Motivointia.

Onko lintsaaminen hyväksyttävämpää, jos sen tekee vain siksi, että ehtisi opiskelemaan enemmän?
(Joo joo, usein joskus kun lintsaan niin lintsaan ihan ilman syytä)

Terapeuttisen harjoittelun tentti kolkuttelee reilun viikon päässä ja Super Saturdayn (!!!) vuoksi joudun todella aikatauluttamaan koko tämän ja ensi viikon niin, että ehdin lukemaan edes koko tenttialueen. Onneksi meidän kone laskeutuu kumminkin jo ennen kahtatoista sunnuntaina, niin onhan siinä sitten vielä koko yö aikaa lueskella jos jotain jää oppimatta etukäteen. Pyhästi olen luvannut itselleni, ettei Tukholmaan tarvitse tenttikirjoja raahata. Niinpä anatomia sai tänään jäädä ja pyhitin iltapäivän terveyskunnon testauksiin perehtyen. En tiedä oliko hyvä vai huono valinta aloittaa lukeminen helpoimmasta kirjasta, ehkä tosiaan kiroilen englanninkielisen Motor Control-opuksen kanssa vielä tenttiä edeltävänä yönä.

Palkinnoksi hienosta opiskelusuorituksesta lähdin miehen kanssa salille ennen illan Body-tuntia. Tehtiin pitkästä aikaa kiertoharjottelu-treeni ja olin aika yllättynyt, että jalat jaksoivat paremmin kuin ennen. Pari viikkoa takaperin latasin salilla 60 kiloa tankoon mutta tuskinpa sillä nyt on kovinkaan paljon vaikutusta tämän päivän tuloksiin. Tai ehkä pumppailulla on ollut osuutensa asiaan :) Mene ja tiedä, mutta kiva oli jokatapauksessa kiva huomata jotain kehitystä, vaikken ole päässyt kunnolla itse treenaamaankaan. Lupasin lähteä lauantaina ystäväni oppaaksi salille ja aion kyllä silloinkin kyykätä tuolla kuudellakympillä. Ja toivottavasti enemmänkin!

Iloinen yllätys odotti myös töissä, kun Unisportin uudet työpaidat olivat saapuneet. Ja tänä vuonna toppi on kyllä oman ohjaajaurani paras! Pakkohan se oli heti pukea päälle...

Taustaksi tarkoin valittu keittiö. 

Pikkuhiljaa voi alkaa fiilistelemään lähestyvää Super Saturdayta. Sunnuntain pyhitän todennäköisesti vain pumppikuvaukselle (osaksi ihan sen vuoksi, jotta ehdin hotellille suihkuun ennen huoneen luovutusta) mutta lauantaina olisi kiva käydä vaikka kuinka monella tunnilla. Haluan ehdottomasti päästä kokeilemaan Bodystepiä! Reilu viikko enää :)

Let there be love!

Mikä sopisikaan paremmin sunnuntai-iltapäivään kuin Bodypump-jatkokoulutus!
Niinpä puin viralliset pumppivermeet (kyllä, olen lanseerannut itselleni sellaiset) päälleni ja suuntasin jälleen kerran kohti Herttoniemen Lady Linea. Kouluttajana oli Susanna Varsanpää, joka piti myös peruskoulutukseni reilu vuosi sitten. Tuntuu hassulta miten nopeasti aika on kulunut, vasta vuosi sitten aloittelin pumppiohjaajana ja nyt tuntuu, että tosi monet asiat menevät ihan rutiinilla. Uusien ohjelmien opetteleminen on tullut ehdottomasti helpommaksi ja tuntuukin, että etenkin tämän vuoden ohjelmat on olleet tosi selkeitä ja helppoja opetella.  Olen ihan hurjan onnellinen siitä, että pääsin viime kesänä peruskoulutukseen ja saan ohjata Bodypumpia, se oli pitkään unelmani ja yksi iso syy siihen, miksi hakeuduin ryhmäliikuntaohjaaja-kurssille. Vaikka en ehkä ihan kaikkea BP-maailmassa allekirjoitakaan, olen silti ylpeä siitä, että saan olla osa Les Millsin maailmanlaajuista ohjaajakaartia.

Niin, minkälainen on Bodypump 87?
Intensiivinen ja nopeatempoinen. Osa biiseistä tuntui melko lyhyiltä, mutta se ei tarkoita, etteikö lihaksiin saisi kunnon poltetta! Kesän ohjelmaan verrattuna nyt kyllä vedetään hampaat irvessä. Edelleen vaikuttaa siltä, että painotus on takaketjun lihaksilla (lantionnostoista ei muuten päästä vieläkään). Toisaalta hyvä niin, pumppi kun on perinteisesti ollut aika hartia- ja selkäpainotteista. Koulutuksen teoria-osuudessa käytiin läpi kyykyn tekniikkaa, sillä kyykkytreeniin on nyt tulossa uskomaton innovaatio leveän kyykyn lisäksi vieläkin leveämpi kyykky wider stance.  Itsestäni tuntuu hassulta se, kun pumppimaailmassa kyykky on pakara- ja etureisi-liike. Totta tuokin, mutta omalla kohdallani kyykky on aina tuntunut enemmän takareisissä, joka osittain johtuu myös mittasuhteista. Minun on myös vaikeaa tehdä kyykkyä polvet ja varpaat eteenpäin, sillä polvivammaisena paine tuntuu silloin tosi kovalta. Niinpä ihan suosiolla aina käännän linjan ulospäin ja näin neuvon asiakkaitakin tekemään.

Mutta nyt itse asiaan. Tässäpä mietteitäni uudesta ohjelmasta biisi kerrallaan :)

1. Christina Aquilera - Let there be love
Juuri tällaisista lämmittelybiiseistä lämpenen! Mukaansatempaava ja hyväntuulinen biisi. Ja ah, mitä hienoja uusia juttuja onkaan keksitty: ote vaihdetaan kahteen kertaan eikä askelkyykkyjä tehdä kyykkyjen perään. Kyllä tässä rutiineihin kangistunut pumppaaja meinaa sotkeutua tankoonsa!

2. Scooter -Black Betty
Vain vähän yli viiden minuutin kyykkybiisi ja sen varjolla uskaltaa kyllä lisätä painoja tankoon. Kolme kierrosta kolmella leveydellä: normaali, leveä ja leveämpi. Asentojen vaihtelukin tekee sen, että painoja uskaltaa lisätä. Tosin jo teoria-osuudessa puhuttiin siitä, että on syytä välillä muistuttaa asiakkaita tarkkailemaan painoja, koska liian suuren rauta(vai muovi?)määrän kanssa helposti selän asento ja syvien vatsalihasten tuki pettää. Anyway, jos se on Scooteria, ei voi mennä pieleen!

3. Pitbull ft. TJR - Don´t stop the party
Tankoa ja chest fly irtopainoilla. Vaihtoehtona tehdä koko biisi tangolla. Jätän murinat ja marinat välineistä ja totean, että ihan kiva. Itse tykkään enemmän ihan perinteisestä tankoduunista. Ja voitaisiin myös vähän punnertaa (jota ei muuten tehdä tässä ohjelmassa ollenkaan!). Biisi ei hirveästi sytytä muttei ärsytäkään.

4. Nicky Skitz & Basslouder feat. Brooklyn Bounce - Again & Again
Lihasspasmi selässä pakotti laittamaan melko pienet painot tankoon mutta tässäkin uskaltaisi vähän lisätä. Rinnalletyöntöjä tehdään aina neljä peräkkäin ja helpompihan ne on tehdä, kun on tarpeeksi painoja tangossa. Hang clean on kai tullut jäädäkseen, nyt se tehdään niin, että jätetään tanko hetkeksi rinnalle ja vasta sen jälkeen suoristetaan jalat ja palautetaan tanko alas. Kulmasoutuja on melko vähän mutta takaolkapäät ja yläselkä pääsevät kyllä myöhemmin töihin. Ja hei, kuulostaako Brooklyn Bounce aina samalta?! Hyvä tykitys, mutta soundi on tosi samanlainen kuin kevään hartiabiisissä.

5. Fall Out Boy - My songs know what you did in the dark
Aika erilaista fiilistä kuin mitä vähään aikaan on ojentaja-biiseissä on ollut ja hyvä niin. Dippejä, ojentajapunnerruksia, kickback-soutua ja ranskalaista punnerrusta, kiertoharjoittelu on näköjään ojentajatreenissä päivän sana. Ja kiva niin, tangolla tuntuu etten aina saa tuntumaan duunia kunnolla. Kickback-soutu on ollut joillekin asiakkaille vaikea liike, joten hyvä että sitä nyt viljellään.

6. Sam and the Womp - Bom Bom
Hassua, tämä biisi oli Step&Bodyssani hauisbiisinä keväälllä! Ehkä minussa onkin jotain meedion vikaa... Ohjeistuksena tehdä irtokiekoilla ja varmaan suosittelen sitä asiakkaillekin, tosin Viikissä kiekkojen sijasta käytetään kyllä käsipainoja. Biisi tuntui lyhyeltä (muttei mukavalta!) vaikka pituutta onkin yli neljä minuuttia!

7. Calvin Harris ft. Florence Welch - Sweet nothing
Ihanaa! Hypyt ja pystypunnerrukset kiekon kanssa on nyt unohdettu ja palattu sen olennaisen äärelle: tässä ohjelmassa luvassa ihan perinteisiä askelkyykkyjä! Aloitetaan tavallisella kyykyllä tangon kanssa ja sen jälkeen staattista askelkyykkyä melkein kaksi minuuttia per jalka! Tämäkin teräspakara joutui nöyrtymään ja ravistelemaan jalkaa välillä, sen verran hyvin poltteli. Ja ei muuten todellakaan kannata ahnehtia niiden painojen kanssa, tämä tuntuisi varmasti ihan ilmankin. Biisi ei ole mikään oma lemppari, mutta treeni itsessään yltää senkin yläpuolelle.

8. Nero - Crush on you (KillSonik Remix)
Perinteinen hartiajumputus. Tosin alussa kestää melko kauan, ennen kuin biisi lähtee käyntiin ja ehkä se vaikutti osaltaan myös omaan fiilikseen. Lisäksi spasmi vaikutti siihen, etten pystynyt tekemään ihan täydellä intentsiteetillä. Uutena liikkeenä T-raise, eli seisten käsien avaaminen sivulle T-asentoon. Takaolkapäät varmasti tulessa tämän jälkeen! Lisäksi pystysoutua, vipunostoja käännöllä ja pystypunnerrus tangolla. Sama linja kuin kesälläkin eli kaksi samanlaista kierrosta. Miinusta siitä, että punnerrukset on jätetty pois.

9. Olly Murs ft. Flo Rida - Troublemaker
Miksasin sattumalta viimeksi rutistukset levypainon kanssa ja nyt ne tekevät paluun uuteen ohjelmaan. Lisäksi yhdistetään jalan loitonnus ja painon vienti pään taakse (mielestäni liike muistuttaa linkkaria). Lopussa tehdään edelleen niitä lantionnostoja blaah. Ongelma on ainostaan siinä, etten ainakaan saa vitosen kiekolla nostoja tuntumaan mutta rutistuksiin kymppi on liian iso, kun en saa sitä pidettyä käsissä. No, kyllä ne rutistukset onneksi tuntuvat vielä näin seuraavanakin päivänä!

10. 3 Doors Down - Here without you
Vähän surullinen ja ehkä vähän vanhakin biisi. Positiivista se, että venytyksissä pysytään jälleen vähän pidempään, etenkin pakarat saa palauteltua hyvin (ja siihen oli tarvettakin!). Venyttelyssä tuntui ainakin viime vuonna olleen se trendi, että mahdollisimman paljon vaan liikkeitä perän jälkeen. Onneksi se on pikkuhiljaa muuttumaan päin.

Kaiken kaikkiaan jälleen kerran hyvää settiä tulossa. Biisien puolesta ei mitään uskomatonta ilotulitusta, mutta treeni on todellakin kohdallaan ja sehän on tärkeintä. Unisportilla uudet Les Millsit alkavat ensi viikolla joten tämän viikon koulumatkat menevätkin sitten pumppia popitellessa. Latasin myös AppStoresta ohjaajille tarkoitetun applikaation PressPlayGo-ohjelman, johon pystyy tallentamaan kaikki LM-ohjelmat ja mm. tekemään miksauksia tosi kätevästi. Kun Les Mills on nyt siirtynyt digiaikaan eikä konkreettisia kittejä enää jaeta, on tosi kiva, että ohjelmat saa tallennettua yhteen paikkaan. Ohjelmassa on myös auto cue-toiminto, jota ei iTunesissa ole, sille ihan erityisen iso peukku! Suosittelen ainakin kaikkia jumppaopeja kokeilemaan :)

Paluu arkeen.

Koulu alkoi viime viikolla ja heti naamalle läväytetyt deadlinet ovat pitäneet tämän bloggaajan kohtuullisen kiiresenä. Onneksi syyskausi alkoi liikuntakeskuksissa vasta tällä viikolla joten on ollut vähän aikaa totuttautua taas normaaliin elämään. Huoleton kesä on kai tehnyt minusta laiskan, kun aamuisin on niin kovin vaikeaa päästä liikkeelle ja puolikkaatkin koulupäivät tuntuvat ikuisuuksilta. Meillä alkoi heti tärkeä kurssi fysioterapeuttisesta arvioinnista, joka suuresta työmäärästä huolimatta tuntuu todella mielenkiintoiselta. Teoriaa riittää loputtomiin mutta onneksi jo ihan pian päästää tekemään mittauksia ja testailemaan toisiamme.

Jumppaakin riittää. Tuntimäärät huitelevat jossain kymmenen paikkeilla mutta kesän (vai minun itseni?) syömät säästöt täytyy yrittää paikata edes jotenkuten. Onneksi osa tunneista on kevyempiä, joten jos vain aikataulut antavat myöten, omalle treenille riittää runsaasti aikaa.Syksyn aikataulu näyttää osaltani tältä:

Ma Bodypump
       Intervalli´30
Ti   vapaa
Ke   Body
To   Step&Body
        Kiinteytys/Kiertoharjoittelu (vuoroviikoin)
        Äijäkiertoharjoittelu
Pe    Pump/Spinning/Gospelbic (vuoroviikoin)
La   Step&Body (vuoroviikoin)
Su    Intervallibody (1-3 krt/kk)

Tällä viikolla olikin sitten heti poikkeuksia, kun tiistaina tuurasin pari tuntia ja huomisen vapaapäivän sijaan tuuraan pumpin ja keskivartalotreenin. Sunnuntaina pääsen VIHDOIN jatkokoulutuksiin. Les Mills siirtyi digitaaliaikaan ja lähetti materiaalit ladattaviksi pari päivää sitten. Koreografian puolesta olen vielä halunnut pitää itseni jännityksessä mutta musiikkia olen ehtinyt jo fiilistelemään. Tykkään kyllä enemmän kuin edellisestä ohjelmasta! Jos listalta löytyy Scooteria, ei voi mennä kovin paljon pieleen ;) Kirjoittelen taas (ehkä jo perinteisesti?) omia arvioitani jatkokoulutuksen jälkeen.



Gospelbic starttaa syyskautensa ensi perjantaina, omalta osaltani pääsen kirkon jumppasaliin vasta lokakuun puolella mutta kannattaa kaikkien kynnelle kykevien mennä Ainon höykytettäväksi klo 17.30!

Basic instinct.

Unisport järjesti eilen koulutuksen Intervalli´30 ja Voima´30-tunneista. Pysähtymättä tällä kertaa kovin pitkäksi aikaa tuntien varsinaisiin sisältöihin, haluan jakaa muutaman ajatuksen ohjaajan intuitiosta, josta puhuimme Intervalli´30-tunnin jälkeen.

Intervalli´30 on HIIT (High Intensity Interval Training)-tunti, jossa ohjaajan rooli poikkeaa melko paljon tavallisesta jumppaohjaajan roolista. Ohjaaja on tunnilla pikemminkin valmentajan asemassa, kannustamassa ja tsemppaamassa asiakkaita maksimisuoritukseen. Kouluttajamme oli erityisen hyvä esimerkki ohjaajasta valmentajana: hän sai jokaisen ylittämään itsensä ja onnistui luomaan sellaisen ryhmähengen ja tunnelman, jossa tunsi olevansa samassa tiimissä muiden treenaajien kanssa. Pienillä eleillä palautusten aikana kannustettiin kaveria ja vaikka ohjaaja ei itse tehnyt käytännössä muuta kuin piti huolen ajasta ja karjui pää punaisena, hän teki sen jotenkin ihmeellisellä tavalla niin, että halusin antaa itsestäni enemmän. Halusin tehdä sataprosenttisen suorituksen ja vielä sen jälkeen lisää.

Viimeisen sykeosuuden aikana kuulin, kuinka kouluttajamme huusi "Te ootte aivan mielettömiä! Mä rakastan teitä!". Purku-osuudessa keskustelimme tästä ja hän sanoi, ettei enää pysty ymmärtämään, miten vielä hetki sitten hän käyttäytyi niin kuin käyttäytyi. Hän kertoi kaiken sen riehumisen ja huutamisen tulleen suoraan sydämestä, juuri sillä hetkellä, juuri siinä muodossa kuin me sen kuulimme. Kouluttajamme sanoi olevansa intuitiivinen ohjaaja, niin ettei kovinkaan tarkkaan suunnittele ennen tuntia, mitä siellä tulee tapahtumaan (nyt ei siis puhuta tunnin sisällöstä). Hän astelee sisälle saliin, unohtaa kaiken muun mitä sen ulkopuolella on ja alkaa ohjata. Ja sitten tapahtuu tällaisia asioita.

Tämä on asian ydin minulle. Tottakai suunnittelen tuntisisällön etukäteen. Mutta en kykene suunnittelemaan tuntia niin, että laskisin etukäteen esimerkiksi toistomäärän jokaista liikettä kohti. Intervalli-tunneille olen kyllä suunnitellut liikkeet etukäteen, mutta päivä ja asiakkaat määräävät sen, kuinka monta jännehyppyä silloin juuri tehdään. Tai sitten tehdään jotain muuta. Kuuntelen aina juuri sitä hetkeä. En myöskään suunnittele etukäteen mitä aion sanoa, vaan se tapahtuu siinä hetkessä. Joskus olen enemmän hiljaa. Joskus huudan kuin hullu. 

(Ja nyt en tarkoita että kaikilla pitäisi olla näin. Varsinkin aloittaessa ohjaamista on hyvä suunnitella melko tarkkaankin etukäteen mitä sanoo ja tekee. Monille se toimii paremmin kuin hyvin!)

Esimerkki viime keväältä. Olin menossa pitämään intervalli-keskivartalo-tuntia ja työmatkan aikana tunnin musiikit alkoi tympimään. Tuli pakottava tarve vaihtaa kaikki tunnin biisit. Niinpä kokosin uuden soittolistan ja muistan vielä sanoneeni tunnin alussa, että vaihdoinpa sitten ex tempore kaiken. Ja tunnista tuli yksi huikeimmista pitämistäni. Usein kun jännittää, ajattelen tuota tuntia, vaihdan muutaman sanan Isän kanssa ja lähden tekemään sen mitä pitää. Ja silloin onnistun. Mitä vähemmän mietin, mitä enemmän tunnen sydämessä ja annan sen näkyä, sen parempi. 

Takinkääntäjä.

Vai pitäisikö sanoa kengänkääntäjä?

Maailmankirjat ovat nyt todella sekaisin. Minä, joka olen myynyt sydämeni Nikelle, tuolle lapsityövoiman luvatulle urheilubrändille,
minä, joka en koskaan, koskaan, ikinä edes vilkaise muiden merkkien perään (en edes alennuskorissa) olen nyt lähtenyt aidan toiselle puolelle kalaan (vai miten se meni?).

Kaikki alkoi jo pari viikkoa sitten, kun kaverini kertoi myyvänsä outlet-liikkeessään Skechersin urheilukenkiä. Oma kokemukseni Skechersin kengistä rajoittuu 10-vuotiaana omistamiini sinisiin tennareihin ja ihmettelinkin koko yrityksen olevan enää edes pystyssä. Kaverini puhui kuitenkin näiden uusien mallien puolesta niin hyvin, että pakko niitä oli lähteä katsomaan paikan päälle.

Enkä pettynyt.
Tuo takavuosien donitsikenkätehdas on ainakin urheilukenkien osalta todella tämän päivän ytimessä. Kaverini myymälässä malleina löytyi (tällä hetkellä) miehille Go Run-juoksukenkä ja naisille Go Train-treenikenkä. Mallit ova kevyitä ja taipuisia, tuovat paljon mieleen Niken Free-malliston, tosin Skechersit ovat hiukkasen jämäkämmät (joka ei ainakaan mieheni lasinilkkoja ajatellen ole lainkaan huono asia). Kengän pohja on ohut ja muotoiltu niin, että se mukailee jalan luonnollista asentoa. En ole kovin paljon perehtynyt barefoot-kenkiin, mutta idea on sama. Pohjan kuviointi aktivoi jalkapohjan pieniä lihaksia, joka näin fysioterapeuttiopiskelijan näkökulmasta on pelkkää plussaa. Kun hintakin (49e) oli enemmän kuin edullinen, ei todellakaan tarvinnut kauan miettiä, hankitaanko kengät meille molemmille kokeiluun.

Eihän sitä kenkää voinut ottaa jalasta kuvaamisen ajaksi :D

Kengät joutuivatkin heti samana iltana tosipaikan eteen, kun lähdin ohjaamaan pumpin ja intervallibodyn. Eniten jännitti jälkimmäinen, sillä kovalla lattiatunnilla hyvät kengät ovat enemmän kuin tärkeät. Itselläni penikat kipeytyvät heti ensimmäisten hyppyjen aikana, jos kenkävalinta on väärä. Mutta Skechersit eivät tuottaneet pettymystä! Kengät ovat sen verran napakat (esim. tuota läppää ei saa avattua kokonaan) ettei jalka pääse heilumaan kegän sisällä ja tuo muotoiltu pohja vaimentaa iskun juuri oikealla tavalla. Melkein jopa tuntui siltä kuin ei olisi ollut kenkiä ollenkaan! Tietenkin menee vähän aikaa, jotta jalka tottuu uuteen ja että kenkä muotoutuu lopulliseen muotoonsa, mutta ainakin ensimmäinen käyttökerta oli todella, jopa yllättävän positiivinen kokemus! Nyt siis kaikki kynnelle kykenevät Kalasataman Kick Off-myymälään hankkimaan omansa :)

Kierrellen.

Keskiviikkona aloitettiin virallisen kesälomamme lyhyempi pätkä ja suunnattiin auton nokka kohti mieheni sukutilaa Itä-Suomessa. Kissoja lukuunottamatta maatilan eläimiä ei tilalla enää ole, mutta kunnon maalaistunnelmaa sitäkin enemmän. En tiedä mistä johtuu, mutta tuolla ollessani sydämen valtaa ihan erityinen tunne. Ja milloinkas sitä ihminen olisikaan onnellisempi kuin tallustellessa peltojen keskellä käsi kädessä parhaimman ihmisen kanssa?

No okei, silloin kun pääsee rakkaansa ajaman traktorin kyytiin!

Päätettiin ettei sen suuremmin suunnitella tekemisiä vaan tärkeintä on, että saadaan rentoutua ja olla vain. Niinpä niin. Milloinkahan me onnistutaan tuollaisissa suunnitelmissa?! Torstaipäivä riekuttiin kirkonkylällä Tokmannilla ja kirpparilla, perjantaina olikin sitten pakko päästä salille. Pienestä paikkakunnasta huolimatta kuntosali on tuolla juuri oikeanlainen eikä kertamaksu 3 euroa päätä huimaa. Salikortti pitää aina käydä hakemassa kylän R-kioskilta, salilla kun ei taida olla virallisia työntekijöitä. Tehtiin tehokas koko kropan treeni joka toimi lämmittelynä illan pullanpaistotalkoille (okei, mies paistoi ja minä katsoin). Jottei perjantai-ilta olisi käynyt ihan tylsäksi, käytiin ajelemassa traktorilla tiluksien ympäri!

Lauantaina lähdettiin aikaisin aamulla Savonlinnaan. Lörtsy- ja jäätelöpainotteisen aamupalan jälkeen käytiin jokilaivan  höyrylaivan kyydissä katselemassa Saimaan rantoja ja toinen toistaan hulppeampia huviloita. 

Oikeasti tyytyväinen ilme.

 Jottei menisi lauantaikaan ihan laiskottelun puolelle, päätettiin lähteä vielä treenaamaan. Ollaan jo pitkään haaveiltu revanssia viime juhannuksen supertreenille, joka käytiin tekemässä lukion urheilukentällä. Ideana kiertoharjoittelu niin, että aina kaksi kierrosta juoksua (800 metriä) ja välissä lihaskuntoliikkeitä. Niinpä lähdettiin kuntosalin viereiselle kentälle hikoilemaan, vaikkeivät olosuhteet tosiaan olleet parhaimmat mahdolliset 27 asteen helteessä. Juostiin yhteensä viisi kierrosta ja lihaskuntosettejä tehtiin aina maksimistoistomäärä ja kolme kierrosta. Liikkeet olivat

liikkuva askelkyykky & sammakkohyppy 
istumaannousu & ylävartalon nosto päinmakuulta
liikkuva lankku & Burpee
dipit penkiltä & punnerrukset

Aikaa koko hommaan kului 55 minuuttia ja kyllä viimeisellä juoksukierroksella oli kaikkensa antanut olo. Kesällä pitäisi kyllä enemmän hyödyntää kaikkia ulkoliikuntamahdollisuuksia (muitakin kun vain lenkkeilyä!), varsinkin heinä-elokuussa kun urheilujoukkueet ovat tauolla eikä kentillä yleensä ole vakiovuoroja. Ja mikä parasta, höykytys tähän malliin on aivan ilmaista! Kentältä sitten suoraan rantasaunaan. Paras lauantaipäivä pitkään aikaan! Sunnuntaina käytiin vielä ennen kotiinlähtöä poimimassa metsässä mustikoita ja pihalta mustaviinimarjoja. Kun vaan malttaisi pitää näppinsä erossä niistä vielä jonkin aikaa...

Seuraavat ohjaukset ovat vasta keskiviikkona, joten nautin täysin siemauksin siitä, että saan keskittyä omaan treeniin. Niinpä lähdettiin tänäänkin salille ja lauantaista inspiroituneena tehtiin koko kropan treeni kiertoharjoitteluna. Rakennettiin neljä settiä eri lihasryhmille ja tehtiin isompia liikkeitä minuutti ja pienempiä 30 sekuntia per liike ja kolme kierrosta joka settiä.

kyykky
askelkyykky
staattinen kyykky

kulmasoutu kp
penkkipunnerrus kp
pystypunnerrus kp
ylätalja

hauiskääntö tangolla
ojentajat taljassa
hauiskääntö kp
ranskalainen punnerrus levypainolla

istumaannousu
punnerrukset
lankku

Voi itku ja hampaiden kiristys! Itsehän lähdin treeniin vähän soitellen sotaan, muttei se ollut yhtään niin helppoa kuin olin aluksi ajatellut! Hirveä hiki ja polte koko kropassa kun lähdettiin kotiin päin. Eipä taas tarvinnut miettiä, jäikö joku tekemättä loppuun saakka.  Tätä juuri olen kaivannut kaikkien ohjauksien lomassa, sitä että saan keskittyä ihan itse pelkkään tekemiseen ja antaa kaikkeni. Routine is the enemy, vai miten se meni? Loppuillan aionkin vain keräillä itseäni sohvan pohjalla. Huomisen ponnisteluksi saa riittää Mustasaaren jättikorvapuustien mussuttaminen.

Tunnustan väriä.

En tiedä miten selittäisin tämän kaiken.

Viikonloppu vierähti Tampereella seurakuntien jalkapallon SM-kisoissa. Perinteisesti Suomenmestaruudesta on kisattu Savonlinnassa mutta tänä vuonna kilpailu oli erinäisistä siirretty Tampereelle. Jo ihan tästä syystä reissuun lähteminen tuntui erilaiselta kuin aikaisemmin. En ole varma, monennetko kisat olivat omalta osaltani, mutta tänä vuonna siirryin kentän puolelta kentän laidalle.

Savonlinnan reissuissa on aina ollut jotain ihmeellistä. Jotain sellaista, jota ei voi selittää, jos ei itse ole ollut sitä kokemassa. Tampere ei myöskään jäänyt kakkoseksi.

Kyse ei ole vain jalkapallosta. Kyse ei ole vain siitä, että joukko nuoria eri seurakunnista ympäri Suomea viettää viikonlopun yhdessä. Jotain suurempaa on aina ilmassa. Sen voi tuntea kun pysähtyy katselemaan pelejä, katselemaan ihmisiä, pysähtyy vain ja katsoo. Joku kirkas voima koskettaa sydäntä ja täyttää sen lämmöllä ja riemulla.

Christian Unitedissa on tapana kokoontua piiriin ennen pelien alkua ja lausua Herran siunaus. Joka kerta kun lausun tuon siunauksen - oli se missä tahansa - tunnen olevani siinä piirissä, nurmikko jalkojeni alla, yhdessä niiden toisten kanssa, joiden sisällä on sama väri kuin minulla. Itselleni tuo piiri merkitsee kaikkien kristittyjen yhteyttä, sitä etten pyydä siunausta vain itselleni ja siinä minua lähinnä oleville, vaan kaikille ihmisille maailmassa. Tuo piiri on voiman lähteeni, palaan siihen aina uudelleen ja uudelleen. Tuossa piirissä olen ensimmäistä kertaa kokenut Jumalan läsnäolon todella voimakkaana.

Tänä vuonna rukoilimme, että voisimme voittaa turnauksen. Eikä se tuntunut yhtään väärältä. Tuntui oikealta pyytää Jumalalta voittoa. Ja me voitimme! Kahdeksan vuoden jälkeen me todellakin voitimme, ansaitusti ja ehkä vähän ylivoimaisestikin. Joukkueen sisällä tuntui olevan joku erityinen voima, joka ohjasi peliä oikeaan suuntaan, antoi oikeanlaiset ratkaisut, syötöt ja maalit. Uskon sen johtuvan siitä, että emme tehneet asioita itsemme vuoksi, vaan Jumala oli kentällä ja kentän laidalla kanssamme. Pyytäkää, niin teille annetaan.

Viikonlopun voimin lähdin rohkein mielin maanantaihin, joka oli tähän astisen ohjaajanurani rankin: viisi tuntia yhden päivän aikana. Ajattelin, etten voi tehdä muuta kuin rukoilla ja luottaa siihen, että Jumala antaa minulle voiman koko päivään. Ja niin minä ohjasin kaikki tunnit aivan normaalisti, kokematta sen suurempaa rasitusta, kuin jos olisin ohjannut vain yhden tunnin. Illan viimeinen pumppi oli huikea kokemus, jossa näin asiakkaiden antavan kaikkensa, lisäävän painoja ja saavansa energiaa omasta ja muiden ympärilläolijoiden tekemisestä. Ja Pyhästä Hengestä, uskon niin.

Enkä minä ole voinut nyt muuta tehdä moneen päivään kuin kiittää, sillä sama voima on jatkunut ja jatkunut. Tämän aamun intervallibody oli yksi parhaista tunneistani koskaan. Tunsin vain kirkkauden sisälläni ja annoin mennä. Ja tunnin jälkeen sain aivan uskomattomat palautteet myös asiakkailta!

Niin. Jumala on vahvempi kuin yksikään ihminen. Mutta Jumalan avulla ei ole mitään, mitä ei voisi saavuttaa. Ja Jumala on kaikkialla, jopa jumppasalissa! Ei Jumala ole kaukana kenestäkään, vaan lähellä, niin lähellä että sitä on vaikea uskoa. Mikään ei ole niin hyvää kuin Jumalan läsnäolo. Kun sen on kerran kokenut, sitä janoaa lisää. Minä janoan joka päivä. Onneksi se malja on ylitsevuotavainen ja siitä riittää kaikille.