Biggest Loser -workout!

(Ei-enää-niin-)salainen paheeni (ja R:n myös!) on Suurin Pudottaja-ohjelma. Ohjelmassa minua kiehtoo ja inspiroi se, miten osallistujat pystyvät muuttamaan elämänsä kokonaan. Kyse ei ole vain laihtumisesta, vaan elämänlaadun parantamisesta. On uskomatonta, miten parissa viikossa monet pääsevät eroon lääkkeistään laihduttuaan esimerkiksi kymmenen kiloa. Joka kerta katsottuani ohjelman tekee mieli lähteä salille tekemään last chance workout niin että räkä ja hiki lentää.

Ja niin, kyllä suuri syy ohjelman fanittamiseen on myös Jillian Michaels :)

Mikään yllätys ei siis ole, että maalla löhöillessä läppäriltä pyörii Suurimman Pudottajan kymmenes tuotantokausi. Aikaisemminkin olen maininnut, että R:n kanssa kokeiltiin joitan ohjelmasta nappaamiamme liikkeitä. Suunnattuamme Rantasalmi Gymille päätimme ottaa treeniin mukaan etenkin Jillianin suosimia liikkeitä.

"You won´t stop unless you´re gonna faint, puke or die!"

Tuo viimeinen liike on uusi suosikkini. Tässä tekee työtä enemmän jalat, mutta halutessaan voi tehdä pienemmän kyykyn ja kädet saa enemmän treeniä. Syke nousee myös ihan kiitettävästi!

Jottei näin uuden vuoden aattona pääsisi laiskistumaan, on vielä pari jumppaa pidettävänä ennen kuin käännetään auton nokka kohti Kangasalaa ja ystävien juhlia. Onnellista uutta vuotta kaikille!

P.s. En juuri perusta uuden vuoden lupauksista, mutta hyvä lupaus voisi olla opetella bloggailemaan vähän useammin :)

Joulujumppaa.

Edellisvuoden tapaan lupauduin pitämään joulupyhien jumpat Erällä aatonaattona ja Tapaninpäivänä. Jouluaattona ja -päivänä ei Erällä(kään) sentään jumppailla, joten pari pakollista totaalilepoa tuli joulullekin. 

Rehellisesti vietin aaton ja Joulupäivän sohvalla maaten ja suklaata mussuttaen, enkä kyllä joulupöydässäkään säästelyt herkkujen kanssa. Kuulun niihin ihmisiin, joille ruoka ei ole ainoastaan polttoaine (vaikka joskus rankan treenipäivän jälkeen se nimenomaan on vain sitä!) vaan etenkin juhlapäivinä on kiva nauttia ruoasta hyvässä seurassa. Meillä on aina kotona syöty jouluna todella pitkän kaavan mukaan ja etenkin joulupöydän alkuruoat ovat itselleni niitä parhaita herkkuja: kalaa, maksapateeta, erilaisia leipiä, herkkukurkkuja, mätiä... Tänä vuonna äiti oli tehnyt myös Waldorfin salaattia! R:n kanssa väkerrettiin joulunalusviikoilla kaikki laatikot omin käsin (kermaa ja voita säästelemättä!) ja vaikka itse sanonkin, niin kyllä ne vaan maistuivat ihan sairaan hyviltä! Noiden muutaman herkuttelupäivän jälkeen kuitenkin tekee jo mieli palata ruotuun eikä (uskomatonta mutta totta!) juuri tee mieli edes suklaata.

Aatonaaton jumpassa oli melko hiljaista, ehkä monet olivat jo kuuden aikaan hiljentyneet joulun odotukseen. Havahduin vasta pukkarissa siihen, että olisin todella voinut valita jotain joulubiisejä jumppaan. Soitin sitten venyttelybiisin Juha Tapion joululevyltä. Nappasin Tapaninpäivän kahvakuulaan ja kinkun sulatteluun muutaman helmen Jannalta ja asiakkailta tulikin kivaa palautetta. Äitikin sanoi, että olipa kivoja joulubiisejä jumpassa viitaten Basshunterin Jingle Bellsiin :D 

Aatonaattona löysin itseni jo toista kertaa tällä viikolla salilta. Jos sama meno jatkuu, tuo koko kropan rääkki täytyy varmaan vaihtaa ainakin kaksijakoiseen ohjelmaan. Olen jotenkin taas innostunut salitreenistä, tai raivopuntista niin kuin R:n kanssa sitä kutsumme. Nyt pari viikkoa on menty tällaisella kaavalla:

takakyykky 3x8-10

penkkipunnerrus 3x8-10

ylätalja 3x8-10

alatalja 3x8-10

pystypunnerrus käsipainoilla 3x10

hauiskääntö käsipainoilla istuen 2x10 tai

hauiskääntö scott-penkissä 2x10+ ranskalainen punnerrus tangolla 2x10 (superina)

linkkarit + punnerrukset 3x10

Lisäksi ollaan tehty hömppää eli esimerkiksi sitä seinään nojaamista tai ylämäkikävelyä takaperin. Punnerruksia ei välttämättä tarvitsisi tehdä kun ohjelmaan kuuluu jo penkki, mutta punnertamisessa ei kehity kuin punnertamalla joten ei auta itku markkinoilla. Tykkään kyllä tehdä tuota koko kropan treeniä. Ongelmani salitreenissä on ollut aina se, että kyllästyn nopeasti. Tässä setissä on sen verran vähän liikkeitä, etten ehdi kyllästymään!

Tapaninpäivän kahvakuulatunti oli ensimmäiseni. Vähän jännitti etukäteen, sillä kahvakuula ei ole se kaikkein tutuin väline itselleni. Onneksi Erän kahvakuulatunnit ovat siinä määrin yksinkertaisia, että varsinaisia kahvakuulaliikkeitä ei tarvitse olla kovin montaa, vaan sitä voidaan hyödyntää tavallisissakin lihaskuntoliikkeissä. Tein ohjelman, jossa oli yhteensä kuusi lihaskuntopatteria, joissa jokaisessa oli kolme liikettä (yksi vasemmalle puolelle, yksi oikealle puolelle ja yksi koko kropalle). Jokainen patteri toistettiin kolme kertaa ja yhteensä patterille tuli kestoa 6 minuuttia. Asiakkaat näytti hikoilevan ja osa vähän irvistelevänkin ja on itsellänikin etenkin hauikset ja pakarat aika jumissa!

Tultiin eilen myöhään R:n kanssa maalle ja tarkoituksena on vain vielä löhöillä. Varmasti käydään ainakin kerran hiihtämässä ja piipahtamassa Rantasalmi Gymillä mutta pääpaino on sillä, ettei tarvitse tehdä mitään. Itselläni alkaa jo vähän jalat vipattamaan parin päivän sisälläolon jälkeen mutta yritän nyt malttaa mieleni. Koulu nimittäin alkaa ihan pian ja sitten ei paljon lepäillä enää. Onneksi ulkona pyryttää tällä hetkellä sen verran, ettei kovin paljon edes tee mieli pistää nenää ulos :)

Valmis!

Maanantaina sain kuin sainkin seitsemän vuoden teologian opinnot virallisesti päätökseen ja maisterin paperit kouraan. En oikein osaa sanoa miltä nyt tuntuu (tai on tämän viikon tuntunut), käytännössä en ole kuitenkaan vuoteen juurikaan yliopiston penkkejä kuluttanut ja viimeistenkin opintopisteiden eteen ahersin pitkälti kotona. Junassa matkalla keskustaan fiilistelin kuitenkin vähän näitä opiskeluvuosia kuuntelemalla biisejä, jotka jollain tapaa muistuttivat joistain hauskoista tapahtumista tai ihmisistä. Vaikka tietoakin on toivottavasti tarttunut päähän, opinnoissa suurin merkitys on aivan varmasti ollut opiskelukavereilla ja heidän kanssaan viettämälläni ajalla, unohtamatta tietenkään rakasta tiedekuntayhdistystämme TYT:ä. Onneksi opiskelujen jälkeenkin on elämää ja reippaana maisterisnaisena liityin heti Jumaluusoppineiden alumniyhdistykseen! Itsellänihän tosin opiskelu jatkuu heti tammikuussa Metropoliassa :D

Iloiset maisterit <3

Koko viikko on mennyt pitkälti joulutohinoissa ja ehdittiin me R:n kanssa viettämään vuosipäivääkin keskiviikkona. Treenin puolesta annoin itselleni luvan kevyempään viikkoon ihan sen vuoksi, että saisin keskittyä rauhassa jouluvalmisteluihin. Tosin kyllä tälläkin viikolla on kolme jumppaa ohjattavana ja eilen käytiin R:n kanssa tekemässä kunnon koko kropan raivopuntti. Kokeiltiin myös paria Suurimmasta pudottajasta ( :D) nappaamaani juttua: seinään nojaaminen niin, että jalat on 90 asteen kulmassa ja takaperin kävelyä juoksumatolla isolla kulmalla. Voin kertoa, että tuolla seinään nojaamisella saa kyllä ihan kamalat poltteet reisiin! Tehtiin liike niin, että toisen tehdessä alataljaa, toinen nojasi seinään. R vielä kantoi syliini 15 kilon kiekon ja oikein nautiskellen hidasteli liikkeittensä kanssa. Jippii! Juoksumatolla kävely takaperin oli yllättävän haastavaa eikä vauhtia oikein pystynyt laittamaan kovin suureksi. Juoksin vielä lopuksi ylämäkijuoksua suurimmalla kaltevuudella. Toimii!

Tänään pidin intervallibodyssa uutta ohjelmaa. Lauantaisin käy sen verran enemmän porukkaa kuin sunnuntaisin, ettei kaikille riitä steppilautoja, joita normaalisti käytän ohjelmassa. Uuden ohjelman aloittaminen on aina jännittävää mutta samalla tosi innostavaa! Sekoiluja tuli (tietysti) jonkun verran, mutta monet tulivat kiittelemään tunnin jälkeen. Yksi asiakkaista sanoi tykkäävänsä tunneistani tosi paljon ja käyvän mieluiten juuri niillä. Paras joululahja jonka jumppaope voi saada! Minulla oli jonkun verran paineita tehdä tätä ohjelmaa, sillä edellinen ohjelma oli todella hyvä ja suosittu. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että jonkun verran ainakin onnistuin noihin paineisiin vastaamaan!

Huomenna on illalla yksi tunti ja sen jälkeen pari päivää vapaata. Tapaninpäivänä ohjaan heti aamusta pari tuntia ja illalla lähdetään maalle. Maalla ainakin yritetään ottaa rennosti, tosin haaveillaan kyllä kovasti ainakin yhdestä punttitreenistä ja erityisesti hiihtämisestä! Aion kyllä jättää kaikki treenipaineet kotiin ja vain nauttia joulusta myös syömällä. Mitään kehitystä ei ilman kunnon lepoa tapahdu ja viimeiset muutama viikko on olleet treenin puolesta tosi kovia joten tarvetta levolle todellakin on. Odotan myös vuoden vaihdetta, sillä loppiaisviikonloppuna teen debyyttini Lady Line Malmilla! Nappasin sattumalta Bodypump-sijaisuuden ja voi olla, että jään sinne sijaislistoille, jos kaikki menee hyvin. En ole vielä muutenkaan päässyt ohjaamaan uutta pumppia, joten siinäkin mielessä odotan tuota lauantaita tosi paljon!

Jouluinen iltapala: rahkaa. luumuhilloa ja vähän kermavaahtoa!

Omia treenejä.

Tällä viikolla olen onnekseni saanut keskittyä asiaan, johon ei hyvin pitkään aikaan ole ollut aikaa: omaan treenamiseen. Ohjatessa tulee hikoiltua useamman kerran viikossa, mutta harvassa ovat ne kerrat, kun pääsee itse sinne salin toiselle puolelle.

Lauantaina lähdettiin R:n kanssa tekemään yhteistä punttia. Usein kyllä lähdetään salille samaan aikaan (ja samaan paikkaan) mutta molemmat tekee sitten omia juttujaan, itselläni punttitreeni on keskittynyt oikeastaan kesästä lähtien Bodypumpin ympärille, joko tekniikan tai koreografian harjoitteluun. Usein myös treenailen jumppien lihaskunto-ohjelmat salilla. Mutta on minulla jonkinlainen oikeakin punttitausta, oikeastaan R:n ansiosta. R nimittäin sai minut silloin muutama vuosi takaperin innostumaan salitreenistä ihan kunnolla ja jossain vaiheessa treenailuni koostui lenkistä ja puntista. Olin jo melkein unohtanut, miten parasta peruspunttitreeni onkaan! Tehtiin oikeastaan koko kropan treeni reilussa tunnissa. Tykkään tehdä punttia vapailla painoilla ja välttelen kaikkia laitteita viimeiseen asti. En oikeastaan edes tiedä mistä se johtuu! Ehkä siitä, että kuntosali oli itselleni aluksi pelottava paikka, kun en uskaltanut lähteä kokeilemaan laitteita siinä pelossa, että joku iso körmy tulee neuvomaan. Niinpä tyytyväisenä nostelin käsipainoja aina jossain omassa nurkassa. R:n astuttua kuvioihin tuli tähän(kin) iso muutos. Selkään lätkäistiin tanko ja käskettiin kyykätä. Siitä se sitten lähti. R on ihan mahtava (ja ärsyttävä!) treenikaveri. Voi olla varma, ettei toistot todellakaan jää puoliväliin vaan kaikki tehdään (puhtaasti) loppuun asti. Lopussa saa huijata muttei lintsata! Otettiin nyt tavoitteeksi, että päästäisiin yhdessä treenaamaan kerran viikossa. En pistä vastaan.

Maanantaina pääsin toista viikkoa putkeen intervallisteppiin. Tajusin jälkeenpäin, että kyseessä taisi olla intervallistep-vuosipäiväni! Muistan pari vuotta sitten tuijotelleeni Unisportin joululukkariani ja ähisseeni, ettei samalle päivälle ollut mitään kivaa tuntia. "Meen varmaan tonne steppiin sitten, tuleekohan edes kuuma." Jep. Kyllä tuli. Ja jäin koukkuun ikuisuudeksi! Myönnän myös olevani tässä suhteessa niitä vähän vajavaisia ihmisiä, jotka ovat kiintyneet tietyn ohjaajan tuntiin. Olen käynyt muiden ohjaajien intervallistepeissä, mutta ne eivät sytytä yhtä paljon. Enkä tiedä, osaisinko käydä tämän ohjaajan muilla tunneilla. Steppi on henkireikäni ja se paikka, jossa teen aina täysillä (osaksi myös siksi, että tiedän kyllä sakkokierroksien rapisevan, jos lintsaa). Viime aikoina on tehnyt aika kipeää, kun en ole päässyt perinteiseen maanantaisteppiin. Tähänkin on totuttava, sillä vuoden alusta tuntini siirtyvät maanantaille. Onneksi intervallistep on niin suosittu, että se pyörii useana eri päivänä!

Vaikka rakastankin ohjaamista, oma treeni on kuitenkin täysin asia erikseen. Aina välillä toivon, että olisi enemmän ohjattavia tunteja mutta toisaalta olen tosi onnellinen, että aikaa riittää omalle harrastamisellekin. Töihin on myös aina pakko mennä, vaikkei huvittaisi ja ne tunnit on pidettävä, jotka on sovittu. Oman treenaamisen parhaita puolia on se, että voi itse valita mitä tekee. Jos puntti ei maistu niin voi suunnata vaikka lenkkipolulle.

Huomenna suuntaan heti aamusta kahvakuula-tunnille. Koska itse niin haluan :)

P.s. Olen jo aikaisemminkin hehkuttanut Jillian Michaelsia. Mitä enemmän tuijotan Suurinta Pudottajaa ja nykyään myös Lääkärit-ohjelmaa (joo, tiedän katselevani todellista laatuviihdettä!), Jillianin hahmo tuntuu koko ajan vain kiinnostavammalta. Olenkin nyt pohtinut, josko hän olisi paremmankin tuttavuuden arvoinen. Siksi joulupukin lahjalistaltani saattaakin löytyä seuraava kirja:

Kuva.

Results: PASS!

Lähetin loppuun asti viilatun lisenssivideoni viikko sitten maanantaina ja jo keskiviikkona sain mahtavia uutisia: video oli hyväksytty ja sain Bodypump-lisenssin! Tiedän myös todella ansainneeni hyvän palautteen ja ylipäänsä koko lisenssin, sillä tein TODELLA paljon töitä sen eteen. Hymähtelin vähän itsekseni kun menin viime tiistaina pitämään pumppia ja tajusin sen olevan oikeasti ensimmäinen kerta, kun pidän yksin pumppia ilman kameraa! Minullahan ei ole ollut omaa vakituista tuntia nyt syksyllä ja kaikki mahdollisuudet on pitänyt käyttää videon kuvaamiseen. Pakko myöntää että tuntui hippasen vapauttavammalta vetää tuntia ilman sellaista isoveli valvoo-tunnetta. Miksasin ohjelmasta 82 parhaat palat ja loput pidin 83:a. Olisin halunnut ottaa pari biisiä uudesta ohjelmasta, mutta meillä saa alkaa ohjata uutta vasta tällä viikolla, joten olin kunnollinen työntekijä ja tottelin ohjeita. Tosin pienenä teaserina soitin alussa uudelta levyltä pari biisiä ja kerroin, mitä uusia juttuja on tulossa.

Tunnilla oli aivan mahtava meininki! En tiedä miten se tapahtui, mutta salissa vallitsi sellainen team spirit, ehdottomasti ryhmäliikuntaa parhaimmillaan! Tuntui siltä, että asiakkaat omalla tekemisellään kannustivat toinen toisiaan ja kun siihen vielä annoin päälle piiskan heilua oikein olan takaa, niin uskon, että moni uskaltautui ylittämään itsensä ja tunnin jälkeen oli asiakkaillakin todella hyvä fiilis. Kotimatkalla junassa melkein tuli tippa linssiin ja pitikin laittaa jumppaystäville viesti, että kyllä meillä on vaan maailman paras työ. Tällaisten tuntien takia todellakin teen tätä työtä!

Mutta vielä lisenssivideosta.

Palautteessani ei ollut yhtään tekniikkavirhettä! Kaikki on siis mennyt juuri niin kuin pitääkin. Pyysin arvioijaa kiinnittämään erityisesti huomiota asioihin, jotka edellisellä kerralla menivät pieleen, esimerkiksi kyykyn leveyteen ja hyppykyykkyihin. Erityisesti näitä kahta olenkin hinkannut väsymykseen saakka, katsonut omaa videota ja master classia, treenannut peilin edessä, jutellut kollegoiden kanssa... Oli ihanaa saada palaute siitä, että työ on tuottanut tulosta:

SQUAT: Kyykyn asento, jalkojen leveys on oikea. 

JUMP SQUAT: Liike on hallittu ja laskeudut alas pehmeille polville.

VAHVUUTENI:

Mukava rauhallinen tunnin aloitus. Otit hyvn kontaktia asiakkaisiin heti alusta lähtien. Tunnin aikana annat vaihtoehtoja liikkeisiin ja rohkaiset asiakkaita käyttämään niitä.

Ohjauksesi on vahvaa ja varmaa. Ennakoit hyvin ja ohjeitasi on helppo noudattaa. 

Tästä on helppo olla samaa mieltä. Jos jostakin olen saanut ohjaajanurani aikana paljon hyvää palautetta on selkeys ja varmuus. Tiedän mitä teen, joten tunnille on helppo osallistua. Tästä vahvuudesta olen myös ylpeä. Olen osallistunut tunneille, jossa ohjaaja on ollut kyllä mukaansatempaava, pirteä ja tuntikin on ollut tehokas, mutta jotenkin sen jälkeen on jäänyt vähän sekava fiilis. Bodypump sopii minulle ohjaajana erityisesti juuri siksi, että tunti on niin selkeä ja sitä on helppo ohjata selkeästi.

KEHITYSKOHTEET:

Kannustat asiakkaita hienosti tunnin edetessä. Pystytkö kannustamaan heitä myös yksilöinä?

Tässä ei voi kuin kehittyä. Kun tunnilla on vakiintunut asiakaskunta, heidän nimensäkin alkaa oppia ja voi nimeltä kannustaa. Olisi kuitenkin mielenkiintoista keksiä, miten kannustaa henkilökohtaisesti asiakasta, jos ei tiedä hänen nimeään. Muilla tunneilla kiertelen ympäri salia ja jään usein joidenkin asiakkaiden viereen hyppimään tai tekemään liikettä hetkeksi (tämän olen oppinut yhdeltä suosikkiohjaajistani). Pumpissa on kuitenkin todella sidottu tankoon ja ohjaaminen tapahtuu samalta paikalta. Miten tässä voisi tulla paremmaksi? Enemmän vain katsekontaktia?

Olen ehdottomasti ylpeä itsestäni. Ehkä lisenssin saaminen tuntuu siksi erityisen hyvältä, koska todella tein töitä sen eteen. Enkä ainoastaan lisenssin vuoksi vaan siksi, että tulisin paremmaksi ohjaajaksi. Nyt voin todella varmuudella puhua tekniikka-ohjeista salin edessä, sillä tiedän mistä puhun. Tiedän myös olevani esimerkkinä asiakkaille ja ohjaavani tuntia turvallisesti. Ja edelleen haluan kehittyä. Onneksi tässä työssä ei varmaan koskaan tule valmiiksi.

My journey starts here.

How bad do you want it?

Pääsin tänään kokeilemaan Herttoniemen Lady Linelle Les Millsin uutustuntia GRITiä. Tiedän, että ainakin Satsilla GRIT on pyörinyt jo syksyllä, mutta Unisportilla ei ole juurikaan edes puhuttu tunnista. Sain itse tietää tunnista Les Millsin sähköpostiuutisten kautta ja tehnyt pientä salapoliisitutkimusta ennen tätä päivää. Tuntia kohtaan oli todella suuret odotukset! Varsinkin video-teasereiden perusteella vaikutti siltä, että tiedossa olisi juuri sitä, mitä rakastan treenissä eniten: tuskaa, hikeä ja itsensä voittamista.

Les Mills GRIT on tiukkaa intervallitreeniä. GRIT tunteja on kahdenlaisia: Strength ja Plyo. Ensimmäinen on lihasvoimaa kehittävä ja jälkimmäinen ponnistusvoimaa kehittävä treeni. Rehellisesti voin nyt myöntää, etten tiedä, kummalle tunnille tänään osallistuin. Tangossa oli kyllä kosolti painoa mutta tehtiin myös hurja määrä hyppyjä ja ponnistuksia. GRIT muistuttaa paljolti crossfitiä ja tunnin kesto onkin  "vain" 30 minuuttia. Kyllä puolessa tunnissa onnistuu saamaan todellakin ihmisestä viimeisetkin voiman rippeet irti!

GRIT on tavallaan myös personal trainingiä ryhmässä. Ohjaaja tietysti ohjaa liikkeet, mutta kiertelee ympäri salia korjaamassa tekniikkaa ja ennen kaikkea kannustamassa.  Tärkeää on joukkuehengen luominen, jos kaveri meinaa luovuttaa, hänet täytyy puskea mukaan treeniin. Taukoa saa siis pitää, sillä tarkoituksena on treenata omaa maksimisuoritusta. Mutta tärkeää on myös palata mukaan treeniin! Tänään meillä oli kaksi ohjaajaa ja täytyy myöntää, että kyllä sitä jaksoi vähän paremmin punnertaakin, kun toinen ohjaajista tuli punnertamaan siihen kasvojen eteen.

GRITissä ei ole kovin montaa eri liikettä vaan niitä varioidaan eri tavoin. Selkä ja jalat tulevat todella hyvin treenatuiksi ja positiivista onkin, että keskitytään isoihin lihasryhmiin. Liikkeet ovat myös sillä tavalla kokonaisvaltaisia, että koko kropan saa kyllä vedettyä täysin kipsiin, jos vain haluaa (ja minähän halusin!). Crossfitin vaikutteet näkyvät liikkeissä, esimerkiksi burpeessa, rinnallevedoissa ja työnnöissä.

Yhden biisin aikana oli suurinpiirtein kolme komboa, jotka tehtiin kolme kertaa. Etukäteen vähän mietitytti, miten tällaista treeniä voidaan tehdä musiikin tahtiin. Kyse ei kuitenkaan ole mistään Bodypumpista! Musiikki oli kuitenkin todella intensiivistä ja jopa vaativaa, juuri sellaista mitä räkätreeniin tarvitaankin. Enkä kyllä juurikaan huomannut tekeväni liikkeitä musiikkiin, vaikka niin selvästi tapahtui. Ehkä tämäkin on ohjaajan ohjaustaidoista kiinni!

Kuva.

Puolen tunnin jälkeen olin kyllä aivan puhki. Ja hyvä fiilishän sellaisesta tulee, kun tietää antaneensa kaikkensa. Olin jo etukäteen ajatellut, että GRIT sopisi hyvin Unisportin tuntivalikoimaan ja nyt olen vielä vahvemmin sitä mieltä. Olen nimittäin ymmärtänyt, että Unisportilla haluttaisiin saada enemmän miehiä osallistumaan ryhmäliikuntatunneille (osittain tämän vuoksi meiltä vaihtui funktionaalisen harjoittelun konsepti). GRIT on mielestäni juuri sellainen tunti, josta miehet voisivat innostua: koreografisesti helppoa mutta ah, niin rankkaa! Varsinkin, kun crossfit vain kasvattaa suosiotaan, GRIT voisi tarjota vastauksen myös tähän kysyntään.

Vastasiko GRIT odotuksiani? Tuhat kertaa kyllä! Oli ihanaa päästä itse kerrankin treenaamaan ja vielä niin, että hiki valuu ja lihaksia polttaa. Jossain kohtaa jouduin pakottamaan itseni jatkamaan ja se on mielestäni yksi hyvän treenin merkki. Ja totuushan on, että sillä hetkellä kun tuntuu, ettet jaksa enää, jaksat vielä ainakin viisi minuuttia.

Olen jo valmistellut mielessäni sähköpostia pomolleni, miten suostuttelisin häntä harkitsemaan GRITiä meille lukkariin. Ja itsehän olisin tietysti valmis ohjaamaan tuntia :) Mietinpähän vain, minkälainen voi olla GRIT-peruskoulutus. Sellaisen viikonlopun jälkeen on varmasti joko kuollut tai supersankari.

Bodypump 84

Perjantai-ilta Gospelicin jälkeen hurahtikin Bodypump-jatkarissa. En ole vielä ihan täysin ehtinyt kyllästyä nykyiseen ohjelmaan (osittain varmaan johtuen siitäkin, kun ei ole ollut omaa vakituista tuntia) mutta kyllä olen sormet syyhyten odottanut uutta ohjelmaa! Varsinkin kun tässä nykyisessä on muutama biisi joita ilman voisin kyllä elää.

Bodypump 84 on täyttä kultaa! Vaikka edelleenkään 82:lle ei lähes mikään vedä vertoja, on tässä ohjelmassa todella varteenotettava vastustaja. Omasta mielestäni ohjelmassa ei ole YHTÄÄN ärsyttävää biisiä ja se on jo todella hyvä lähtökohta. Lisäksi Les Mills on jälleen kehittänyt uusia jippoja, joilla muokata Bodypumpia uuteen suuntaan. Heti jatkarin aluksi meille kerrottiinkin, että Bodypump tulee tulevaisuudessa muuttumaan enemmän siihen, että treenataan vapailla painoilla (sopii minulle!) ja vielä lisää toiminnallisempaan suuntaan (kuulostaa todella hyvältä!). Lisäksi meille esiteltiin Uudessa-Seelannissa alkava/alkanut kokeilu, jossa uusia pumppaajia yritetään motivoida sillä, että ensimmäisellä kerralla he treenaavat biisit 1-4 ja sen jälkeen yksi biisi lisää ohjlemaan per viikko. Näin koko ohjelma tulee treenattua kuudessa viikossa. Tarkoitus on ilmeisesti se, etteivät uudet ihmiset järkyty liikaa tunnin rankkuudesta. Keskustelimme hetken kuitenkin siitä, että Suomessa tällainen kokeilu olisi melko hankala toteuttaa, sillä saleilla kapasiteetti ei vain riitä siihen, että osa asiakkaista olisi paikalla vain alkutunnin ja veisi näin paikan muutenkin loppuunvaratuilta tunneilta. Esimerkiksi juuri Uudessa-Seelannissa käytäntö on kuulemma se, että asiakkaat menevät ja tulevat tunneille miten huvittaa. Salit ovat tottakai myös huomattavasti suurempia. Ehkä tällaista kokeilua ei siis ole Suomeen tulossa mutta ajatuksena ihan mielenkiintoinen.

Kuva.

Uudessa ohjelmassa on taas lisää elementtejä siitä uudesta suunnasta johon Bodypump on menossa. Motto on ylläolevan kuvan mukainen: Jos aina teet niin kuin olet aina tehnyt, saat aina sen mitä olet aina saanut. Mielestäni on tosi hyvä asia, että Les Mills haluaa mennä eteenpäin kuitenkaan unohtamatta the essence of Bodypump. Tässä henkilökohtainen analyysini uudesta pumpista:

Lämmittely: Lock Jaw - Let´s go
Menevä aloitus! Mielestäni parempi kuin Set it off. Tässä biisissä on jo jotenkin sitä treenimeininkiä ja ainakin itselle tuli heti se fiilis, että nyt mennään eikä meinata. Tosin lämmittelyn loppu tulee jotenkin tosi yllättäen.

Kyykyt: Element Depot - Turning tables
Biisissä aika samaa meininkiä kuin 82:n Someone like you:ssa. Mutta Summer of 69:n jälkeen kaikki on vain positiivista! Suosituksen mukaan painot kannattaa pitää samoina kuin edellisessä ohjelmassa mutta itse ajattelin ainakin lisätä, etenkin lopussa ei ole niitä tappojoustoja. Kaksi samanlaista settiä joista toinen wide stancella.

Rinta: Guiltless United - Welcome to the jungle
Mahtavaa, että rintabiisiksi on valittu kunnon mättöä! Versio tekee myös oikeutta alkuperäiselle biisille. Suositus pitää painot samoina ja niin tein. Hullun rankkaa oli silti: viisi settiä tykitystä tangolla, joista viimeinen kyllä imaisee ihan loputkin voimat!

Selkä: Cascada - Because the night
Eurodancelinja jatkuu selkäbiiseissä mutta ei kai rinnalletyöntöihin mikään muu kai paremmin sopisikaan. Leveä soutu tekee paluun eikä syke nouse ehkä niin korkealle kuin 83:ssa, sillä clean&press-comboa on vain kolme settiä. Toisaalta leveillä souduilla saa taas erilaista poltetta selkään!

Ojentajat: Usher - Scream
Kyllä itselleni vain iskee myös nämä tanssilattiahitit! Ojentajissa ensimmäinen "uutuus": kickback row. Tangolla tehdään vain lyhyet setit, joten uskaltaa laittaa lisää painoja edelliseen ohjelmaan verrattuna. Kickback row vaatii varmasti opettelua, ideana siis ikään kuin tripla-kickback. 2,5kg:n lätyllä sai ihan kivan poltteen mutta voisi olla vähän isompikin paino kädessä.

Hauis: Klaypex - Crazy
Tässä yksi ohjelman lempparibiiseistä! Kerrankin haukkarissa jotain muuta kuin lätkärokkia. Vaihtoehdot tehdä tangolla, käsipainoilla tai levypainoilla. Meille suositeltiin ISOJA käsipainoja ja aloitinkin vitosen kiekoilla ja vaihdoin lopuksi kolmosen käsipainoihin, neloset siis olisi varmaan itselleni hyvät. Tämä siis uutuus numero kaksi. Miljoona kertaa tehdään combo, jossa yhdistetään vasara-nosto ja kääntyvä nosto. Nam!

Askelkyykky: Reality Hero - Where have you been
Päästäänkö vieläkään eroon hyppykyykyistä? No ei! Niitä on kuitenkin vähemmän kuin näissä parissa ohjelmassa, ainoastaan lopussa. Uusinta uutta askelkyykyissä on se, että etukyykky (ja siis myös askelkyykyt) on mahdollsita tehdä käsipainoilla tai levypainoilla. Itse valitsin levypainot ja tykkäsin todella paljon! Keskivartalo joutuu tekemään huomattavasti enemmän töitä, kun levypainot asetetaan ikään kuin kahvakuulan tavoin rinnan päälle. Ihana polte jonka tosiaan viimeistelevät nuo lopun hyppykyykyt!

Hartiat: Manian - Welcome to the club
Johtuu varmasti myös artistista, mutta mieleeni tulee heti Ravers in the UK ohjelmasta 75 (?).  Perussettiä: punnerruksia, takaolkapää-soutua, vipareita ja loppuun tanko. Vaikka liikkeet (ja jumputus) onkin tuttua, polte hartioissa on taattu!

Vatsat: Flo Rida -Whistle
Perusnostoja ja liikkuva sivulankku. Tosi samanlainen kuin edellisen ohjelman setti. Loppuun lankusta nousu käsille eli walking hover. Ei polttele ihan yhtä pahasti kuin edellisessä ohjelmassa mutta ehkä se ei tällaisen setin jälkeen haittaa.

Venyttely: Nickelback - Lullaby
Kivaa vaihtelua venyttelybiiseihin. Venytykset oikeastaan täsmälleen samat kuin 83:ssa. Edelleen itseeni puree nämä "raskaammat" biisit. Ja vaikka se on ehkä vähän noloa, voin tunnustaa diggailevani Nickelbackia.

Vielä pitäisi pari viikkoa malttaa odottaa, että saa alkaa ohjaamaan uutta. Lähdetään itsenäisyyspäivä-viikonlopuksi maalle ja siellä onkin tarkoitus treenata mahdollisimman monta biisiä. Yritän sopia jonkun kaverin kanssa, jos pääsisin lanseeraamaan uutta ohjelmaa johonkin. Muutenkin olen innostunut tosi paljon tuosta kaverin kanssa ohjaamisesta, tulee ihan eri meininki saliin kun on kaksi ohjaajaa! Ennen kuin kuitenkaan pääsen täysin omistautumaan tälle uudelle ohjelmalle, on edessä kaksi lisenssikuvauskertaa tänään ja torstaina.

Emotional rollercoaster.

Perjantaina lähdin sitten iloisin mielin rekisteröimään maisterin opintojani. Olipa kiva pommi niskaan kun amanuenssi totesi, ettei kieliopintoja voi reksiteröidä vapaavalintaisiin opintoihin ja minulta puuttuu nyt siis kolme opintopistettä. Jippii! Kaikkien mutkien kautta sielunhoidon professori lätkäisi kaksi kirjaa käteen ja käski  tulla maanantaina suulliseen tenttiin. Olin aivan täysin puulla päähän lyöty päästyäni kotiin. Iltapäivä, joka minun oli tarkoitus viettää Jillianin ja Suurimman Pudottajan seurassa, vaihtuikin kevyeen tutkimukseen suomalaisesta uskonnollisesta häpeästä. Olo oli oikeastaan koko perjantain täysin epätodellinen, sillä vaikka olenkin hoitanut opintoni silloin tällöin vähän mutkia oikoen, tuntui suunnattoman epäreilulta, että vaikka WebOodin opintosuoritusote näytti 303 opintopistettä, ei se ollut rittävä määrä maisterin tutkintoon. Ja kaikki pohjimmiltaan vain sen vuoksi, ettei kukaan viitsinyt sano minulle rekisteröidessäni kandidaatin tutkintoani, että "laita nyt ihmeessä nämä kieliopinnot tänne kandiin, kun ei niitä voi maisteriin laittaa". Nice.

No, siitäkin selvittiin ja elämäni ensimmäinen suullinen tentti olikin varsin mielenkiintoinen kokemus. Puoli tuntia juttelin professorin kanssa lukemistani kirjoista (nyt kun opintopisteetkin on rekisterissä niin voin paljastaa, etten edes ehtinyt lukea toista kirjaa;) jonka jälkeen hän totesi minun suorittaneen opintojakson arvosanalla 4. Ehkä  siis vihdoin voin laittaa telogian maisterin tutkinnon loppuun pisteen.

Perjantain tunnekuohun keskellä en oikeastaan osannut edes iloita Metropolian lähettämästä kirjeestä, jossa kerrottiin että  minut on hyväksytty fysioterapian koulutusohjelmaan, joka alkaa tammikuussa.  En oikein osaa vieläkään uskoa sitä todeksi! Pääsykokeen jälkeen oli vähän tyhjä olo enkä oikein edes uskaltanut ajatella pääseväni sisään kaikkien satojen hakijoiden joukosta. Mutta joku sinne aina kuitenkin pääsee :) Tuntuu kyllä tosi kivalta ja jännittävältä päästä aloittamaan jotain ihan uutta ja erilaista. Vähän jännittää myös se, viihdynkö koulussa ja onko se sellaista, mitä olen ajatellut. Toisaalta olen saanut seurata pian vuoden ystäväni fysioterapiaopintoja ja koko ajan ne kuulostavat entistä mielenkiintoisemmilta!

Palkintona tästä huimasta suoristuksesta ostin itselleni - mitäpä muutakaan- uusia treenivaatteita!
Yllätin itseni myös valitsemalla Niken topin lisäksi Röhnischin housut. Eilen sain vielä äidiltä ja isältä nimpparilahjaksi (itse valitsemani :) uudet treenikengät:

 

Kunpa vain tämä viime yön aikana kehittynyt flunssa hiipuisi nopeasti ja pääsisin pian kokeilemaan noita tositoimissa!

Perjantaina oli tosiaan Bodypump-jatkari, uusi ohjelma on ihan mieletön! Siitä lisää ensi jaksossa...

Doublepump.

Viikonloppu ja maanantai tulikin vietettyä tehokkaasti Bodypumpin parissa. Lauantaina kuvasin taas yhden version lisenssivideosta ja maanantaiaamupäivän ehdinkin tehokkaasti käyttää sen analysointiin. Illalla lähdin ohjaamaan (ja kuvaamaan) kahta pumppia, joista ensimmäinen joutui suoraan roskakoriin. En viitsinyt edes katsoa videota, sillä heti alussa unohdin toivottaa ensikertalaiset tunnille ja muutenkaan en ollut yhtään oma itseni. Olisin tietysti voinut katsoa videon pelkästään tekniikan näkökulmasta, mutta koska tiesin toisen tunnin (ja kuvausmahdollisuuden) olevan edessä, painoin rohkeasti delete-nappulaa, kameraan kun ei mahdui kuin vähän yli tunnin verran materiaalia kerralla. 

Lauantain videoon olin melko tyytyväinen. Etenkin olen tyytyväinen kyykyn leveyteen, josta sain aikaisemmin palautetta, että se on liian kapea. Ainakin näyttää omasta mielestäni siltä, että oppi on mennyt perille! Jotain ehkä kertoo myös se, että sisäreisistä on löytynyt uusia kipeitä kohtia. Lauantain videon perusteella totesin, että minun tulee kiinnittää seuraavissa videoissa huomiota erityisesti ojentajissa tricep pressin liikerataan, askelkyykyssä askelen pituuteen, hyppykyykkyyn sekä hartiabiisissä siihen, etten nosta painoja liian ylös ja kääntyvässä lankussa vartalon asentoon.

Toisella tunnilla olikin ihan eri meininki! Takarivissä muutama nuori mies ilmoittautui ensikertalaisiksi ja etenkin heidän energiastaan sain itsekin tosi hyvän fiiliksen. Tiputin painoja todella reippaasti siitäm millaisilla normaalisti tekisin. Seuraavat kuvat on siis tuolta kyseiseltä tunnilta. Ihania ilmeitä itselläni ainakin on :D

ILME!

Askelkyykkyyn en ole vielä täysin tyytyväinen. Jossain kohdissa askel on edelleen liian lyhyt, tässä kuvassa vähän siinä ja siinä. Askelkyykky ongelma on itselleni ihan uusi, koska aikaisemmin tekniikka on siinä ollut hyvä ja olen helposti pystynyt ottamaan tarpeeksi pitkän askeleen. Voikohan tuo johtua jostain jumiutuneesta lihaksesta?

Hyppykyykkyyn on tullut parannusta mutta edelleen alastulossa polvet eivät jousta tarpeeksi. En saanut tähän cropattua kuvaa kyykystä, mutta siinä mietin vielä selän asentoa. Tuntuu nimittäin siltä, että kallistan kroppaa välillä liian eteen. Joustoissa selkä pysyy kyllä hyvin suorana!

Tein punnerrukset polvet lattiassa, koska lauantain videon perusteella näyttää edelleen siltä, ettei liikerata mene tarpeeksi alas ( tässä kuvassa en ole ihan ala-asennossa, videolta croppaaminen on yllättävän vaikeaa;). Nyt eilisen perusteella liikerata näyttää paljon paremmalta. Pään asento näyttää myös ihan hyvältä.

Hartiabiisissä mietin edelleen liikerataa. Nostanko painot liian ylös vipareissa ja mac raisessa? Olen tuijottanut tuota BP-videota tuhat ja tuhat kertaa samasta kohdasta vertaillen oman liikkeeni kanssa. Jotkut ohjaajista nimittäin näyttävät tekevän liikkeen yhtä ylös kuin minäkin. Pystysoutu tuntuu oudolta jättää tuohon rinnan alapuolelle, mutta jos videolla niin tehdään niin sitten minäkin. Hartiabiisissä olen jotenkin omimmillani! Ainakin itsestä tuntuu, että läpät ja tsemppaaminen vain paranevat kerta kerralta :) 

Murhekryyni eli liikkuva sivulankku. Lauantain videolla näytti aivan kamalalta, tässä on huomattava parannus. En kuitenkaan ole tyytyväinen. Tuo kiertoliike tuntuu todella hankalalta! Vähintään meinaa tossut luistaa alta. Harjoitus kuitenkin tekee mestarin, uskon sen ja seuraavalla kerralla onnistun vielä paremmin!

Tämän videon perusteella päätin, että onpahan taas aika hankkia uusia treenivaatteita. Ihan kamala lörppötoppi eikä istu enää mistään kohtaa! Harmi sinänsä, tuo on nimittäin yksi lempitopeistani. Onneksi tuo Nike Padma Long taitaa olla perusmallistoa, jota on aina saatavilla.

Jotten pääsisi vielä irti kamerasta ja pumpista, lähden kuvaamaan kaverin lisenssivideota. Ja perjantaina onkin herkkua luvassa, kun illalla pääsee jatkariin Esport Fitnesille. Jee!

Hyvä fiiwis.

Pian on urakka takana: huomenna vielä viimeistelyt esseetä varten ja sitten vain sähköpostia proffalle. En voi uskoa että seitsemän vuoden opiskelut ovat ihan kohta päätöksessä. Vasta äskenhän astelin Aleksanterikatu 7:n ovista ensimmäistä kertaa sisään! No, onneksi on vielä ne muutamat sivut kirjoitettavana niin en ihan vielä pääse lopullisesti fiilistelemään opintojen päättymistä.

Johtui ehkä tuosta sunnuntain episodista, mutta tänään jännitti tosi paljon mennä pitämään tuntia. Tuntui tosi oudolta. Aina jännittää vähän ennen tunnin alkua (ajattelen että se on merkki siitä, että adrenaliinit varmasti virtaavat) mutta nyt jännittäminen oli sellaista inhottavaa muljahtelua mahassa, enemmän ehkä epäonnistumisen pelkoa kuin jännittämistä.
Jännittäminen on minulle vähän outo tunne. Oikeastaan ennen ohjaamisen aloittamista en juuri jännittänyt mitään. Menin aina esiintymistilanteisiin tosi ennakkoluulottomasti ja rohkeasti. Ohjaaminen sitten varmaan laukaisi kai vuosien jännittämättömyyden (ja vielä pari kuukautta ensimmäisen ohjaamiskokemuksen jälkeen!) ja meni melko pitkäkin aika niin, että ennen tunnin alkua maha meinasi heittää ympyrää. Kamala tunne. Tunnin alettua jännitys kuitenkin katosi kuin tuhka tuuleen ja jälkeenpäin oli ihan mahtava fiilis. En kai tätä olisi jatkanutkaan enempää, jos kokemukset olisivat olleet ihan hirveitä. Joka tapauksessa, en ole yli vuoteen kokenut enää noita kauheita jännitystunteita ja siksi tämänpäiväinen fiilis tuntui todella vieraalta. Onneksi en ehtinyt ihan kamalan kauaa jännittää, kun liikenneruuhkan takia suorastaan juoksin pukukoppiin vaihtamaan kengät ja siitä suoraan tunnille :)

Tänään siis pidin body-tunnin ja uutta ohjelmaa toista viikkoa. Vaikka itse sanonkin, tämä on kyllä paras ohjelma pitkään aikaan! Ajattelen, että tunnilla asiakkaat pystyvät haastamaan itsensä mutta tarjoan aina myös kevyemmän vaihtoehdon, koska body-tunnilla asiakaskunta on todella vaihtelevaa. Erityisesti pidän tämän ohjelman biiseistä! Itselleni hyvä musiikki on todella iso osa treeniä (en kai muuten ohjaisi ryhmäliikuntaa :) ja tähän ohjelmaan onnistuin mielestäni valitsemaan biisejä, jotka tukevat niin melodialtaan kuin myös sanoituksiltaan tunnin rakennetta.  Ensimmäistä kertaa mukana on myös asiakkaan toivebiisi! Soittolistalta löytyy esimerkiksi Christina Aquileran Fighter, Maija Vilkkumaan Ingalsin Laura ja Limp Bizkitin Rollin´.

Kuva.

Jännittämisestä huolimatta tänään oli jotenkin todella hyvän mielen treeni (vaikka välillä vähän irvisteltiinkin). Läppä lensi ja kerran jos toisenkin sain asiakkailta hymyn vastaukseksi. Tunnin jälkeen salista ainakin näytti poistuvan hyvin tyytyväisen näköisiä naisia. Juuri tällaisten tuntien jälkeen tuntuu erityisesti siltä, että saa aikaiseksi jotakin hyvää!

Viikonlopun haasteet ovatkin sitten jumpan puolella, kun lauantaina on vuorossa lisenssivideonkuvaus vol. miljoona. Perjantai-iltapäivä ainakin taitaa mennä tehokkaasti Les Millsin uusiseelantilaisten kollegoiden kanssa!

Huoltotoimenpiteitä.

Olen nyt todellakin päättänyt kunnostautua tuon kehonhuoltoasian kanssa.
Ehdin pari kertaa käydä joogan peruskurssilla kertailemassa asanoita (olen joskus teininä harrastanut vuoden verran astangaa) mutta tarkastellessani Unisportin lukkaria huomasin, ettei tietenkään noita jooga-tunteja mene niihin aikoihin, että ikinä sinne pääsisin. Jos nyt venyttely-tunteja olisikin sopivaan aikaan niin sitten ne on jossain väärässä paikassa (lue: Meilahdessa), jonne en viitsi lähteä ihan vaan matkan takia.
Jäljelle jäävä vaihtoehto on venytellä kotona.
Ja nyt voinkin sitten ylpeänä ilmoittaa venytelleeni tällä viikolla jo kaksi kertaa puolisen tuntia kotosalla telkkarin ääressä. Hyvä minä! Kunpa tästä tulisi oikeasti rutiini ja saisin tsempattua itseni ainakin joka toinen päivä venyttelemään. Mikä siinä onkin niin vaikeaa? Telkkari päälle, pylly lattialle ja ojentelemaan. Tiedän joidenkin tuttujeni laittavan tunnelmavalaistuksen ja rauhallista musiikkia, mutta tällaiselle ad/hd:lle sellainen ei vaan sovi. Pitää olla jotain virikkeitä, jotta jaksan keskittyä siihen venyttelemiseen!
Jooga olisikin itselleni oiva keino harjoitella keskittymiskykyä ja nyt parilla kertaa innostuinkin juuri siitä, miten paljon pitää keskittyä omaan hengitykseen, jotta liikkeen tekee oikein. Älkää nyt ymmärtäkö väärin, en siis tee asioita (varsinkaan ohjaa jumppaa!) niin, etten koskaan miettisi, mitä teen ja miksi. Tuollaiset rauhalliset tunnit eivät vain meinaa sopia omaan pirtaan ja tahtoisinkin siinä kehittyä.

Tänään otin vähän härkää sarvista ja lupauduin sijaistamaan 60 minuutin venyttely-tuntia Erälle. Pidin tuota tuntia muutaman kerran viime keväänä mutta useimmiten omat sunnuntaituntini olivat aikaisemmin. Valmis ohjelma oli siis olemassa. Lisäksi olen Unisportilla ohjannut puolen tunnin venyttelyitä, huolettomia hartioita ja kepijumppaa, joten kyllä niistä rauhallisemmistakin tunneista on jotain kokemusta :) Venyttely-tuntini ei ole syvävenyttelyä, vaan yhdistelen venytyksiä ja kehonhuoltoon liittyviä juttuja. Varsinkin Erällä asiakaskunta on tuolla sunnuntain venyttelyssä ollut vähän vanhempaa, joten ajattelen, että tärkeää on myös kiinnittää huomiota kehon liikkuvuuteen liittyviin asioihin. Tämän vuoksi aloitan tunnin lyhyellä lämmittelyllä, jossa tehdään vartalon kiertoja ja kurotuksia. Isoimpia lihasryhmiä venytellään eniten ja eri asennoissa. Vaikka esimerkiksi etu- ja takareisille on omat kokonaiset biisit, niitä venytellään myös muiden liikkeiden yhteydessä. Pidän tärkeänä myös sitä, että yläselälle ja hartioille tulee paljon liikkeitä, sillä yllätys yllätys, tämän päivän konttorirottien ongelma-alueet ovat juuri siellä. Samoin lonkankoukistajille tehdään paljon liikkeitä.

Olin tunnin jälkeen tyytyväinen, sillä tämän tunnin suunnitteluun olen käyttänyt tosi paljon aikaa miettiessäni, mitkä liikkeet ovat sopivia ja miettinyt valmiiksi vaihtoehtoliikkeitä. Tuli siis aika paha mieli, kun tunnin jälkeen ohjaajien pukuhuoneeseen kuulin, kun pari asiakasta ohikävellessään marmattivat tunnista ihan olan takaa. He eivät siis tietenkään tienneet minun kuulevan kaiken, mitä puhuivat ja ärsyttää, etten kurkannut ovesta ulos ja kysynyt, mitä olisin voinut tehdä toisin. Tiedän, ettei kaikkia voi miellyttää. Tiedän, että toiset asiakkaat haluavat venytellä vaikkapa pakaroita viisi minuuttia per kankku. Tiedän myös, että toiset asiakkaat kokevat sen tylsäksi ja haluavat enemmän liikkeitä. Ja vielä lisäksi tiedän, että tämä nyt vaan on sellainen työ, ettei kaikkia voi miellyttää. Ehkä olen elänyt nyt pitkään jossain pilvilinnoissa, kun en ole pitkään aikaan saanut yhtään poikkipuolista sanaa vasten kasvoja tai selän takana. Tänään unohdin pyytää tunnin jälkeen palautetta (mitä aina teen!), joten johtuiko siitä vai mistä, etteivät rouvat halunneet tulla kertomaan, mikä harmitti. Yritän aina ymmärtää, ettei palaute kohdistu minuun henkilökohtaisesti, vaan tuntiin, jota pidän. Kuitenkin nyt mietin, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Harmittaa, etten pääse korjaamaan tätä vahinkoa pitkään aikaan ellei sijaisuuksia ole tiedossa.

Minä olen se ammattilainen, joka suunnittelee tunnin ja tekee viime kädessä päätöksen, mitä tunnilla tehdään. Haluan kuitenkin pitää sellaisia tunteja, joilla asiakkaat tykkäävät käydä. Lähtökohta ei voi olla (eikä olekaan) se, miten minä haluan treenata tai venytellä, vaan se, mitä asiakkaat haluavat. Siksi on myös tärkeää että asiakkaat antavat palautetta! Me ohjaajat emme kuitenkaan ole yli-ihmisiä siinäkään suhteessa, että osaisimme lukea ajatuksia. Sekä risuja että ruusuja saa ja pitää antaa! Muuten mitään kehitystä ei koskaan tapahdu. Mieluumin olisin tuonkin marmatuksen ottanut kasvotusten vastaan kuin kuullut tuolla tavalla oven takaa. Täällä myös on kirjoitettu hyviä pointteja palautteen antamisesta. Palautteen perusteella on helpompi kehittää itseä ja tunteja siihen suuntaan kuin asiakkaat haluavat kuin jos yrittää vain arvailla. Palautetta siis kannattaa antaa, ohjaajan lisäksi siitä hyötyy myös asiakas itse!

Onneksi on urheilu.

Rehellisesti sanottuna olin todella unohtanut millaista opintojen eteen puurtaminen on. Töissäkin oli aina välillä tietysti raskasta mutta huh huh, kyllä tuo nenä kiinni kirjassa istuminen aamusta iltaan on ihan toisenlaista. Itsehän en ole vielä näiden seitsemän yliopistovuoden aikana oppinut sitä, ettei 8 opintopisteen edestä kirjoja lueta yhdessä yössä. Tällä kertaa mielestäni selitys oli todella hyvä: työt loppuivat vasta viime keskiviikkona ja sitä ennen ei aikaa vain ole ollut. Ja kyllä nostan peukkua itselleni siitä, että viime viikolla käytin kuitenkin toisen vapaapäivistäni lukemiseen. Viikon päästä on deadline 25 sivun esseelle aiheesta X (Professorin ohje: "valitset jonkun näkökulman ja kirjoitat siitä." Jep).  Valmistuminen on nyt noista sivuista kiinni joten tsemppaan itseäni joka päivä. Ihan kohta se on ohi ja paperit on kourassa, jos vain tämän jaksan pusertaa. 

Evidenssi!

Onneksi tasapainoksi on jumppaa! Eilen luin kirjaimellisesti koko päivän aamusta iltaan ja koska oli pakko pitää välipäivä treenistä, kiukkuhan siinä illalla tuli. Urheilu on ollut tosi pitkään itselleni tasapainoa kaiken muun kanssa. Jos en pääse treenaamaan pitkän työ- tai opiskelupäivän päätteeksi olen todella kiukkuinen (kysykää vaan R:lta kuinka kiukkuinen). Viime aikoina on kuitenkin ollut niin paljon treeniä, että välipäiviä on ollut melkein mahdoton saada mahtumaan viikkoon, edes yhtä. Niinpä eilen oli vain pakko niellä kiukku ja ostaa suklaajäätelöä ;)

Tänään pääsin vihdoin lanseeraamaan uuden Body-ohjelman. Kaiken epämääräisen härdellin takia en ole päässyt treenaamaan ohjelmaa salille. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun käy niin, että lähden pitämään uutta ohjelmaa lähes kylmiltään. Tänään sain kyllä huomata ilokseni myös sen että kehittymistä ohjaajana on tapahtunut tässäkin suhteessa. Olin miettinyt etenkin lihaskunto-osion tosi tarkasti ja kuunnellut biisit uudestaan ja uudestaan läpi. Ja nappiin meni. Olen todella tyytyväinen tähän uuteen ohjelmaan ja sainkin siitä hyvää palautetta tunnin jälkeen.

Body-tunnilla tehdään aluksi (Unisportilla ja Erällä) 15-20 minuuttia helppoa askelsarjaa. Sarjan keksiminen on akilleen kantapääni. Kuten olen jo aiemmin maininnut en ole todellakaan tanssija. Toiseksi intervalli-tunnit ovat jotenkin enemmän oma juttuni, kuin nämä tunnit, joilla tehdään askelsarjaa (Bodyn lisäksi esim. Kiinteytys Erällä). Varsinkin Erällä sarjan koostaminen tuntuu hankalalta, koska siellä jumppaajat ovat niin tottuneita, että hallitsevat vähän monimutkaisemmatkin kuviot. Pelkällä grapevinellä ei siis siellä pärjää. Unisportilla taas sarja saa olla huomattavasti helpompi. 

Mielestäni tunnilla on tärkeää, että kaikki liikesuunnat tulee käytettyä. Tämä ei rajoitu ainoastaan askelsarjaan vaan tykkään myös lisätä liikettä lihaskunto-osioihinkin. En tiedä asetanko rimaa itseeni nähden liian korkealle, mutta sarjassa pitää nimenomaan olla liikettä kaikkiin suuntiin. Niinpä rakennan blokit aina niin, että ne tehdään aina vasemmalle ja oikealle. Lisäksi haluan liikettä on eteen ja taakse, mielellään myös viistottain. Tällä hetkellä tuntuu vain siltä, että olen käyttänyt omat ideani jo ihan loppuun saakka ja alan toistamaan itseäni sarjan sisällössä. Tavoitteeni onkin nyt löytää jostain aikaa ja osallistua jonkun muun tunnille, joista saisi ideoita kuvioihin. Onneksi viikon päästä olen jo tiputtanut esseen proffan lokeroon ja saan tehdä ihan mitä haluan - voitte vaan arvata mitä aion tehdä ;)

Muiden muassa Janna postailee aika ajoin kuvia (rumista ;) ruoka-annoksistaan. Rakastan ruokaa ja aika ajoin R:n kanssa kokeillaan vähän erikoisempiakin juttuja. Useimmiten treenipäivänä todellinen tilanne on kuitenkin se, että ruokaa on pakko saada heti ja paljon. Tuolloin voin myös allekirjoittaa sen, ettei ruoan ulkonäöllä ole väliä. Kaikki vaan lautasella sekaisin ja suuhun! Tänään oli kyllä taas sellainen nälkä, etten melkein malttanut odottaa makkarakeiton valmistumista. Tässä kuva todella esteettisestä annoksesta (Top Chefissä tippuisin alta aika yksikön). Raejuustot sekaan ja nauttimaan! 

Ink.

Viime aikoina olen taas useammin törmännyt siihen, että ventovieraat ihmiset kyselevät tatuoinneistani. Usein on käynyt niin, että ennen tunnin alkua asiakkaiden kanssa jutellessani joku alkaa tuijottaa vasenta käsivarttani eikä aikaakaan kun jo kysytään, mitä siinä oikein lukee.

Otin ensimmäisen tatuointin vasempaan hartiaani vuonna 2005 samalla viikolla, kun opinnot teologisessa tiedekunnassa alkoivat. Käsivarteen hakattiin kuva pari vuotta myöhemmin. Sen jälkeen olen haaveillut ottavani lisää mustetta ihon alle, mutta sopivaa kuvaa ei ole löytynyt. Ystäväni on suunnitellut tatuointini ja toiveissani onkin, että hän vielä piirtäisi lisääkin. R:n kanssa ollaan puhuttu, että olisi kiva ottaa samanlaiset tatuoinnit, mutta sekin on edelleen vielä suunnitteluasteella.

Minulle tatuoinnit ovat todella henkilökohtainen juttu. Tiedän monien ajattelevan, että mitä järkeä on ottaa tatuointia, jos ei voi kertoa kenellekään sen merkitystä. En oikein osaa edes kovin hyvin perustella, miksen jaksa selitellä tatuointieni taustoja. Aikaisemmin vastasin kysymyksiin kuvista aina. Pikkuhiljaa vaan alkoi ärsyttää, kun loppujenlopuksi keskustelu kääntyi aina johonkin ihan muuhun, kuin itse tatuointeihin, esimerkiksi oman arvomaailmani arvostelemiseen. Siksi olen päättänyt pitää suuni kiinni.

Kyse ei ole asioista, joista en haluaisi puhua. Ajattelen kuitenkin, että ne joille nuo kuvat jotain kertovat, ymmärtävät niiden tarinan. Lisäksi minulle noissa kuvissa on paljon sellaista symboliikkaa, jota ei voi edes sanoin selittää. Ehkä myös juuri siksi olen taltioinut ne iholleni.

En kysele muiden ihmisten tatuoinneista. Mielestäni jokainen saa kertoa sen, mitä itse haluaa. En myöskään tuijota toisten ihmisten kuvia. Varsinkin tuijottaminen ärsyttää: ei kai kukaan muutenkaan tuijottele toisten ruumiinosia lähietäisyydeltä. Ainakaan omassa lähipiirissäni sellainen ei ole tapana. Ajattelen myös tatuointeihin liittyvän tietynlaista mystiikkaa: ei voi tietää, miksi joku on ottanut itselleen juuri tietynlaisen kuvan. Kuvan katsoja voi vain arvailla, mitä kaikkea tatuoinnin taakse kätkeytyy. 

Uutta ja vanhaa.

On siitä muutama vuosi, kun olen viimeksi istunut pääsykokeissa. Teologisen lisäksi hain vuonna 2007 (?) Savonlinnan OKL:lle ja vaikka sieltä paikka aukenikin, olen pysynyt turvallisessa Helsingissä. Nyt fysioterapian pääsykokeet teki erilaiseksi etenkin se, ettei ennakkoon ollut luettavaa lainkaan. Toki tutustuin opintosuunnitelmaan ja fysioterapiaan noin yleisesti, mutta varsinaisia pääsykoekirjoja ei ollut. Aineistokoe tuntui hyvältä vaihtoehdolta, sillä minun on suhteellisen helppoa omaksua lukemaani ja kirjoittaa siitä. Ehkä seitsemän vuoden yliopisto-opinnoilla on myös ollut jotain positiivista vaikutusta harjaantumiseen ;)

Eniten jännitti ryhmähaastattelu. Tuollaiset tilanteet ovat aina jännittäviä, kun pitää osata kuunnella ja puhua sopivassa määrin. Ryhmässäni oli yksi tyttö, joka nyt haki toista kertaa ja sen kyllä huomasi. Hän oli todella perehtynyt ja selvästi tiesi, mitä haastattelussa haetaan. Kuitenkin ehkä jollain tapaa hän jätti meidät muut alleen puhumalla itse melko paljon. Tehtävänämme oli keskustella ja valita viisi fysioterapeutin tärkeintä ominaisuutta. Tarjouduin itse heti kirjuriksi, mutta huomasin aika pian että se vie itseltäni "puheaikaa", joten jätin kynän puolessa välissä pois. Omasta mielestäni sain sanottua tärkeitä pointteja ja lopuksi yritin vähän koota sitä, mitä olimme keskustelleet. Kaikki riippuu nyt siitä, millaisia muut hakijat ovat olleet ja millaisia asioita haastattelussa painotetaan. Tänä syksynä oli ollut yhteensä yli 900 hakijaa, joista valitaan 24. Mahdollisuudet ovat siis melko pienet ;) Yritän nyt kuitenkin olla ajattelematta asiaa sen enempää, what´s done it´s done ja 23.11. selviää, miten kävi.

Keskiviikkona on viimeinen työpäiväni seurakunnassa ja vietän siirtovapaita alkuviikon. Huomenna aloitan lukemaan viimeiseen tenttiin (jonka tosin suoritan 25 sivun esseenä...) ja alan taas orientoitumaan opiskelijaelämään. Kiirettä tulee nyt marraskuussa olemaan, sillä essee pitäisi palauttaa puolessa välissä kuuta. No, on sitä ennenkin opiskeltu yötä päivää!

Ja jossain välissä pitäisi ehtiä jumpatakin. Tuntuu kyllä ihanalta ajatella, että nyt saan taas ihan luvan kanssa keskittyä vain jumppaamiseen (ja opintoihin, heh). Muutaman uuden ohjelman suunnittelu odottaa ja kuumeisesti yritän etsiä biisejä. Olen nyt innostunut "patteri-treenaamisesta": esim. kolmen liikkeen sarjoja tehdään kutakin liikettä esim. minuutin ajan ja toistetaan patteri. Välissä nostetaan sykettä. Tällä hetkellä on jo pari ihan hapokasta ohjelmaa listalla! Mielestäni patteri-treeni sopii tosi hyvin etenkin silloin, kun ryhmässä on paljon erilaisia asiakkaita. Jokainen voi tehdä niin monta toistoa kuin itse jaksaa. Olen lisäksi suunnitellut liikkeitä niin, että haastavamman treenin haluaville on joitakin vaihtoehtoliikkeitä. Menen ensi viikolla tuuraamaan intervallistepiä ja ajattelin suunnitella sinne jotain uutta pientä kivaa. Valmis ohjelma on toki vielä kesältä, mutta olen jotenkin kyllästynyt siihen. Rankkaa pitää olla, sillä tiedän tunnin asiakaskunnan olevan tosi kovakuntoisia!

Viime viikolla harmitti kun en päässyt maantain tuurauksen vuoksi joogaan. Kävin silloin pari viikkoa takaperin joogan alkeistunnilla ja tykästyin tosi paljon. Ihanaa päästä siis tänään vähän venyttelemään. Sen jälkeen tosin menen vielä pumppaamaan kaverin kanssa, täytyy ehkä ottaa painojen kanssa vähän iisimmin. Toivon myös että saisin videokameran säädettyä niin, että voisin kuvata tuon pumppitunnin ja tarkastella omaa tekniikkaani. Pumppisijaisuuksia ei ole taaskaan ollut tarjolla ja vähän ahdistaa, että onko seuraava oma tuntini tosiaankin se, jolla kuvaan sitten uuden lisenssivideon. Toivottavasti ei.

Paljon siis uutta ja myös vanhaan totuttelua luvassa marraskuussa. Vaikka pimeä tuleekin ja taas sataa vettä, nyt ei kyllä malta masentaa yhtään. Vähän haikea fiilis jättää työkuviot ja -kaverit mutta toisaalta odotan innolla että pääsen jälleen kuluttamaaan kirjaston penkkejä!

P.s. Asioita, joita aion tehdä marraskuussa: JOULUPALLOJA!

Pallo hallussa.

Sunnuntai-iltana tuli Erältä viesti, että pääsisinkö maanantaina tuuraamaan Ball&Body-tunnille. Aluksi oikeastaan jo kieltäydyin vedoten vähäiseen kokemukseeni jumppapallosta (olen käynyt elämässäni ehkä kaksi kertaa pallotunnila) mutta sitten rohkaisin mieleni ja päätin ottaa tämänkin haasteena vastaan, kun pomokin sanoi luottavansa ammattitaitooni.

Löysin netistä hyviä perusliikkeitä, joiden avulla suunnittelin tunnin sisällön. Ohjeistuksena oli, että 15 minuuttia alkulämmittelyä ja sitten lihaskuntoa palloa apuna käyttäen. Myös käsipainot oli sallittua ottaa tunnilla mukaan. Ainoa ongelmani oli, ettei edes pomoni juurikaan tiennyt, minkälaisia asiakkaita tunnilla käy. Totesimme kuitenkin, että tunnin ohjaajasta päätellen todennäköisesti asiakkaat tykkäisivät vähän rauhallisemmasta menosta. Yksi vaihtoehto olisi nimittäin ollut myös pitää tunti intervallina.  Suunnittelin siis muutamia vaihtoehtoliikkeitä rankimpien liikkeiden sijalle tehtäviksi.

Ennen tuntia lähdin Erälle harjoittelemaan. Sain vielä pomolta lyhyen briiffauksen siitä, miten keskivartalon asento tulisi säilyttää pallon päällä. Kiitos tämän ohjauksen ainakin oma keskivartalon alueeni on ollut melkoisen kipeänä tänään. Ainakin tiedän tehneeni jotain oiken! Ja nyt vähän kuvamateriaalia, joka saattaa järkyttää niitä, jotka luulevat ohjaajan työn olevan aina yhtä hohdokasta ;)

Jep. Jumppasaleja ei ollu vapaana joten jouduin toimistokopperoon treenaamaan. Siinä sitten muutama kollegakin kävi välillä ihmettelemässä, kun pompin yksinäni pallon päällä. Lisäksi tuossa ympärillä oli menossa sekä spinu-tunti että intervallibody (joita molempia pystyin ikkunoiden kautta seuraamaan). Varsinainen luovuuden kehto, etten sanoisi.

Minä ja pallo <3

Tunnin alkua jännitin vähän, sillä tiesin että taas olen sijaistamassa suosittua ohjaajaa. Sain kuitenkin heti alussa todella lämpimän vastaanoton asiakkailta ja tunsin tunnin aikana todella kommunikoivani heidän kanssaan. Tunnin jälkeen sain paljon kiitoksia koska tunti oli ollut aivan erilainen kuin yleensä! Usein tuntuu siltä, että sijaisen oletetaan pitävän tunti aivan samalla tavalla kuin "oikeankin" ohjaajan, joten tämä oli tosi positiivinen palaute. Kävi ilmi, että normaalisti tunnilla suurimmaksi osaksi tasapainoillaan pallon päällä eikä juurikaan tehdä varsinaista lihaskuntoa. Asiakkaat olivat tosi tyytyväisiä myös minun tavallani rakennettuun tuntiin (jonka tosin pidin vain pomoni ohjeistuksen mukaan). Yksi asiakas kysyi myös, milloin tulen uudestaan pitämään tätä tuntia!

Olen tosi iloinen että otin tämän sijaistuksen vastaan (vaikka olin aluksi suunnitellut meneväni ohjaamaan pumppia kaverin kanssa puoliksi). Mahtava tunne oppia jotakin uutta! Ja nyt on taas yksi tunti lisää, jota voin ohjata. Jumppapallon tehokkuus ja monipuolisuus myös yllätti minut täysin. Ja taisin löytää itsestäni muutaman uuden lihaksenkin ;)

Kutsumus (kadoksissa?)

Tänään oli tämän kuukauden Valon messu ja itselläni oli nakkina "saarnavuoro" (joka tosin jaettiin kahden kaverin kanssa).  Messun aiheena oli kutsumus ja se sopi kyllä omalle kohdalleni paremmin kuin hyvin. Omaa kutsumusta ja tulevaisuutta kun on viime aikoina tullut mietittyä nimittäin todella paljon.

Nimittäin: torstaina postiluukusta kolahti kutsu pääsykokeisiin Metropoliaan, alana fysioterapia. Olen miettinyt tuota tulevaisuuden vaihtoehtoa nyt noin vuoden ja viime talvena ystäväni R:n päästyä sisälle ala on tuntunut entistä houkuttelevammalta. Ohjaamisen myötä ihmisen fyysinen puoli on alkanut kiinnostaa entistä enemmän ja fysioterapia tuntuu sellaiselta alalta, johon voisi hyvin yhdistää liikunta-alaa muutenkin (esimerkiksi yhdistettynä fysioterapeutti ja PT tuntuu todella mielenkiintoiselta!). Erityisesti minua kiinnostaa vanhusfysioterapia. Tiedän, että Helsingissä fysioterapiaan on todella vaikeaa päästä (varsinkin kun nyt keväällä ei ala edes jalkaterapian ohjelmaa), mutta joku sinne kuitenkin pääsee ;) Tosipaikka on ensi viikon maanantaina ja sitä ennen pitäisi kirjoittaa vielä ennakkotehtävä (mm. miksi haen juuri nyt, miksi fysioterapia, minkälainen opiskelija olen...) ja kaikki tiivistettynä A4-sivulle. Opiskelijauransa teologisessa viettäneelle todella haastava tehtävä!

Totaalinen alan vaihto ei ole mikään helppo juttu. En ole lukioikäisestä asti voinut kuvitella työskenteleväni missään muualla kuin seurakunnassa. Sitä kohti olen porskuttanut koko yliopistoajan ja nyt kun se olisi lähellä, tulee seinä vastaan. En olekaan enää varma, mihin haluan suuntautua. Ohjaamisen myötä uudella tavalla tutuksi tullut liikuntamaailma on syönyt minut täysin. Tällä hetkellä tuntuu, että voisin tehdä liikunta-alalla töitä koko elämäni. On kuitenkin jo jonkin aikaa siitä, kun viimeksi on tuntunut siltä että kutsumustehtäväni olisi seurakunnassa. Tuntuu, etten ole ollenkaan valmis siihen. Kun tänään aamulla puin Malmin kirkossa alban päälleni ja lähdin avustamaan messuun, hetken aikaa tuntui siltä, että olen oikeassa paikassa. Jotenkin se tunne vain katosi kuitenkin. Illalla taas Valon messussa istuessani penkissä, tuntui paljon oikeammalta. Voisinko tosiaan olla Kristuksen palvelija muutenkin kuin seurakunnassa työskentelemällä? Ajattelen, että kutsumus tarkoittaa sellaista tehtävää, jossa saamme jakaa omista lahjoistamme muille. Ohjatessani jumppaa tunnen todellakin toteuttavani tätä tehtävää! Saan jakaa (liikunnan) iloa muille ihmisille. Fysioterapeuttina ajattelen voivani parantaa vanhusten elämänlaatua kuntouttavan fysioterapian kautta. Mistä siis tiedän, mikä suunta on oikea? Entä jos parin vuoden päästä tuntuukin oikeammalta kiivetä saarnastuoliin, mutta työtä on mahdotonta saada, kun en heti valmistuttuani sitä hakenut vaan lähdin opiskelemaan aivan toisaalle?

Yksi kutsumuksistani: Fallen Between :) Alettin taas treenata pitkän tauon jälkeen!

Ei kai tässä auta muuta, kuin todella luottaa vain siihen korkeimpaan käteen.

Huomiselle on luvassa taas uusia haasteita: lupauduin tuuraamaan Erälle ball&body-tuntia. Omat kokemukseni fitnesspallon kanssa treenaamisesta ovat todella vähäiset, mutta pomoni sanoi luottavansa ammattitaitooni. Suunnittelin tunnille nyt liikkeitä, jotka ainakin luulen tekeväni oikein. Ainoa ongelma on, etten tiedä, kuinka pitkään mitäkin liikettä pitäisi tehdä. Esimerkiksi kuinka monta toistoa yhden jalan kyykkyä jaksaa tehdä pallon päältä? Täytyy ehkä kaapata toimistolta hankkimani jumppapallo iltapäiväksi kotiin ja vähän kokeilla :)

Results: fail.

Heräsin kai liian onnellisena maanantaiaamuun, kun kymmenen jälkeen sain Les Millsiltä sähköpostia: lisenssivideoni oli hylätty.

Tiesin kyllä että siellä päässä ollaan todella tarkkoja kaikesta. Tiesin myös, että videoni ei ollut itseltäni  paras mahdollinen BP-veto. Lihakset olivat tuona päivänä tosi väsyneet, mutta koska minulla ei ole vakituista pumppia, oli pakko kuvata video silloin kun siihen tarjoutui mahdollisuus. En voi sanoa olleeni kovin tyytyväinen videoon sitä lähettäessäni, mutta neljän kuvaamiskerran jälkeen olin todella kypsä kameran kanniskeluun ja ainaiseen jännittämiseen siitä, onnistuuko kuvaaminen vai ei. Totta puhuakseni voisinhan selittää ihan mitä tahansa syitä, miksi en ole tyytyväinen reputtamiseen mutta turha itkeä kun maito on jo pöydällä. Jos mietin videotani, ovat Les Millsin kommentit ihan tosia.

Squat, Mid stance:  Jalat liian kapealla eikä polvet ja varpaat tarpeeksi ulospäin käännettyinä. Joissain  kohdissa lantio suoristuu liikaa eteen. 

Selkeä tekniikkavirhe mutta tuosta haaran leveydestä voi olla montaa mieltä. Omasta mielestäni on vähän siinä ja siinä onko asento liian kapea. Polvien ja varpaiden asento on kyllä liikaa eteenpäin. Eilen pumpissa kiinnitin tähän huomiota ja huomasin, että itselläni helposti kääntyy polvet ja varpaat eteenpäin.

Pushup: Liike on pieni.

Tiedetään, en punnerra tarpeeksi alas. Ajattelin saavani liikkeen pienuuden anteeksi, kun teen suorilta jaloin. Seuraavalla kerralla laitan sitten polvet lattiaan.

Dips: Peppu on kaukana laudasta

Tricep kickback: Kiekko tulee lähelle olkapäätä liikkeen ala-osassa.
Tämä johtui ihan pelkästään väsymyksestä. Ihmettelen, ettei punnerruksista tullut kommenttia. Videolta nimittäin näkee, että olen ihan loppu.

Jump Squat: Jalat ovat lantion levyisessä haarassa, ja ylävartalo tippuu eteen. Laskeutuessa polvet ovat suorina.
Edelleen vähän haluan mussuttaa tuosta jalkojen leveydestä. Jump squat on kyllä tosi vaikea liike eikä todellakaan moni asiakkaista tee sitä oikein. Ylävartalon tippuminen eteen johtuu myös väsymyksestä. Tässä vaiheessa itselläni oli jalat niin loppu, etten meinannut jaksaa biisiä loppuun. Oli pakko "käydä säätämässä musiikkia" sillä jalat meinasivat pettää alta. Haluaisin tähän liikkeeseen kyllä ihan kunnon ohjausta. Miten välttää tömähdys siinä kohtaa, kun tulee alas? 


Rotator raise ja Rotator Pec Dec x 2: Toistojen välillä hartiat tulevat eteen.
Tämä palaute ärsyttää ehkä eniten. Rintalihakset ovat sen verran kireät, että minun on todella vaikeaa saada pidettyä hartioita enempää takana. Vai pitäisikö rutistaa lavat ihan kramppiin asti? Tällöin olisi aika mahdotonta tehdä koko liikettä.

Myönnän, että itsetunnolleni oli aika kova kolaus saada tällaista palautetta tekniikasta. Sen verran on tullut salilla peilailtua, että tuntuu hölmöltä saada korjausehdotukseksi "voisitko harjoitella peilin edessä?". En tiedä olenko jotenkin erilainen jumppaope, mutta kuka EI treenaa tekniikkaa peilin edessä?! Tiedän myös, että palautteessani ei ollut kyse mistään kovin isoista asioista. On myös ihan positiivista, että tiedän suurimman osan virheistä johtuneen yksinkertaisesti väsymyksestä. Lisäksi on hyvä että joku huomasi virheen kyykkytekniikassa, koska muuten en olisi osannut kiinnittää siihen huomiota. Olen myös vähän ylpeä siitä, että rinnalletyönnössä ja askelkyykyissä olen onnistunut, sillä ne ovat olleet henkilökohtaisesti minulle vaikeimmat liikkeet oppia oikein. Ehkä tuntien treenaaminen on tuottanut jotakin hedelmää. 

Erityisesti iloitsen siitä, että ohjaamisesta sain pelkästään hyvää palautetta. Koreografia meni ihan nappiin ja olin onnistunut motivoimaan ja kannustamaan tunnille osallistuneita. Olen vähän yllättynytkin tästä, sillä tuolla tunnillahan oli kolme kaveriani asiakkaina ;) Haluaisin todella paljon kuvata uuden videon oikealla tunnilla, sillä silloin saisin tosissaan näyttää, millainen ohjaaja olen. Tämän ohjaamisesta saadun palautteen tukemana uskallan myös luottaa viikonlopun (ja eilisen) kokemukseen siitä, että olen hyvä ohjaaja, osaan motivoida ja kannustaa asiakkaita. Osaan luoda fitness magicia tunnillani.

Ongelma videon kuvauksen kanssa on nyt siis sama kuin aiemminkin: olen täysin sijaistuksien varassa. Pomoni lupasi, että saan käydä kaverien kanssa kuvaamassa videon jos vain tahdon. Yritän kuitenkin tällä kertaa pitää kiinni siitä, että saisin videon kuvattua oikealla tunnilla (niin hyvä filmitähtiä kuin rakkaat kaverini ovatkin!). Aion nyt käydä harjoittelemassa niin paljon kuin mahdollista ja onneksi sain eilen mennä J:n kanssa ohjaamaan puoliksi. Rehellisesti voin kyllä sanoa, että tunnin jälkeen oli aivan mieletön fiilis. Ei juurikaan haittaa, että näistä puolituksista en saa palkkaa. Sen verran positiivista energiaa sain tuostakin ohjaamisesta. I´m hooked.

Kuva.

Olen ehdottomasti päättänyt omistautua Bodypumpille. Olen päättänyt tehdä vielä lisää töitä, treenata, hikoilla ja tulla parhaaksi pumppiohjaajaksi. Minä ansaitsen sen ja ennen kaikkea asiakkaat ansaitsevat sen!

Seuraavan lähettämäni lisenssivideon jälkeen Les Millsillä punti tutisevat innosta, että olen BP-ohjaaja!

Fitness magic.

Jälleen on multaa sormien alla kun siivottiin R:n kanssa parveke talvikuntoon. Haettiin Honkkarista kanervia ja muutama sypressi vähän täyttämään tuota jättiparveketta talven ajaksi. Vaikkei siellä enää oikein tarkene istuskella niin ainakin ikkunasta on mukava katsella.

Perjantaina kävin vierailulla kaverini luona ihan Lahdessa asti! Todellinen syy vierailuuni löytyy tästä:

Sain luvan lainata 1,5-vuotiaan pikkuherran Dubloja. Ai onnea! Taisi täti olla vähän innostuneempi rakentamisesta kuin kaveri itse ;)

Perjantaina pääsin vihdoin ohjaamaan osan "uudesta" pumpista. Menin kuokkimaan kaverin tunnille, kun sijaisuuksiakaan ei ole juurikaan tippunut ja ajattelin, että pikkuhiljaa alkaa olla aika päästä tosi toimiin tämän ohjelman kanssa. Viikki oli perjantai-iltapäivänä todella täynnä energiaa! Vaikka tuo koulun jumppasali ei juuri ole unelmien treenipaikka, mielestäni saatiin E:n kanssa kunnon bileet pystyyn! Vaikka itselläni teki todella tiukkaa itse treenin osalta ( esim. kyykyissä jalat tärisi niin, että tunnilla ollut kaverini sanoi jälkeenpäin, että pelkäsi minun kaatuvan), ei hymy hyytynyt kyllä hetkeksikään koko tunnin aikana. Tunsin pitkästä aikaa TODELLA kommunikoivani asiakkaiden kanssa niin kasvojen ilmeillä kuin puheellakin. Ihan sama, vaikka ihan kaikki laskut eivät menneetkään oikein. En itse hämmentynyt niistä vaan jatkoin vain eteenpäin. Koko tunnin ajan salissa vallitsi ihan mieletön energia, uskon että monet asiakkaista onnistuivat ylittämään itsensä tuon energian avulla. Ja ehkä meillä E:n kanssa oli siinä jotain osaa ;) Tällaisten tuntien jälkeen tuntuu todellakin siltä, että rakastaa tätä työtä ja haluaa antaa kaikkensa asiakkaille. Jotain tunnin fitness magicista kertoo myös se, että tein hartiabiisin kaikki 36 punnerrusta suorin jaloin. For real.

Lauantaiaamuna lähdin vähän väsyneenä pitämään intervallibodya Erälle. Fiilistelin edelleen perjantain pumppia ja vähän ehkä jopa tuntui tylsältä mennä pitämään lattiatuntia Les Mills-huuman jälkeen. Lisäksi ennen tunnin alkua meinasi tulla kiire, kun jäin suustani kiinni puhelimeen kaverin kanssa. Ei kaikkein paras aloitus tunnille.
Enpä tiennyt mitä oli tulossa.
Sali oli ensinnäkin ihan täynnä (Erällä on lauantaisin aina, koska tunteja on niin vähän). Jotain tapahtui kun lämppäbiisi Hung Up alkoi kaikumaan kajareista. Sen jälkeiset 55 minuuttia olivat kuin taikaa. Vannon, että ohjasin varmasti parhaan tuntini ikinä. Olin kannustava mutta piiskasin, näin kuinka asiakkaat treenasivat täysillä, antoivat itsestään enemmän koska MINÄ KÄSKIN. Kaikki läpät osuivat kohdalleen (ainakin omasta mielestäni ;), kaikki oli täydellistä treeniä, täydellistä hikoilua, täydellistä antautumista hypyille, punnerruksille, kyykyille... Uskomatonta! Jotain suurempaa tapahtui. En tiedä, olenko äkkiä ottanut ohjaajana askeleen eteenpäin vai onko sattumalta osunut kohdalle vain pari hyvää ohjausta peräkkäin, mutta nyt olen todella koukussa tähän työhön.  En tiedä olisinko voinut aiemmin uskoa, että ohjaaminen voi olla näin tajunnan räjäyttävää.

Kuva.

Nyt jo malttamattomana odotan huomista, kun pääsen ohjaamaan pumppia kaverini J:n kanssa. Mietin, pitäisikö harmittaa, kun en saa näistä "puolituksista" palkkaa. Ainakin vielä haluan ajatella tekeväni tätä vain siksi, että todellakin rakastan ohjaamista. Plussaa on, että siitä jotain maksetaankin. Sitä paitsi menisin muuten joka tapauksessa treenaamaan, joten miksen ohjaisi samalla ainakin osan tunnista?

Tällä hetkellä tunnen todella olevani osa jotain suurempaa.

P.s. Voiko jumppavaatteita olla ikinä liikaa? nimim. Nike-bitch