Biggest Loser -workout!

(Ei-enää-niin-)salainen paheeni (ja R:n myös!) on Suurin Pudottaja-ohjelma. Ohjelmassa minua kiehtoo ja inspiroi se, miten osallistujat pystyvät muuttamaan elämänsä kokonaan. Kyse ei ole vain laihtumisesta, vaan elämänlaadun parantamisesta. On uskomatonta, miten parissa viikossa monet pääsevät eroon lääkkeistään laihduttuaan esimerkiksi kymmenen kiloa. Joka kerta katsottuani ohjelman tekee mieli lähteä salille tekemään last chance workout niin että räkä ja hiki lentää.

Ja niin, kyllä suuri syy ohjelman fanittamiseen on myös Jillian Michaels :)

Mikään yllätys ei siis ole, että maalla löhöillessä läppäriltä pyörii Suurimman Pudottajan kymmenes tuotantokausi. Aikaisemminkin olen maininnut, että R:n kanssa kokeiltiin joitan ohjelmasta nappaamiamme liikkeitä. Suunnattuamme Rantasalmi Gymille päätimme ottaa treeniin mukaan etenkin Jillianin suosimia liikkeitä.

"You won´t stop unless you´re gonna faint, puke or die!"

Tuo viimeinen liike on uusi suosikkini. Tässä tekee työtä enemmän jalat, mutta halutessaan voi tehdä pienemmän kyykyn ja kädet saa enemmän treeniä. Syke nousee myös ihan kiitettävästi!

Jottei näin uuden vuoden aattona pääsisi laiskistumaan, on vielä pari jumppaa pidettävänä ennen kuin käännetään auton nokka kohti Kangasalaa ja ystävien juhlia. Onnellista uutta vuotta kaikille!

P.s. En juuri perusta uuden vuoden lupauksista, mutta hyvä lupaus voisi olla opetella bloggailemaan vähän useammin :)

Joulujumppaa.

Edellisvuoden tapaan lupauduin pitämään joulupyhien jumpat Erällä aatonaattona ja Tapaninpäivänä. Jouluaattona ja -päivänä ei Erällä(kään) sentään jumppailla, joten pari pakollista totaalilepoa tuli joulullekin. 

Rehellisesti vietin aaton ja Joulupäivän sohvalla maaten ja suklaata mussuttaen, enkä kyllä joulupöydässäkään säästelyt herkkujen kanssa. Kuulun niihin ihmisiin, joille ruoka ei ole ainoastaan polttoaine (vaikka joskus rankan treenipäivän jälkeen se nimenomaan on vain sitä!) vaan etenkin juhlapäivinä on kiva nauttia ruoasta hyvässä seurassa. Meillä on aina kotona syöty jouluna todella pitkän kaavan mukaan ja etenkin joulupöydän alkuruoat ovat itselleni niitä parhaita herkkuja: kalaa, maksapateeta, erilaisia leipiä, herkkukurkkuja, mätiä... Tänä vuonna äiti oli tehnyt myös Waldorfin salaattia! R:n kanssa väkerrettiin joulunalusviikoilla kaikki laatikot omin käsin (kermaa ja voita säästelemättä!) ja vaikka itse sanonkin, niin kyllä ne vaan maistuivat ihan sairaan hyviltä! Noiden muutaman herkuttelupäivän jälkeen kuitenkin tekee jo mieli palata ruotuun eikä (uskomatonta mutta totta!) juuri tee mieli edes suklaata.

Aatonaaton jumpassa oli melko hiljaista, ehkä monet olivat jo kuuden aikaan hiljentyneet joulun odotukseen. Havahduin vasta pukkarissa siihen, että olisin todella voinut valita jotain joulubiisejä jumppaan. Soitin sitten venyttelybiisin Juha Tapion joululevyltä. Nappasin Tapaninpäivän kahvakuulaan ja kinkun sulatteluun muutaman helmen Jannalta ja asiakkailta tulikin kivaa palautetta. Äitikin sanoi, että olipa kivoja joulubiisejä jumpassa viitaten Basshunterin Jingle Bellsiin :D 

Aatonaattona löysin itseni jo toista kertaa tällä viikolla salilta. Jos sama meno jatkuu, tuo koko kropan rääkki täytyy varmaan vaihtaa ainakin kaksijakoiseen ohjelmaan. Olen jotenkin taas innostunut salitreenistä, tai raivopuntista niin kuin R:n kanssa sitä kutsumme. Nyt pari viikkoa on menty tällaisella kaavalla:

takakyykky 3x8-10

penkkipunnerrus 3x8-10

ylätalja 3x8-10

alatalja 3x8-10

pystypunnerrus käsipainoilla 3x10

hauiskääntö käsipainoilla istuen 2x10 tai

hauiskääntö scott-penkissä 2x10+ ranskalainen punnerrus tangolla 2x10 (superina)

linkkarit + punnerrukset 3x10

Lisäksi ollaan tehty hömppää eli esimerkiksi sitä seinään nojaamista tai ylämäkikävelyä takaperin. Punnerruksia ei välttämättä tarvitsisi tehdä kun ohjelmaan kuuluu jo penkki, mutta punnertamisessa ei kehity kuin punnertamalla joten ei auta itku markkinoilla. Tykkään kyllä tehdä tuota koko kropan treeniä. Ongelmani salitreenissä on ollut aina se, että kyllästyn nopeasti. Tässä setissä on sen verran vähän liikkeitä, etten ehdi kyllästymään!

Tapaninpäivän kahvakuulatunti oli ensimmäiseni. Vähän jännitti etukäteen, sillä kahvakuula ei ole se kaikkein tutuin väline itselleni. Onneksi Erän kahvakuulatunnit ovat siinä määrin yksinkertaisia, että varsinaisia kahvakuulaliikkeitä ei tarvitse olla kovin montaa, vaan sitä voidaan hyödyntää tavallisissakin lihaskuntoliikkeissä. Tein ohjelman, jossa oli yhteensä kuusi lihaskuntopatteria, joissa jokaisessa oli kolme liikettä (yksi vasemmalle puolelle, yksi oikealle puolelle ja yksi koko kropalle). Jokainen patteri toistettiin kolme kertaa ja yhteensä patterille tuli kestoa 6 minuuttia. Asiakkaat näytti hikoilevan ja osa vähän irvistelevänkin ja on itsellänikin etenkin hauikset ja pakarat aika jumissa!

Tultiin eilen myöhään R:n kanssa maalle ja tarkoituksena on vain vielä löhöillä. Varmasti käydään ainakin kerran hiihtämässä ja piipahtamassa Rantasalmi Gymillä mutta pääpaino on sillä, ettei tarvitse tehdä mitään. Itselläni alkaa jo vähän jalat vipattamaan parin päivän sisälläolon jälkeen mutta yritän nyt malttaa mieleni. Koulu nimittäin alkaa ihan pian ja sitten ei paljon lepäillä enää. Onneksi ulkona pyryttää tällä hetkellä sen verran, ettei kovin paljon edes tee mieli pistää nenää ulos :)

Valmis!

Maanantaina sain kuin sainkin seitsemän vuoden teologian opinnot virallisesti päätökseen ja maisterin paperit kouraan. En oikein osaa sanoa miltä nyt tuntuu (tai on tämän viikon tuntunut), käytännössä en ole kuitenkaan vuoteen juurikaan yliopiston penkkejä kuluttanut ja viimeistenkin opintopisteiden eteen ahersin pitkälti kotona. Junassa matkalla keskustaan fiilistelin kuitenkin vähän näitä opiskeluvuosia kuuntelemalla biisejä, jotka jollain tapaa muistuttivat joistain hauskoista tapahtumista tai ihmisistä. Vaikka tietoakin on toivottavasti tarttunut päähän, opinnoissa suurin merkitys on aivan varmasti ollut opiskelukavereilla ja heidän kanssaan viettämälläni ajalla, unohtamatta tietenkään rakasta tiedekuntayhdistystämme TYT:ä. Onneksi opiskelujen jälkeenkin on elämää ja reippaana maisterisnaisena liityin heti Jumaluusoppineiden alumniyhdistykseen! Itsellänihän tosin opiskelu jatkuu heti tammikuussa Metropoliassa :D

Iloiset maisterit <3

Koko viikko on mennyt pitkälti joulutohinoissa ja ehdittiin me R:n kanssa viettämään vuosipäivääkin keskiviikkona. Treenin puolesta annoin itselleni luvan kevyempään viikkoon ihan sen vuoksi, että saisin keskittyä rauhassa jouluvalmisteluihin. Tosin kyllä tälläkin viikolla on kolme jumppaa ohjattavana ja eilen käytiin R:n kanssa tekemässä kunnon koko kropan raivopuntti. Kokeiltiin myös paria Suurimmasta pudottajasta ( :D) nappaamaani juttua: seinään nojaaminen niin, että jalat on 90 asteen kulmassa ja takaperin kävelyä juoksumatolla isolla kulmalla. Voin kertoa, että tuolla seinään nojaamisella saa kyllä ihan kamalat poltteet reisiin! Tehtiin liike niin, että toisen tehdessä alataljaa, toinen nojasi seinään. R vielä kantoi syliini 15 kilon kiekon ja oikein nautiskellen hidasteli liikkeittensä kanssa. Jippii! Juoksumatolla kävely takaperin oli yllättävän haastavaa eikä vauhtia oikein pystynyt laittamaan kovin suureksi. Juoksin vielä lopuksi ylämäkijuoksua suurimmalla kaltevuudella. Toimii!

Tänään pidin intervallibodyssa uutta ohjelmaa. Lauantaisin käy sen verran enemmän porukkaa kuin sunnuntaisin, ettei kaikille riitä steppilautoja, joita normaalisti käytän ohjelmassa. Uuden ohjelman aloittaminen on aina jännittävää mutta samalla tosi innostavaa! Sekoiluja tuli (tietysti) jonkun verran, mutta monet tulivat kiittelemään tunnin jälkeen. Yksi asiakkaista sanoi tykkäävänsä tunneistani tosi paljon ja käyvän mieluiten juuri niillä. Paras joululahja jonka jumppaope voi saada! Minulla oli jonkun verran paineita tehdä tätä ohjelmaa, sillä edellinen ohjelma oli todella hyvä ja suosittu. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että jonkun verran ainakin onnistuin noihin paineisiin vastaamaan!

Huomenna on illalla yksi tunti ja sen jälkeen pari päivää vapaata. Tapaninpäivänä ohjaan heti aamusta pari tuntia ja illalla lähdetään maalle. Maalla ainakin yritetään ottaa rennosti, tosin haaveillaan kyllä kovasti ainakin yhdestä punttitreenistä ja erityisesti hiihtämisestä! Aion kyllä jättää kaikki treenipaineet kotiin ja vain nauttia joulusta myös syömällä. Mitään kehitystä ei ilman kunnon lepoa tapahdu ja viimeiset muutama viikko on olleet treenin puolesta tosi kovia joten tarvetta levolle todellakin on. Odotan myös vuoden vaihdetta, sillä loppiaisviikonloppuna teen debyyttini Lady Line Malmilla! Nappasin sattumalta Bodypump-sijaisuuden ja voi olla, että jään sinne sijaislistoille, jos kaikki menee hyvin. En ole vielä muutenkaan päässyt ohjaamaan uutta pumppia, joten siinäkin mielessä odotan tuota lauantaita tosi paljon!

Jouluinen iltapala: rahkaa. luumuhilloa ja vähän kermavaahtoa!

Omia treenejä.

Tällä viikolla olen onnekseni saanut keskittyä asiaan, johon ei hyvin pitkään aikaan ole ollut aikaa: omaan treenamiseen. Ohjatessa tulee hikoiltua useamman kerran viikossa, mutta harvassa ovat ne kerrat, kun pääsee itse sinne salin toiselle puolelle.

Lauantaina lähdettiin R:n kanssa tekemään yhteistä punttia. Usein kyllä lähdetään salille samaan aikaan (ja samaan paikkaan) mutta molemmat tekee sitten omia juttujaan, itselläni punttitreeni on keskittynyt oikeastaan kesästä lähtien Bodypumpin ympärille, joko tekniikan tai koreografian harjoitteluun. Usein myös treenailen jumppien lihaskunto-ohjelmat salilla. Mutta on minulla jonkinlainen oikeakin punttitausta, oikeastaan R:n ansiosta. R nimittäin sai minut silloin muutama vuosi takaperin innostumaan salitreenistä ihan kunnolla ja jossain vaiheessa treenailuni koostui lenkistä ja puntista. Olin jo melkein unohtanut, miten parasta peruspunttitreeni onkaan! Tehtiin oikeastaan koko kropan treeni reilussa tunnissa. Tykkään tehdä punttia vapailla painoilla ja välttelen kaikkia laitteita viimeiseen asti. En oikeastaan edes tiedä mistä se johtuu! Ehkä siitä, että kuntosali oli itselleni aluksi pelottava paikka, kun en uskaltanut lähteä kokeilemaan laitteita siinä pelossa, että joku iso körmy tulee neuvomaan. Niinpä tyytyväisenä nostelin käsipainoja aina jossain omassa nurkassa. R:n astuttua kuvioihin tuli tähän(kin) iso muutos. Selkään lätkäistiin tanko ja käskettiin kyykätä. Siitä se sitten lähti. R on ihan mahtava (ja ärsyttävä!) treenikaveri. Voi olla varma, ettei toistot todellakaan jää puoliväliin vaan kaikki tehdään (puhtaasti) loppuun asti. Lopussa saa huijata muttei lintsata! Otettiin nyt tavoitteeksi, että päästäisiin yhdessä treenaamaan kerran viikossa. En pistä vastaan.

Maanantaina pääsin toista viikkoa putkeen intervallisteppiin. Tajusin jälkeenpäin, että kyseessä taisi olla intervallistep-vuosipäiväni! Muistan pari vuotta sitten tuijotelleeni Unisportin joululukkariani ja ähisseeni, ettei samalle päivälle ollut mitään kivaa tuntia. "Meen varmaan tonne steppiin sitten, tuleekohan edes kuuma." Jep. Kyllä tuli. Ja jäin koukkuun ikuisuudeksi! Myönnän myös olevani tässä suhteessa niitä vähän vajavaisia ihmisiä, jotka ovat kiintyneet tietyn ohjaajan tuntiin. Olen käynyt muiden ohjaajien intervallistepeissä, mutta ne eivät sytytä yhtä paljon. Enkä tiedä, osaisinko käydä tämän ohjaajan muilla tunneilla. Steppi on henkireikäni ja se paikka, jossa teen aina täysillä (osaksi myös siksi, että tiedän kyllä sakkokierroksien rapisevan, jos lintsaa). Viime aikoina on tehnyt aika kipeää, kun en ole päässyt perinteiseen maanantaisteppiin. Tähänkin on totuttava, sillä vuoden alusta tuntini siirtyvät maanantaille. Onneksi intervallistep on niin suosittu, että se pyörii useana eri päivänä!

Vaikka rakastankin ohjaamista, oma treeni on kuitenkin täysin asia erikseen. Aina välillä toivon, että olisi enemmän ohjattavia tunteja mutta toisaalta olen tosi onnellinen, että aikaa riittää omalle harrastamisellekin. Töihin on myös aina pakko mennä, vaikkei huvittaisi ja ne tunnit on pidettävä, jotka on sovittu. Oman treenaamisen parhaita puolia on se, että voi itse valita mitä tekee. Jos puntti ei maistu niin voi suunnata vaikka lenkkipolulle.

Huomenna suuntaan heti aamusta kahvakuula-tunnille. Koska itse niin haluan :)

P.s. Olen jo aikaisemminkin hehkuttanut Jillian Michaelsia. Mitä enemmän tuijotan Suurinta Pudottajaa ja nykyään myös Lääkärit-ohjelmaa (joo, tiedän katselevani todellista laatuviihdettä!), Jillianin hahmo tuntuu koko ajan vain kiinnostavammalta. Olenkin nyt pohtinut, josko hän olisi paremmankin tuttavuuden arvoinen. Siksi joulupukin lahjalistaltani saattaakin löytyä seuraava kirja:

Kuva.

Results: PASS!

Lähetin loppuun asti viilatun lisenssivideoni viikko sitten maanantaina ja jo keskiviikkona sain mahtavia uutisia: video oli hyväksytty ja sain Bodypump-lisenssin! Tiedän myös todella ansainneeni hyvän palautteen ja ylipäänsä koko lisenssin, sillä tein TODELLA paljon töitä sen eteen. Hymähtelin vähän itsekseni kun menin viime tiistaina pitämään pumppia ja tajusin sen olevan oikeasti ensimmäinen kerta, kun pidän yksin pumppia ilman kameraa! Minullahan ei ole ollut omaa vakituista tuntia nyt syksyllä ja kaikki mahdollisuudet on pitänyt käyttää videon kuvaamiseen. Pakko myöntää että tuntui hippasen vapauttavammalta vetää tuntia ilman sellaista isoveli valvoo-tunnetta. Miksasin ohjelmasta 82 parhaat palat ja loput pidin 83:a. Olisin halunnut ottaa pari biisiä uudesta ohjelmasta, mutta meillä saa alkaa ohjata uutta vasta tällä viikolla, joten olin kunnollinen työntekijä ja tottelin ohjeita. Tosin pienenä teaserina soitin alussa uudelta levyltä pari biisiä ja kerroin, mitä uusia juttuja on tulossa.

Tunnilla oli aivan mahtava meininki! En tiedä miten se tapahtui, mutta salissa vallitsi sellainen team spirit, ehdottomasti ryhmäliikuntaa parhaimmillaan! Tuntui siltä, että asiakkaat omalla tekemisellään kannustivat toinen toisiaan ja kun siihen vielä annoin päälle piiskan heilua oikein olan takaa, niin uskon, että moni uskaltautui ylittämään itsensä ja tunnin jälkeen oli asiakkaillakin todella hyvä fiilis. Kotimatkalla junassa melkein tuli tippa linssiin ja pitikin laittaa jumppaystäville viesti, että kyllä meillä on vaan maailman paras työ. Tällaisten tuntien takia todellakin teen tätä työtä!

Mutta vielä lisenssivideosta.

Palautteessani ei ollut yhtään tekniikkavirhettä! Kaikki on siis mennyt juuri niin kuin pitääkin. Pyysin arvioijaa kiinnittämään erityisesti huomiota asioihin, jotka edellisellä kerralla menivät pieleen, esimerkiksi kyykyn leveyteen ja hyppykyykkyihin. Erityisesti näitä kahta olenkin hinkannut väsymykseen saakka, katsonut omaa videota ja master classia, treenannut peilin edessä, jutellut kollegoiden kanssa... Oli ihanaa saada palaute siitä, että työ on tuottanut tulosta:

SQUAT: Kyykyn asento, jalkojen leveys on oikea. 

JUMP SQUAT: Liike on hallittu ja laskeudut alas pehmeille polville.

VAHVUUTENI:

Mukava rauhallinen tunnin aloitus. Otit hyvn kontaktia asiakkaisiin heti alusta lähtien. Tunnin aikana annat vaihtoehtoja liikkeisiin ja rohkaiset asiakkaita käyttämään niitä.

Ohjauksesi on vahvaa ja varmaa. Ennakoit hyvin ja ohjeitasi on helppo noudattaa. 

Tästä on helppo olla samaa mieltä. Jos jostakin olen saanut ohjaajanurani aikana paljon hyvää palautetta on selkeys ja varmuus. Tiedän mitä teen, joten tunnille on helppo osallistua. Tästä vahvuudesta olen myös ylpeä. Olen osallistunut tunneille, jossa ohjaaja on ollut kyllä mukaansatempaava, pirteä ja tuntikin on ollut tehokas, mutta jotenkin sen jälkeen on jäänyt vähän sekava fiilis. Bodypump sopii minulle ohjaajana erityisesti juuri siksi, että tunti on niin selkeä ja sitä on helppo ohjata selkeästi.

KEHITYSKOHTEET:

Kannustat asiakkaita hienosti tunnin edetessä. Pystytkö kannustamaan heitä myös yksilöinä?

Tässä ei voi kuin kehittyä. Kun tunnilla on vakiintunut asiakaskunta, heidän nimensäkin alkaa oppia ja voi nimeltä kannustaa. Olisi kuitenkin mielenkiintoista keksiä, miten kannustaa henkilökohtaisesti asiakasta, jos ei tiedä hänen nimeään. Muilla tunneilla kiertelen ympäri salia ja jään usein joidenkin asiakkaiden viereen hyppimään tai tekemään liikettä hetkeksi (tämän olen oppinut yhdeltä suosikkiohjaajistani). Pumpissa on kuitenkin todella sidottu tankoon ja ohjaaminen tapahtuu samalta paikalta. Miten tässä voisi tulla paremmaksi? Enemmän vain katsekontaktia?

Olen ehdottomasti ylpeä itsestäni. Ehkä lisenssin saaminen tuntuu siksi erityisen hyvältä, koska todella tein töitä sen eteen. Enkä ainoastaan lisenssin vuoksi vaan siksi, että tulisin paremmaksi ohjaajaksi. Nyt voin todella varmuudella puhua tekniikka-ohjeista salin edessä, sillä tiedän mistä puhun. Tiedän myös olevani esimerkkinä asiakkaille ja ohjaavani tuntia turvallisesti. Ja edelleen haluan kehittyä. Onneksi tässä työssä ei varmaan koskaan tule valmiiksi.

My journey starts here.

How bad do you want it?

Pääsin tänään kokeilemaan Herttoniemen Lady Linelle Les Millsin uutustuntia GRITiä. Tiedän, että ainakin Satsilla GRIT on pyörinyt jo syksyllä, mutta Unisportilla ei ole juurikaan edes puhuttu tunnista. Sain itse tietää tunnista Les Millsin sähköpostiuutisten kautta ja tehnyt pientä salapoliisitutkimusta ennen tätä päivää. Tuntia kohtaan oli todella suuret odotukset! Varsinkin video-teasereiden perusteella vaikutti siltä, että tiedossa olisi juuri sitä, mitä rakastan treenissä eniten: tuskaa, hikeä ja itsensä voittamista.

Les Mills GRIT on tiukkaa intervallitreeniä. GRIT tunteja on kahdenlaisia: Strength ja Plyo. Ensimmäinen on lihasvoimaa kehittävä ja jälkimmäinen ponnistusvoimaa kehittävä treeni. Rehellisesti voin nyt myöntää, etten tiedä, kummalle tunnille tänään osallistuin. Tangossa oli kyllä kosolti painoa mutta tehtiin myös hurja määrä hyppyjä ja ponnistuksia. GRIT muistuttaa paljolti crossfitiä ja tunnin kesto onkin  "vain" 30 minuuttia. Kyllä puolessa tunnissa onnistuu saamaan todellakin ihmisestä viimeisetkin voiman rippeet irti!

GRIT on tavallaan myös personal trainingiä ryhmässä. Ohjaaja tietysti ohjaa liikkeet, mutta kiertelee ympäri salia korjaamassa tekniikkaa ja ennen kaikkea kannustamassa.  Tärkeää on joukkuehengen luominen, jos kaveri meinaa luovuttaa, hänet täytyy puskea mukaan treeniin. Taukoa saa siis pitää, sillä tarkoituksena on treenata omaa maksimisuoritusta. Mutta tärkeää on myös palata mukaan treeniin! Tänään meillä oli kaksi ohjaajaa ja täytyy myöntää, että kyllä sitä jaksoi vähän paremmin punnertaakin, kun toinen ohjaajista tuli punnertamaan siihen kasvojen eteen.

GRITissä ei ole kovin montaa eri liikettä vaan niitä varioidaan eri tavoin. Selkä ja jalat tulevat todella hyvin treenatuiksi ja positiivista onkin, että keskitytään isoihin lihasryhmiin. Liikkeet ovat myös sillä tavalla kokonaisvaltaisia, että koko kropan saa kyllä vedettyä täysin kipsiin, jos vain haluaa (ja minähän halusin!). Crossfitin vaikutteet näkyvät liikkeissä, esimerkiksi burpeessa, rinnallevedoissa ja työnnöissä.

Yhden biisin aikana oli suurinpiirtein kolme komboa, jotka tehtiin kolme kertaa. Etukäteen vähän mietitytti, miten tällaista treeniä voidaan tehdä musiikin tahtiin. Kyse ei kuitenkaan ole mistään Bodypumpista! Musiikki oli kuitenkin todella intensiivistä ja jopa vaativaa, juuri sellaista mitä räkätreeniin tarvitaankin. Enkä kyllä juurikaan huomannut tekeväni liikkeitä musiikkiin, vaikka niin selvästi tapahtui. Ehkä tämäkin on ohjaajan ohjaustaidoista kiinni!

Kuva.

Puolen tunnin jälkeen olin kyllä aivan puhki. Ja hyvä fiilishän sellaisesta tulee, kun tietää antaneensa kaikkensa. Olin jo etukäteen ajatellut, että GRIT sopisi hyvin Unisportin tuntivalikoimaan ja nyt olen vielä vahvemmin sitä mieltä. Olen nimittäin ymmärtänyt, että Unisportilla haluttaisiin saada enemmän miehiä osallistumaan ryhmäliikuntatunneille (osittain tämän vuoksi meiltä vaihtui funktionaalisen harjoittelun konsepti). GRIT on mielestäni juuri sellainen tunti, josta miehet voisivat innostua: koreografisesti helppoa mutta ah, niin rankkaa! Varsinkin, kun crossfit vain kasvattaa suosiotaan, GRIT voisi tarjota vastauksen myös tähän kysyntään.

Vastasiko GRIT odotuksiani? Tuhat kertaa kyllä! Oli ihanaa päästä itse kerrankin treenaamaan ja vielä niin, että hiki valuu ja lihaksia polttaa. Jossain kohtaa jouduin pakottamaan itseni jatkamaan ja se on mielestäni yksi hyvän treenin merkki. Ja totuushan on, että sillä hetkellä kun tuntuu, ettet jaksa enää, jaksat vielä ainakin viisi minuuttia.

Olen jo valmistellut mielessäni sähköpostia pomolleni, miten suostuttelisin häntä harkitsemaan GRITiä meille lukkariin. Ja itsehän olisin tietysti valmis ohjaamaan tuntia :) Mietinpähän vain, minkälainen voi olla GRIT-peruskoulutus. Sellaisen viikonlopun jälkeen on varmasti joko kuollut tai supersankari.