One tribe!

Mitä odotuksia itselläni ikinä olikaan Super Saturdayta kohtaan ne kaikki ylittyivät ainakin satakertaisesti! Osallistuin lauantaina kaikille suunnittelemilleni tunneille ja olisi niin paljon kerrottavaa enkä oikein tiedä mistä aloittaa! :)

Olin lauantaina Globenilla jo puoli kymmenen aikaan jolloin edellinen pumppitunti oli jo täydessä vauhdissa. Päivän ensimmäiseen pumppiin olisi voinut osallistua kisaamaan siitä, kuka on vahvin Bodypump-ohjaaja (ei ehkä ihan olisi omat rahkeet riittänyt...), mutta myös normaalit pumppaajat pääsivät osallistumaan tunnille. Jäin katselemaan Annexet-hallin reunalle tunnin kulkua ja yhtäkkiä yksi pumppaajista kysyi, haluaisinko hänen paikkansa koska halusi itse lähteä ottamaan valokuvia (?!).  Niinpä minut imaistiin mukaan treeniin jo edellisen tunnin askelkyykky-biisin kohdalla ja sain kokea nuo hapotukset kahteen otteeseen saman päivän aikana. Olin kerran aikaisemmin jatkarissa siis tehnyt tämän ohjelman eivätkä nuo askelkyykyt tosiaan olleet yhtään sen kevyemmät vieläkään! Pääsin myös nauttimaan Glenin ohjaamistaidoista, sillä hän ohjasi tuota ensimmäistä pumppia. Toisella tunnilla oli mukana ohjaamassa Susanna Varsanpää, joka myös piti oman peruskoulutukseni viime kesänä. Huikeaa nähdä suomalaisedustusta lavalla tuhansien pumppaajien edessä ja vielä huikeampaa kun kaikki muutkin ohjaajat osaavat hommansa ja yhdessä luovat tunnille todellisen fitness magicin.

Olin aivan haltioissani tunnin jälkeen! Juuri tällaista fiilistä rakastan Les Mills- ja Bodypump-tunneilla! Kun ohjaaja saa jokaisen osallistujan ylittämään itsensä, kun tuntuu siltä että kaikki tuhat (riittääkö edes?!) pumppaajaa tekevät yhdessä ja että jokainen vieruskaverin tekemä kyykky saa itsensäkin kyykkäämään enemmän. Tätä haluaisin itsekin tuoda tunneilleni, sitä tunnetta kun antaa itsestään kaikkensa ja saa sen avulla myös kaverin tekemään enemmän.

Pumpin jälkeen alkoi Bodystep, jota olin odottanut paljon koska en ollut aikaisemmin tunnilla käynyt. Rehellisesti sanottuna tunti oli vähän pettymys, vaikka ohjaajat osasivat tälläkin kertaa hommansa ja olivat todella energisiä ja kannustavia. Ehkä olen tottunut vähän haastavampiin koreografioihin intervallistepissä mutta tunti tuntui melko tylsältä. Äänentoistossa tuntui olevan myös jotain vikaa, sillä musiikista ei kuulunut juuri mitään muuta kuin pelkkä taustajumputus.

Bodystepistä juoksin suoraan hakemaan lounasta ja Hovet-halliin, jossa alkoi Sh´bam. Kuten olen jo aikaisemminkin todennut, olen Kanki Kaikkosen jälkeen ehkä surkein tanssija koko Suomessa mutta Sh´bamista olen vähän innostunut (kiitos ystäväni Iinan, joka on ihanalla ohjaustyylillään saanut jopa minut uskomaan omiin tanssitaitoihin). En olisi koskaan uskonut sanovani tätä, mutta bämi oli pumpin ohella päivän kohokohta! Ohjaajana Rachael oli ilmiömäinen ja sai todella koko muun ohjaajaporukan kanssa aikaiseksi tuhannen ihmisen bileet! Jossain kohtaa tuntui niin hyvältä antaa vain musiikin viedä eteenpäin että melkein silmäkulmakin kostui. Tunsin päässeeni todellakin Sh´bamin ytimeen come as you are, leave as a star.

Bämin jälkeen päivä jatkui Bodycombatilla. Halliin virtasi varmaan saman verran lisää porukkaa kuin siellä jo valmiiksi oli ja kun tunti alkoi, huomasin todella valinneeni täysin väärän paikan kaikkien ihmisten keskellä. Kun kävin ottamassa huikan vettä (ja olin jo puoliksi päättänyt lähteä kesken pois) hallin reunalla löysin itselleni kuitenkin paljon paremman taistelunurkkauksen ja sain riehua lopputunnin vahingoittamatta (tai vahingoittumatta) toisia kanssataistelijoita. Jälleen kerran, uskomaton, huikea energiapläjäys ohjaajilta!

Päivän viimeinen tunti oli osaltani Grit Cardio, joka oli myös uusi tuttavuus. Toisena ohjaajana oli ihana Jarno Tynkkynen, jonka energiasta olen aiemmin päässyt nauttimaan funktionaalisen harjoittelun koulutuksessa pari vuotta sitten. Jarno teki minuun lähteämättömän vaikutuksen tuolloin ja olin jo odottanut, milloin pääsen hänen tunnilleen seuraavan kerran. Grit Cardio on siis HIIT-tunti, joka koostuu lyhyistä intervalliosuuksista ja ajattelin saavani myös inspiraatiota omalle HIIT-tunnilleni. Kroppa oli jo tunnin alkaessa aivan loppu mutta sain kuin sainkin puristettua itsestäni vielä viimeiset voimat hyppypunnerruksiin ja askelkyykkyhyppyihin. Kun vihdoin viimein sain lysähtää hallin lattialle en voinut olla muuta kuin täydellisen onnellinen täydellisestä treenipäivästä.

Väsynyt mutta onnellinen.

Iltapala jäi loppujen lopuksi syömättä...

Kylkäisiä :)

Vielä pitää mainita, kuinka positiivisesti olin yllättynyt siitä, miten hyvin järjestelyt paikan päällä toimivat. Etukäteen vähän pelkäsin, minkälainen kaaos syntyy kun tuhansia ihmisiä laitetaan jumppaamaan samaan halliin mutta kaikki pelko oli turhaa. Suurin syy tähän on se, kuinka huomaavaisesti ihmiset kohtelivat toisiaan, en kokenut kertaakaan ryysimistä, tönimistä tai muuta inhottavaa jota tämän kokoluokan tapahtumassa voisi todella luulla tapahtuvan. Porukka varmasti vain on niin samanlaisesti suuntautunutta ja kaikki haluavat mahdollisimman hyvän treenikokemuksen, ettei omaan napaan tuijottamisesta ole kuin haittaa.

Hotellille päästyäni olin aivan rättipoikki enkä jaksanut lähteä päivällisellekään kuin kulman takana sijaitsevaan italialaiseen. Onneksi matkaseurana toiminut mieheni oli tyytyväinen kun sain surffailla netissä ja rouva kuorsasi vieressä kunnes puoli kymmeneltä suostui kömpimään virallisesti peiton alle yöunille ;)

Ready to go hard!

Tärkeimmät mukana ;)

Hälsingar från Stockholm!
Aamulla lähdettiin jo ennen seitsemää lentokentälle ja kohti Tukholmaa. Super Saturday on vihdoin enää yhden yön päässä! Koska ehdittiin tänne paikan päälle jo aamupäivällä, ehdin hoitaa ilmoittautumisen ja (kuulemma pakollisen) SS-shoppailun Globenilla. Tuunautin itselleni Les Mills-topin omalla nimellä ja aion kyllä ylpeänä pomppia huomenna se päällä. Mustia LM-muovikasseja vilkkuu vähän joka puolella, joten kyseessä ei todella olekaan mikään ihan pieni jumppatapahtuma.

Kaikenmaailman jonottamisen jälkeen ehdittiin vähän kierrellä jo kaupungillakin. Tarkoituksena on kuitenkin pyhittää tämä päivä lepäilylle, jotta huomenna jaksaa tykittää täysillä (ja jää vähän sunnuntaillekin). Ei mitään tietoa, miten käytännössä tunneille osallistuminen tulee huomenna onnistumaan (esim. mahdunko kaikille niille tunneille, joille haluaisin), mutta suunnitelma on seuraava

10.15 Bodypump 87
11.30 Bodystep 93
13.00 Sh´Bam 13
14.00 Bodycombat 57
15.15 Grit Cardio 3

En tiedä ehdinkö lunastamaan lounasta ollenkaan missään välissä mutta aion tankata aamulla kunnolla hotellilla (breakfast included, jes!) jotta jaksan mahdollisimman pitkälle. Ohjeissa luki, ettei Globenille saisi viedä omia eväitä enkä varmaan uskalla sääntä rikkoakaan. Tänään kyllä paikalla näytti olevan jokin kioskin tapainen auki, josta voi ostaa pientä välipalaa. Päivän ohjelma on muutenkin niin tiivis, ettei kovin paljon uskalla syödä tuntien välissä. Attack, Vive ja Balance jäävät nyt osaltani väliin oikeastaan aikataulullisista syistä (eikä jotenkin himota Bodyattack heti ensimmäisenä aamupalan jälkeen;) mutta ainakin pääsen kokeilemaan Stepiä ja Grit Cardiota.

Vähän jännittää (erityisesti se, kun olen osallistumassa tunneille "yksin") mutta oikeastaan vain hyvällä tavalla. Nyt True Blood pyörimään ja x-asentoon hotellin pehmeään sänkyyn. YKSI YÖ ENÄÄ!

How bad do you want it?

Pääsin tänään kokeilemaan Herttoniemen Lady Linelle Les Millsin uutustuntia GRITiä. Tiedän, että ainakin Satsilla GRIT on pyörinyt jo syksyllä, mutta Unisportilla ei ole juurikaan edes puhuttu tunnista. Sain itse tietää tunnista Les Millsin sähköpostiuutisten kautta ja tehnyt pientä salapoliisitutkimusta ennen tätä päivää. Tuntia kohtaan oli todella suuret odotukset! Varsinkin video-teasereiden perusteella vaikutti siltä, että tiedossa olisi juuri sitä, mitä rakastan treenissä eniten: tuskaa, hikeä ja itsensä voittamista.

Les Mills GRIT on tiukkaa intervallitreeniä. GRIT tunteja on kahdenlaisia: Strength ja Plyo. Ensimmäinen on lihasvoimaa kehittävä ja jälkimmäinen ponnistusvoimaa kehittävä treeni. Rehellisesti voin nyt myöntää, etten tiedä, kummalle tunnille tänään osallistuin. Tangossa oli kyllä kosolti painoa mutta tehtiin myös hurja määrä hyppyjä ja ponnistuksia. GRIT muistuttaa paljolti crossfitiä ja tunnin kesto onkin  "vain" 30 minuuttia. Kyllä puolessa tunnissa onnistuu saamaan todellakin ihmisestä viimeisetkin voiman rippeet irti!

GRIT on tavallaan myös personal trainingiä ryhmässä. Ohjaaja tietysti ohjaa liikkeet, mutta kiertelee ympäri salia korjaamassa tekniikkaa ja ennen kaikkea kannustamassa.  Tärkeää on joukkuehengen luominen, jos kaveri meinaa luovuttaa, hänet täytyy puskea mukaan treeniin. Taukoa saa siis pitää, sillä tarkoituksena on treenata omaa maksimisuoritusta. Mutta tärkeää on myös palata mukaan treeniin! Tänään meillä oli kaksi ohjaajaa ja täytyy myöntää, että kyllä sitä jaksoi vähän paremmin punnertaakin, kun toinen ohjaajista tuli punnertamaan siihen kasvojen eteen.

GRITissä ei ole kovin montaa eri liikettä vaan niitä varioidaan eri tavoin. Selkä ja jalat tulevat todella hyvin treenatuiksi ja positiivista onkin, että keskitytään isoihin lihasryhmiin. Liikkeet ovat myös sillä tavalla kokonaisvaltaisia, että koko kropan saa kyllä vedettyä täysin kipsiin, jos vain haluaa (ja minähän halusin!). Crossfitin vaikutteet näkyvät liikkeissä, esimerkiksi burpeessa, rinnallevedoissa ja työnnöissä.

Yhden biisin aikana oli suurinpiirtein kolme komboa, jotka tehtiin kolme kertaa. Etukäteen vähän mietitytti, miten tällaista treeniä voidaan tehdä musiikin tahtiin. Kyse ei kuitenkaan ole mistään Bodypumpista! Musiikki oli kuitenkin todella intensiivistä ja jopa vaativaa, juuri sellaista mitä räkätreeniin tarvitaankin. Enkä kyllä juurikaan huomannut tekeväni liikkeitä musiikkiin, vaikka niin selvästi tapahtui. Ehkä tämäkin on ohjaajan ohjaustaidoista kiinni!

Kuva.

Puolen tunnin jälkeen olin kyllä aivan puhki. Ja hyvä fiilishän sellaisesta tulee, kun tietää antaneensa kaikkensa. Olin jo etukäteen ajatellut, että GRIT sopisi hyvin Unisportin tuntivalikoimaan ja nyt olen vielä vahvemmin sitä mieltä. Olen nimittäin ymmärtänyt, että Unisportilla haluttaisiin saada enemmän miehiä osallistumaan ryhmäliikuntatunneille (osittain tämän vuoksi meiltä vaihtui funktionaalisen harjoittelun konsepti). GRIT on mielestäni juuri sellainen tunti, josta miehet voisivat innostua: koreografisesti helppoa mutta ah, niin rankkaa! Varsinkin, kun crossfit vain kasvattaa suosiotaan, GRIT voisi tarjota vastauksen myös tähän kysyntään.

Vastasiko GRIT odotuksiani? Tuhat kertaa kyllä! Oli ihanaa päästä itse kerrankin treenaamaan ja vielä niin, että hiki valuu ja lihaksia polttaa. Jossain kohtaa jouduin pakottamaan itseni jatkamaan ja se on mielestäni yksi hyvän treenin merkki. Ja totuushan on, että sillä hetkellä kun tuntuu, ettet jaksa enää, jaksat vielä ainakin viisi minuuttia.

Olen jo valmistellut mielessäni sähköpostia pomolleni, miten suostuttelisin häntä harkitsemaan GRITiä meille lukkariin. Ja itsehän olisin tietysti valmis ohjaamaan tuntia :) Mietinpähän vain, minkälainen voi olla GRIT-peruskoulutus. Sellaisen viikonlopun jälkeen on varmasti joko kuollut tai supersankari.

Fitness magic.

Jälleen on multaa sormien alla kun siivottiin R:n kanssa parveke talvikuntoon. Haettiin Honkkarista kanervia ja muutama sypressi vähän täyttämään tuota jättiparveketta talven ajaksi. Vaikkei siellä enää oikein tarkene istuskella niin ainakin ikkunasta on mukava katsella.

Perjantaina kävin vierailulla kaverini luona ihan Lahdessa asti! Todellinen syy vierailuuni löytyy tästä:

Sain luvan lainata 1,5-vuotiaan pikkuherran Dubloja. Ai onnea! Taisi täti olla vähän innostuneempi rakentamisesta kuin kaveri itse ;)

Perjantaina pääsin vihdoin ohjaamaan osan "uudesta" pumpista. Menin kuokkimaan kaverin tunnille, kun sijaisuuksiakaan ei ole juurikaan tippunut ja ajattelin, että pikkuhiljaa alkaa olla aika päästä tosi toimiin tämän ohjelman kanssa. Viikki oli perjantai-iltapäivänä todella täynnä energiaa! Vaikka tuo koulun jumppasali ei juuri ole unelmien treenipaikka, mielestäni saatiin E:n kanssa kunnon bileet pystyyn! Vaikka itselläni teki todella tiukkaa itse treenin osalta ( esim. kyykyissä jalat tärisi niin, että tunnilla ollut kaverini sanoi jälkeenpäin, että pelkäsi minun kaatuvan), ei hymy hyytynyt kyllä hetkeksikään koko tunnin aikana. Tunsin pitkästä aikaa TODELLA kommunikoivani asiakkaiden kanssa niin kasvojen ilmeillä kuin puheellakin. Ihan sama, vaikka ihan kaikki laskut eivät menneetkään oikein. En itse hämmentynyt niistä vaan jatkoin vain eteenpäin. Koko tunnin ajan salissa vallitsi ihan mieletön energia, uskon että monet asiakkaista onnistuivat ylittämään itsensä tuon energian avulla. Ja ehkä meillä E:n kanssa oli siinä jotain osaa ;) Tällaisten tuntien jälkeen tuntuu todellakin siltä, että rakastaa tätä työtä ja haluaa antaa kaikkensa asiakkaille. Jotain tunnin fitness magicista kertoo myös se, että tein hartiabiisin kaikki 36 punnerrusta suorin jaloin. For real.

Lauantaiaamuna lähdin vähän väsyneenä pitämään intervallibodya Erälle. Fiilistelin edelleen perjantain pumppia ja vähän ehkä jopa tuntui tylsältä mennä pitämään lattiatuntia Les Mills-huuman jälkeen. Lisäksi ennen tunnin alkua meinasi tulla kiire, kun jäin suustani kiinni puhelimeen kaverin kanssa. Ei kaikkein paras aloitus tunnille.
Enpä tiennyt mitä oli tulossa.
Sali oli ensinnäkin ihan täynnä (Erällä on lauantaisin aina, koska tunteja on niin vähän). Jotain tapahtui kun lämppäbiisi Hung Up alkoi kaikumaan kajareista. Sen jälkeiset 55 minuuttia olivat kuin taikaa. Vannon, että ohjasin varmasti parhaan tuntini ikinä. Olin kannustava mutta piiskasin, näin kuinka asiakkaat treenasivat täysillä, antoivat itsestään enemmän koska MINÄ KÄSKIN. Kaikki läpät osuivat kohdalleen (ainakin omasta mielestäni ;), kaikki oli täydellistä treeniä, täydellistä hikoilua, täydellistä antautumista hypyille, punnerruksille, kyykyille... Uskomatonta! Jotain suurempaa tapahtui. En tiedä, olenko äkkiä ottanut ohjaajana askeleen eteenpäin vai onko sattumalta osunut kohdalle vain pari hyvää ohjausta peräkkäin, mutta nyt olen todella koukussa tähän työhön.  En tiedä olisinko voinut aiemmin uskoa, että ohjaaminen voi olla näin tajunnan räjäyttävää.

Kuva.

Nyt jo malttamattomana odotan huomista, kun pääsen ohjaamaan pumppia kaverini J:n kanssa. Mietin, pitäisikö harmittaa, kun en saa näistä "puolituksista" palkkaa. Ainakin vielä haluan ajatella tekeväni tätä vain siksi, että todellakin rakastan ohjaamista. Plussaa on, että siitä jotain maksetaankin. Sitä paitsi menisin muuten joka tapauksessa treenaamaan, joten miksen ohjaisi samalla ainakin osan tunnista?

Tällä hetkellä tunnen todella olevani osa jotain suurempaa.

P.s. Voiko jumppavaatteita olla ikinä liikaa? nimim. Nike-bitch