Basic instinct.

Unisport järjesti eilen koulutuksen Intervalli´30 ja Voima´30-tunneista. Pysähtymättä tällä kertaa kovin pitkäksi aikaa tuntien varsinaisiin sisältöihin, haluan jakaa muutaman ajatuksen ohjaajan intuitiosta, josta puhuimme Intervalli´30-tunnin jälkeen.

Intervalli´30 on HIIT (High Intensity Interval Training)-tunti, jossa ohjaajan rooli poikkeaa melko paljon tavallisesta jumppaohjaajan roolista. Ohjaaja on tunnilla pikemminkin valmentajan asemassa, kannustamassa ja tsemppaamassa asiakkaita maksimisuoritukseen. Kouluttajamme oli erityisen hyvä esimerkki ohjaajasta valmentajana: hän sai jokaisen ylittämään itsensä ja onnistui luomaan sellaisen ryhmähengen ja tunnelman, jossa tunsi olevansa samassa tiimissä muiden treenaajien kanssa. Pienillä eleillä palautusten aikana kannustettiin kaveria ja vaikka ohjaaja ei itse tehnyt käytännössä muuta kuin piti huolen ajasta ja karjui pää punaisena, hän teki sen jotenkin ihmeellisellä tavalla niin, että halusin antaa itsestäni enemmän. Halusin tehdä sataprosenttisen suorituksen ja vielä sen jälkeen lisää.

Viimeisen sykeosuuden aikana kuulin, kuinka kouluttajamme huusi "Te ootte aivan mielettömiä! Mä rakastan teitä!". Purku-osuudessa keskustelimme tästä ja hän sanoi, ettei enää pysty ymmärtämään, miten vielä hetki sitten hän käyttäytyi niin kuin käyttäytyi. Hän kertoi kaiken sen riehumisen ja huutamisen tulleen suoraan sydämestä, juuri sillä hetkellä, juuri siinä muodossa kuin me sen kuulimme. Kouluttajamme sanoi olevansa intuitiivinen ohjaaja, niin ettei kovinkaan tarkkaan suunnittele ennen tuntia, mitä siellä tulee tapahtumaan (nyt ei siis puhuta tunnin sisällöstä). Hän astelee sisälle saliin, unohtaa kaiken muun mitä sen ulkopuolella on ja alkaa ohjata. Ja sitten tapahtuu tällaisia asioita.

Tämä on asian ydin minulle. Tottakai suunnittelen tuntisisällön etukäteen. Mutta en kykene suunnittelemaan tuntia niin, että laskisin etukäteen esimerkiksi toistomäärän jokaista liikettä kohti. Intervalli-tunneille olen kyllä suunnitellut liikkeet etukäteen, mutta päivä ja asiakkaat määräävät sen, kuinka monta jännehyppyä silloin juuri tehdään. Tai sitten tehdään jotain muuta. Kuuntelen aina juuri sitä hetkeä. En myöskään suunnittele etukäteen mitä aion sanoa, vaan se tapahtuu siinä hetkessä. Joskus olen enemmän hiljaa. Joskus huudan kuin hullu. 

(Ja nyt en tarkoita että kaikilla pitäisi olla näin. Varsinkin aloittaessa ohjaamista on hyvä suunnitella melko tarkkaankin etukäteen mitä sanoo ja tekee. Monille se toimii paremmin kuin hyvin!)

Esimerkki viime keväältä. Olin menossa pitämään intervalli-keskivartalo-tuntia ja työmatkan aikana tunnin musiikit alkoi tympimään. Tuli pakottava tarve vaihtaa kaikki tunnin biisit. Niinpä kokosin uuden soittolistan ja muistan vielä sanoneeni tunnin alussa, että vaihdoinpa sitten ex tempore kaiken. Ja tunnista tuli yksi huikeimmista pitämistäni. Usein kun jännittää, ajattelen tuota tuntia, vaihdan muutaman sanan Isän kanssa ja lähden tekemään sen mitä pitää. Ja silloin onnistun. Mitä vähemmän mietin, mitä enemmän tunnen sydämessä ja annan sen näkyä, sen parempi. 

Takinkääntäjä.

Vai pitäisikö sanoa kengänkääntäjä?

Maailmankirjat ovat nyt todella sekaisin. Minä, joka olen myynyt sydämeni Nikelle, tuolle lapsityövoiman luvatulle urheilubrändille,
minä, joka en koskaan, koskaan, ikinä edes vilkaise muiden merkkien perään (en edes alennuskorissa) olen nyt lähtenyt aidan toiselle puolelle kalaan (vai miten se meni?).

Kaikki alkoi jo pari viikkoa sitten, kun kaverini kertoi myyvänsä outlet-liikkeessään Skechersin urheilukenkiä. Oma kokemukseni Skechersin kengistä rajoittuu 10-vuotiaana omistamiini sinisiin tennareihin ja ihmettelinkin koko yrityksen olevan enää edes pystyssä. Kaverini puhui kuitenkin näiden uusien mallien puolesta niin hyvin, että pakko niitä oli lähteä katsomaan paikan päälle.

Enkä pettynyt.
Tuo takavuosien donitsikenkätehdas on ainakin urheilukenkien osalta todella tämän päivän ytimessä. Kaverini myymälässä malleina löytyi (tällä hetkellä) miehille Go Run-juoksukenkä ja naisille Go Train-treenikenkä. Mallit ova kevyitä ja taipuisia, tuovat paljon mieleen Niken Free-malliston, tosin Skechersit ovat hiukkasen jämäkämmät (joka ei ainakaan mieheni lasinilkkoja ajatellen ole lainkaan huono asia). Kengän pohja on ohut ja muotoiltu niin, että se mukailee jalan luonnollista asentoa. En ole kovin paljon perehtynyt barefoot-kenkiin, mutta idea on sama. Pohjan kuviointi aktivoi jalkapohjan pieniä lihaksia, joka näin fysioterapeuttiopiskelijan näkökulmasta on pelkkää plussaa. Kun hintakin (49e) oli enemmän kuin edullinen, ei todellakaan tarvinnut kauan miettiä, hankitaanko kengät meille molemmille kokeiluun.

Eihän sitä kenkää voinut ottaa jalasta kuvaamisen ajaksi :D

Kengät joutuivatkin heti samana iltana tosipaikan eteen, kun lähdin ohjaamaan pumpin ja intervallibodyn. Eniten jännitti jälkimmäinen, sillä kovalla lattiatunnilla hyvät kengät ovat enemmän kuin tärkeät. Itselläni penikat kipeytyvät heti ensimmäisten hyppyjen aikana, jos kenkävalinta on väärä. Mutta Skechersit eivät tuottaneet pettymystä! Kengät ovat sen verran napakat (esim. tuota läppää ei saa avattua kokonaan) ettei jalka pääse heilumaan kegän sisällä ja tuo muotoiltu pohja vaimentaa iskun juuri oikealla tavalla. Melkein jopa tuntui siltä kuin ei olisi ollut kenkiä ollenkaan! Tietenkin menee vähän aikaa, jotta jalka tottuu uuteen ja että kenkä muotoutuu lopulliseen muotoonsa, mutta ainakin ensimmäinen käyttökerta oli todella, jopa yllättävän positiivinen kokemus! Nyt siis kaikki kynnelle kykenevät Kalasataman Kick Off-myymälään hankkimaan omansa :)

Kierrellen.

Keskiviikkona aloitettiin virallisen kesälomamme lyhyempi pätkä ja suunnattiin auton nokka kohti mieheni sukutilaa Itä-Suomessa. Kissoja lukuunottamatta maatilan eläimiä ei tilalla enää ole, mutta kunnon maalaistunnelmaa sitäkin enemmän. En tiedä mistä johtuu, mutta tuolla ollessani sydämen valtaa ihan erityinen tunne. Ja milloinkas sitä ihminen olisikaan onnellisempi kuin tallustellessa peltojen keskellä käsi kädessä parhaimman ihmisen kanssa?

No okei, silloin kun pääsee rakkaansa ajaman traktorin kyytiin!

Päätettiin ettei sen suuremmin suunnitella tekemisiä vaan tärkeintä on, että saadaan rentoutua ja olla vain. Niinpä niin. Milloinkahan me onnistutaan tuollaisissa suunnitelmissa?! Torstaipäivä riekuttiin kirkonkylällä Tokmannilla ja kirpparilla, perjantaina olikin sitten pakko päästä salille. Pienestä paikkakunnasta huolimatta kuntosali on tuolla juuri oikeanlainen eikä kertamaksu 3 euroa päätä huimaa. Salikortti pitää aina käydä hakemassa kylän R-kioskilta, salilla kun ei taida olla virallisia työntekijöitä. Tehtiin tehokas koko kropan treeni joka toimi lämmittelynä illan pullanpaistotalkoille (okei, mies paistoi ja minä katsoin). Jottei perjantai-ilta olisi käynyt ihan tylsäksi, käytiin ajelemassa traktorilla tiluksien ympäri!

Lauantaina lähdettiin aikaisin aamulla Savonlinnaan. Lörtsy- ja jäätelöpainotteisen aamupalan jälkeen käytiin jokilaivan  höyrylaivan kyydissä katselemassa Saimaan rantoja ja toinen toistaan hulppeampia huviloita. 

Oikeasti tyytyväinen ilme.

 Jottei menisi lauantaikaan ihan laiskottelun puolelle, päätettiin lähteä vielä treenaamaan. Ollaan jo pitkään haaveiltu revanssia viime juhannuksen supertreenille, joka käytiin tekemässä lukion urheilukentällä. Ideana kiertoharjoittelu niin, että aina kaksi kierrosta juoksua (800 metriä) ja välissä lihaskuntoliikkeitä. Niinpä lähdettiin kuntosalin viereiselle kentälle hikoilemaan, vaikkeivät olosuhteet tosiaan olleet parhaimmat mahdolliset 27 asteen helteessä. Juostiin yhteensä viisi kierrosta ja lihaskuntosettejä tehtiin aina maksimistoistomäärä ja kolme kierrosta. Liikkeet olivat

liikkuva askelkyykky & sammakkohyppy 
istumaannousu & ylävartalon nosto päinmakuulta
liikkuva lankku & Burpee
dipit penkiltä & punnerrukset

Aikaa koko hommaan kului 55 minuuttia ja kyllä viimeisellä juoksukierroksella oli kaikkensa antanut olo. Kesällä pitäisi kyllä enemmän hyödyntää kaikkia ulkoliikuntamahdollisuuksia (muitakin kun vain lenkkeilyä!), varsinkin heinä-elokuussa kun urheilujoukkueet ovat tauolla eikä kentillä yleensä ole vakiovuoroja. Ja mikä parasta, höykytys tähän malliin on aivan ilmaista! Kentältä sitten suoraan rantasaunaan. Paras lauantaipäivä pitkään aikaan! Sunnuntaina käytiin vielä ennen kotiinlähtöä poimimassa metsässä mustikoita ja pihalta mustaviinimarjoja. Kun vaan malttaisi pitää näppinsä erossä niistä vielä jonkin aikaa...

Seuraavat ohjaukset ovat vasta keskiviikkona, joten nautin täysin siemauksin siitä, että saan keskittyä omaan treeniin. Niinpä lähdettiin tänäänkin salille ja lauantaista inspiroituneena tehtiin koko kropan treeni kiertoharjoitteluna. Rakennettiin neljä settiä eri lihasryhmille ja tehtiin isompia liikkeitä minuutti ja pienempiä 30 sekuntia per liike ja kolme kierrosta joka settiä.

kyykky
askelkyykky
staattinen kyykky

kulmasoutu kp
penkkipunnerrus kp
pystypunnerrus kp
ylätalja

hauiskääntö tangolla
ojentajat taljassa
hauiskääntö kp
ranskalainen punnerrus levypainolla

istumaannousu
punnerrukset
lankku

Voi itku ja hampaiden kiristys! Itsehän lähdin treeniin vähän soitellen sotaan, muttei se ollut yhtään niin helppoa kuin olin aluksi ajatellut! Hirveä hiki ja polte koko kropassa kun lähdettiin kotiin päin. Eipä taas tarvinnut miettiä, jäikö joku tekemättä loppuun saakka.  Tätä juuri olen kaivannut kaikkien ohjauksien lomassa, sitä että saan keskittyä ihan itse pelkkään tekemiseen ja antaa kaikkeni. Routine is the enemy, vai miten se meni? Loppuillan aionkin vain keräillä itseäni sohvan pohjalla. Huomisen ponnisteluksi saa riittää Mustasaaren jättikorvapuustien mussuttaminen.