You´ll always have my heart.

Jatkan vielä vähän viikonlopusta ja sunnuntain tunnelmista. Sunnuntaina osallistuin siis Bodypump 89-videon kuvauksiin. Mahdollisuus olisi ollut osallistua vaikka kuinka moneen muuhunkin kuvaukseen ja vaikka lauantaina sitä vielä harkitsinkin, kroppa ei olisi kyllä jaksanut enempää. Vaikka himmailin painojen kanssa, nautin sitäkin enemmän tunnelmasta jonka täpötäysi Globen-halli ja lajille omistautuneet pumppaajat saivat aikaan.

Hehe, kuvien ottaminenhan oli kielletty ;)

Mitäpä osaisin sanoa keväällä lanseerattavasta ohjelmasta? Absolutely stunning! Tuntuu siltä, että Bodypump kehittyy koko ajan (tätähän on ollut ilmassa jo pidemmän aikaa) eikä loppua näy. Ohjelma ohjelmalta mennään haastavampaan suuntaan mutta se on ehdottomasti vain hyvästä. Kun vielä pari vuotta sitten tuntui siltä, että mennään koreografia edellä, nyt suunta on todella muuttunut. Tykkään erityisesti siitä, että keskitytään isojen lihasten ja lihasryhmien treenaamiseen, tehdään kunnon painoilla ja intensiivisesti. Sen lisäksi 89:ssä on musiikit täysin kohdillaan. En jaksaisi odottaa kevääseen mutta onneksi on numero 88 vielä välissä, josta varmasti löytyy omat haasteensa.

Sunnuntain yksi puhuttelevimmista jutuista oli se, kun itse Philip Mills nousi lavalle ja halusi osoittaa kiitoksen erityisesti Les Mills-ohjaajille videon muodossa. Video pyöri hallissa jo lauantaina mutta nyt siihen kuvattiin vielä loppuun tuhannet pumppaajat hurraamassa ja taputtamassa. Videolla kiitettiin monista sellaisista asioista, jotka ainakin omaan sydämeeni kolahtivat. Tuntui hyvältä saada kiitosta, vaikka tätä työtä teenkin puhtaasti rakkaudesta lajiin. Videolla kiitettiin esimerkiksi siitä, että ohjaajat laittavat usein muiden treenin oman treeninsä edelle, ovat paikalla paljon ennen muita, uskovat sinuun silloin kuin et ehkä itse usko. So true. Mutta juuri näiden asioiden takia rakastan tätä työtä niin paljon. Voin antaa muille enemmän, voin saada ihmiset ylittämään itsensä, voin saada ihmiset tuntemaan itsensä onnellisiksi ja ennen kaikkea voin saada ihmiset rakastamaan itseään enemmän juuri sellaisina kuin ovat. 

Ja sitten, miten ihanaa oli palata tällaisen viikonlopun jälkeen Viikin pieneen jumppasaliin! Totuus on kuitenkin se, että fitness magic ei tapahdu ainoastaan isoilla, huippuhienoilla saleilla uusimpien välineiden saattelemana vaan myös täällä Helsinkiläisen koulun liikuntasalissa, vanhoilla pumppitangoilla ja tavallisten asiakkaiden keskellä, jotka ovat tulleet paikalle tänäkin maanantai-iltana. Ja se jos mikä on huikeaa! Se, että riippumatta maasta, kellonajasta, välineistä, ulkonäöstä tai mistä muusta syystä tahansa, fitness magic voi saavuttaa ihan jokaisen. Niin saavutettiin tälläkin viikolla, ihanien viikkiläisten kanssa <3 Maanantain pumppi on tämän vuoden aikana muodostunut itselleni jotenkin erityisen rakkaaksi tunniksi ja aina kun nappaan laukun matkaan ja nousen bussiin, en melkein jaksa odottaa että pääsen perille. Kyllä kiitos kuuluu myös siis niille pumppaajille, jotka viikosta ja vuodesta toiseen käyvät tunneilla. Koska ilman asiakkaita ei olisi tuntejakaan!

Speaking of which, oma salitreeni odottaa vielä ennen illan Step&Body-tuntia Erällä. 

One tribe!

Mitä odotuksia itselläni ikinä olikaan Super Saturdayta kohtaan ne kaikki ylittyivät ainakin satakertaisesti! Osallistuin lauantaina kaikille suunnittelemilleni tunneille ja olisi niin paljon kerrottavaa enkä oikein tiedä mistä aloittaa! :)

Olin lauantaina Globenilla jo puoli kymmenen aikaan jolloin edellinen pumppitunti oli jo täydessä vauhdissa. Päivän ensimmäiseen pumppiin olisi voinut osallistua kisaamaan siitä, kuka on vahvin Bodypump-ohjaaja (ei ehkä ihan olisi omat rahkeet riittänyt...), mutta myös normaalit pumppaajat pääsivät osallistumaan tunnille. Jäin katselemaan Annexet-hallin reunalle tunnin kulkua ja yhtäkkiä yksi pumppaajista kysyi, haluaisinko hänen paikkansa koska halusi itse lähteä ottamaan valokuvia (?!).  Niinpä minut imaistiin mukaan treeniin jo edellisen tunnin askelkyykky-biisin kohdalla ja sain kokea nuo hapotukset kahteen otteeseen saman päivän aikana. Olin kerran aikaisemmin jatkarissa siis tehnyt tämän ohjelman eivätkä nuo askelkyykyt tosiaan olleet yhtään sen kevyemmät vieläkään! Pääsin myös nauttimaan Glenin ohjaamistaidoista, sillä hän ohjasi tuota ensimmäistä pumppia. Toisella tunnilla oli mukana ohjaamassa Susanna Varsanpää, joka myös piti oman peruskoulutukseni viime kesänä. Huikeaa nähdä suomalaisedustusta lavalla tuhansien pumppaajien edessä ja vielä huikeampaa kun kaikki muutkin ohjaajat osaavat hommansa ja yhdessä luovat tunnille todellisen fitness magicin.

Olin aivan haltioissani tunnin jälkeen! Juuri tällaista fiilistä rakastan Les Mills- ja Bodypump-tunneilla! Kun ohjaaja saa jokaisen osallistujan ylittämään itsensä, kun tuntuu siltä että kaikki tuhat (riittääkö edes?!) pumppaajaa tekevät yhdessä ja että jokainen vieruskaverin tekemä kyykky saa itsensäkin kyykkäämään enemmän. Tätä haluaisin itsekin tuoda tunneilleni, sitä tunnetta kun antaa itsestään kaikkensa ja saa sen avulla myös kaverin tekemään enemmän.

Pumpin jälkeen alkoi Bodystep, jota olin odottanut paljon koska en ollut aikaisemmin tunnilla käynyt. Rehellisesti sanottuna tunti oli vähän pettymys, vaikka ohjaajat osasivat tälläkin kertaa hommansa ja olivat todella energisiä ja kannustavia. Ehkä olen tottunut vähän haastavampiin koreografioihin intervallistepissä mutta tunti tuntui melko tylsältä. Äänentoistossa tuntui olevan myös jotain vikaa, sillä musiikista ei kuulunut juuri mitään muuta kuin pelkkä taustajumputus.

Bodystepistä juoksin suoraan hakemaan lounasta ja Hovet-halliin, jossa alkoi Sh´bam. Kuten olen jo aikaisemminkin todennut, olen Kanki Kaikkosen jälkeen ehkä surkein tanssija koko Suomessa mutta Sh´bamista olen vähän innostunut (kiitos ystäväni Iinan, joka on ihanalla ohjaustyylillään saanut jopa minut uskomaan omiin tanssitaitoihin). En olisi koskaan uskonut sanovani tätä, mutta bämi oli pumpin ohella päivän kohokohta! Ohjaajana Rachael oli ilmiömäinen ja sai todella koko muun ohjaajaporukan kanssa aikaiseksi tuhannen ihmisen bileet! Jossain kohtaa tuntui niin hyvältä antaa vain musiikin viedä eteenpäin että melkein silmäkulmakin kostui. Tunsin päässeeni todellakin Sh´bamin ytimeen come as you are, leave as a star.

Bämin jälkeen päivä jatkui Bodycombatilla. Halliin virtasi varmaan saman verran lisää porukkaa kuin siellä jo valmiiksi oli ja kun tunti alkoi, huomasin todella valinneeni täysin väärän paikan kaikkien ihmisten keskellä. Kun kävin ottamassa huikan vettä (ja olin jo puoliksi päättänyt lähteä kesken pois) hallin reunalla löysin itselleni kuitenkin paljon paremman taistelunurkkauksen ja sain riehua lopputunnin vahingoittamatta (tai vahingoittumatta) toisia kanssataistelijoita. Jälleen kerran, uskomaton, huikea energiapläjäys ohjaajilta!

Päivän viimeinen tunti oli osaltani Grit Cardio, joka oli myös uusi tuttavuus. Toisena ohjaajana oli ihana Jarno Tynkkynen, jonka energiasta olen aiemmin päässyt nauttimaan funktionaalisen harjoittelun koulutuksessa pari vuotta sitten. Jarno teki minuun lähteämättömän vaikutuksen tuolloin ja olin jo odottanut, milloin pääsen hänen tunnilleen seuraavan kerran. Grit Cardio on siis HIIT-tunti, joka koostuu lyhyistä intervalliosuuksista ja ajattelin saavani myös inspiraatiota omalle HIIT-tunnilleni. Kroppa oli jo tunnin alkaessa aivan loppu mutta sain kuin sainkin puristettua itsestäni vielä viimeiset voimat hyppypunnerruksiin ja askelkyykkyhyppyihin. Kun vihdoin viimein sain lysähtää hallin lattialle en voinut olla muuta kuin täydellisen onnellinen täydellisestä treenipäivästä.

Väsynyt mutta onnellinen.

Iltapala jäi loppujen lopuksi syömättä...

Kylkäisiä :)

Vielä pitää mainita, kuinka positiivisesti olin yllättynyt siitä, miten hyvin järjestelyt paikan päällä toimivat. Etukäteen vähän pelkäsin, minkälainen kaaos syntyy kun tuhansia ihmisiä laitetaan jumppaamaan samaan halliin mutta kaikki pelko oli turhaa. Suurin syy tähän on se, kuinka huomaavaisesti ihmiset kohtelivat toisiaan, en kokenut kertaakaan ryysimistä, tönimistä tai muuta inhottavaa jota tämän kokoluokan tapahtumassa voisi todella luulla tapahtuvan. Porukka varmasti vain on niin samanlaisesti suuntautunutta ja kaikki haluavat mahdollisimman hyvän treenikokemuksen, ettei omaan napaan tuijottamisesta ole kuin haittaa.

Hotellille päästyäni olin aivan rättipoikki enkä jaksanut lähteä päivällisellekään kuin kulman takana sijaitsevaan italialaiseen. Onneksi matkaseurana toiminut mieheni oli tyytyväinen kun sain surffailla netissä ja rouva kuorsasi vieressä kunnes puoli kymmeneltä suostui kömpimään virallisesti peiton alle yöunille ;)

Ready to go hard!

Tärkeimmät mukana ;)

Hälsingar från Stockholm!
Aamulla lähdettiin jo ennen seitsemää lentokentälle ja kohti Tukholmaa. Super Saturday on vihdoin enää yhden yön päässä! Koska ehdittiin tänne paikan päälle jo aamupäivällä, ehdin hoitaa ilmoittautumisen ja (kuulemma pakollisen) SS-shoppailun Globenilla. Tuunautin itselleni Les Mills-topin omalla nimellä ja aion kyllä ylpeänä pomppia huomenna se päällä. Mustia LM-muovikasseja vilkkuu vähän joka puolella, joten kyseessä ei todella olekaan mikään ihan pieni jumppatapahtuma.

Kaikenmaailman jonottamisen jälkeen ehdittiin vähän kierrellä jo kaupungillakin. Tarkoituksena on kuitenkin pyhittää tämä päivä lepäilylle, jotta huomenna jaksaa tykittää täysillä (ja jää vähän sunnuntaillekin). Ei mitään tietoa, miten käytännössä tunneille osallistuminen tulee huomenna onnistumaan (esim. mahdunko kaikille niille tunneille, joille haluaisin), mutta suunnitelma on seuraava

10.15 Bodypump 87
11.30 Bodystep 93
13.00 Sh´Bam 13
14.00 Bodycombat 57
15.15 Grit Cardio 3

En tiedä ehdinkö lunastamaan lounasta ollenkaan missään välissä mutta aion tankata aamulla kunnolla hotellilla (breakfast included, jes!) jotta jaksan mahdollisimman pitkälle. Ohjeissa luki, ettei Globenille saisi viedä omia eväitä enkä varmaan uskalla sääntä rikkoakaan. Tänään kyllä paikalla näytti olevan jokin kioskin tapainen auki, josta voi ostaa pientä välipalaa. Päivän ohjelma on muutenkin niin tiivis, ettei kovin paljon uskalla syödä tuntien välissä. Attack, Vive ja Balance jäävät nyt osaltani väliin oikeastaan aikataulullisista syistä (eikä jotenkin himota Bodyattack heti ensimmäisenä aamupalan jälkeen;) mutta ainakin pääsen kokeilemaan Stepiä ja Grit Cardiota.

Vähän jännittää (erityisesti se, kun olen osallistumassa tunneille "yksin") mutta oikeastaan vain hyvällä tavalla. Nyt True Blood pyörimään ja x-asentoon hotellin pehmeään sänkyyn. YKSI YÖ ENÄÄ!

Motivointia.

Onko lintsaaminen hyväksyttävämpää, jos sen tekee vain siksi, että ehtisi opiskelemaan enemmän?
(Joo joo, usein joskus kun lintsaan niin lintsaan ihan ilman syytä)

Terapeuttisen harjoittelun tentti kolkuttelee reilun viikon päässä ja Super Saturdayn (!!!) vuoksi joudun todella aikatauluttamaan koko tämän ja ensi viikon niin, että ehdin lukemaan edes koko tenttialueen. Onneksi meidän kone laskeutuu kumminkin jo ennen kahtatoista sunnuntaina, niin onhan siinä sitten vielä koko yö aikaa lueskella jos jotain jää oppimatta etukäteen. Pyhästi olen luvannut itselleni, ettei Tukholmaan tarvitse tenttikirjoja raahata. Niinpä anatomia sai tänään jäädä ja pyhitin iltapäivän terveyskunnon testauksiin perehtyen. En tiedä oliko hyvä vai huono valinta aloittaa lukeminen helpoimmasta kirjasta, ehkä tosiaan kiroilen englanninkielisen Motor Control-opuksen kanssa vielä tenttiä edeltävänä yönä.

Palkinnoksi hienosta opiskelusuorituksesta lähdin miehen kanssa salille ennen illan Body-tuntia. Tehtiin pitkästä aikaa kiertoharjottelu-treeni ja olin aika yllättynyt, että jalat jaksoivat paremmin kuin ennen. Pari viikkoa takaperin latasin salilla 60 kiloa tankoon mutta tuskinpa sillä nyt on kovinkaan paljon vaikutusta tämän päivän tuloksiin. Tai ehkä pumppailulla on ollut osuutensa asiaan :) Mene ja tiedä, mutta kiva oli jokatapauksessa kiva huomata jotain kehitystä, vaikken ole päässyt kunnolla itse treenaamaankaan. Lupasin lähteä lauantaina ystäväni oppaaksi salille ja aion kyllä silloinkin kyykätä tuolla kuudellakympillä. Ja toivottavasti enemmänkin!

Iloinen yllätys odotti myös töissä, kun Unisportin uudet työpaidat olivat saapuneet. Ja tänä vuonna toppi on kyllä oman ohjaajaurani paras! Pakkohan se oli heti pukea päälle...

Taustaksi tarkoin valittu keittiö. 

Pikkuhiljaa voi alkaa fiilistelemään lähestyvää Super Saturdayta. Sunnuntain pyhitän todennäköisesti vain pumppikuvaukselle (osaksi ihan sen vuoksi, jotta ehdin hotellille suihkuun ennen huoneen luovutusta) mutta lauantaina olisi kiva käydä vaikka kuinka monella tunnilla. Haluan ehdottomasti päästä kokeilemaan Bodystepiä! Reilu viikko enää :)

Let there be love!

Mikä sopisikaan paremmin sunnuntai-iltapäivään kuin Bodypump-jatkokoulutus!
Niinpä puin viralliset pumppivermeet (kyllä, olen lanseerannut itselleni sellaiset) päälleni ja suuntasin jälleen kerran kohti Herttoniemen Lady Linea. Kouluttajana oli Susanna Varsanpää, joka piti myös peruskoulutukseni reilu vuosi sitten. Tuntuu hassulta miten nopeasti aika on kulunut, vasta vuosi sitten aloittelin pumppiohjaajana ja nyt tuntuu, että tosi monet asiat menevät ihan rutiinilla. Uusien ohjelmien opetteleminen on tullut ehdottomasti helpommaksi ja tuntuukin, että etenkin tämän vuoden ohjelmat on olleet tosi selkeitä ja helppoja opetella.  Olen ihan hurjan onnellinen siitä, että pääsin viime kesänä peruskoulutukseen ja saan ohjata Bodypumpia, se oli pitkään unelmani ja yksi iso syy siihen, miksi hakeuduin ryhmäliikuntaohjaaja-kurssille. Vaikka en ehkä ihan kaikkea BP-maailmassa allekirjoitakaan, olen silti ylpeä siitä, että saan olla osa Les Millsin maailmanlaajuista ohjaajakaartia.

Niin, minkälainen on Bodypump 87?
Intensiivinen ja nopeatempoinen. Osa biiseistä tuntui melko lyhyiltä, mutta se ei tarkoita, etteikö lihaksiin saisi kunnon poltetta! Kesän ohjelmaan verrattuna nyt kyllä vedetään hampaat irvessä. Edelleen vaikuttaa siltä, että painotus on takaketjun lihaksilla (lantionnostoista ei muuten päästä vieläkään). Toisaalta hyvä niin, pumppi kun on perinteisesti ollut aika hartia- ja selkäpainotteista. Koulutuksen teoria-osuudessa käytiin läpi kyykyn tekniikkaa, sillä kyykkytreeniin on nyt tulossa uskomaton innovaatio leveän kyykyn lisäksi vieläkin leveämpi kyykky wider stance.  Itsestäni tuntuu hassulta se, kun pumppimaailmassa kyykky on pakara- ja etureisi-liike. Totta tuokin, mutta omalla kohdallani kyykky on aina tuntunut enemmän takareisissä, joka osittain johtuu myös mittasuhteista. Minun on myös vaikeaa tehdä kyykkyä polvet ja varpaat eteenpäin, sillä polvivammaisena paine tuntuu silloin tosi kovalta. Niinpä ihan suosiolla aina käännän linjan ulospäin ja näin neuvon asiakkaitakin tekemään.

Mutta nyt itse asiaan. Tässäpä mietteitäni uudesta ohjelmasta biisi kerrallaan :)

1. Christina Aquilera - Let there be love
Juuri tällaisista lämmittelybiiseistä lämpenen! Mukaansatempaava ja hyväntuulinen biisi. Ja ah, mitä hienoja uusia juttuja onkaan keksitty: ote vaihdetaan kahteen kertaan eikä askelkyykkyjä tehdä kyykkyjen perään. Kyllä tässä rutiineihin kangistunut pumppaaja meinaa sotkeutua tankoonsa!

2. Scooter -Black Betty
Vain vähän yli viiden minuutin kyykkybiisi ja sen varjolla uskaltaa kyllä lisätä painoja tankoon. Kolme kierrosta kolmella leveydellä: normaali, leveä ja leveämpi. Asentojen vaihtelukin tekee sen, että painoja uskaltaa lisätä. Tosin jo teoria-osuudessa puhuttiin siitä, että on syytä välillä muistuttaa asiakkaita tarkkailemaan painoja, koska liian suuren rauta(vai muovi?)määrän kanssa helposti selän asento ja syvien vatsalihasten tuki pettää. Anyway, jos se on Scooteria, ei voi mennä pieleen!

3. Pitbull ft. TJR - Don´t stop the party
Tankoa ja chest fly irtopainoilla. Vaihtoehtona tehdä koko biisi tangolla. Jätän murinat ja marinat välineistä ja totean, että ihan kiva. Itse tykkään enemmän ihan perinteisestä tankoduunista. Ja voitaisiin myös vähän punnertaa (jota ei muuten tehdä tässä ohjelmassa ollenkaan!). Biisi ei hirveästi sytytä muttei ärsytäkään.

4. Nicky Skitz & Basslouder feat. Brooklyn Bounce - Again & Again
Lihasspasmi selässä pakotti laittamaan melko pienet painot tankoon mutta tässäkin uskaltaisi vähän lisätä. Rinnalletyöntöjä tehdään aina neljä peräkkäin ja helpompihan ne on tehdä, kun on tarpeeksi painoja tangossa. Hang clean on kai tullut jäädäkseen, nyt se tehdään niin, että jätetään tanko hetkeksi rinnalle ja vasta sen jälkeen suoristetaan jalat ja palautetaan tanko alas. Kulmasoutuja on melko vähän mutta takaolkapäät ja yläselkä pääsevät kyllä myöhemmin töihin. Ja hei, kuulostaako Brooklyn Bounce aina samalta?! Hyvä tykitys, mutta soundi on tosi samanlainen kuin kevään hartiabiisissä.

5. Fall Out Boy - My songs know what you did in the dark
Aika erilaista fiilistä kuin mitä vähään aikaan on ojentaja-biiseissä on ollut ja hyvä niin. Dippejä, ojentajapunnerruksia, kickback-soutua ja ranskalaista punnerrusta, kiertoharjoittelu on näköjään ojentajatreenissä päivän sana. Ja kiva niin, tangolla tuntuu etten aina saa tuntumaan duunia kunnolla. Kickback-soutu on ollut joillekin asiakkaille vaikea liike, joten hyvä että sitä nyt viljellään.

6. Sam and the Womp - Bom Bom
Hassua, tämä biisi oli Step&Bodyssani hauisbiisinä keväälllä! Ehkä minussa onkin jotain meedion vikaa... Ohjeistuksena tehdä irtokiekoilla ja varmaan suosittelen sitä asiakkaillekin, tosin Viikissä kiekkojen sijasta käytetään kyllä käsipainoja. Biisi tuntui lyhyeltä (muttei mukavalta!) vaikka pituutta onkin yli neljä minuuttia!

7. Calvin Harris ft. Florence Welch - Sweet nothing
Ihanaa! Hypyt ja pystypunnerrukset kiekon kanssa on nyt unohdettu ja palattu sen olennaisen äärelle: tässä ohjelmassa luvassa ihan perinteisiä askelkyykkyjä! Aloitetaan tavallisella kyykyllä tangon kanssa ja sen jälkeen staattista askelkyykkyä melkein kaksi minuuttia per jalka! Tämäkin teräspakara joutui nöyrtymään ja ravistelemaan jalkaa välillä, sen verran hyvin poltteli. Ja ei muuten todellakaan kannata ahnehtia niiden painojen kanssa, tämä tuntuisi varmasti ihan ilmankin. Biisi ei ole mikään oma lemppari, mutta treeni itsessään yltää senkin yläpuolelle.

8. Nero - Crush on you (KillSonik Remix)
Perinteinen hartiajumputus. Tosin alussa kestää melko kauan, ennen kuin biisi lähtee käyntiin ja ehkä se vaikutti osaltaan myös omaan fiilikseen. Lisäksi spasmi vaikutti siihen, etten pystynyt tekemään ihan täydellä intentsiteetillä. Uutena liikkeenä T-raise, eli seisten käsien avaaminen sivulle T-asentoon. Takaolkapäät varmasti tulessa tämän jälkeen! Lisäksi pystysoutua, vipunostoja käännöllä ja pystypunnerrus tangolla. Sama linja kuin kesälläkin eli kaksi samanlaista kierrosta. Miinusta siitä, että punnerrukset on jätetty pois.

9. Olly Murs ft. Flo Rida - Troublemaker
Miksasin sattumalta viimeksi rutistukset levypainon kanssa ja nyt ne tekevät paluun uuteen ohjelmaan. Lisäksi yhdistetään jalan loitonnus ja painon vienti pään taakse (mielestäni liike muistuttaa linkkaria). Lopussa tehdään edelleen niitä lantionnostoja blaah. Ongelma on ainostaan siinä, etten ainakaan saa vitosen kiekolla nostoja tuntumaan mutta rutistuksiin kymppi on liian iso, kun en saa sitä pidettyä käsissä. No, kyllä ne rutistukset onneksi tuntuvat vielä näin seuraavanakin päivänä!

10. 3 Doors Down - Here without you
Vähän surullinen ja ehkä vähän vanhakin biisi. Positiivista se, että venytyksissä pysytään jälleen vähän pidempään, etenkin pakarat saa palauteltua hyvin (ja siihen oli tarvettakin!). Venyttelyssä tuntui ainakin viime vuonna olleen se trendi, että mahdollisimman paljon vaan liikkeitä perän jälkeen. Onneksi se on pikkuhiljaa muuttumaan päin.

Kaiken kaikkiaan jälleen kerran hyvää settiä tulossa. Biisien puolesta ei mitään uskomatonta ilotulitusta, mutta treeni on todellakin kohdallaan ja sehän on tärkeintä. Unisportilla uudet Les Millsit alkavat ensi viikolla joten tämän viikon koulumatkat menevätkin sitten pumppia popitellessa. Latasin myös AppStoresta ohjaajille tarkoitetun applikaation PressPlayGo-ohjelman, johon pystyy tallentamaan kaikki LM-ohjelmat ja mm. tekemään miksauksia tosi kätevästi. Kun Les Mills on nyt siirtynyt digiaikaan eikä konkreettisia kittejä enää jaeta, on tosi kiva, että ohjelmat saa tallennettua yhteen paikkaan. Ohjelmassa on myös auto cue-toiminto, jota ei iTunesissa ole, sille ihan erityisen iso peukku! Suosittelen ainakin kaikkia jumppaopeja kokeilemaan :)

Paluu arkeen.

Koulu alkoi viime viikolla ja heti naamalle läväytetyt deadlinet ovat pitäneet tämän bloggaajan kohtuullisen kiiresenä. Onneksi syyskausi alkoi liikuntakeskuksissa vasta tällä viikolla joten on ollut vähän aikaa totuttautua taas normaaliin elämään. Huoleton kesä on kai tehnyt minusta laiskan, kun aamuisin on niin kovin vaikeaa päästä liikkeelle ja puolikkaatkin koulupäivät tuntuvat ikuisuuksilta. Meillä alkoi heti tärkeä kurssi fysioterapeuttisesta arvioinnista, joka suuresta työmäärästä huolimatta tuntuu todella mielenkiintoiselta. Teoriaa riittää loputtomiin mutta onneksi jo ihan pian päästää tekemään mittauksia ja testailemaan toisiamme.

Jumppaakin riittää. Tuntimäärät huitelevat jossain kymmenen paikkeilla mutta kesän (vai minun itseni?) syömät säästöt täytyy yrittää paikata edes jotenkuten. Onneksi osa tunneista on kevyempiä, joten jos vain aikataulut antavat myöten, omalle treenille riittää runsaasti aikaa.Syksyn aikataulu näyttää osaltani tältä:

Ma Bodypump
       Intervalli´30
Ti   vapaa
Ke   Body
To   Step&Body
        Kiinteytys/Kiertoharjoittelu (vuoroviikoin)
        Äijäkiertoharjoittelu
Pe    Pump/Spinning/Gospelbic (vuoroviikoin)
La   Step&Body (vuoroviikoin)
Su    Intervallibody (1-3 krt/kk)

Tällä viikolla olikin sitten heti poikkeuksia, kun tiistaina tuurasin pari tuntia ja huomisen vapaapäivän sijaan tuuraan pumpin ja keskivartalotreenin. Sunnuntaina pääsen VIHDOIN jatkokoulutuksiin. Les Mills siirtyi digitaaliaikaan ja lähetti materiaalit ladattaviksi pari päivää sitten. Koreografian puolesta olen vielä halunnut pitää itseni jännityksessä mutta musiikkia olen ehtinyt jo fiilistelemään. Tykkään kyllä enemmän kuin edellisestä ohjelmasta! Jos listalta löytyy Scooteria, ei voi mennä kovin paljon pieleen ;) Kirjoittelen taas (ehkä jo perinteisesti?) omia arvioitani jatkokoulutuksen jälkeen.



Gospelbic starttaa syyskautensa ensi perjantaina, omalta osaltani pääsen kirkon jumppasaliin vasta lokakuun puolella mutta kannattaa kaikkien kynnelle kykevien mennä Ainon höykytettäväksi klo 17.30!