The first challenge ever.

Sain Anskulta ensimmäisen haasteeni ikinä ja nyt innokkaana vastaan siihen! Lapsena (okei, ja vähän vanhempana) tykkäsin tosi paljon täytellä ystäväkirjojen sivuja ja meillä oli kaveripiirissä tapana tehdä niitä myös itse omilla kysymyksillä. Myönnän, että olen siis odottanut milloin vihdoin saan itse vastata jonkinlaiseen haasteeseen :)

Ideana on kertoa itsestään kymmenen asiaa, vastata haastajan tekemiin kysymyksiin, keksiä itse kysymyksiä ja haastaa lisää bloggaajia.

1. Liikunta on minulle ehdottomasti elämäntapa. On todella vaikea kuvitella, etten liikkuisi ollenkaan.

2. Koirani on kotoisin Kurikasta Pohjanmaalta. Ja sen mukainen on Tarmon huumorikin.

3. Lempiruokani on jauhelihakastike ja perunamuussi. Molemmissa kermaa ja voita.

4. En tiedä syönkö kovin terveellisesti tai epäterveellisesti. Karkkipäiväni venyy useimmiten koko viikonlopun mittaiseksi, joskus jopa maanantaille mutten ota siitä mitään stressiä.

5. Ollaan R:n kanssa ällösöpörakastuneita. Juuri niin ylisiirappisia kuin voi kuvitella mutta hurjan onnellisia <3

6. Määrittelen itseni ensisijaisesti kristityksi. Sen jälkeen tulevat muut määritelmät.

7. En ollut ikinä nukkunut teltassa, ennen kuin menin armeijaan.

8. Opettelin neulomaan tänä syksynä. Sitä ennen olin uskonut ala-asteen käsityön opettajan mantran siitä, etten voi osata koska olen vasenkätinen.

9. Olen koti-ihminen. Kotona on vaan ihan parasta olla!

10. Uskon, että ulkoinen järjestys luo sisäistä järjestystä. Muun muassa tämän vuoksi meillä on siivouspäivä joka viikko.

Anskun kysymykset:

1. Mikä motivoi sinut liikkumaan?

Liikunnan tuoma hyvä olo ja ilo sekä se, kun pääsee ylittämään itsensä. Ohjatessa myös se, että saa olla jakamassa edellämainittuja asioita asiakkaille.

2. Mikä on ollut suurin haasteesi elämässä?
Muutamia vuosia sitten päätöksen tekeminen, että minä päätän itse omasta elämästäni.

3. Kuka on suurin arjen idolisi?
Hmm, ensimmäisenä tuli mieleen eräs ihminen, joka kolmen pienen pojan äitinä onnistuu sovittamaan opiskelut, vanhemmuuden ja omat tarpeet yhteen ja tasapainoon. Siinä vaaditaan jo todellista sankaruutta!

4. Liikutko tavoitteellisesti vai puhtaasti omaksi iloksesi?
Varmasti sekä että. Jos jumppaopeilua ei lasketa, omista treeneistä salilla käyminen on kyllä tavoitteellista mutta esimerkiksi intervallistepissä käyn vain sen vuoksi, että rakastan sitä!

5. Mikä oli ensikosketuksesti liikuntaan?
Kaksivuotiaana läiskäistiin sukset jalkaan ja työnnettiin alas mäkeä :D Siitä se ajatus sitten lähti!

6. Mikä tekee sinusta onnellisen?
Jeesus, R ja rakkaat ihmiset. Ja se että saan olla terve!

7. Minkälainen treenimusa motivoi parhaiten?
Hmm, riippuu päivästä. Salilla on kyllä kiva kuunnella kunnon mättöä mutta lenkillä menee ihan perus aerobicjyystö.

8. Urheiletko mieluiten yksin vai yhdessä?
Lenkillä yksin, muuten mieluiten seurassa.

9. Haluaisitko muuttaa jotain elintavoissasi?
Haluaisin tietää tapahtuisiko jonkinlainen muutos, jos alkaisin kiinnittämään ruokailutottumuksiini enemmän huomiota.

10. Missä näet itsesi 10 vuoden päästä?
Pappina, vaimona ja äitinä.

Minun kysymykseni muille:

1. Mikä on itsellesi luontevin tapa liikkua?
2. Oletko kokenut liikkuessasi flow-tunnetta?
3. 5 tavaraa, joista et luopuisi mistään hinnasta.
4. Millainen olisi unelmiesi päivä?
5. Jääkaapistani löytyy aina...
6. Mikä oli ensimmäinen haaveammattisi?
7. Minkälainen asu kuvaa sinua parhaiten?
8. Jos saisit vastauksen yhteen kysymykseen, mikä se olisi?
9. Jos saisit valita, mitä söisit viimeisellä ateriallasi?
10. Millä kolmella sanalla paras ystäväsi kuvailisi sinua?

Haastan mukaan Jannan ja Petun, vaikka jokin samankaltainen haaste olisikin juuri heidän kohdalleen osunut. Saa vastata valikoiden!

The Flue.

Niinpä niin.
Torstain body-tunti ei ollut mikään paras mahdollinen ratkaisu, sillä perjantaiaamuna tuntui kuin olisin niellyt raastinraudan. Ei auttanut muuta kuin siirtää Gospelbicin aloitusta viikolla ja laittaa lauantain tunti hakuun. Sunnuntaina elättelin vielä toiveita sählypeleistä mutta koiran kanssa kävellessäkin tuntui ahdistavan henkeä joten pakko oli jättää pelailutkin väliin. Kilttinä tyttönä istuin sohvalla, neuloin sukkaa (sekä söin vähän jäätelöä) ja olin vahvasti sitä mieltä, että jos ei tällainen totaalikieltäyminen liikunnasta auta tähän tautiin niin johan nyt on kumma.

Eilen aamulla lähdin reippaana yhdeksän aikaan kuvaamaan kaverin Bodycombat-lisenssivideota aikeena vähän myös testailla, löytyykö kropasta puhtia illan omille tunneille. Eipä löytynyt. Tein kaikki liikkeet todella kevyesti, jättäen esimerikiksi hyppypotkut kokonaan pois (no okei, kiaaaaah-huudoissa taisin vähän innostua...) mutta puolessa välissä oli pakko luovuttaa ja siirtyä pukukopin puolelle. Kiitos vaan tästä määrittelemättömästä hengitystieinfektiosta, joudun jättämään vielä huomennakin intervallistepin väliin.

Näköjään on turha leveillä, etten koskaan sairastu. Viimeisen puolen vuoden aikana olen ollut poikkeuksellisen usein flunssainen. Olen pohtinut, johtuvatko pitittyneet flunssani siitä, etten malta pysyä poissa jumppasalista vaan lähden ohjaamaan, vaikka nenä vähän vuotaisikin. Tämän logiikan mukaan tällä hetkellä minun pitäisi olla jo terve, sellaista pakkolepoa on viime päivät vietetty mutta pöpö sen kun jatkaa voittokulkuaan. Viime aikoina on ollut paljon puhetta sydänlihastulehduksesta, enkä tosin halua ottaa riskiä että sellaisen saisin. R:n sanoin "lepään mieluummin kolme päivää vai kolme kuukautta". Sydänlihastulehdus vielä on nimenomaan liikunnallisten ihmisten tauti, kun ei malteta levätä tarpeeksi. Itselläni tosi harvoin nousee kuume (kopkop) mutta hyvä sääntö on se, että vähintään yhtä monta päivää pois salilta kuin on ollut kuumeessa tai taudissa.  Omalla kohdallani tuo tarkottaisi siis liikuntakieltoa vielä ainakin tämän viikon loppuun. Horror!

Kyllähän minä ainakin omasta mielestäni tiedän, mitä kroppani tarvitsee. Olen ollut sitä mieltä, että kyllähän jumppaamaankin voi mennä, jos kroppa sen vain kestää. Olen myös ajatellut, että hyväkuntoisena kehoni kestää kovempaa rasitusta kipeänäkin. Mutta eivät asiat ole ihan niin yksiselitteisiä. Pystyn kyllä suhteellisen kovaankin suoritukseen kipeänä, tauti ehkä nappaa sen korkeimman piikin suorituksesta pois mutta esimerkiksi sydämelle rasitus on yhtä kova kuin kenelle tahansa.

Ohjaajamaailmassa sairastaminen on vain usein hankalaa. Monella salilla olet itse vastuussa sijaisten hankkimisesta ja joissain paikoissa sairaskorvausta ei välttämättä makseta. Myönnän itsekin eilen vähän murisseeni siitä, että jouduin lähtemään terveyskeskukseen saadakseni todistuksen flunssasta. Onneksi itselläni on se hyvä tilanne, että sairaspäivärahat maksetaan kuitenkin. Jossain tilanteessa saattaa siis yksinkertaisesti päästä helpommalla, että puolikuntoisena menee pitämään tunnin. Ehkä jumppaopejenkin oikeudet tässä asiassa paranevat ajan myötä, kyseessä kuitenkin on melko uusi ala. En edes tiedä onko meillä minkäänlaista työehtosopimusta :D Haluan ainakin itse olla ajamassa asioita siihen suuntaan, ettei kipeänä tarvitse kenenkään lähteä ohjaamaan. Kärjistettynä kyse on loppupeleissä jopa ohjaajan hengestä!

Tulipas vähän paasausta. Ei tässä auta muu kuin potea tauti loppuun. Onneksi olen sen verran terve että pääsen kouluun vähän sosiaalistumaan. Sain myös Anskulta haasteen, johon vastaan piakkoin! :)

Fyssarin alku.

Jos viime viikolla ei koulussa ollut juuri mitään järkevää, niin tällä viikolla onkin sitten tykitetty täysillä. Vai mitäpä olette mieltä esimerkiksi eilisestä kolmen tunnin anatomia-setistä? Vähemmästäkin menee pää pyörälle! Palautettavia tehtäviäkin ollaan saatu jo kaksi, ensimmäinen (anatomian) tentti häämöttää alle kuukauden päässä.

Joka päivä löydän fysioterapiasta uusia puolia ja koko ajan tulee lisää ahaa-elämyksiä siitä, miten monipuolinen ammatti fysioterapeutti oikein on. Samaten löydän jatkuvasti uusia mielenkiintoisia aiheita, joista haluaisin vain tietää lisää! Vähän kyllä jännittää, miten paljon joutuu esimerkiksi juuri anatomian kanssa tekemään töitä oppimisen eteen. Itse kun olen tottunut lukemaan tenttiin sen 800-1000 sivua eikä tarkkoja yksityiskohtia ole juuri kyselty. Nyt ensimmäisessä tentissä pitäisi hallita jo yläraajojen luusto, nivelet ja lihakset. Jaiks!

On ollut myös kiva huomata, kuinka paljon itsellä on jo tietoa asioista. Ryhmäliikunnanohjaajan työstä on siis todella ollut hyötyä, vaikka jumppaaminen ja fysioterapia oikeastaan vain sivuavat toisiaan. Kuitenkin fysioterapian perusta asiakaslähtöisestä terapiasta tuntuu itsestäänselvältä. Niinhän kaikki jumppatunnitkin suunnitellaan tietyn asiakasryhmän mukaan. Tänään myös huomasin, että kyllä sitä on tullut tarkkailtua asiakkaiden liikkeitä tarkemmin, kuin ehkä olen osannut ajatella. Terveysliikunnan tunnilla meillä oli case-tehtävänä tarkkailla MS-potilaan liikkeitä ja kertoa sitten tekemistämme havainnoista. Yllättävän paljon osasin nimetä virheasentoja ja mahdollisia syitä, mistä ne johtuvat!

Fysioterapeutin ammattia miettiessäni olen pohtinut suuntautuvani geriatriseen fysioterapiaan. En oikein tiedä varsinaisesti miksi, mutta ikäihmisten kanssa työskentely tuntuu itselle tärkeältä. Haluaisin olla mukana hyvän vanhuuden tukemisessa, jossa huomioitaisiin ihmisen fyysisen hyvinvoinnin lisäksi myös psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi. Tänään koulussa puhuimmekin siitä, että esimerkiksi fysioterapeutin tapaamiset tai vaikkapa tuolijumppatuokiot voivat olla tukemassa kaikkia näitä hyvinvoinnin osa-alueita.

Tänään löysin kuitenkin toisenkin kiinnostavan fysioterapian alan, nimittäin erityislasten kanssa työskentely. Liikunnanopettajamme on aiemmin työskennellyt erityiskoulussa liikunnanopettajana ja piti meille liikuntatunnilla harjoitteita, joita on käyttänyt työssään. Olisi mielenkiintoista (ja samalla varmasti todella haastavaa! työskennellä erityislasten kanssa, joilla voi olla esimerkiksi eri asteisia hahmotushäiriöitä ja suunnitella ja toteuttaa heille juuri esimerkiksi liikuntatunteja tai -tuokioita.

Huomenna jatketaankin taas aamusta liikunnalla ja kuntosaliharjoittelun perusteilla. Uskon kyllä todellakin oppivani jotakin uutta, vaikka saleilu melko tuttua puuhaa onkin!

Himojumppaviikon jumpista on enää kaksi jäljellä. Flunssa tuntuu kyllä kutittelevan kurkun pohjassa mutta ajattelin lääkitä itseni nyt illalla Finrexinillä ja päättää pysyä terveenä. Tällä hetkellä pään sisällä nimittäin riittäisi niin paljon virtaa, etten todellakaan haluaisi käyttää sitä lenssusta toipumiseen! Kävin tänään pitämässä perinteisen torstai-bodyn ja mikä ihana yllätys, kun pukkarista löytyi meille ohjaajille uudet Casallin treenitopit! Värejä oli vaikka mitä, itse valitsin sinisen, joka mielestäni on Erän väri :)

P.s. Tervetuloa niille kahdelle lukijalle, jotka eivät ole entuudestaan tuttujani! Kiva että joku muukin kuin R ja veljeni lukevat blogiani :D

Kultainen kuusikko ja penkkienkkoja.

Näköjään sitä voi vain olla niin kiireinen, ettei ehdi bloggailla ollenkaan niin usein kuin tahtoisi :D Lauantain valmistujaisjuhlat vei tosin suuren osan viikonlopun energiasta ja sunnuntain vietin koko päivän kirkolla järkkäilemässä (ja viettämässä) Valon messua joten treenillekään ei jäänyt aikaa. Ehkä viikonlopun lepo tekee ihan hyvää, tällä viikolla on nimittäin tiedossa jumppaa maanantaista lauantaihin ja ajattelin vielä sunnuntaina käydä pelailemassa sählyä.

Pääsin perjantaina jo kymmenen aikaan koulusta ja suunnattiinkin R:n kanssa salille. Annan blogitekstin ja joulupukin tuoman Arska-kirjan innoittamana päätettiin soveltaa tuota Terminaattorin suosimaa kultaista kuusikkoa vähän sovellettuna.

ylätaljan veto eteen 3x10
penkkipunnerrus   2x10 + 2x10
kulmasoutu  3x10
pystypunnerrus 3x10
takakyykky 3x10
palomiesliike 3x20
hauiskääntö scott-penkissä 2x10 ja ranskalainen punnerrus 2x10 superina

Ai miksi penkkipunnerrusta on kaksi eri sarjaa? Koska sain vihdoin kerättyä rohkeutta lisätä tankoon painoja! Tein ensin kaksi sarjaa normaaleilla painoilla (27,5kg) ja kun ne tuntuivat menevän turhan helposti, hain rohkeasti vitosen kiekot telineestä. Ja kyllä se 30 kilon tanko edelleen vain nousi! Mahtava fiilis, kun olin varmaan ikuisuuden tehnyt samoilla painoilla. Aloin jo epäillä, kehitynkö penkissä ikinä... On se vain niin paljon pään sisältä kiinni, mihin pystyy! Miksi sitä onkin niin vaikea itse uskoa, vaikka hokeekin kyseistä mantraa aina ohjatessakin? Nälkähän tästä jäi ja ensi kerralla taidan uskaltautua lisäämään hippulat lisää :)

Nousee nousee! Ranteiden asentoon voisi kyllä vielä keskittyä...

Back to school!

Eipä tarvinnut kovin kauaa niitä maisterin papereita heilutella kun maanantaina koitti paluu koulun penkille Metropolian ammattikorkeakouluun fysioterapian koulutusohjelman merkeissä.

Suoraan sanottuna ensimmäiset kolme päivää ovat olleet todella turhia. Meille on kerrottu asioita, joista ei oikeastaan kuitenkaan tiedetä mitään ja jotka meidän täytyy vielä joka tapauksessa kuunnella uudestaan seuraavan parin viikon aikana. Koko näiden kolmen päivän ohjelman olisi kyllä voinut tiivistää korkeintaan muutamaan tuntiin ja oltaisiin sitten voitu siirtyä tekemään jotain hyödyllistä eli opiskelemaan! Onneksi meidän luokka (tuntuupa hassulta puhua luokasta, en ole yli kymmeneen vuoteen ollut kenenkään kanssa samalla luokalla :) on ihan huippu! (Ainakin näin alussa) tullaan hyvin juttuun keskenämme, eikä esimerkiksi tämän päivän info-luennot aiheesta Metropolian turvallisuussuunnitelma tuntuneet yhtään niin kamalilta, kun oli hyvä porukka ympärillä. No, oltaisiin me varmaan vähän paremmin voitu kuunnella...

Meitä uusia opiskelijoita on 21, 4 miestä ja 17 naista. Olin myös aika yllättynyt, että meitä yli 25-vuotiaita on yli puolet! Mielestäni on aika mahtavaa, että suurin piirtein 900 hakijan joukosta eräs pariskunta pääsi samaan aikaan opiskelemaan. Puhutaanko kohtalosta tai johdatuksesta... Huomenna onneksi päästään vihdoin tositoimiin kun anatomian kurssi starttaa kello 8.30.

Tällä viikolla jumppaaminen on ollut jotenkin väsynyttä. Tällä viikolla alkoi Unisportin kevätlukkari ja olin innolla odottanut omaa maanantai-illan komboani: Bodypump + intervalli-keskivartalo (30min sykeosuus + 30min lihaskunto keskivartalolle). En tiedä mistä johtui, mutten ollut ollenkaan oma itseni. Sanat sekoilivat enkä meinannut saada yhtään mitään järkevää sanottua. Pumpissa onneksi musiikki puhuu paljon puolestaam ja antaa tsemppiä treeniin, mutta olin aika pettynyt itseeni. Intervalli-keskivartalo-tunnilla ei fiilis parantunut juuri lainkaan. Sama kökkö tunne jatkui edelleen tänään intervallistepissä, jossa sönköttäminen vain paheni pahenemistaan. Ärsyttää, etten saa itsestäni ulos sitä tsemppaavaa ohjaajaa, joka normaalisti olen.

Mikä ihme siis vaivaa?!

Maanantaina epäilin, josko jokin flunssapöpö yrittäisi iskeä takaapäin. Minkään näköistä merkkiä taudista ei ole kuitenkaan ollut näkyvissä. Omasta mielestäni ei voi olla kyse myöskään ylikunnosta (been there, done that): viikossa on aina vähintään yksi täyslepo, nukun 7-8 tuntia yössä heräten virkeänä, olen ehtinyt treenata myös itse, elämä on kaikin puolin tasapainoista... Jotenkin vaan siellä edessä seisoessa en saa yhtäkkiä itsestäni irti sitä 110 prosenttia, jonka haluan (ja normaalisti kykenenkin!) asiakkaille antamaan. Ihan kuin joku laittaisi jonkin lukon kiinni, kun tunti alkaa. Huomenna olisi tarkoitus vaihtaa Body-tunnin ohjelma (jota olen innolla tehnyt!) mutta pelkään, että päästessäni salin etuosaan taas jokin vetää energiat alas. Kaikista ärsyttävintä tästä tekee se, että minä rakastan ohjaamista. Se on paras työ, jossa olen ikinä ollut ja inhottaa, etten jostain ihan kummallisesta syystä pysty tekemään sitä, niin kuin normaalisti pystyn.

Toisaalta on ehkä ihan hyvä, että huomisen jälkeen tulee ohjaamiseen muutaman päivän tauko. Tänä viikonloppuna ei ole omia tunteja, joten voin keskittyä omaan treeniin. Lauantaina juhlitaan myös valmistujaisiani isolla porukalla, jippii!

Nyt taidan ottaa vihdoin joulupukin tuoman pilates-rullan koekäyttöön :)

On stage!

Facebookista voi oikeasti olla hyötyäkin!
Kuulun erääseen ryhmään, jossa voi hakea sijaisia tunneille pääasiassa pääkaupunkiseudulle ja lähialueille. Nappasin aika ryhmästä BP-sijaisuuden Malmin Lady Linelle tälle lauantaille. Ja kyllä kannatti! Tunnin jälkeen paikan ryhmäliikuntavastaava kysyi, josko pääsisin helmikuusta alkaen pumppailemaan lauantaisin. Hän myös lupasi, että voin ottaa lauantaitunteja oman aikatauluni mukaan, mikä on mielestäni tosi kiva juttu. Sen verran tulee viikolla jumpattua, että haluaisin viikonloput pyhittää levolle ainakin osittain.

Pakko kehua kyseistä paikkaa vähän (kaikella rakkaudella kahta saliani kohtaan!). Ensinnäkin ryhmäliikuntavastaava otti minut todella ystävällisesti vastaan,  toiseksi oli vilpittömästi iloinen että tulin pitämään tuntia ja  kolmanneksi opasti minulle niin salin laitteet kuin pukeutumistilatkin. Aivan eri meininkiä koin eräällä toisella salilla, jossa omistaja murahteli puhelimeen pyytäessään sijastamaan ja jonka oikeastaan tapasin ensimmäisen kerran vasta puoli vuotta salilla ohjattuani. Aika monelta kommellukselta olisi myös säästytty, jos joku olisi ollut paikalla neuvomassa ensimmäisellä ohjauskerrallani. No, aina ei voi voittaa mutta onneksi joskus ainakin!

Vaikka en haluaisi tunnustautua välineurheilijaksi, mutta on se vain ihan sairaan siistiä jumppailla upouusilla välineillä ja uudessa salissa, josta löytyy esimerkiksi säädettävä ilmastointi ja kaiuttimet toimivat kunnolla. Ja tämän ensikokemuksen jälkeen peukutan vahvasti myös lavan puolesta! Voisin kuvitella, että asiakkaidenkin on huomattavasti mukavampaa osallistua tunnille, kun todella näkevät kaiken, mitä ohjaaja tekee. Vähän kyllä jännittäisi pitää liikkuvaa tuntia tuollaisella lavalla mutta pumppailu sujui oikein mainiosti. Vaikka rakastankin erityisen paljon lauantaiaamun täpötäysiä intervallibody-tuntejani Erällä, valitettavasti tiedän tosiasian, etteivät kaikki asiakkaat näe kunnolla, mitä edessä tapahtuu. Näin myös itse asiakkaat paljon paremmin ja oli helpompaa antaa yksilökohtaisesti vinkkejä.

Ohjasin siis myös uutta pumppia ensimmäistä kertaa. Kävin vielä eilen kaverini tunnilla kertailemassa koreografiaa ja tarkkailemassa tekniikkaa. Olen harkinnut ojentaja-biisin vaihtamista vaihtoehtoiseen, mutta ainakin eilen näytti vielä siltä, että dippitekniikka vaatii hiomista, ennen kuin on mahdollisuutta vaihtaa biisiä. Tunti meni tänään mielestäni aika nappiin, vaikka pari koreografia-mokaa sattuikin. Haasteena tietysti oli kontaktin ottaminen asiakkaiden kanssa, koska he eivät olleet minua koskaan nähneet enkä itsekään tiennyt, minkälaisiin ohjaajiin he olivat tottuneet. Omasta mielestäni sain yllättävän hyvin kontakia tunnille osallistujiin ja ryhmäliikuntavastaavakin kertoi asiakkaiden pitäneen minusta. Olen tästä palautteesta iloinen, sillä hän kertoi myös että heidän salillaan ollaan melko ohjaaja-rakkaita siinä suhteessa, että tietyt ihmiset käyvät tiettyjen ohjaajien tunneilla. Hyvä minä siis! :)

Iltapäivästä ahkeroin myös uuden Body-ohjelman kanssa, joka on koreografiaa vaille valmis. Koreografia on aina itselleni se kompastuskivi ja vaatii huomattavasti enemmän aikaa kuin lihaskunto-osuuksien suunnittelu, vaikka teenkin ne suoraan biiseihin. Pelkkää kanta pakaraan-settiä ei jaksa kukaan ja Erällä asiakkaat ovat sen verran kokeneita jumppaajia, että koreossa saa olla vähän haastettakin. Viime ohjelmaan otin vähän vaikutteita combatista ja asiakkaat tuntuivat tykkäävän siitä. Näillä linjoilla mennään siis varmaan tälläkin kertaa!
Ja tällä kyykky-biisillä :D

Mitä mieltä muuten olette: onko lavalta ohjaaminen huomattavasti parempi vaihtoehto

niin asiakkaille kuin ohjaajallekin? 

Ihana ihanampi Bodypump.

Tunnustus:
Olin eilen ensimmäistä kertaa Bodypump 84:ssä jatkarin jälkeen.

Omaa pumppia ei joululukkariin herunut, joten ohjelman opettelu on tapahtunut pääosin master class-dvd:n ja musiikin kuuntelun avulla. Olen myös tietoisesti antanut itselleni luvan treenata salillakin ihan omia juttuja, kun aiemmin salikäynnit ovat painottuneet pumpin koreografian ja tekniikan harjoitteluun. Niinpä päätin eilen hyödyntää työpaikkaetuna saamaani FIXin korttia ja suunnata pumppaamaan Malmille, varsinkin kun lauantaina täytyy ottaa ohjat käsiin salin edessä.

Olen käynyt Malmin FIXillä muutaman kerran aiemmin, pääosin salilla mutta esimerkiksi elämäni ensimmäisessä Bodycombatissa olin juuri kyseisessä paikassa. Muistan combatista erityisesti ohjaajan, joka oli varmasti maailman toiseksi coolein tyyppi Jillianin jälkeen. Mikä mahtava yllätys, kun kyseinen ohjaaja piti eilisen pumpin!  Tällä ohjaajalla on jotenkin aivan erityinen tyyli ohjata. Hän käyttää (tietoisesti tai ehkä osittain myös tiedostamattaan) todella paljon kasvojen ilmeitä ja ottaa katseella kontaktia asiakkaisiin. Ja kaikki tämä tapahtuu niin luontevasti! Tunnilla on todennäköisesti vakiintunut asiakaskunta, sillä välttämättä tällainen ohjaamistyyli ei sopisi ihan aloittelijoiden tunnille. Tosin takanani pumpannut ensikertalainenkin pysyi todella hyvin mukana koko tunnin ajan. Tähän suuntaan haluaisin itsekin kehittyä! Erän tunneilla olen harjoitellut sanatonta ohjaamista, koska siellä jumppaajat ovat tutumpia kuin Unisportilla.

Uskalsin myös lisätä painoja parissa biisissä. Selässä laitoin viimeisellä kierroksella vielä hippulat lisää päihin ja kyllä ihan kiitettävän lisän sai irvistyksiin! Haukkarissa otin nelosen käsipainot kolmosten sijaan. On kiva, että tässä ohjelmassa voi käyttää käsipainoja tangon sijaan niin pystyy tekemään edes pienen lisäyksen. Ja onhan ärsykekin erilainen! Oli myös ihanaa ladata tankoon oma maksimimäärä painoja, ohjatessa kun on pakko tehdä vähän pienemmillä. Pumppipainoni näyttävät tällä hetkellä seuraavilta (ei ohjatessa):

Lämmittely: 10kg
Kyykyt: 22kg
Selkä: 17kg
Rinta: 12kg
Ojentaja: tanko 10kg, 4kg käsipainot
Hauis: tanko 7kg, 4kg käsipainot
Askelkyykyt: tanko 10kg, 5 kg levypainot
Hartiat: tanko 10kg, 2,5kg levypainot

Tavoitteena olisi saada lisättyä ainakin rintaan ja kyykkyyn painoja. Uskaltamisestahan se loppupeleissä on varmasti vain kiinni! Tosin varsinkin rintabiisissä tekee tällä hetkellä jo todella tiukkaa, joten en tiedä milloin lisääminen olisi mahdollista niin, että saisin koko biisin tehtyä isommilla painoilla. Lisäksi haluaisin tehdä hartiabiisin isommilla irtopainoilla, mutta siinä syy on niinkin turhamainen, että omasta mielestäni levypainot näyttävät paremmilta kädessä kuin kolmen kilon käsipainot :D

Aloitin tänään myös uuden Body-ohjelman suunnittelun joka on tarkoitus päräyttää ensi viikolla käyntiin. Tällä kertaa suunnitteleminen on helpompaa kuin syksyllä, koska Body on nyt vakkarina vain Erällä ja pystyn paremmin ottamaan asiakasryhmän huomioon. Aiemmin olen pitänyt Erällä ja Unisportilla samaa ohjelmaa, joka on asettanut tiettyjä haasteita tunnin sisällölle ja on täytynyt ottaa mukaan enemmän vaihtoehtoisia liikkeitä, joita varioida asiakaskunnan mukaan.