Instructors block.

Cavitasglenoidalisteresminorligamentumradioulnarisproximalisflexioanteversio...
Terveisiä vaan anatomiapaniikin keskeltä! Yläraaja-tentti häämöttää viikon päässä ja vaikka olenkin saanut kiitettävästi luettua, jatkuvasti tuntuu löytyvän asiaa, joka pitäisi vielä vähintään kerrata. Olen myös siinä mielessä kiitollisessa asemassa, että saatuani korvattua yhdeksän opintopisteen edestä opintoja, minun ei tarvitse istua päivästä toiseen tietotekniikan ja viestinnän kursseilla, ja aikaa lukemiseen todella on (vaikka ainahan sitä voisi olla enemmän, heh).

Kuva.

Anatomian tentin lisäksi pientä stressiä aiheuttaa se, että ensi viikolla pitäisi aloittaa kolme uutta ohjelmaa: intervalli-keskivartalo, body ja ihan uutena step&body, jonka puolituksen aloitan Erällä loppukevääksi. Tällä hetkellä tuntuu olevan totaalinen blokki tuntisuunnittelun suhteen. Biisit olen saanut suurinpiirtein kasaan, mutta liikkeiden suunnitteleminen onkin sitten toinen juttu.

Body-tunnin kohdalla jatkan todennäköisesti samoilla linjoilla kun tämän hetkisen ohjelman kanssa. Nyt kun asiakkaat ovat oppineet tietyt liikkeet, on mielestäni järkevää pitää ne vielä ohjelmassa ja lisätä hieman variaatioita. Näin tein viime syksynä esimerkiksi sivukyykkyjen kanssa, joita pidin kaksi ohjelmaa putkeen. Haluan kuitenkin, että asiakkaiden lihakset (kuulostaapa hassulta :D) saavat myös uusia ärsykkeitä. Tästä suosta onkin sitten hyvä ponnistaa! Tuntisuunnittelun tekee itselläni vaikeaksi juuri se, etten pysty vain keksimään liikkeitä. Haluan, että jos asiakas tulee kysymään miksi tunnilla tehdään näin, pystyn vastaamaan perustellusti.

Intervalli-keskivartalo-tunnin suhteen joudun tekemään joitain muutoksia aiemmin noudattamaani "kaavaan". Tunnilla on nimittäin alkanut käydä useampikin mies! Positiivistahan se tietenkin vain on, mutta oikeastaan helpotkin askelkuviot voi unohtaa. Askel-polvi on esimerkiksi sen verran hankala liike, etten yhtään ihmettele jos se karkoittaa miehet jumppatunneilta. Joten pohtimista vaatii tämäkin, jotta vältyn pelkältä ympäri salia juoksuttamiselta ja haarahypyiltä.

Step&body-tunti koostuu Erällä noin 20 minuutin step-osuudesta ja lihaskunto-osuudesta. Käytännössä siis body-tunti laudalla. Aion suunnitella step-osuuden biiseihin, sillä koreografista stepiä en ole ohjannut. Haaveissa tosin on sekin, kunhan vain itse ehtisin käydä koreografisilla tunneilla enemmän. Lihaskunto-osuudessa aion hyödyntää lautaa mahdollisimman paljon ja ajattelin ainakin ottaa mukaan penkkipunnerruksen ja askelkyykyn laudan päältä.

Ja vielä loppuun pieni täti sisälläni haluaa valittaa. Miksi kaikista biiseistä pitää tehdä fuck-versioita?! Itseäni ärsyttää suunnattomasti, kun lataan jonkun sopivan kipaleen jumppaan ja kuunnellessani huomaankin, että esimerkiksi love-sana onkin korvattu romanttisesti fuck-sanalla (terkkuja vaan Aguileran Chrisselle!). Varsinkaan kun the f-word ei varsinaisesti tuo asiaan mitään lisää. Täti ihmettelee ja ottaa jumppaan jonkun toisen kappaleen.

Saat sen mistä luovut.

Hiihtoloma kuluikin ahkerasti jumpaten ja hääjärjestelyiden parissa. Sallin jälleen itselleni kolme lepopäivää, sillä kaksi jumppaa päivässä näyttää itselläni olevan se maksimimäärä, johon kykenen. Niinpä kun keskiviikkona oli tarkoitus päästä tekemään omaa treeniä, kasvohoidosta rentoutuneena jäin kotiin lepäilemään (lue = opiskelemaan anatomiaa).

Treeniviikko näytti seuraavalta:

Ma Bodypump
      Intervalli-keskivartalo
Ti   Intervallibody
      Bodypump
Ke lepo
To Intervallibody
      Body
Pe lepo
La lepo
Su Intervallibody
     Äijätunti
     Sähly 1h

Varsinkin torstaina illalla tuntui jaloissa painavan, kun ensimmäinen tunti oli aamulla ja seuraava vasta illalla. Kaksi tuntia menee jotenkin samalla flowlla, mutta monen tunnin väli näyttää vetävän kokonaan mehut kropasta. Sunnuntaina kävin vielä tuntien jälkeen pelailemassa sählyä. En osaa ottaa tuota varsinaisesti treeninä, vaikka intervallitreenistä se menisi hyvinkin. Enemmänkin se on kavereiden kanssa hengailua. Eräs kollegani totesi pukukopissa, että jumppapiireissä on terveen ihmisen merkki, jos käy liikkumassa ihan omaksi ilokseen vielä tuntien lisäksikin. Pidän tosi tärkeänä sitä, että ehdin itsekin liikkumaan ohjaamisen lisäksi. Viime aikoina se on vain osoittautunut suhteellisen vaikeaksi tehtäväksi. Toisaalta pidän erittäin (ja ehkä vielä enemmän) tärkeänä myös lepoa (paria pitkään ylirasitustilasta kärsivästä  sivusta seuranneen). Ilman lepoa ja ravintoa kroppa ei toimi. Krempoiltakin säästyy paremmin, kun malttaa levätä silloin kun on sen aika. Joten en aio ottaa stressiä siitä, etten pääse joka viikko viiteen treenipäivään, tunteja kuitenkin kertyy ihan kiitettävästi siitä huolimatta.

Paastoa mennään edelleen ja itsellänihän se on tarkoittanut muun muassa yhtä herkkupäivää viikossa. Vaikka en mussutakaan (ihan) joka päivä karkkia ja pullaa, on ollut yllättävän vaikeaa rajoittaa herkuttelu yhdelle päivälle. On ollut ehkä vähän huolestuttavaakin huomata, että iltaisin on nälkä vaikka  juuri olisi syönyt päivällistä. Tarkoittaako tämä sitä, että olen aiemmin korvannut herkuilla osan kaloreista?! No, ei kai auta muu kuin syödä isompia annoksia ja tottua suurempiin kauppalaskuihin... Lauantaina pidin muuten todellisen herkkupäivän, johon kuului Mäkkärin lisäksi jättipussi karkkia (YKSIN!) ja sipsejä. Nam ja yök. Sunnuntaiaamuna oli melko paha olo. Onneksi ensi viikonloppuun on vielä aikaa ja ehdin unohtaa tämän yökötyksen! :D

Tälle viikolle olen huomaamattani ottanut neljä pumppia. Pari vuotta sitten saatoin käydä viisikin kertaa viikossa pumpissa (kyllästymättä) ja ilman sen pahempia jumeja. Liekö muutos painoissa vai tekniikan parantumisessa, mutta viime viikon pumppiputki tuntuu vieläkin ikävästi epäkkäässä (eli trapeziuksessa, eheh). Loppuviikosta on pakko malttaa painojen kanssa, jos haluan ensi viikolla vielä kantaa laukkua olalla.

Paastonaika on muutenkin pysäyttänyt ajattelemaan. Paaston tarkoitushan ei ole se, että kieltää itseltään kaiken vaan että saa jotakin tilalle. Olen parin viikon aikana monta kertaa yhtäkkiä pysähtynyt huomaamaan, että vaikka elämässä tuntuu tällä hetkellä olevan monta rautaa tulessa, samaan aikaan tuntuu että olen saanut lisää tilaa.  Aivan kuin olisi enemmän aikaa vain hengittää. Olenko siis käyttänyt kaiken aikani karkin mussuttamiseen? Toivottavasti en. Mutta jostakin sitä tilaa on tullut. Suosittelen kokeilemaan. Pysähdy hetkeksi ja hengitä :)

My honeybunnies.

Vihdoin ne saapuivat!
Eilen postilaatikkoon kolahtivat kauan odottamani Poola Katarynan pupukorvakorut. Bongasin korvikset alun perin Henriikan blogista ja sen jälkeen en ole saanut koruja mielestäni. Viimein en kokenut itselläni olevan muuta mahdollisuutta kuin tilata ne itselleni.

Yritän välttää kaikkea turhaa ostamista (etenkin nyt paaston aikaan, köh köh) mutta tällä kertaa olin jotenkin erityisellä tavalla onnellinen, kun vihdoin sain korvikset itselleni. Ihanaa saada jotakin sellaista, jonka todella on halunnut! Materialistista tai ei, nämä puput tekivät minut onnellisemmaksi kuin viisi uutta jumppapaitaa yhteensä. Ja tulevat varmasti todella aktiiviseen käyttöön!

Viikko on treenien osalta polkaistu käyntiin ihan urakalla. Olen tälle viikolle ottanut muutaman ylimääräisen sijaistuksen ja sen ansiosta pääsin eilisillan peruskombon (pumppi+intervalli-keskivartalo) taas tänään aamulla intervallibodyn kautta takaisin pumppitangon ääreen. Tuo tekemäni miksaus hapottaa (ainakin itselläni) kyllä etenkin jalat aivan totaalisesti ja toivon, että pysyn huomenna pystyssä hääpuvun sovituksessa. Oliko viime kesän ohjelma todella niin rankka?! Olen kyllä sitä mieltä, että 83 & 84 ovat jaloille huomattavasti kevyempiä kuin 82. Lisäksi 75:n rintabiisin kolme kierrosta ja punnerrukset saavat toden teolla kaikki mehut irti rintalihaksista. Mikäpä siinä, kun yhdistetään nämä kaikki vielä lauantain pumpista jäkissä oleviin lihaksiin, huomiseksi on tiedossa varmaan todellinen kokovartalojumi. Onneksi iltapäivällä pääsen rentoutumaan kasvohoitoon, johon kuuluu muun muassa akupunktiohierontaa. Puput korvissa. Lucky me.

Bridezilla begins.

Ensimmäinen pirstaloituminen häihin liittyen meinasi tapahtua, kun kutsukortteja varten tulostettu teksti olikin liian suuri! Can´t believe I´m saying this.  Hetken aikaa hengitettyäni sain kuin saikin päätään nostavan pienen Bridezillan pakenemaan takaisin kuoreensa. Ei ole kyse elämästä ja kuolemasta, vaan kutsukorttien fontista! Olkoon tämä ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun joudun pelkäämään hyperventilaatiota häihin liittyen.

Perjantai oli välipäivä treenistä, mutta onneksi koulussa oli liikkaa! Kyllä sai Talin alueen asukkaat iloa silmälle, kun meidän luokka lähti sauvakävelemään! Tunnin verran reippailtiin ulkona mutta pakko myöntää, että kaverin tekniikan tarkkaileminen hieman kärsi siitä, että ajankohtana oli perjantai-iltapäivä ja aamupäivä oltiin istuttu sisällä ;)

Lauantaina alkoi uusi perinne, kun starttasin ensin intervallibodylla Erällä ja myöhemmin Bodypumpilla  LadyMovella. Tätä comboa ohjaan nyt siis kevään aina joka toinen lauantai. Ainakin saa reippaan aloituksen viikonlopulle! LadyMovella olin ohjannut vain kerran aiemmin, joten menee ehkä vielä hetki, että asiakkaat lämpenevät. Onneksi suurin osa lähti salista hymyillen ja parin asiakkaan kanssa sain vaihtaa muutaman sanankin, joten tästä on hyvä lähteä eteenpäin. Onhan se niin, että uuteen ohjaajaan totuttelu vie aikansa. Nyt kun olen ohjannut Erällä reilun vuoden, voin ehkä jo pikkuhiljaa ajatella kuuluvani vakikalustoon, mutta varsinkin alussa huomasi, kuinka uutta ohjaajaa kohtaan oltiin melko varautuneita. On myös kiva huomata, että olen saanut muutaman vakioasiakkaan!

Tämän viikon treenit näyttävät seuraavanlaisilta

Ma Bodypump

      Intervalli-keskivartalo

Ti   Bodypump (kaverin lisenssivideon kuvaus)

Ke  lepo

To  Body

       Kahvakuula

Pe   lepo 

La   Intervallibody

       Bodypump

Su   lepo

Harmillisesti oma treeni jäi ainoastaan kaverin lisenssivideon kuvaamiseen mutta sellaista ohjaajan työ vain on, ettei ehdi itse aina treenaamaan, vaikka haluaisikin. En olisi halunnut tälle viikolle kolmea lepopäivää, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna se olikin ihan hyvä juttu, kun ohjaamisiakin tuli aina kaksi putkeen samalle päivälle. Ensi viikosta on myös treenin suhteen tulossa kova, joten tämän viikon lepopäivät tulivat varmasti tarpeeseen.

Lauantai jatkuikin iltamyöhään saakka hääjuttujen parissa, kun ensin palaveerattiin porukalla ja sen jälkeen väkerrettiin kutsukortteja. Vielä on paljon asioita järjesteltävänä, mutta kaikki tärkeimmät on onneksi hallussa. Ensi viikon hiihtoloma kuluu melko tehokkaasti hääjärjestelyissä, huomenna maistellaan hääkakkuja ja keskiviikkona on edessä puvun sovitus. Eiköhän sinne väliin muutama askarteluhetkikin mahdu!

Tänään nautittiin iltapalaksi Annan vinkkaamaa banaanihässäkkää, käytännössä siis munanvalkuaista ja banaania. En olisi todellakaan uskonut, mutta tämä oli HYVÄÄ! Varmasti tulee omalle vakioiltapalalistalle :)

Pumppilovee.

Niin vaan päivät täyttyvät kaikesta kiireestä eikä ehdi edes bloggaamaan! Tämän viikon kolme deadlinea työllistivät kyllä ihan kiitettävästi jo viime viikolla.. Tosin osaksi pelkään bloggaamattomuuden johtuvan siitä, että olen tosiaan alkanut sensuroimaan itseäni liikaa, vaikka ihan ensimmäisessä postauksessa päätin etten niin tee. Huomaan kyllä usein ajattelevani, ettei tänään nyt ole juurikaan mitään sanottavaa. Ehkä nyt tämän asian tiedostettuani voin alkaa kiinnittää siihen enemmän huomiota ja alkaa todella kirjoittaa, mitä ajattelin tänään.

Sanoista tekoihin siis.
Viikonlopun treenit tuli treenattua kiitettävästi Salibandyn YöCupissa, joka täällä meillä järjestettiin jo seitsemännentoista kerran. Idea on yksinkertaisen nerokas: pelataan salibandy-turnaus, joka kestää alkuillasta seuraavaan aamuun. Tällä kertaa pelejä tuli yhteensä 15, joista jokainen noin viiden minuutin mittainen. Itse olen tainnut olla pelailemassa reilut kymmenen kertaa, todettuani ensimmäisenä vuonna etten kykene katsojan roolissa pysymään hereillä koko yötä. Vain yhtä kertaa lukuunottamatta olen saanut lähteä mitali kaulassa kotiin eikä tänäkään vuonna tullut poikkeusta sääntöön. Tällä kertaa pelattiin vielä sekajoukkueilla ja oli kiva päästä huitomaan mailalla, kun TPS:aan sattui pari muutakin vanhaa pierua. Hopee ei oo häpee!

Viime vuonna sai pussata pyttyä!

Maanantaina otin pumpissa varaslähdön miksailuun ja yhdistin itselleni kaksi rakkainta ohjelmaa: 75 ja 82. Aloin käydä vakituisesti pumppitunneilla ohjelmassa 75 ja tuo ohjelma on vain edelleen mielestäni ihan tykki! Masterclassia katsoessa on myös hauska huomata, kuinka paljon BP on muuttunut ihan muutamassa vuodessa. 75:ssa uutena liikkeenä esiteltiin rotator pec dec, joka on näköjään sen jälkeen tullut jäädäkseen. Erityisesti 75:ssa suuri rakkauden kohteeni on hartiabiisi eli Ravers in the UK. Aiai ne 16 punnerrusta lopussa. Lisäksi punnerretaan myös rintabiisissä ja vaikka punnerruksia onkin vain 8 kappaletta, ne tehdään jalat laudan päällä. Rintatreenissä ei muuten ole ollenkaan taukoa! Iiiihana polte!

82-rakkautta ei varmaan tarvitse enempää selittää. Kai jokaisella pumppiohjaajalla syttyy palava roihu sitä ohjelmaa kohtaan, jota ensimmäisenä ohjaa. Viime kesän ohjelma on mielestäni aivan loistava niin biisien kuin liikkeidenkin puolesta. Muistan iloinneeni erityisesti siitä, että nyt pumpissa saa sykettä reippaasti nostettua ylös ja muutenkin on menty eteenpäin pelkästä painonnosto-maailmasta (ei sillä että painonnostossa olisi jotain vikaa!). 

Tämän hetken miksaus näyttää siis seuraavalta:

1. Ricki Lee - Raining Diamonds

2. N-Finity - Someone Like You (Kris McTwain Club Edit)

3. Pitbull feat. Akon - Shut It Down

4. Jan Wayne - Bring Me To Life (Hands Up Club Mix)

5. Pink - Bad Influence

6. Carrie Underwood - Cowboy Casanova

7. Sash! - Ecuador (Bad Behaviour Remix)

8. Manian - Ravers In the UK (Hypasonic Remix)

9. Usher - More

10. Il Divo - Time To Say Goodbye

75:ssa on myös huomattavan paljon kiinnitetty koreografiaan huomiota. Esimerkiksi haukkaribiisissä vaihtoehtolopetuksena on tavallaan quitarslam (jonka Susan Renata näyttää videolla todella coolisti!). Myös manuaaliin on kirjattu ylös juttuja, joita voi asiakkaille heittää. Vaikka varmasti jollekulle on hyödyllistä, että vitsitkin on kirjoitettu valmiiksi, itsestä tuntuisi jotenkin kummalliselta puhua muiden keksimiä juttuja. Toisaalta ei nuo biisit suoranaisesti mitään einoleinoa ole, joten samat läpät tulisi varmaan itsellekin mieleen. Lauantaina pääsee onneksi taas miksailemaan, tällä kertaa Malmin LadyMovelle.

Napa selkärankaan!

Viime aikoina liikuntablogeja lukiessani ja jumppaihmisten (sekä ohjaajien että asiakkaiden) kanssa jutellessani pohtinut sitä, miksi jumppatunneilla jumpataan niin kuin jumpataan? Miksi tunneilla tehdään juuri tiettyjä liikkeitä, tietty määrä toistoja ja tiettyyn tempoon? Mikä on se rakettitiede kaiken jumppaamisen taustalla, joka määrittää sen, mitä tunnilla tehdään?

Kuva.

Itselleni (ja varmaan lähes kaikille ryhmäliikunnanohjaajille) hyvä tuntisuunnittelu on kaiken alfa ja omega.  Ainakin näin pitäisi olla. Yhtäkään tuntia ei pitäisi lähteä ohjaamaan ilman kunnollista suunnittelua. Olen törmännyt ohjaajiin, jotka eivät oman kertomansa mukaan juurikaan suunnittele mitä tunnilla tehdään. "Tehdään sitten jotain perusliikkeitä lihaskunnossa, kyllä sitä siinä keksii samalla kun ohjaa".  Uskon tuntisuunnittelun helpottuvan ja vievän toki vähemmän aikaa, kun ohjausuraa on enemmän takana. Kyllä itsellänikin kesti tunnin sisällön suunnittelu aluksi paljon kauemmin kuin nykyään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että voisin kokonaan sivuuttaa asian. 

Toki mielestäni on ihan hyväkin päästää välillä tunnin aikana raameista irti, jos se näyttää tarpeelliselta. Jokainen tunti tulisi kuitenkin suunnitella niin, että on otettu huomioon tunnin asiakaskunta.  Hyvänä esimerkkinä tästä on omalla kohdallani body-tunti, jota ohjasin viime syksynä sekä Unisportilla että Tapanilan Erällä. Näillä kahdella salilla käy melko erilaisia jumppaajia, Erällä esimerkiksi askel-sarja saa olla hankalampi kuin Unisportilla. Minulla oli siis suunniteltuna "perus-sarja", jota opetin molemmilla tunneilla ja Erällä vielä lisäsin siihen muutaman vähän haastavamman osion. Lihaskunto-osio oli myös molemmilla tunneilla perusteiltaan sama, mutta koska Unisportin asiakkaat ovat keski-iältään nuorempia ja haluavat treeniltään erilaista intensiteettiä, oli ohjelmassani vaihtoehtoliikkeitä, joita käytin heidän tunnillaan. 

Miksi teetän tunnillani juuri tietynlaisia askel-sarjoja?

Ohjaamani tunnit, joilla tehdään askel-sarjaa, aloitan aina noin viiden minuutin lämmittelyllä. Aloitan lämmittelyn myös lähes poikkeuksetta paikoiltaan ja ohjaan hyvän perusasennon: polvet ja varpaat samaan suuntaan, polvet hieman pehmeinä, hyvä ryhti, jännitä kevyesti vatsalihaksia, pidä hartiat alhaalla. Siitä lähdetään tekemään muutamia hengityksiä ja nykyään usein teetän myös joitakin sivu- ja alas-taivutuksia, jotta asiakkaat saavat tuntumaa keskivartaloon. Vasta sitten lähdetään varsinaisesti liikkeelle. 

Lämmittelyn tarkoituksena on valmistaa kehoa tulevaan harjoitukseen. Tunneilla, joilla tehtävä askel-sarja on lyhyempi, lämmittely on temmoltaan hieman "kovempi" kuin pitempien sarjojen tunneilla. Intervallistepin lämmittelyssä minulla on tapana käydä tunnilla tehtävät askeleet läpi (esimerkiksi T-askel) jotta ekakertalaisten on helpompaa pysyä mukana lopputunnin ajan.

Miksi teetän tunnillani juuri tietynlaisia lihaskuntoliikkeitä?

Usein olen käynyt tunneilla, joilla lihaskuntoliikkeiden lähtökohta on selvästi toiminnallinen. Toiminnallisuus on hyvä asia (toisaalta voisi kysyä, mikä liike ei ole toiminnallista? ;), mutta mielestäni harjoittelun teho saattaa kärsiä, jos yritetään ympätä yhteen settiin liian monta liikettä. Itselläni on muutaman kerran mennyt hermo, kun on yhdistetty kyykkyä, askel-kyykkyä, ranskalaista punnerrusta seisten ja maailman ympäri-liikettä. Minä tappi-aivo kun unohdan jo heti alussa, missä järjestyksessä mikäkin liike pitäisi tehdä. Tästä voidaan olla montaa mieltä (ja osa on varmaan ohjaajaan ohjaustaidoistakin kiinni) mutta oma lähtökohtani on hyvät perusliikkeet, joiden ympärille rakennan lihaskuntotreenin. 

Suurimmalla osalla ohjaamistani tunneista teen lihaskuntoliikkeet "biiseihin", eli en käytä ns. pötkömusiikkia. Tähän minulla ei ole sen kummempia perusteluita, ehkä suurimpana syynä se, että pötkömusiikkilevyt kuitenkin maksavat sen verran, ettei näillä palkoilla ole varaa tilata niitä joka tunnille uusia (tästä asiasta kirjoitin aiemmin). Käytän yleensä seuraavanlaista kaavaa lihaskunto-osuudesssa:

Jalat

Selkä

Kädet 1

Kädet 2

Toiminnallinen harjoittelu 

Vatsat

Venyttely

Teetän isot lihasryhmät (jalat ja selkä) ensin sillä ajatuksella, että niissä on vielä puhtia jäljellä. Kädet teetän kahdessa osassa, viime aikoina olen useimmiten yhdistänyt hauiksen ja hartian ja ojentajat on tehty erikseen. Loppuun kuuluu erilasia toiminnallisia harjoituksia, esimerkiksi askelkyykky-kävelyä. Vatsat tehdään viimeiseksi. Vatsatyön paikasta voi olla montaa mieltä, ryhmäliikunnassa usein ne tehdään lopuksi siitä syystä, että asiakkaista on kiva, kun tunnilta lähdettäessä vähän polttelee vatsalihaksissa ja tulee se tunne, että on tehnyt jotain.

Käytän paljon perusliikkeitä, takakyykkyä, maastavetoa, hauiskääntöä... Tuntisuunnittelussa turvallisuus on aivan ehdoton asia. Jokaisen asiakkaan tulee voida osallistua tunnille turvallisesti ja minun tehtäväni ohjaajana on ohjata oikeanlainen suoritus. Mielestäni on turha tehdä hienoja sivukyykkycomboja, jos asiakkaat eivät osaa tehdä niitä oikein. Siksi pysyn perusasioissa: tehdään tavallista kyykkyä, koska se on turvallista ja sen suurin osa osaa tehdä oikein. Joillain tunneilla, joilla tunnen asiakkaat paremmin, olen ottanut ohjelmaan esimerkiksi sivukyykkyä, koska tiedän heidän tekevän sen turvallisesti. Jonkun mielestäni tuntini voivat kuulostaa tylsiltä, mutta haluan ohjaajana olla varma siitä, ettei kukaan lähde tunniltani ainakaan enempää kipeänä, kuin sinne on tullut.

Jumppatunnin pitäminen ei ole siis ollenkaan niin yksinkertaista. Asioista voi (ja saa!) olla montaa mieltä ja ohjaajilla on erilaisia tapoja pitää tunteja. Minä olen valinnut tämän tavan ja kokenut sen hyväksi. Mielestäni tärkeää on se, että kun asiakas tulee kysymään miksi me teemme näin?, ohjaaja osaa vastata kysymykseen. Summa summarum, ohjaaja ei ainoastaan hoe napaselkärankaankokojalkaastuulattiaan vain siksi että se kuulostaa hyvältä, vaan todella ymmärtää, miksi näin tehdään.