Viime aikoina liikuntablogeja lukiessani ja jumppaihmisten (sekä ohjaajien että asiakkaiden) kanssa jutellessani pohtinut sitä,
miksi jumppatunneilla jumpataan niin kuin jumpataan? Miksi tunneilla tehdään juuri tiettyjä liikkeitä, tietty määrä toistoja ja tiettyyn tempoon? Mikä on se rakettitiede kaiken jumppaamisen taustalla, joka määrittää sen, mitä tunnilla tehdään?
Itselleni (ja varmaan lähes kaikille ryhmäliikunnanohjaajille) hyvä tuntisuunnittelu on kaiken alfa ja omega. Ainakin näin pitäisi olla. Yhtäkään tuntia ei pitäisi lähteä ohjaamaan ilman kunnollista suunnittelua. Olen törmännyt ohjaajiin, jotka eivät oman kertomansa mukaan juurikaan suunnittele mitä tunnilla tehdään. "Tehdään sitten jotain perusliikkeitä lihaskunnossa, kyllä sitä siinä keksii samalla kun ohjaa". Uskon tuntisuunnittelun helpottuvan ja vievän toki vähemmän aikaa, kun ohjausuraa on enemmän takana. Kyllä itsellänikin kesti tunnin sisällön suunnittelu aluksi paljon kauemmin kuin nykyään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että voisin kokonaan sivuuttaa asian.
Toki mielestäni on ihan hyväkin päästää välillä tunnin aikana raameista irti, jos se näyttää tarpeelliselta. Jokainen tunti tulisi kuitenkin suunnitella niin, että on otettu huomioon tunnin asiakaskunta. Hyvänä esimerkkinä tästä on omalla kohdallani body-tunti, jota ohjasin viime syksynä sekä Unisportilla että Tapanilan Erällä. Näillä kahdella salilla käy melko erilaisia jumppaajia, Erällä esimerkiksi askel-sarja saa olla hankalampi kuin Unisportilla. Minulla oli siis suunniteltuna "perus-sarja", jota opetin molemmilla tunneilla ja Erällä vielä lisäsin siihen muutaman vähän haastavamman osion. Lihaskunto-osio oli myös molemmilla tunneilla perusteiltaan sama, mutta koska Unisportin asiakkaat ovat keski-iältään nuorempia ja haluavat treeniltään erilaista intensiteettiä, oli ohjelmassani vaihtoehtoliikkeitä, joita käytin heidän tunnillaan.
Miksi teetän tunnillani juuri tietynlaisia askel-sarjoja?
Ohjaamani tunnit, joilla tehdään askel-sarjaa, aloitan aina noin viiden minuutin lämmittelyllä. Aloitan lämmittelyn myös lähes poikkeuksetta paikoiltaan ja ohjaan hyvän perusasennon: polvet ja varpaat samaan suuntaan, polvet hieman pehmeinä, hyvä ryhti, jännitä kevyesti vatsalihaksia, pidä hartiat alhaalla. Siitä lähdetään tekemään muutamia hengityksiä ja nykyään usein teetän myös joitakin sivu- ja alas-taivutuksia, jotta asiakkaat saavat tuntumaa keskivartaloon. Vasta sitten lähdetään varsinaisesti liikkeelle.
Lämmittelyn tarkoituksena on valmistaa kehoa tulevaan harjoitukseen. Tunneilla, joilla tehtävä askel-sarja on lyhyempi, lämmittely on temmoltaan hieman "kovempi" kuin pitempien sarjojen tunneilla. Intervallistepin lämmittelyssä minulla on tapana käydä tunnilla tehtävät askeleet läpi (esimerkiksi T-askel) jotta ekakertalaisten on helpompaa pysyä mukana lopputunnin ajan.
Miksi teetän tunnillani juuri tietynlaisia lihaskuntoliikkeitä?
Usein olen käynyt tunneilla, joilla lihaskuntoliikkeiden lähtökohta on selvästi toiminnallinen. Toiminnallisuus on hyvä asia (toisaalta voisi kysyä, mikä liike ei ole toiminnallista? ;), mutta mielestäni harjoittelun teho saattaa kärsiä, jos yritetään ympätä yhteen settiin liian monta liikettä. Itselläni on muutaman kerran mennyt hermo, kun on yhdistetty kyykkyä, askel-kyykkyä, ranskalaista punnerrusta seisten ja maailman ympäri-liikettä. Minä tappi-aivo kun unohdan jo heti alussa, missä järjestyksessä mikäkin liike pitäisi tehdä. Tästä voidaan olla montaa mieltä (ja osa on varmaan ohjaajaan ohjaustaidoistakin kiinni) mutta oma lähtökohtani on hyvät perusliikkeet, joiden ympärille rakennan lihaskuntotreenin.
Suurimmalla osalla ohjaamistani tunneista teen lihaskuntoliikkeet "biiseihin", eli en käytä ns. pötkömusiikkia. Tähän minulla ei ole sen kummempia perusteluita, ehkä suurimpana syynä se, että pötkömusiikkilevyt kuitenkin maksavat sen verran, ettei näillä palkoilla ole varaa tilata niitä joka tunnille uusia (tästä asiasta kirjoitin
aiemmin). Käytän yleensä seuraavanlaista kaavaa lihaskunto-osuudesssa:
Jalat
Selkä
Kädet 1
Kädet 2
Toiminnallinen harjoittelu
Vatsat
Venyttely
Teetän isot lihasryhmät (jalat ja selkä) ensin sillä ajatuksella, että niissä on vielä puhtia jäljellä. Kädet teetän kahdessa osassa, viime aikoina olen useimmiten yhdistänyt hauiksen ja hartian ja ojentajat on tehty erikseen. Loppuun kuuluu erilasia toiminnallisia harjoituksia, esimerkiksi askelkyykky-kävelyä. Vatsat tehdään viimeiseksi. Vatsatyön paikasta voi olla montaa mieltä, ryhmäliikunnassa usein ne tehdään lopuksi siitä syystä, että asiakkaista on kiva, kun tunnilta lähdettäessä vähän polttelee vatsalihaksissa ja tulee se tunne, että on tehnyt jotain.
Käytän paljon perusliikkeitä, takakyykkyä, maastavetoa, hauiskääntöä... Tuntisuunnittelussa turvallisuus on aivan ehdoton asia. Jokaisen asiakkaan tulee voida osallistua tunnille turvallisesti ja minun tehtäväni ohjaajana on ohjata oikeanlainen suoritus. Mielestäni on turha tehdä hienoja sivukyykkycomboja, jos asiakkaat eivät osaa tehdä niitä oikein. Siksi pysyn perusasioissa: tehdään tavallista kyykkyä, koska se on turvallista ja sen suurin osa osaa tehdä oikein. Joillain tunneilla, joilla tunnen asiakkaat paremmin, olen ottanut ohjelmaan esimerkiksi sivukyykkyä, koska tiedän heidän tekevän sen turvallisesti. Jonkun mielestäni tuntini voivat kuulostaa tylsiltä, mutta haluan ohjaajana olla varma siitä, ettei kukaan lähde tunniltani ainakaan enempää kipeänä, kuin sinne on tullut.
Jumppatunnin pitäminen ei ole siis ollenkaan niin yksinkertaista. Asioista voi (ja saa!) olla montaa mieltä ja ohjaajilla on erilaisia tapoja pitää tunteja. Minä olen valinnut tämän tavan ja kokenut sen hyväksi. Mielestäni tärkeää on se, että kun asiakas tulee kysymään miksi me teemme näin?, ohjaaja osaa vastata kysymykseen. Summa summarum, ohjaaja ei ainoastaan hoe napaselkärankaankokojalkaastuulattiaan vain siksi että se kuulostaa hyvältä, vaan todella ymmärtää, miksi näin tehdään.