You´ll always have my heart.

Jatkan vielä vähän viikonlopusta ja sunnuntain tunnelmista. Sunnuntaina osallistuin siis Bodypump 89-videon kuvauksiin. Mahdollisuus olisi ollut osallistua vaikka kuinka moneen muuhunkin kuvaukseen ja vaikka lauantaina sitä vielä harkitsinkin, kroppa ei olisi kyllä jaksanut enempää. Vaikka himmailin painojen kanssa, nautin sitäkin enemmän tunnelmasta jonka täpötäysi Globen-halli ja lajille omistautuneet pumppaajat saivat aikaan.

Hehe, kuvien ottaminenhan oli kielletty ;)

Mitäpä osaisin sanoa keväällä lanseerattavasta ohjelmasta? Absolutely stunning! Tuntuu siltä, että Bodypump kehittyy koko ajan (tätähän on ollut ilmassa jo pidemmän aikaa) eikä loppua näy. Ohjelma ohjelmalta mennään haastavampaan suuntaan mutta se on ehdottomasti vain hyvästä. Kun vielä pari vuotta sitten tuntui siltä, että mennään koreografia edellä, nyt suunta on todella muuttunut. Tykkään erityisesti siitä, että keskitytään isojen lihasten ja lihasryhmien treenaamiseen, tehdään kunnon painoilla ja intensiivisesti. Sen lisäksi 89:ssä on musiikit täysin kohdillaan. En jaksaisi odottaa kevääseen mutta onneksi on numero 88 vielä välissä, josta varmasti löytyy omat haasteensa.

Sunnuntain yksi puhuttelevimmista jutuista oli se, kun itse Philip Mills nousi lavalle ja halusi osoittaa kiitoksen erityisesti Les Mills-ohjaajille videon muodossa. Video pyöri hallissa jo lauantaina mutta nyt siihen kuvattiin vielä loppuun tuhannet pumppaajat hurraamassa ja taputtamassa. Videolla kiitettiin monista sellaisista asioista, jotka ainakin omaan sydämeeni kolahtivat. Tuntui hyvältä saada kiitosta, vaikka tätä työtä teenkin puhtaasti rakkaudesta lajiin. Videolla kiitettiin esimerkiksi siitä, että ohjaajat laittavat usein muiden treenin oman treeninsä edelle, ovat paikalla paljon ennen muita, uskovat sinuun silloin kuin et ehkä itse usko. So true. Mutta juuri näiden asioiden takia rakastan tätä työtä niin paljon. Voin antaa muille enemmän, voin saada ihmiset ylittämään itsensä, voin saada ihmiset tuntemaan itsensä onnellisiksi ja ennen kaikkea voin saada ihmiset rakastamaan itseään enemmän juuri sellaisina kuin ovat. 

Ja sitten, miten ihanaa oli palata tällaisen viikonlopun jälkeen Viikin pieneen jumppasaliin! Totuus on kuitenkin se, että fitness magic ei tapahdu ainoastaan isoilla, huippuhienoilla saleilla uusimpien välineiden saattelemana vaan myös täällä Helsinkiläisen koulun liikuntasalissa, vanhoilla pumppitangoilla ja tavallisten asiakkaiden keskellä, jotka ovat tulleet paikalle tänäkin maanantai-iltana. Ja se jos mikä on huikeaa! Se, että riippumatta maasta, kellonajasta, välineistä, ulkonäöstä tai mistä muusta syystä tahansa, fitness magic voi saavuttaa ihan jokaisen. Niin saavutettiin tälläkin viikolla, ihanien viikkiläisten kanssa <3 Maanantain pumppi on tämän vuoden aikana muodostunut itselleni jotenkin erityisen rakkaaksi tunniksi ja aina kun nappaan laukun matkaan ja nousen bussiin, en melkein jaksa odottaa että pääsen perille. Kyllä kiitos kuuluu myös siis niille pumppaajille, jotka viikosta ja vuodesta toiseen käyvät tunneilla. Koska ilman asiakkaita ei olisi tuntejakaan!

Speaking of which, oma salitreeni odottaa vielä ennen illan Step&Body-tuntia Erällä. 

Results: PASS!

Lähetin loppuun asti viilatun lisenssivideoni viikko sitten maanantaina ja jo keskiviikkona sain mahtavia uutisia: video oli hyväksytty ja sain Bodypump-lisenssin! Tiedän myös todella ansainneeni hyvän palautteen ja ylipäänsä koko lisenssin, sillä tein TODELLA paljon töitä sen eteen. Hymähtelin vähän itsekseni kun menin viime tiistaina pitämään pumppia ja tajusin sen olevan oikeasti ensimmäinen kerta, kun pidän yksin pumppia ilman kameraa! Minullahan ei ole ollut omaa vakituista tuntia nyt syksyllä ja kaikki mahdollisuudet on pitänyt käyttää videon kuvaamiseen. Pakko myöntää että tuntui hippasen vapauttavammalta vetää tuntia ilman sellaista isoveli valvoo-tunnetta. Miksasin ohjelmasta 82 parhaat palat ja loput pidin 83:a. Olisin halunnut ottaa pari biisiä uudesta ohjelmasta, mutta meillä saa alkaa ohjata uutta vasta tällä viikolla, joten olin kunnollinen työntekijä ja tottelin ohjeita. Tosin pienenä teaserina soitin alussa uudelta levyltä pari biisiä ja kerroin, mitä uusia juttuja on tulossa.

Tunnilla oli aivan mahtava meininki! En tiedä miten se tapahtui, mutta salissa vallitsi sellainen team spirit, ehdottomasti ryhmäliikuntaa parhaimmillaan! Tuntui siltä, että asiakkaat omalla tekemisellään kannustivat toinen toisiaan ja kun siihen vielä annoin päälle piiskan heilua oikein olan takaa, niin uskon, että moni uskaltautui ylittämään itsensä ja tunnin jälkeen oli asiakkaillakin todella hyvä fiilis. Kotimatkalla junassa melkein tuli tippa linssiin ja pitikin laittaa jumppaystäville viesti, että kyllä meillä on vaan maailman paras työ. Tällaisten tuntien takia todellakin teen tätä työtä!

Mutta vielä lisenssivideosta.

Palautteessani ei ollut yhtään tekniikkavirhettä! Kaikki on siis mennyt juuri niin kuin pitääkin. Pyysin arvioijaa kiinnittämään erityisesti huomiota asioihin, jotka edellisellä kerralla menivät pieleen, esimerkiksi kyykyn leveyteen ja hyppykyykkyihin. Erityisesti näitä kahta olenkin hinkannut väsymykseen saakka, katsonut omaa videota ja master classia, treenannut peilin edessä, jutellut kollegoiden kanssa... Oli ihanaa saada palaute siitä, että työ on tuottanut tulosta:

SQUAT: Kyykyn asento, jalkojen leveys on oikea. 

JUMP SQUAT: Liike on hallittu ja laskeudut alas pehmeille polville.

VAHVUUTENI:

Mukava rauhallinen tunnin aloitus. Otit hyvn kontaktia asiakkaisiin heti alusta lähtien. Tunnin aikana annat vaihtoehtoja liikkeisiin ja rohkaiset asiakkaita käyttämään niitä.

Ohjauksesi on vahvaa ja varmaa. Ennakoit hyvin ja ohjeitasi on helppo noudattaa. 

Tästä on helppo olla samaa mieltä. Jos jostakin olen saanut ohjaajanurani aikana paljon hyvää palautetta on selkeys ja varmuus. Tiedän mitä teen, joten tunnille on helppo osallistua. Tästä vahvuudesta olen myös ylpeä. Olen osallistunut tunneille, jossa ohjaaja on ollut kyllä mukaansatempaava, pirteä ja tuntikin on ollut tehokas, mutta jotenkin sen jälkeen on jäänyt vähän sekava fiilis. Bodypump sopii minulle ohjaajana erityisesti juuri siksi, että tunti on niin selkeä ja sitä on helppo ohjata selkeästi.

KEHITYSKOHTEET:

Kannustat asiakkaita hienosti tunnin edetessä. Pystytkö kannustamaan heitä myös yksilöinä?

Tässä ei voi kuin kehittyä. Kun tunnilla on vakiintunut asiakaskunta, heidän nimensäkin alkaa oppia ja voi nimeltä kannustaa. Olisi kuitenkin mielenkiintoista keksiä, miten kannustaa henkilökohtaisesti asiakasta, jos ei tiedä hänen nimeään. Muilla tunneilla kiertelen ympäri salia ja jään usein joidenkin asiakkaiden viereen hyppimään tai tekemään liikettä hetkeksi (tämän olen oppinut yhdeltä suosikkiohjaajistani). Pumpissa on kuitenkin todella sidottu tankoon ja ohjaaminen tapahtuu samalta paikalta. Miten tässä voisi tulla paremmaksi? Enemmän vain katsekontaktia?

Olen ehdottomasti ylpeä itsestäni. Ehkä lisenssin saaminen tuntuu siksi erityisen hyvältä, koska todella tein töitä sen eteen. Enkä ainoastaan lisenssin vuoksi vaan siksi, että tulisin paremmaksi ohjaajaksi. Nyt voin todella varmuudella puhua tekniikka-ohjeista salin edessä, sillä tiedän mistä puhun. Tiedän myös olevani esimerkkinä asiakkaille ja ohjaavani tuntia turvallisesti. Ja edelleen haluan kehittyä. Onneksi tässä työssä ei varmaan koskaan tule valmiiksi.

My journey starts here.

Fitness magic.

Jälleen on multaa sormien alla kun siivottiin R:n kanssa parveke talvikuntoon. Haettiin Honkkarista kanervia ja muutama sypressi vähän täyttämään tuota jättiparveketta talven ajaksi. Vaikkei siellä enää oikein tarkene istuskella niin ainakin ikkunasta on mukava katsella.

Perjantaina kävin vierailulla kaverini luona ihan Lahdessa asti! Todellinen syy vierailuuni löytyy tästä:

Sain luvan lainata 1,5-vuotiaan pikkuherran Dubloja. Ai onnea! Taisi täti olla vähän innostuneempi rakentamisesta kuin kaveri itse ;)

Perjantaina pääsin vihdoin ohjaamaan osan "uudesta" pumpista. Menin kuokkimaan kaverin tunnille, kun sijaisuuksiakaan ei ole juurikaan tippunut ja ajattelin, että pikkuhiljaa alkaa olla aika päästä tosi toimiin tämän ohjelman kanssa. Viikki oli perjantai-iltapäivänä todella täynnä energiaa! Vaikka tuo koulun jumppasali ei juuri ole unelmien treenipaikka, mielestäni saatiin E:n kanssa kunnon bileet pystyyn! Vaikka itselläni teki todella tiukkaa itse treenin osalta ( esim. kyykyissä jalat tärisi niin, että tunnilla ollut kaverini sanoi jälkeenpäin, että pelkäsi minun kaatuvan), ei hymy hyytynyt kyllä hetkeksikään koko tunnin aikana. Tunsin pitkästä aikaa TODELLA kommunikoivani asiakkaiden kanssa niin kasvojen ilmeillä kuin puheellakin. Ihan sama, vaikka ihan kaikki laskut eivät menneetkään oikein. En itse hämmentynyt niistä vaan jatkoin vain eteenpäin. Koko tunnin ajan salissa vallitsi ihan mieletön energia, uskon että monet asiakkaista onnistuivat ylittämään itsensä tuon energian avulla. Ja ehkä meillä E:n kanssa oli siinä jotain osaa ;) Tällaisten tuntien jälkeen tuntuu todellakin siltä, että rakastaa tätä työtä ja haluaa antaa kaikkensa asiakkaille. Jotain tunnin fitness magicista kertoo myös se, että tein hartiabiisin kaikki 36 punnerrusta suorin jaloin. For real.

Lauantaiaamuna lähdin vähän väsyneenä pitämään intervallibodya Erälle. Fiilistelin edelleen perjantain pumppia ja vähän ehkä jopa tuntui tylsältä mennä pitämään lattiatuntia Les Mills-huuman jälkeen. Lisäksi ennen tunnin alkua meinasi tulla kiire, kun jäin suustani kiinni puhelimeen kaverin kanssa. Ei kaikkein paras aloitus tunnille.
Enpä tiennyt mitä oli tulossa.
Sali oli ensinnäkin ihan täynnä (Erällä on lauantaisin aina, koska tunteja on niin vähän). Jotain tapahtui kun lämppäbiisi Hung Up alkoi kaikumaan kajareista. Sen jälkeiset 55 minuuttia olivat kuin taikaa. Vannon, että ohjasin varmasti parhaan tuntini ikinä. Olin kannustava mutta piiskasin, näin kuinka asiakkaat treenasivat täysillä, antoivat itsestään enemmän koska MINÄ KÄSKIN. Kaikki läpät osuivat kohdalleen (ainakin omasta mielestäni ;), kaikki oli täydellistä treeniä, täydellistä hikoilua, täydellistä antautumista hypyille, punnerruksille, kyykyille... Uskomatonta! Jotain suurempaa tapahtui. En tiedä, olenko äkkiä ottanut ohjaajana askeleen eteenpäin vai onko sattumalta osunut kohdalle vain pari hyvää ohjausta peräkkäin, mutta nyt olen todella koukussa tähän työhön.  En tiedä olisinko voinut aiemmin uskoa, että ohjaaminen voi olla näin tajunnan räjäyttävää.

Kuva.

Nyt jo malttamattomana odotan huomista, kun pääsen ohjaamaan pumppia kaverini J:n kanssa. Mietin, pitäisikö harmittaa, kun en saa näistä "puolituksista" palkkaa. Ainakin vielä haluan ajatella tekeväni tätä vain siksi, että todellakin rakastan ohjaamista. Plussaa on, että siitä jotain maksetaankin. Sitä paitsi menisin muuten joka tapauksessa treenaamaan, joten miksen ohjaisi samalla ainakin osan tunnista?

Tällä hetkellä tunnen todella olevani osa jotain suurempaa.

P.s. Voiko jumppavaatteita olla ikinä liikaa? nimim. Nike-bitch