

Ohjasin siis myös uutta pumppia ensimmäistä kertaa. Kävin vielä eilen kaverini tunnilla kertailemassa koreografiaa ja tarkkailemassa tekniikkaa. Olen harkinnut ojentaja-biisin vaihtamista vaihtoehtoiseen, mutta ainakin eilen näytti vielä siltä, että dippitekniikka vaatii hiomista, ennen kuin on mahdollisuutta vaihtaa biisiä. Tunti meni tänään mielestäni aika nappiin, vaikka pari koreografia-mokaa sattuikin. Haasteena tietysti oli kontaktin ottaminen asiakkaiden kanssa, koska he eivät olleet minua koskaan nähneet enkä itsekään tiennyt, minkälaisiin ohjaajiin he olivat tottuneet. Omasta mielestäni sain yllättävän hyvin kontakia tunnille osallistujiin ja ryhmäliikuntavastaavakin kertoi asiakkaiden pitäneen minusta. Olen tästä palautteesta iloinen, sillä hän kertoi myös että heidän salillaan ollaan melko ohjaaja-rakkaita siinä suhteessa, että tietyt ihmiset käyvät tiettyjen ohjaajien tunneilla. Hyvä minä siis! :)

Iltapäivästä ahkeroin myös uuden Body-ohjelman kanssa, joka on koreografiaa vaille valmis. Koreografia on aina itselleni se kompastuskivi ja vaatii huomattavasti enemmän aikaa kuin lihaskunto-osuuksien suunnittelu, vaikka teenkin ne suoraan biiseihin. Pelkkää kanta pakaraan-settiä ei jaksa kukaan ja Erällä asiakkaat ovat sen verran kokeneita jumppaajia, että koreossa saa olla vähän haastettakin. Viime ohjelmaan otin vähän vaikutteita combatista ja asiakkaat tuntuivat tykkäävän siitä. Näillä linjoilla mennään siis varmaan tälläkin kertaa!
Ja tällä kyykky-biisillä :D

Mitä mieltä muuten olette: onko lavalta ohjaaminen huomattavasti parempi vaihtoehto

niin asiakkaille kuin ohjaajallekin? 

Joulujumppaa.

Edellisvuoden tapaan lupauduin pitämään joulupyhien jumpat Erällä aatonaattona ja Tapaninpäivänä. Jouluaattona ja -päivänä ei Erällä(kään) sentään jumppailla, joten pari pakollista totaalilepoa tuli joulullekin. 

Rehellisesti vietin aaton ja Joulupäivän sohvalla maaten ja suklaata mussuttaen, enkä kyllä joulupöydässäkään säästelyt herkkujen kanssa. Kuulun niihin ihmisiin, joille ruoka ei ole ainoastaan polttoaine (vaikka joskus rankan treenipäivän jälkeen se nimenomaan on vain sitä!) vaan etenkin juhlapäivinä on kiva nauttia ruoasta hyvässä seurassa. Meillä on aina kotona syöty jouluna todella pitkän kaavan mukaan ja etenkin joulupöydän alkuruoat ovat itselleni niitä parhaita herkkuja: kalaa, maksapateeta, erilaisia leipiä, herkkukurkkuja, mätiä... Tänä vuonna äiti oli tehnyt myös Waldorfin salaattia! R:n kanssa väkerrettiin joulunalusviikoilla kaikki laatikot omin käsin (kermaa ja voita säästelemättä!) ja vaikka itse sanonkin, niin kyllä ne vaan maistuivat ihan sairaan hyviltä! Noiden muutaman herkuttelupäivän jälkeen kuitenkin tekee jo mieli palata ruotuun eikä (uskomatonta mutta totta!) juuri tee mieli edes suklaata.

Aatonaaton jumpassa oli melko hiljaista, ehkä monet olivat jo kuuden aikaan hiljentyneet joulun odotukseen. Havahduin vasta pukkarissa siihen, että olisin todella voinut valita jotain joulubiisejä jumppaan. Soitin sitten venyttelybiisin Juha Tapion joululevyltä. Nappasin Tapaninpäivän kahvakuulaan ja kinkun sulatteluun muutaman helmen Jannalta ja asiakkailta tulikin kivaa palautetta. Äitikin sanoi, että olipa kivoja joulubiisejä jumpassa viitaten Basshunterin Jingle Bellsiin :D 

Aatonaattona löysin itseni jo toista kertaa tällä viikolla salilta. Jos sama meno jatkuu, tuo koko kropan rääkki täytyy varmaan vaihtaa ainakin kaksijakoiseen ohjelmaan. Olen jotenkin taas innostunut salitreenistä, tai raivopuntista niin kuin R:n kanssa sitä kutsumme. Nyt pari viikkoa on menty tällaisella kaavalla:

takakyykky 3x8-10

penkkipunnerrus 3x8-10

ylätalja 3x8-10

alatalja 3x8-10

pystypunnerrus käsipainoilla 3x10

hauiskääntö käsipainoilla istuen 2x10 tai

hauiskääntö scott-penkissä 2x10+ ranskalainen punnerrus tangolla 2x10 (superina)

linkkarit + punnerrukset 3x10

Lisäksi ollaan tehty hömppää eli esimerkiksi sitä seinään nojaamista tai ylämäkikävelyä takaperin. Punnerruksia ei välttämättä tarvitsisi tehdä kun ohjelmaan kuuluu jo penkki, mutta punnertamisessa ei kehity kuin punnertamalla joten ei auta itku markkinoilla. Tykkään kyllä tehdä tuota koko kropan treeniä. Ongelmani salitreenissä on ollut aina se, että kyllästyn nopeasti. Tässä setissä on sen verran vähän liikkeitä, etten ehdi kyllästymään!

Tapaninpäivän kahvakuulatunti oli ensimmäiseni. Vähän jännitti etukäteen, sillä kahvakuula ei ole se kaikkein tutuin väline itselleni. Onneksi Erän kahvakuulatunnit ovat siinä määrin yksinkertaisia, että varsinaisia kahvakuulaliikkeitä ei tarvitse olla kovin montaa, vaan sitä voidaan hyödyntää tavallisissakin lihaskuntoliikkeissä. Tein ohjelman, jossa oli yhteensä kuusi lihaskuntopatteria, joissa jokaisessa oli kolme liikettä (yksi vasemmalle puolelle, yksi oikealle puolelle ja yksi koko kropalle). Jokainen patteri toistettiin kolme kertaa ja yhteensä patterille tuli kestoa 6 minuuttia. Asiakkaat näytti hikoilevan ja osa vähän irvistelevänkin ja on itsellänikin etenkin hauikset ja pakarat aika jumissa!

Tultiin eilen myöhään R:n kanssa maalle ja tarkoituksena on vain vielä löhöillä. Varmasti käydään ainakin kerran hiihtämässä ja piipahtamassa Rantasalmi Gymillä mutta pääpaino on sillä, ettei tarvitse tehdä mitään. Itselläni alkaa jo vähän jalat vipattamaan parin päivän sisälläolon jälkeen mutta yritän nyt malttaa mieleni. Koulu nimittäin alkaa ihan pian ja sitten ei paljon lepäillä enää. Onneksi ulkona pyryttää tällä hetkellä sen verran, ettei kovin paljon edes tee mieli pistää nenää ulos :)

Fitness magic.

Jälleen on multaa sormien alla kun siivottiin R:n kanssa parveke talvikuntoon. Haettiin Honkkarista kanervia ja muutama sypressi vähän täyttämään tuota jättiparveketta talven ajaksi. Vaikkei siellä enää oikein tarkene istuskella niin ainakin ikkunasta on mukava katsella.

Perjantaina kävin vierailulla kaverini luona ihan Lahdessa asti! Todellinen syy vierailuuni löytyy tästä:

Sain luvan lainata 1,5-vuotiaan pikkuherran Dubloja. Ai onnea! Taisi täti olla vähän innostuneempi rakentamisesta kuin kaveri itse ;)

Perjantaina pääsin vihdoin ohjaamaan osan "uudesta" pumpista. Menin kuokkimaan kaverin tunnille, kun sijaisuuksiakaan ei ole juurikaan tippunut ja ajattelin, että pikkuhiljaa alkaa olla aika päästä tosi toimiin tämän ohjelman kanssa. Viikki oli perjantai-iltapäivänä todella täynnä energiaa! Vaikka tuo koulun jumppasali ei juuri ole unelmien treenipaikka, mielestäni saatiin E:n kanssa kunnon bileet pystyyn! Vaikka itselläni teki todella tiukkaa itse treenin osalta ( esim. kyykyissä jalat tärisi niin, että tunnilla ollut kaverini sanoi jälkeenpäin, että pelkäsi minun kaatuvan), ei hymy hyytynyt kyllä hetkeksikään koko tunnin aikana. Tunsin pitkästä aikaa TODELLA kommunikoivani asiakkaiden kanssa niin kasvojen ilmeillä kuin puheellakin. Ihan sama, vaikka ihan kaikki laskut eivät menneetkään oikein. En itse hämmentynyt niistä vaan jatkoin vain eteenpäin. Koko tunnin ajan salissa vallitsi ihan mieletön energia, uskon että monet asiakkaista onnistuivat ylittämään itsensä tuon energian avulla. Ja ehkä meillä E:n kanssa oli siinä jotain osaa ;) Tällaisten tuntien jälkeen tuntuu todellakin siltä, että rakastaa tätä työtä ja haluaa antaa kaikkensa asiakkaille. Jotain tunnin fitness magicista kertoo myös se, että tein hartiabiisin kaikki 36 punnerrusta suorin jaloin. For real.

Lauantaiaamuna lähdin vähän väsyneenä pitämään intervallibodya Erälle. Fiilistelin edelleen perjantain pumppia ja vähän ehkä jopa tuntui tylsältä mennä pitämään lattiatuntia Les Mills-huuman jälkeen. Lisäksi ennen tunnin alkua meinasi tulla kiire, kun jäin suustani kiinni puhelimeen kaverin kanssa. Ei kaikkein paras aloitus tunnille.
Enpä tiennyt mitä oli tulossa.
Sali oli ensinnäkin ihan täynnä (Erällä on lauantaisin aina, koska tunteja on niin vähän). Jotain tapahtui kun lämppäbiisi Hung Up alkoi kaikumaan kajareista. Sen jälkeiset 55 minuuttia olivat kuin taikaa. Vannon, että ohjasin varmasti parhaan tuntini ikinä. Olin kannustava mutta piiskasin, näin kuinka asiakkaat treenasivat täysillä, antoivat itsestään enemmän koska MINÄ KÄSKIN. Kaikki läpät osuivat kohdalleen (ainakin omasta mielestäni ;), kaikki oli täydellistä treeniä, täydellistä hikoilua, täydellistä antautumista hypyille, punnerruksille, kyykyille... Uskomatonta! Jotain suurempaa tapahtui. En tiedä, olenko äkkiä ottanut ohjaajana askeleen eteenpäin vai onko sattumalta osunut kohdalle vain pari hyvää ohjausta peräkkäin, mutta nyt olen todella koukussa tähän työhön.  En tiedä olisinko voinut aiemmin uskoa, että ohjaaminen voi olla näin tajunnan räjäyttävää.

Kuva.

Nyt jo malttamattomana odotan huomista, kun pääsen ohjaamaan pumppia kaverini J:n kanssa. Mietin, pitäisikö harmittaa, kun en saa näistä "puolituksista" palkkaa. Ainakin vielä haluan ajatella tekeväni tätä vain siksi, että todellakin rakastan ohjaamista. Plussaa on, että siitä jotain maksetaankin. Sitä paitsi menisin muuten joka tapauksessa treenaamaan, joten miksen ohjaisi samalla ainakin osan tunnista?

Tällä hetkellä tunnen todella olevani osa jotain suurempaa.

P.s. Voiko jumppavaatteita olla ikinä liikaa? nimim. Nike-bitch