Pumppia?

Sain kaverilta sunnuntaina palautetta, että hauis näyttää kasvaneen aika kovastikin. Kotona tietysti juoksin heti peilin ääreen tarkastelemaan, mitä sieltä käsivarresta löytyy. Pakko kyllä myöntää, että tälle naiselle on yhtäkkiä jostain kehittyneet hauislihakset! Bodypumpissa haukkari on aina ollut heikko kohtani ja muutenkin aina vähän välttelen niiden treenaamista. Kesällä otin body-tunnilleni kunnon killerisetin hauikselle ja jatkanut samaa linjaa muillakin tunneilla Boydpumpia unohtamatta. Näköjään jotain kehitystä on siis tapahtunut! En ole pitkään aikaan päässyt pumppitunnille, joten en osaa tarkkaan sanoa, paljonko laittaisin tällä hetkellä tankoon painoja. Eilen taisin kuitenkin tehdä salilla pumppitreenin hauis-osion 8 kilon tangolla (ei ollut vaakaa niin en voinut tarkistaa ;), se ainakin kertoo jo jostakin kehityksestä! Kesän pumpissa nimittäin 3 kiloa per pää teki todella tiukkaa!
Tietenkin halusin myös tarkistaa, oliko kaverini kommenti vain "pumpin" hämäämä, kun sen kesken salitreenin kuulin. Pieni narsisti minussa siis nappasi kuvat eilen salitreenin jälkeen ja tänään ennen jumppaa:

Myös tuo pukuhuonekuvaaminen vaatii vähän harjoittelua :D

Ainakin näiden omien vaaleanpunaisten linssien läpi näyttää siltä, ettei kaikki ole vain pelkän painon nostelun aiheuttamaa hallusinaatiota ;) Yhden askeleen lähempänä tavoitekäsiä!

Tänään pääsin pitkästä aikaa pitämään OMIA tuntejani Viikkiin. Ylioppilaskirjoitusten takia tunti oli siirretty isosta pieneen saliin ja olin kuullut kyllä jo viime viikolla kaverilta palautetta, että siellä ei sitten mitkään laitteet toimi. Muistikuvieni mukaan olin kyllä soittanut joskus iPodilta musiikkia sielläkin, joten en ollut kovin huolissani. Syytä olisi kyllä ollut! Johdot kyllä löytyivät mutta pihaustakaan ei kuulunut mistään. Onneksi kuitenkin osaan tuon body-ohjelman sen verran hyvin, että pystyin sitten perus pötkömusiikilla sen lihaskunto-osion hoitamaan. Harmittaa vaan, että kun ne biisit on se IDEA! Olen valinnut biisejä myös sillä periaatteella, että ne motivoi treenaamaan ja niissä on jotain sanoja/kohtia joihin voi tarttua ja joista voi heittää (ainakin omasta mielestäni :D) hyvää läppää. Onneksi sain tunnin jälkeen kivaa palautetta vaikka itseä vähän harmittikin. Keskivartalo´30:n jouduin vetämään melkein hatusta, kun soitin ei toiminut. Jälkeenpäin katselin tuosta "raamatustani" (eli vihosta johon suunnittelen kaikki tunnit) että olin kuitenkin tehnyt melkein kaikki samat liikkeet joita olin suunnitellutkin. Loppuun taisi tulla vähän ylimääräisiä liikkeitä vatsalle mutta ehkä se ei haittaa ;)

Huomenna on Erän body-tunti ja vuorossa yritys nro 2 uudella ohjelmalla. Lisäsin siihen vielä Katy Perryn Part of me:n ja tiedossa on ah niin ihana pec dec-yllätys. Huomenna saakin sitten pomppia ihan koko loppuviikon edestä kun töitä on niin paljon, että treenaamaan tuskin ehtii tai edes jaksaa. Tämä viikko on ehdottomasti koko vuoden rankin töiden puolesta, joten annan myös itselleni luvan luistaa treenistä. Olen myös alkanut haaveilemaan pilates-rullasta, josta olen nyt monesta paikasta lukenut ja kuullut. Luulen, että se voisi motivoida venyttelemään ja huoltamaan kehoa myös kotona. Taitaa olla aika aloittaa jo kirje joulupukille siis ;)

Mielen temppeli.

Jumppaohjaamisen myötä olen jo aikoja sitten tajunnut sen, etten huolla kehoani tarpeeksi. Välipäivät jaksan kyllä pitää mutta esimerkiksi venyttelyt jää aina niihin tunnin lopuksi tehtäviin lyhyisiin palautteluihin. Kesällä päätettiin R:n kanssa, että nyt venytellään joka ilta edes se kymmenen minuuttia. Meni ehkä viikko ja se jäi. Miksi?
Olen miettinyt asiaa monta kertaa enkä ole keksinyt hyvää syytä. Kuinka vaikeaa voi olla television katselun ohella tehdä ne muutamat venytykset ja vaikka vähän ylimääräistäkin?! Jos nyt rehellisesti katson itseäni ulkopuolelta en voi kuin heristää sormea. Shame on me.
Kehonhuollon tarpeellisuus alkoi toden teolla tykyttää takaraivossa keväällä kun kävin jalkaterapeutin vastaanotolla. Pakko alkaa pitämään huolta omasta kropasta eikä päästä esimerkiksi jalkoja niin huonoon kuntoon, että kävelykin tekee kipeää. Penikkavaivoista pääsin onneksi ainakin toistaiseksi, mutta muu keho kaipaa todellista huoltoa.

Niinpä nyt juhlallisesti maanantain kunniaksi päätin, että vähintään kerran viikossa on pyhitettävä tunti kehonhuollolle. Ja minä oikeasti aloitin tänään! Keskipäivällä lampsin Erän tatamille eläkeläismummojen kanssa pilates-tunnille. Ja ne mummot oli paljon parempia siellä tunnilla! Tiedän, ettei pilates nyt välttämättä ole pelkkää kehonhuoltoa, mutta tällaiselle maksimisykenarkkarille aivan tarpeeksi rentouttavaa. Pariin kertaan meinasin nukahtaakin siinä lattialla makoillessani :D

Ansku on mielestäni varsin ansiokkaasti pohtinut (useamminkn) sitä, miten olisi hyvä oppia elämään hetkessä ja soveltaa tätä ajatusta myös treenaamiseen. Aiemmin olen ajatellut että joo joo, kyllähän minä kroppani tunnen ja miltä siinä tuntuu treenin aikana. Tänään kuitenkin ajattelen kopanneeni jotain tuosta Anskun ajatuksesta. Parin lyhyen hetken ajan siinä pilates-tunnilla hengitellessäni ja jännittäessä vatsalihaksia koin jotenkin uudella tavalla oman kehon. Tuntui siltä, kuin mieli ja kroppa olisivat olleet enemmän yhteydessä. (Pieni hihhuli minussa voisi melkein kutsua tätä jopa uskonnolliseksi kokemukseksi ;) Ja juuri kun olin jotenkin pääsemässä sisään siihen fiilikseen, se meni ohi. Mutta tuon tunteen jälkeen olen jotenkin entistä varmempi siitä, että haluan pitää huolta omasta kropasta mutta myös mielestä. En tiedä tuleeko minusta koskaan huippu pilatesosaajaa tai joogia, mutta luulen että tuonkaltaisilla tunneilla olisi omaan hyvinvointiini merkittävä vaikutus. Tänään koko loppupäivä menikin jotenkin euforisessa tilassa eikä kiljuvat sählykerholaisetkaan koetelleet hermojani yhtään niin paljon kuin yleensä ;)

Myöhemmin päivällä tehtiin vielä tiedekuntayhdistyksen kanssa reilun kuuden kilometrin kävelylenkki keskustassa. Tällainenkin on minulle jotenkin vähän outoa ja erilaista! Siis että voi keskittyä vain katselemaan maisemia ja juttelemaan kaverin kanssa niitä näitä.  Kyllähän sitä tulee koiran kanssa käveltyä päivittäin (eikä useinkaan edes yksin) mutta en vain ole osannut kiinnittää asiaan huomiota. Tuntuu että tänään omat silmät on auenneet katsomaan asioita ihan uudella tavalla. Kroppa on kyllä huutanut tällaista jo pidempäänkin, nyt taitaa olla aika vastata.

One more!

Menipä melkein viikko poissa blogin ääreltä - siitä pitivät työt ja etenkin kaksipäiväinen seminaari Viking Linella huolen. Samasta syystä myös treenit painottuvat loppuviikkoon. Torstaina päästyäni Katajanokan terminaaliin kroppa suorastaan huusi treeniä, onneksi olin saanut illalle oman tuntini lisäksi   sijaistettavan tunnin. Jumppien jälkeen suunnattiin vielä R:n kanssa kirkolle Christian Unitedin eli Chrisun iltacuppiin. Kyllä vaan jalat tutisi ihan kivasti kun viimein joskus yhdentoista aikaan päästiin kotiin. Meidän perheelle saatiin myös hyvät sijoitukset: R:lle Fair Play-palkinto ja kolmas sija, meidän Tapparan joukkue tuli toiseksi. Ja uusi maila oli myös todella hyvä panostus: onnistuin kuin onnistuinkin tekemään maalin :D Pakko kyllä myöntää, että pallokin tuntui pysyvän paremmin tuossa lavassa. Huomenna pääsee taas illalla kokeilemaan mailaa lisää!

Torstaina uuden body-tunnin lanseeraaminen ei mennyt ihan niin hyvin kuin olin toivonut. Jostain syystä olin laskenut biisien pituudet väärin ja lihaskunto-osuus meinasi jäädä lyhyeksi. Nappasin sitten vanhasta ohjelmasta yhden biisin lisää ihan lennosta. Ensi viikolle pitäisi siis kehitellä vielä jotain, liikepankki kyllä löytyy mutta kun tuo kappaleiden metsästäminen on niin ärsyttävää. Yritän (muka) pitää itselläni jonkinlaista listaa aina kun kuulen jonkun hyvän biisin, joka sopisi jumppaan mutta listat tuntuvat olevan aina niin eri paikoissa ettei tositilanteessa niistä ole juurikaan hyötyä. Tässä asiassa pitää siis tsempata lisää. Onneksi kuitenkin tunnin jälkeen yksi asiakas tuli juttelemaan ja kyselemään, mitä muita tunteja pidän, jos hän uskaltautuisi myös niille. Hän sanoi tykkäävänsä tunneistani kun olen niin suoraviivainen (?). Jos se tarkoittaa sitä että rääkkään hyvin mutta vähäsanaisesti, olen tyytyväinen :)

Perjantaina kasattiin töissä ensi viikolla alkavaa Pyhä Paikka-näyttelyä ja se kävi välillä kyllä ihan treenistä. Tekopalmut saattaa olla yllättävän painavia :D Illalla olikin Gospelbicin vuoro, kaverin toiveesta miksasin mukaan viime kevään ohjelmasta Bäkkäreitä. Vatsat sai ihan kiitettävästi kyytiä, kun en muistanut miten sairaan setin olin siihen biisiin tehnyt! Harvoin tulee pinnalliset vatsalihakset tällä tavalla kipeiksi mutta ehkä se on aika ajoin ihan hyväkin. Harmittaa,että seuraavan kerran pääsen kirkolle jumppaamaan vasta lokakuun lopussa.

Tänään herättiin kaverin kanssa aikaisin kirpputoria varten. Viidessä tunnissa pöytä tyhjeni lähes kokonaan ja olen kyllä tosi tyytyväinen, ettei tarvinnut roudata kuin ihan minimäärä tavaraa kotiin. Iltapäivällä raahauduttiin R:n kanssa salille mutta molemmilla oli vähän väsynyt fiilis. Tällä viikolla on nukuttu aika huonosti ja näköjään se vaikuttaa nimenomaan salitreeniin. Harjoittelin uutta pumppia (joka ei kyllä itselläni ole yhtään hallussa, tällä hetkellä olen tosi tyytyväinen ettei ole omaa tuntia!) mutten pystynyt tekemään läheskään normaaleilla painoilla. Hiki tuli onneksi silti! Lisäksi tein ojentajapunnerruksia kaksi settiä tavoitteeni mukaisesti: tänään meni jo 1x5 ja 1x4! Edistystä on siis tapahtunut!

Viimeinen vääntö oli aika raskas ja takapuolen asento sen mukainen :D

Yes I can!

Perjantain fiilis oli sen verran flunssainen, etten jaksanut lähteä pumppaamaan. Harmittaa kyllä tosi paljon, koska kaveri lupasi miksata kaikkien aikojen lempparipumppibiisini: ohjelmasta 75 (?) hartiat RAVERS IN THE UK!Se oli rakkautta. Ehkä täytyy harjoitella tuo itse ja miksata myöhemmin!

Perjantaina mietin myös sijaisen hankkimista lauantaiaamulle mutta todettuani sen turhan hankalaksi, päätin apinanraivolla lähteä jumppaamaan. Ainoaksi ongelmaksi lauantaina osoittautui tuhoton määrä räkää, joka tukki kurkun, nenän ja suun. Yritäpä siinä sitten mongertaa jotain kun suu on täynnä mönjää. Onneksi Erällä on niin kokeneita jumppaajia, että käsimerkeinkin ohjaaminen onnistuu hyvin. Kun ääntä oli vaikea saada ulos, oli mielenkiintoista huomata myös se, miten asiakkaat reagoivat kasvojen ilmeisiin. Erilaisilla hymyillä ja irvistyksillä saa yllättäviäkin reaktioita aikaan!
Haluan nyt vielä painottaa, etten KOSKAAN treenaa jos olo on kurja. Olisin varmasti jäänyt lauantaina peiton alle, jos siltä olisi tuntunut. Kropassa kuitenkin tuntui olevan energiaa ja uskalsin lähteä salille. Mutta kipeänä ei saa liikkua. Piste.

Iltapäivällä lähdin vielä kuvaamaan huippuelokuvaa eli kaverini Bodypump-lisenssivideota. Innostuin itsekin pumppaamaan mutta tosi iiseillä painoilla. Päätin myös haastaa itseni ojentajissa: punnerrukset suorin jaloin. BP 82:ssa on kaksi settiä ojentajapunnerruksia, ensimmäisessä meni neljä ja toisessa kaksi. En ole pitkään aikaan ollut niin ylpeä itsestäni! Pitkään on tuntunut siltä, ettei omassa treenissä ole tapahtunut juurikaan kehitystä. Siksi tämä saavutus tuntui varmasti entistä paremmalta. Mutta erityisen mahtavalta nuo kuusi punnerrusta tuntuivat siksi, etten olisi uskonut pystyväni siihen ikinä. Mutta minä pystyin.

Tästä (ja Jillianista) inspiroituneena asetin itselleni pienen tavoitteen. Ensimmäiseksi, harjoittelen ojentajapunnerruksia suorin jaloin vähintään kolme kertaa viikossa niin, että teen niitä 2 x maksimimäärä (eilen 1x4 ja 1x2). Toiseksi harjoittelen yhden käden punnerruksia (eilen tein konttausasennosta 2x10). Tavoitteena on että ensi vuonna saisin tehty kaksi yhden käden punnerrusta. Saa nähdä mihin pääsen!

Can´t stop thinking of you.

Mitä jumppaope tekee kun ei voi jumpata?
No haaveilee tietenkin jumppaamisesta!
Sairaspäivä numero kaksi meni tehokkaasti sohvalla löhöillen ja katsellen kun muut hikoilevat. Onneksi telkkarista tulee keskellä päivää todella laadukkaita ohjelmia! Puolen päivän maissa treenasin ensin Jillianin ja suurimpien pudottajien kanssa. Seuraavaksi siirryin toiselle puolelle maapalloa ja pumppasin aussikollegoiden seurassa. Päivän liikunnat viimeisteltiin Hurjan muodonmuutoksen ja Chris Powellin mukana. Huh huh.

Koska hulluksihan tässä meinaa sisätiloissa tulla, R kuskasi minut Kannelmäen Prismaan (:D) tuulettumaan. Syy tähän oli kyllä oikeasti se, että olen jo pitkään haaveillut uuden sählymailan ostamisesta, vaikka ihan vaan höntsäämässä käydäänkin. Aikaisemmin kesällä olin nähnyt kaupassa tosi kivan pinkin mailan (joo tiedän, kriteerit kohdallaan) ja sitä nyt lähdettiin metsästämään. Siellä hyllyssähän se komeili mutta vieressä oli vieläkin ihanampi (ja pinkimpi) maila poistohintaan. Ei tarvinnut kauaa miettiä, kumpi lähti mukaan.

R päätti lähteä vielä salille joten päätin käydä ikuisuusprojektin eli vaatekaapin kimppuun. Viikon päästä olisi tarkoitus myös päästä kirpputorille, joten siivoaminen tuli enemmän kuin tarpeeseen. Siivosin todella rehellisellä kädellä ja nyt on kyllä tilaa uusille vaatteille. Lisäksi huomasin tarvitsevani uusia treenivaatteita!
Tuntuu jotenkin puhdistavalta saada nurkista pois tavaraa, jota ei oikeasti tarvitse. Ennen ensi lauantaita pitäisi vielä ehtiä käydä keittiön kaapit ja verkkokellari läpi. Meidän 45 neliöön ei ole todellakaan ympätty kovinkaan paljon säilytystilaa, joten jokainen kaapinnurkka tulee tarpeeseen. Tein vähän aikaa sitten myös joitain kirjaostoksia tutulta papilta, joten myös kirjahyllyyn pitäisi tehdä lisää tilaa.

Tänään peruin kaikki tuntini (olisi ollut kolme) mutta huomenna olisi tarkoitus mennä ohjaamaan puolet pumpista kaverin kanssa. Jos nyt ei mikään tappotauti iske yön aikana niin ajattelen että voin sen tehdä, laitan vain tosi kevyesti painoja tankoon. En todellakaan halua mitään jälkitauteja mutta kroppa kaipaa treeniä ja hikeä. Intervallitunnille en uskaltaisi vielä mutta pumpissa pystyy onneksi vähän himmaamaan. Sitäpaitsi haluan ehdottomasti olla viikonloppuna terve, kun on tiedossa ihan superkivat tunnit sekä lauantaina että sunnuntaina!

P.s. Olen pitkään jo käyttänyt Ecover-merkkisiä ekologista tiskiainetta (sekä kone että käsi) ja pyykinpesuainetta. Olen myös etsinyt muita Ecoverin puhdistusaineita ja erityisesti huuhteluainetta, koska siitä ei tunnu löytyvän ekologista vaihtoehtoa. Tänään todellakin kannatti lähteä Kannelmäkeen asti kauppaan, sillä vihdoin löysin Ecoverin huuhteluaineen (ja vähän muitakin puhdistusaineita) ja vielä pinkillä kuosilla ;)

Niisk(uneiti)!

Honestly, I´ve seen it coming.
Syysflunssa.
Sunnuntain jumpissa veto oli huomattavasti huonompi kuin yleensä, hengitys tuntui raskaalta ja lima nousi kurkkuun asti. Maanantaina annoin luovutusvoiton ja jätin intervallistepin välistä. Illalla sitten onnittelin itseäni oikeasta valinnasta, kun fiilis oli parempi kuin muutamaan päivään. Tiistaina lähdin päivällä salille intoa puhkuen (Kuinka tyhmä voi ihminen olla: tarkoitus oli treenata uutta pumppia ja olin laittanut manuaalin kalenterin väliin, jotta varmasti muistan sen. Juuri ennen lähtöä toimistolta päätin jättää kalenterin lokerooni "enhän mä sitä mihinkään tarvii". Jepjep.) Vähän oli tuskaista vääntöä mutta ajattelin sen johtuvan vain siitä, että tein treenin isommilla painoilla kuin yleensä.
Olin niin väärässä.
Kun viimeinen kerholainen lähti ovesta ulos, kurkussa alkoi tuntua viiltävä kipu. Viime yönä heräsin neljän aikaan siihen, kun kurkussa tuntui olevan niin paljon limaa, ettei henki meinannut kulkea. Jippii!
Ei muuta kuin aamulla soitto sijaispuhelimeen ja päivätöihin, että tämä tyttö lähtee nyt lääkäriin. Meillä saa seurakunnassa olla kolme päivää pois ilman sairastodistusta mutta päätin kuitenkin käydä tarkastuttamassa, ettei ole tiedossa mitään angiinaa tai vastaavaa, kun kurkku oli niin kipeä.
Onneksi tänään ja huomenna on töissä sellaiset päivät, ettei nyt ihan hirveästi haittaa olla poissa. Ehdin perjantaina hoitaa kaikki tarvittavat paperihommat. Eniten harmittaa jumpat! Tänään olisi ollut Viikissä body ja keskivartalo´30 (ja sinne on muuten ihmeellisen vaikeaa löytää sijaista...) ja HUOMENNA olisi taas vaihteeksi ollut aika yrittää kuvata sitä hemmetin lisenssivideota. Jää sekin sitten taas jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Onneksi pomoni lupasi, että saan kuvata videon muutaman kaverin kanssa. Hyvä niin, mutta kyllä nyt pikkuhiljaa haluaisin saada tämänkin asian pois päiväjärjestystä. On myös ärsyttävää, että videon kuvaamiseen asti pitää nyt osata kaksi ohjelmaa täydellisesti, kun kasikolmonen alkaa meillä ensi viikolla ja videolle tulee sitten se kasikakkonen. Plöö.
Sairastaminen on ihan syvältä. Tosi harvoin edes tulen kipeäksi ja sitten kun tulen, niin se kestää. Toivon koko ajan, että pääsisin huomenna pitämään edes Erän tuntini. R kyllä kaikella lääketieteen kandidaatin valtuutuksellaan kielsi jumppaamisen, kun lääkärikin kirjoitti kolme päivää sairaslomaa. Kuuntelen kyllä kroppaani (ja tällä hetkellä treenaamisesta ei tulisi todellakaan mitään!) mutta jos huomenna pääsen töihin asti ja jaksan ihan hyvin, mikä estää pientä iltahöykytystä ;)

No, kun ei itse voi treenata niin mikä olisikaan parempaa, kuin katsella muiden treenaamista! Maanantai-iltana palasin Bodypump-videon pariin (tosin pakko sanoa että pieni pettymys on se, ettei Susan ole tällä videolla) ja tänään viihdytin itseäni Suurimman pudottajan parissa. Olen aikaisemminkin aina silloin tällöin katsonut jonkun jakson ja joka kerta ihaillut Jillian Michaelsin tyyliä ja tapaa treenata joukkuettaan. Sopivasti rääkkiä, sopivasti piiskausta ja sopivasti positiivista palautetta. Näiden muutamien jaksojen perusteella Jillian myös mielestäni pitää sisällöltään parhaat treenit. Ja onhan nainen kaiken kaikkiaan ihan yyyyber cool!

Tavoitekädet.

Tiistaina tehtiin muuten ainejärjestömme liikuntajaoston kanssa tutustuminen kuntosalille. Tarkoituksena oli että voitaisiin porukalla mennä salille vähän katsastamaan laitteita ja mitä kaikkea siellä voi tehdä. Saatiinkin kasaan kuusi innokasta opiskelijaa! Vietettiin kolmessa pienryhmässä salilla noin tunti ja käytiin läpi ihan peruslaitteita ja perusliikkeitä. Tykkäsin ihan tosi paljon opastamisesta! Kyseessä ei siis ollut mitenkään personal trainingiin tai saliohjelman rakentamiseen liittyvä juttu, vaan kunhan kynnys lähteä kuntosalille laskisi edes vähän matalammaksi. Itsellä ainakin ekoilla kerroilla jännitti tosi paljon mennä salille, kun en tiennyt laitteista mitään eikä oikein ollut ketään, keneltä olisi voinut kysyä. Ryhmäliikunnanohjaaja-kurssilla viime keväänä heräsi myös pieni ajatus siitä, että ehkä joskus voisin käydä personal trainer-koulutuksen. Tämän yhden kokemuksen perusteella (joka siis lähinnä käsitti sen, että näytin laitteissa tehtäviä liikkeitä ja ryhmäläiset saivat kokeilla) tämä pieni ajatus heräsi uudelleen vähän isompana. Täytyy ehkä vähän tarkastella tilannetta ja miettiä, olisiko pt-koulutukseen aikaa ja rahaa. Ainakin näin ajatuksen (ja vähän käytännönkin) tasolla se tuntuu tosi hyvältä ja kiinnostavalta!

P.s. Pieni Muumimuki-kokoelmani sai maanantaina uuden jäsenen, kun vaikeuksista huolimatta sain hankittua Stockmannin 150-vuotis juhlamukin :) 

The rep effect.

Perjantai-iltana suuntasin Helsingin Esport Fitnessiin Bodypump 83-jatkokoulutukseen. Vähän etukäteen jännitti, kun en ole aikaisemmin jatkokoulutuksessa ollut. Lisäksi odotukset uutta ohjelmaa kohtaan olivat TODELLA kovat, sillä tätä rakkaussuhdetta kasikakkoseen on vaikea päihittää. Tiesin jo etukäteen, että yksi tuttavani oli tulossa samaan koulutukseen, mutta oli mukava törmätä sitten muihinkin tuttuihin, joihinkin tosi pitkästä aikaa. Lupauduin myös yhdelle kollegalle kokeilemaan hänen Happy Dance- tuntiaan. Näillä tanssitaidoilla siitä tulee jotain todella huikeaa :D Onneksi minulle luvattiin, että jos hoidan sen happy-puolen, ohjaaja hoitaa sen dance-osion.

Bodypump 83 tuomio: ihan kiva. Tai ihan kiva plus.
Ainkaan näin ensimmäisellä kokeilukerralla en syttynyt aivan täysiä. Mukana on muutama kappale, joista saa varmasti ihan huikean paljon irti. Toisaalta mukana on myös biisejä, joiden asemaa en kyllä ymmärrä. Uskon, että hyvä tästä kuitenkin tulee. Ja onneksi ennen joulua pääsee sitten vähän miksaamaan niitä biisejä, jotka ei sittenkään uppoa.

Tässä vähän omaa analyysiani ohjelmasta:

Lämmittely: Pimp Dawg - Set it off
Tästä tykkäsin! Biisi tempaa mukaansa ja tulee se fiilis, että "Jes!Nyt treenataan! Uutena combona (ainakin itselleni) pystysoutu + pystypunnerrus saa kivasti kädet lämpiämään.

Kyykyt: Yesterday affair - Summer of ´69 
Etukäteen puolustelin tätä biisiä, sillä se on mielestäni ihan hauska kappale. No, tämä cover- versio ei tee kyllä oikeutta alkuperäiselle plus ei todellakaan toimi kyykyissä. Haukkarissa tai ojentajassa olisi vielä mennyt (ja ilmeisesti kappale on ollut jossain aiemmassa ohjelmassa) mutta kyykyissä todellinen turn down. Vaikka biisiin on yritetty miksata nousuja ja intensiteettiä, mutta huonoin tuloksin. Kaiken lisäksi tiedossa on viisi kierrosta ja ne on ihan tappavia! Biisivalinta ei todellakaan tee tästä jalkatreenistä miellyttävää saati helppoa.

Rinta: Chris Brown - Turn up the music
Onneksi rinta-biisi nostaa fiilistä. Hyvää perusjumputusta! Tällä kertaa ei punnerreta ollenkaan vaan kolme kierrosta  pelkästään tangolla. Les Millsin ohjeistus on, että painoja tulisi nostaa edelliseen ohjelmaan verrattuna. Not gonna happen! Tulee tekemään todella tiukkaa itselleni ihan jo pelkästään ranteiden puolesta. Onneksi ennen vikaa kierrosta on pieni tauko ;)

Selkä: Fizzy Deejay - Set fire to the rain
Adele on nyt näköjään todella huipulla, kun jälleen on biisi mukana setissä. Tosin melkoisena tekno-versiona. Painoja ei välttämättä tarvitse lisätä, itse lisäsin 1,5kg päätyihin ja saatan laittaa seuraavalla kerralla kilot vielä lisää. Pääpointti selässä on nyt rinnalletyönnöt, joita edellisessäkin ohjelmassa tehtiin. Nyt oikeastaan tehdään vain niitä kahtena erilaisena settinä. Syke nousee todella kiitettävästi ja hyvä jumputus taustalla auttaa jaksamaan biisin loppuun asti. Tämä on hyvä!

Ojentajat: Toy Hypo - Glad you came
Tankolinja jatkuu. Kaksi kierrosta tangolla ja loppuun ranskalaisia punnerruksia ihan muutama. Tosin siinä vaiheessa ei niitä paljon enää jaksaisikaan! Uusi liike työntö ylös + tanko pään yli tuntuu ihanasti ojentajissa. Biisi itsessään on ihan jees, menee samaan kastiin rinta-biisin kanssa.

Hauis: Kelly Clarkson -Stronger (What doesn´t kill you)
Tästä radiohitistä voi olla montaa mieltä mutta minä tykkään! :) Varsinkin haukkariin se sopii jotenkin ihan superhyvin. Sanoja on myös helppo hyödyntää ohjatessa. Setti on melkein tismalleen sama kuin kasikakkosessakin ja taukoon on mahdollisuus, jos lisää painoja. Ensi kerralla saatan laittaa kilot lisää, vaikka lopussa polttelikin melko paljon, niin vielä ei oltu ihan uupumuksessa asti.

Askelkyykky: Manian & Aila - Turn the tide
Rakastamani hyppykyykyt jatkuvat mutta mikä biisi! Ei näin! Ecuadorissa oli jotenkin mieletön fiilis varsinkin juuri niissä hypyissä, mutta tässä ei päästä edes lähelle. Askelkyykyt tehdään kokonaan tangon kanssa joten jalat saa kyllä hyvin hapoille. Pakko kuitenkin myöntää, että tämä oli melkein suurin pettymys koko ohjelmassa.

Hartiat: Scooter feat. Vicky Leandros - C´est bleu
Scooter on palannut pumppiin ja mitä muuta se tarkoittaisikaan kun kauheaa rääkkiä! Punnerruksia tiedossa kaksi kierrosta ja lisäksi come backin tekee vanha tuttu mac raise. Loppuun vielä tangon kanssa pystypunnerruksia. Me like! Vaikka (tämäkään) kappale ei ole yhtä hyvä kuin edellisessä ohjelmassa, Scooterista saa aina lisäpisteitä :)

Vatsat: Nickelback - When we stand together
Näköjään vatsatreenissä ollaan edelleen himmailulinjalla. Itse tykkäisin tehdä myös vatsat samalla temmolla kuin muunkin treenin, mutta Les Millsin mielestä tässä kohtaa voidaan jo vähän jarrutella. Perusnostojen lisäksi tehdään loppuun "korkkiruuvi" eli sivulankusta tuodaan käsi kropan alle niin, että koko kroppa kääntyy keskelle. Tosi haastava liike tehdä oikein! Täällä täytyy ainakin harjoitella aluksi niin, että alempi polvi on lattiassa, jotta liikerata tulee mahdollisimman oikein.

Venyttely: Adam Lambert - Better than I know myself
Yllättäen venyttely ei alakaan selinmakuulta vaan lapsiasennosta siirrytään suoraan lonkankoukistajan venytykseen. Nice. Muutenkin tässä biisissä on melko eri meininki kuin edellisessä ohjelmassa. Tykkään kyllä enemmän tästä. Vaikka toisaalta olihan siinä Il Divo-lopetuksessa oma hohtonsa :D

Koulutuksessa meille painotettiin koko ajan "the rep effectiä" eli toistojen määrää. Les Mills on nyt teettänyt ihan yliopisto-tutkimuksen siitä, miten Bodypump kasvattaa lihasvoimaa paremmin kuin kuntosaliharjoittelu. Edelleenkin niille takarivin jättiläiskorstoille voi siis sanoa, että lihakset eivät pumpissa kasva, mutta voima kehittyy kun toistoja on niin paljon. Meille hoettiin sitä, kuinka "lihas tulee rasittaa uupumukseen asti". Näinhän se on. Pumpilla on omat kannattajansa ja vastustajansa mutta itse uskon, että varsinkin niiden on helppo tulla pumppiin, jotka ehkä vähän pelkäävät kuntosalille menemistä eivätkä oikein tiedä, mitä siellä pitäisi tehdä. Sitä paitsi, onhan Bodypump hauskaa ja elämyksellistä! :) Ainakin itse toivon, että pystyn tunneillani luomaan sitä fitness magicia, jota Les Millsillä niin paljon hehkutetaan.

Lauantai-ilta alkaakin sitten mukavasti BP-videoon tutustumisella ;)


P.s. Ostin tuon ihanan keltaisen Niken topin tänään ja sen kaveriksi olisi kyllä pakko saada tuollaiset vaaleansiniset jumppahousut!

New begginnings.

Kerhokausi alkoi jälleen maanantaina ja kyllä sitä vähän kesän aikana ehti unohtaa, millaista haipakkaa kerhotyö onkaan. Osa kiireestä johtuu varmasti myös keltanokkaisuudestani mutta varmasti yhdeksän eka-kolmasluokkalaisen kaitseminen kokkikerhossa ottaa ketä tahansa sydämen päälle. Onneksi on käynyt niin hyvä tuuri, että kaikki kerholaiset ovat tosi kilttejä eikä mitään pikku ilkimyksiä. Vaikka energiaa riittää useimmiten vähän liikaakin, niin ohjeita noudatetaan ja kuunnellaan aikuisia. Ja kyllä ajattelen että paras palaute mitä näiltä lapsilta saan on se, kun menen käymään koululla ja he juoksevat käytävällä vastaan ja halaavat:)

Tarkoitus oli lanseerata uusi body-ohjelma tänään, mutta päätin kuitenkin mennä kesän ohjelmalla. Toisaalta nämä asiakkaat eivät ole edes voineet tehdä kesän ohjelmaa kuin kerran, koska en ole Unisportilla bodya juuri kesällä ohjannut. Erällä olisi body-tunti huomenna, mutta luulen että sielläkin aloitan uuden ohjelman vasta ensi viikolla. Olen joskus ehkä liiankin kriittinen oman osaamiseni suhteen, mutten vain kestä sitä tunnetta mennä salin eteen ja päässä tykyttää ajatus: "mitä pitikään tehdä seuraavaksi". Kun olen varma siitä mitä teen, tunnista tulee sellainen että asiakkaatkin siellä viihtyvät. Sitäpaitsi voin ainakin kannustaa asiakkaita sitten ottamaan isommat käsipainot, jos ovat  tehneet ohjelman monta kertaa ;) Tänään kannustin (okei, käskin!) yhtä tyttöä ottamaan nelosen painot kolmosien sijaan. Hän on käynyt useamman kerran muilla tunneillani ja tiesin hänen varmasti jaksavan noilla isommillakin. Tuli tosi hyvä fiilis kun hän tuli tunnin jälkeen kiittämään tästä pakottamisesta! Näin kyllä, että painot olivat hänelle melko raskaat, mutta ohjaajan työssä yksi parhaimmista asioista onkin se, että saa kannustettua asiakkaita ylittämään itsensä. Jes!

Sunnuntaina olisi tiedossa intervallibody ja äijätunti. Intervallibodyn ajattelin miksata vanhoista ohjelmista, nyt vain ei yksinkertaisesti ole aikaa tehdä uutta tälle viikolle ja opetella sitä. Erällä on kiva myös se, että intervallibodyssa saa käyttää lautaa tunnilla. Usein olenkin siellä tehnyt niin, että lopputunnin sykeosuuksissa on mahdollisuus käyttää lautaa, jos haluaa. Asiakaskunta on ikähaarukaltaan ja kuntotasoltaan tosi heterogeenistä, joten on parempi antaa vaihtoehtoja niin sykkeissä kuin lihaskunto-osuuksissakin.
Äijätuntia odotan innolla! Viime keväänä tuo tunti oli yksi ihan lemppareistani. Vakiokävijöitä oli kymmenkunta ja varsinkin heidän kanssaan aina synkkasi tosi hyvin. Äijätunti on siis tarkoitettu miehille ja siellä saa höykyttää oikein kunnolla ihan luvan kanssa. Asiakkaat ovat myös hyvin eri ikäisiä, oikeastaan ihan parikymppisistä lähemmäs kuusikymppisiin. Varmaan näistä äijistäkin oli aina hauskaa kun tämmöinen tappi siellä edessä huuteli ohjeita ja rääkkäsi :D Ajattelin tehdä viime kevään rakenteeseen muutoksen, kun ihastuin Unisportin konseptiin uudesta funktionaalisesta harjoittelusta. Liikkeitä ei siis tehdä enää musiikkiin, vaan tehdään lihaskuntopattereita tyyliin 3 liikettä x 1 min x 3. Ja väliin vähän nostetaan sykettä, tietysti. Sormeni oikein syyhyävät päästä suunnittelemaan juuri tätä tuntia!

Mutta ennen sunnuntaita odottaa perjantai-iltojen parhaus eli Gospelbic! Rapakon takaa kun saa mitä tahansa, niin sieltäpä tilattiin ehkä viisi vuotta sitten aerobic-levyjä, jotka on gospelia. Idea oli (ainakin meidän seurakunnassa) alunperin meidän silloisen nuorisopapin, joka ohjaa työnsä ohessa jumppaa. (Kuulostaapaa tutulta, heh ;) Gospelbic oli aluksi ihan perusjumppaa, mutta aika pitkälti jossain vaiheessa zumbailtiin. Muutama vuosi sitten Gospelbicciin tarvittiin tuuraajaa ja minä kaverini kanssa saimme yhden päivän pikakurssin jumppaohjaamisesta. Siitäpä koko ohjaajan urani alkoikin! Gospelbicissä on myös tosi vakiintunut jumppariryhmä, nuoria ja aikuisia. Viime kevään vedin jumppia yksin, kun nuorisopappimme jäi äitiyslomalle. Vaikka joskus olisi huvittanut jäädä perjantai-iltana sohvalle makaamaan, niin Gospelbicin jälkeen oli taatusti hyvä mieli. Mielestäni tämä jumppa on sitä matalan kynnyksen liikuntaa, johon jokaisen on helppo tulla. Kun jumpataan kirkon jumppasalissa, rima osallistua ei todellakaan ole korkea ja se on vain hyvä. Ajattelen että ollaan Gospelbicin avulla saatu paljon sellaisia ihmisiä mukaan seurakunnan toimintaan (ja liikkumaan!) jotka eivät muuten ehkä olisi tulleet. Varsinkin kun mitään veloitusta jumpasta ei tule (vain vapaaehtoinen pari euroa lähetystyölle), toiminta on todellakin kaikille avointa.

Perjantaina pääsen vielä illalla Bodypump-jatkokoulutukseen.  Eräs kaverini on tulossa samaan ryhmään joten on kiva ettei tarvitse mennä yksin :) vähän jännittää, että onko uusi ohjelma yhtä hyvä kuin tämä nykyinen. Ja vähän myös stressaa että pitäisi ihan pian jo hallita tuo Bodypump 83! Ainakin biisilista näyttää ihan hyvältä, joten we´ll see about that!

Love (and) running.

Ei tarvinnutkaan herätä lauantaiaamuna sijaistamaan pumppia joten nukuttiin R:n kanssa pitkään. Olin suunnitellut iltapäivän ohjelmaksi lähinnä siivoamista ja koiran kanssa ulkoilua. Koska juoksut on jääneet viime aikoina hyvin vähälle, ajattelin parhaan tavan valmistautua illan Midnight Runiin olevan valmistautumatta mitenkään. Mitään tavoitteita ei oikein siis juoksun suhteen ollut.

Mutta R olikin järjestänyt ihanan yllätyksen!

Meillä oli maanantaina 1-vuotis kihlajaispäivä, joka vietettiin enimmäkseen hengailemalla yhdessä kaupungilla ja kotona, mikä oli myös mitä parhainta ajanvietettä. Meidän arki kun on pitkälti sitä, että lähdetään aamulla ja nähdään 12 tunnin päästä illalla. Koko viikon R on kyllä ollut vähän salaperäinen eikä ole oikein vastannut kysymyksiin siitä, mitä haluaisi tehdä lauantaina päivällä vai haluaisiko tehdä mitään. Syy oli se, että minut kuskattiin silmät sidottuina Katajanokan vakilahotelliin! :) Jee! 

Käytiin myöhäisellä lounaalla Don Corleonessa ja vaikka olin vakaasti päättänyt, että illan tankkaukseksi riittää salaatti, en pystynyt vastustamaan paikan lihapullia, kun pitkästä aikaa pääsin sinne asti. Nam! Don Corleonessa kyllä kaikki pastat on tosi hyviä ja superisoja. Jälleen kerran jouduin toteamaan että edes tämä pohjaton maha ei pärjää noille annoksille. Pienissä hiilariähkyissä lähdettiin hotellille päiväunille.

Sää ei vaikuttanut koko päivänä kovin lupaavalta ja iltaa kohti sade vain paheni. Pitkään aikaan ei ole tarvinnut tsempata itseään urheilemaan niin paljon, kuin lauantai-iltana. Kun katsoin ulos ikkunasta kaatosateeseen ja vilkaisin hotellihuoneen pehmeää sänkyä, piti monta kertaa vakuuttaa itselleen, että todella lähden juoksemaan. Mentiin R:n kanssa paikalle aika myöhään ja jouduttiin seisomaan narikkajonossakin sen verran kauan, ettei ehditty jäädä odottamaan ystävääni, joka oli myös tulossa juoksemaan meitä seuraavassa lähdössä. Pinkaistiin pikavauhtia lähtöalueelle vain todetaksemme, että lähtöä oli myöhästetty 10 minuuttia - eikä kukaan oikein tiennyt miksi. Ehdin myös nähdä ystäväni ennen lähtöä, joka sattumalta kulki lähtöalueemme ohi. Todettiinpahan vain, että on sitä pahempiakin asioita tehty kaatosateessa. Ja kun lähtölaukaus vihdoin pamahti, ei sadetta oikeastaan enää edes huomannut.

Heti aluksi tunsin, että lounas painoi vielä vatsassa. Päätin, että ensimmäiset neljä tai viisi kilometriä voin ottaa vähän rauhallisemmi, jotta loppumatkan voi juosta täysillä. Oma kokemukseni on, että jos pistäminen alkaa heti lenkin alussa, niin se ei siitä kyllä laannu. Valinta oli ihan oikea, vaikka tuntuikin siltä, että olisin voinut juosta lujempaa. Viiden kilometrin väliaikamme oli kuitenkin jotain 29 minuuttia, vaikka mentiinkin "hitaammin". Loppumatkan jalka suorastaan lensi ja pitkästä aikaa saavutin sen juoksu flown, kun tuntuu siltä kuin melkein lentäisi. Viimeinen kilometri tykitettiin ihan täysillä ja endorfiinit virtasi maaliviivalla 56 minuutin juoksun jälkeen.

Säästä en voi tapahtuman järjestäjiä moittia, sille he eivät mitään voi. Nyt kuitenkin toista kertaa osallistuneena olen jälleen vähän pettynyt Midnight runiin. Kaikki on tapahtumassa ihan jees, mutta fiilis ei kuitenkaan jotenkin nouse niin korkealle, kun tällaisessa jutussa voisi kuvitella. Reitti on kiva muttei ehkä sellainen, mistä itse tykkään eniten. Reitin varrella olleet erilaiset ständit olivat myös ihan kivoja, muttei mitään varsinaisia fiiliksen nostattajia. Ja pakko kyllä sanoa, että vaikka paidan malli oli tänä vuonna parempi kuin viimeksi, olisin kaivannut jotain räväkämpää väriä. Viime vuonna ehkä makeinta koko juoksussa oli se, kun kirkkaan oranssit paidat vilkkuivat pimeällä reitillä. Jos ihan mieletön yöjuoksukärpänen ei ilmoittautumisen alkaessa puraise, niin saattaa olla että ensi vuonna teen tähän aikaan jotain muuta:)

Tämä päivä on kulunut tietokonetta korjaillessa (saatiin ulkoisen kovalevyn avulla toimimaan) ja uutta jumppaa suunnitellessa. Janna totesi blogissaan että biisien valitseminen uuteen ohjelmaan on ehkä kaikista vaikeinta - ja niin ainakin omalla kohdallani on! Tykkään tehdä ohjelmia, joissa on vähän kaikenlaista musiikkia, niin että mahdollisimman moni asiakas löytäisi edes jonkun kivan kappaleen, jonka tahtiin treenata. Usein valitsen listalle eniten perus radiohittejä, niissä kun on yleensä helppo "tahtikaava" (en oiken tiedä miksi sitä pitäisi kutsua :D) johon on helppo rakentaa liikkeet ja sarjat. Pyrin kuitenkin ottamaan mukaan vähän jotain vaihtoehtoistakin ja myös jotain raskaampaa, yleensä lihaskunnon rankimpaan osioon. Saatuani biisit ja koreografian suurinpiirtein suunniteltua, lähdettiin vielä R:n ja kahden ystävän kanssa salille, jossa oma aikani kului lähinnä body-tunnin lihaskunto-osuutta treenatessa. Otin nyt myös tavoitteeksi treenata salilla joka kerta muutaman rinnallevedon - Bodypumpin haastavin liike itselleni on rinnalletyöntö ja siitä juuri tuo alku, rinnalleveto.

Keskiviikkona alkavan body-tunnin lihaskuntobiisit näyttää tältä, itse oon ainakin vähän innoissani :)

Kyykyt: Tacabro - Tacata

Selkä: Lady Gaga - Born this way

Hauis+hartia: Bebe - Malo

Ojentaja: The Sounds - Painted by numbers

"HC-setti": Foo Fighters - All my life

Vatsat: LMFAO - Sexy and I know it

Perjantaina illalla on Bodypump-jatkokoulutus. En oikein tiedä mitä tuolta puolitoistatuntiselta odottaa mutta we´ll see. Onneksi joku on ainakin sen ohjelman suunnitellut puolestani ;)

Tarmo ei tykkää valvomiesta :)