Katse kenkiin.

Vihdoin pääsin raahautumaan jalkaterapeutille. Vaivanani on olleet tulehtuneet penikat jo pidemmän aikaa ja olen yrittänyt suojella jalkojani vaihtelemalla kenkiä päivittäin ja jumppatuntien mukaan. Omistan tällä hetkellä kolmet jumppakengät, ne ovat tärkein työvälineeni ja satsaan niihin mielelläni. Olen myös ajatellut kenkieni olevan juuri oikeanlaisia minun kaltaiselleni jumppaajalle.

Ja kylläpä olin väärässä.

Viimeksi lenkkareita ostaessani myyjä totesi, ettei askelessani ole lainkaan pronaatiota. Tällä perusteella ostin myös jumppakengät tunteja varten, joilla hypitään paljon. Paksu pohja ja paljon vaimennusta. Molemmissa polvissani on juoksijan polvi-niminen rasitusvamma perintönä jalkapallourasta ja armeijasta. Ajattelin paksupohjaisten kenkien olevan hyväksi klenkuille polvilleni. Jalkaterapeutti katsoi kävelyäni kaksi sekuntia ja totesi, että totta kyllä, askelessani ei ole pronaatiota vaan supinaatiota. Tarkoittaa siis suurinpiirtein sitä, että jalkateräni on kääntynyt liikaa sisäänpäin ja se aiheuttaa myös penikoiden tulehtumisen. Vilkaistuaan jumppakenkiäni terapeutti ilmoitti minun jumpanneen täysin vääränlaisilla kengillä jo pitkään. Paksu pohja ja joustamattomuus ovat todella huono yhdistelmä jaloilleni. Siksi kuulemma käyttäessäni joustavia kenkiä jalkani kipeytyvät pahemmin, sillä ne eivät ole tottuneet liikkuvuuteen, jota ne tarvitsisivat. Onneksi kuitenkin viime viikolla ostamani kengät ovat terapeutin mukaan oikeanlaiset ja niiden joustavuuteen jalkojeni täytyy nyt totutella tukipohjallisten avulla. Lopuksi sain "nauttia" puolen tunnin penikkahieronnasta - en ole ikinä kokenut niin hirvittävää kipua! Varsinkin jalan alaosaa hierottaessa kipu yltyi niin kovaksi, että alkoi heikottaa. Tämä todellakin nostatti motivaatiota pitämään parempaa huolta jaloistani venyttelemällä, kylmällä ja kotihieronnalla. Parin viikon päästä menen vielä uudestaan hoitoon, jolloin tarkastetaan myös pohkeet.

Illalla palkitsin itseni lähtemällä tyttöjen kanssa shoppailemaan ja syömään. Morrisonissa on muuten uskomattoman hyvät hampurilaiset, annoskateus iski ja ensi kerralla aion itsekin valita ruishampurilaisen! Tosin ei tuossa barbeque-pekoni-hampurilaisessakaan mitään vikaa ollut ;)

Tänään piti olla pumppidebyyttini ohjaamalla kaverin kanssa tunti puoliksi. Juhannuksen takia meillä ei kuitenkaan pidetty tunteja, jotka olisivat loppuneet vasta kahdeksan jälkeen. Pöh. Ensi viikolla uusi yritys! Olen edelleen kuunnellut biisejä jatkuvalla tahdilla ja tänään ajellessani treenaamaan popitin levyä ihan täysillä autossa. Tämän parisuhteen toinen osapuoli saattaa kyllä pikkuhiljaa kyllästyä ainaisiin hoilotteluihini, sillä biisit jäävät myös soimaan päähän eikä niitä saa ulos kuin lauleskelemalla :) Askelkyykky-biisi on edelleen suurin rakkauteni tässä ohjelmassa, mieletön kesämeininki! Sovin myös itselleni pumppisijaistuksen heinäkuun puoleen väliin, joten silloin (viimeistään) pääsen vetämään koko setin yksin. Can´t wait!

Tänään kävin myös pitkästä aikaa jumppaamassa jonkun muun tunnilla. Intervallistep oli ihanaa rääkkiä ja sai ajatukset pois kaikista stressaavista työasioista. Yllättävän harvoin ehtii (ja jaksaa) itse jumppaamaan mutta on se vaan ah niin ihanaa. Tunnin jälkeen oli kyllä ihan kuolema-olo mutta sehän on treenissä kaikista parasta. Onneksi enää muutama viikko ja pääsen taas pyhittämään maanantait omalle treenille, kun lemppariohjaajani palaa takaisin reissusta. 


Juhannuksen ainoa huono puoli on se, että kaikki salit on kiinni. Me kun vietetään keskikesää kotosalla ja kerrankin olisi reilusti aikaa treenata. Ehkä keksitään R:n kanssa joku oma kuntopiiri tuossa lähikentällä :)

Pikku piraatti.

Menee hermo!

Ei ole ensimmäinen kerta, kun rakkaalla kotikampuksellani cd-soitin ei suostu soittamaan (poltettuja) levyjäni. Eilen intervallistepissä meni yhteensä yli viisi minuuttia aikaa siihen, että vaihtelin levyä laitteesta toiseen ja viimeseksi vaihdoin levyn iPodiin. En tiedä mikä mättää, sillä kaikilla muilla saleilla levyt toimivat aivan mainiosti. Vain tämä yksi pirulainen on ilmeisesti päättänyt liittoutua minua vastaan. 

Voisinhan tietysti rakentaa ohjelmat "pötkömusiikin" varaan. Aerobic-levyistä löytyy kyllä valikoimaa vaikka millä mitalla. On kuitenkin pari syytä, miksen näin tee.

Ensinnäkin, oikeat levyt, joista on maksettu kaikki mahdolliset Teosto- ja esittämislupamaksut, ovat turhan kalliita. Vaikka yhden levyn hinta pyörii toisaalta vain parissa kympissä, samaa levyä ei kuitenkaan voi kovin montaa kertaa käyttää. Jos yhtä jumppaohjelmaa pyörittää 6-8 viikkoa ja viikon aikana on 3-4 eri sisältöistä tuntia, voi nopeasti laskea, ettei sivutyönään ja puoliksi harrastuksenakin ohjaavan jumppaopen rahat riitä levyihin. Itsekin bänditoimintaa harrastavana olen kyllä sitä mieltä, että artisteille kuuluu maksaa oikeat korvaukset heidän luomastaan musiikista, mutta tässä asiassa minun on ainakin mahdotonta olla rehellinen.Ymmärrän toisaalta senkin, ettei työnantajalla ole varaa kustantaa jokaisen ohjaajan levylaukkua.

Lataan siis musiikkini netistä (kuten varmasti suurin osa muistakin ohjaajista tekee). Näin pystyn myös koostamaan juuri sellaisen soittolistan tunneilleni kuin haluan. Yksi mahdollisuus olisi maksaa vuodessa könttäsumma Teostolle ja Gramexille, mutta silloinkin pyöritään jo hyvin isoissa summissa. Usein olen saanut hyvää palautetta musavalinnoistani. Yleensä pyrin ottamaan mukaan sekä uusia radiojumputuksia mutta myös jotain vähän vaihtoehtoista ja vähän vanhempia biisejä. Tällä hetkellä esimerkiksi intervallistepistä löytyy uutta Katy Perryä, Pintandwefallia (joka on loistava Vantaalainen kaahausrokkibändi!) ja legendaarinen Leila K.  Pötkömusiikissa ei ole oikein varaa tehdä valintoja, sillä biisit on miksattu yhteen ja ne on pakko soittaa siinä järjestyksessä kun levyllä ovat. Enkä ole vielä törmännyt yhteenkään aerobic-levyyn, jossa kaikki biisit olisivat olleet hyviä :) Tiedän, ettei esimerkiksi Justin Bieber välttämättä herätä intohimoja kenessäkään, mutta useimmiten perus listahitin kaava on sellainen, että siihen on helppo rakentaa askelkuvioita. Aerobicin perusideahan on se, että musiikki jaetaan "kaseihin", ja yhtä liikettä sitten tehdään esimerkiksi kaksi kertaa kahdeksan tahtia. Kannattaa kuunnella seuraavan kerran jumppatunnilla, milloin liikkeet vaihtuvat. Itseäni ainakin häiritsee ihan suunnattomasti, jos ohjaaja vaihtaa liikettä "väärässä" kohdassa. Joskus itsellekin sattuu mokia ja tuttujen jumppaajien naamasta sen näkee heti. Bodypump perustuu ihan samalle ajatukselle: liike vaihtuu aina kun musiikki vaihtuu. 

Valitsen biisejä myös sanoitusten perusteella. Niistä pystyy helposti luomaan tunnille tunnelmaa ja  kannustamaan asiakkaita. Myös tämän vuoksi pumppi sopii minulle paremmin kuin hyvin: biisit on suunniteltu niin, että sanoitukset sopivat liikkeisiin. I like how it feels, vai mitä? Varmasti on ihmisiä, joita ärsyttää ohjaajan läpät. Itse tykkään kyllä jutella vähän muutakin kun pelkkää "askel polvi" "kaks ja kaks". Tykkään myös asiakkaana siitä, jos ohjaaja keksii biisistä jotain hyvää juttua. Tai vähän huonoakin. Yksi iso asia, jota ohjaamisessa rakastan on juuri se luovuus, jota ohjatessa saa käyttää. Siksi esimerkiksi circuit trainingissa en ole yhtään omimmillani, kun pitää keskittyä enimmäkseen kellottamiseen eikä liikkeitä pysty rakentamaan musiikin varaan.

Mielestäni musiikki antaa ryhmäliikunnalle melkein koko sen sielun. On ihan eri asia tehdä vain liikkeitä peräkkäin johonkin taustahuminaan, kuin että ohjaaja on rakentanut liikkeet niin, että ne yhdessä kertovat melkeinpä tarinan. Ja tarinan tärkein pointti on se, että treenaajat tekevät kovemmin, nopeammin ja korkeammalle.

Faster, harder, Scooter!

Slowing down.

Viikonlopun pumppaamisen jälkeen ei paljon lepoaikaa jäänyt, kun maanantaiaamuna starttasi lasten päiväleiri. Hirveästi en väsymykseltäni ehtinyt etukäteen jännittää, mutta pakko myöntää että leiriläisten alkaessa valua kerhohuoneelle puoli yhdeksän aikaan, pieni naru alkoi kiristää kaulan ympräillä. Minä olisin päävastuussa näistä 15 lapsesta viikon ajan ja tiedossa olisi reissuja ympäri Helsinkiä ja Vantaata. Onneksi apunani oli ihana kollega ja rakas ystävä kesätyöntekijän muodossa, yksin tällaista laumaa olisi ollut mahdotonta hallita. Uudella tavalla tällä viikolla tajusin sen, että olen ihan oikeassa työpaikassa, jossa minulla itsellä on päävastuu asioista. Se tuntuu vähän pelottavaltakin mutta myös hyvältä. Viikon päätteeksi oli ihanaa kuulla lapsilta, että minun ja muiden ohjaajien heille suunnittelema leiri oli onnistunut ja että heillä oli ollut hauskaa. Vaikka välillä olen kokenut jopa epätoivon hetkiä tämän työn parissa, tällä viikolla koin todella onnistuneeni. Ja taisinpa saada syksylle pari uutta kerholaistakin :)

Jokakesäinen perinne: Mustasaaren jättikorvapuusti.

Viikon vähäiset yöunet johtivat siihen, että loppuviikosta simahdin joka ilta jo viimeistään kymmeneltä. R lähtee aina seitsemän jälkeen töihin ja tällä viikolla ajattelin nousta samaan aikaan, turhaan jäisin puoleksi tunniksi nukkumaan kun toinen kuitenkin hääräilee ympäri asuntoa. Sen ansiosta ehdin myös joka aamu koiran kanssa pidemmälle lenkille, oli ihanaa kävellä rauhassa pellon ympäri kun muu Tapanila vielä nauttii kesälomaunista. Koira tosin olisi mieluummin varmaan jäänyt vielä nukkumaan, koska käpertyi aina heti sisään tultuamme sohvan nurkkaan kuorsaamaan.

Eniten tällä viikolla on kuitenkin mielessä pyörinyt pumppi. Päätin ottaa härkää sarvista ja lupautua ohjaamaan kaverin kanssa puolet ohjelmasta ensi viikolla. Biisien opetteleminen tuntuu melko helpolta ja olen ahkerasti kuunnellut niitä koiran kanssa ulkoillessa ja junamatkoilla. Yhtenä päivänä katsoin myös koko videonkin läpi, joka oli yllättävän viihdyttävä! Videolta oppii tosi hyvin tekniikkaa ja ehkä vähän jotain läppääkin, jota voi tunnilla heittää. Ojentaja-biisissä on tosi osuvat sanat, joita varmaan moni käyttää. Doctor, doctor! Kävin myös pari kertaa treenaamassa salilla ohjelmaa, oli siinä kanssatreenaajilla varmaan hauskaa katseltavaa. Yritän aina harjoitellessakin (mitä tahansa ohjelmaa) hymyillä ja äänettömästi antaa ohjeita. Onnea vaan Malmin Fix, olette saaneet uuden hullun salillenne.

Perjantai-iltana käytiin R:n kanssa purjehtimassa meidän kanttorin veneellä. Retki venähti oletettua pidemmäksi, mutta kivaa oli ja paljon opittiin uutta. Tarkoitus olisi, että minun pitäisi toimia perämiehenä meidän piirin virkistyspäivänä elokuussa ja siksi piti käydä vähän opettelemassa, miten purjeet nostetaan ja vene kiinnitetään poijuun. Jonkin asteen merikärpänen taisi puraista, sillä lupauduttiin lähtemään reissuun uudestaankin ennen elokuuta!

Meidän piti lähteä mökille viikonlopuksi, mutta saunan kiuas sanoi (vihdoin) itsensä irti ja palomestari oli kieltänyt saunan lämmittämisen. Niinpä jäätiin kotiin viettämään hidasta viikonloppua. Ensimmäistä kertaa tässä asunnossa sai myös juoda aamukahvit terassilla. Ah, autuutta! Päätettiin myös jättää siivoukset sunnuntaille ja vain nauttia lauantaipäivästä. Käytiin nopeasti vähän ostoksilla ja tultiin sitten kotiin loikoilemaan kansituoleilla iltapäiväauringossa, joka muuten meidän parvekkeella on parhaimmillaan kolmen jälkeen iltapäivällä. Työpäivän jälkeen ehtii siis hyvin vielä grillaamaan ;)

Huomenna onkin jo kesän toiseksi viimeinen steppiohjaus. Vähän harmittaa, koska tuntuu että vasta pääsin vauhtiin siinäkin hommassa. Toivottavasti saisin sijaistaa steppiä syksylläkin ja onneksi Erällä saa intervalli-tunneilla käyttää lautaa. Toisaalta en jaksa odottaa, että suosikkohjaajani palaa reissusta ja pääsen itse nauttimaan tunnista toisella puolella salia.

Raise the bar for indulgence today.

Huh. Yksi elämäni varmasti rankimmista mutta myös ikimuistoisimmista viikonlopuista takana. Oli se myös kaiken arvoista. Sunnuntai-iltapäivänä sain käteeni paperin, jonka yläkulmaan oli merkattu punaisella kirjain A: sain luvan ohjata Bodypumpia heti kun vain itse haluan. Ja minähän haluan!

Suhteeni pumppiin on ollut pitkään melko ristiriitainen. Reilu vuosi sitten sain ehkä vähän yliannostuksen koko lajista, kun jossain vaiheessa kävin pumppaamassa neljä-viisi kertaa viikossa. Pakostakin kyllästyy. Jumppaopeilun myötä pumppi vain jotenkin jäi tosi vähälle, kun en sitä itse pystynyt ohjaamaan eikä omien ohjaamisien lisäksi ollut oikein aikaa tai jaksamistakaan. Alunperin peruskoulutukseni piti olla huhtikuussa, mutta työjuttujen ja motivaatiopulan takia siirsin sen kesälle. Ja hyvä että siirsin! Torstai-iltana olin melkein malttamaton ja vähän jännittikin. Tuntui siltä, että pääsen nyt osaksi jotain ehkä taianomaistakin maailmaa.

Perjantaina päivä alkoi heti aamusta masterclassilla, eli me koulutettavat (joita oli ympäri Suomea, Vaasasta ja Kauhajoelta asti!) osallistuimme pumppitunnille. En ollut aikaisemmin tehnyt BP 82:ta ollenkaan ja se yllätti todella positiivisesti!Pitkään pumppiohjelmat on olleet sellaisia, että vähintään yksi tai kaksi biisiä on sellaisia, että kyllästyttää jo kahden kerran jälkeen tai muuten vaan en tykkää biiseistä tai liikkeistä. Ehkä tosiaan sain osani siitä Les Millsin hehkuttamasta fitness magicista, mutta tässä ohjelmassa ei ole oikeastaan yhtään huonoa biisiä! Ainoastaan vatsat ja venyttely tökkii vähän, mutta onneksi kaikki muut kipaleet on ihan helmiä. Varsinkin askelkyykyt ja hartiat: ah! Mikä fiilis! Iltapäivällä käytettiin paljon aikaa tekniikan hiomiseen: siis hinkattiin ja hinkattiin tekniikkaa. "Nosta tanko" Ja sitten nostettiin ja pysyttiin samassa asennossa kaaaaauan. Perjantai-ilta kuluikin sitten seuraavan päivän ohjausharjoitukseen valmistautumalla. Tehtäväkseni tuli ohjata selkäbiisi. R innostui myös DVD:stä ja yhdessä sitten teimme kulmasoutuja ja maastavetoja sählymailoilla :)

Lauantaiaamuna heti yhdeksältä alkoivat ohjausharjoitukset. Tämä tarkoitti sitä, että vedettiin 82 kahteen kertaan läpi, kun meitä oli koulutuksessa niin paljon. Meillä oli kurssilla jotenkin mielettömän hyvä henki osallistujien kesken: kaikkia kannustettiin ihan kympillä ja omasta vedostakin jäi mielettömän hyvä fiilis, kun porukka kannustaa ja hymyilee samalla. Ei puhettakaan siitä, että oltaiisin oltu jotenkin kilpailuasemassa toisiimme nähden vaikka kaikilla oli sama maali: saada arviointipaperiin kirjain A. Kaveria tuettiin ja haluttiin varmistaa, että kaikki saavat onnistumisia. Mieletöntä! Aamupäivällä saatin palaute ekasta vedosta ja iltapäivällä sitten sama setti uudestaan: ja nyt vaadittiin tietysti enemmän. Olin tyytyväinen molempiin ohjauksiini, palautetta sain eniten siitä, että pitää ottaa enemmän kontaktia asiakkaisiin. Uskon senkin parantuvan heti, kun koreografia tulee tutuksi eikä tarvitse koko ajan kuunnella, missä kohtaa musiikissa mennään. Sunnuntaiksi läksyksi ojentaja-biisi ja R:n kyydillä kotiin.

Tarkoitukseni oli kotona nopeasti opetella biisi ja lähteä kaverin polttareihin, jota olin pitkään ollut mukana suunittelemassa ja jonne kovasti halusin edes loppuajaksi, kun olin koko päivän missannut koulutuksen vuoksi. Autossa kuitenkin iski jo huono olo ja kotiovesta sisään päästyäni olin pelkkä raato. Päässä jomotti ja tuli puhuttua pöntölle norjaakin. Oli kamala nälkä, mutta syömään ei pystynyt. Rakas kotilääkärini diagnosoi elektrolyytti-vajeen ja siihen ei mikään muu auta kuin lepo ja nesteytys oikeilla aineilla. Päivän aikana olin hikoillut hurjasti enkä ollut ajatellut, että pelkkä vesi juomana ei ehkä riitä. Niinpä polttarit jäivät väliin ja biisin opettelukin pelkäksi videon tuijotteluksi, kun en pystynyt nousemaan sohvalta vaakatasosta mihinkään. Ei mikään paras ennuste viimeiselle koulutuspäivälle.

Liekö pyhäpäivän taikaa tai mitä, mutta sunnuntaina heräsin kuin uudestisyntyneenä. Lihaksia ei juurikaan jomottanut ja pystyin melko helposti kiipeämään Herttoniemen Lady Linen portaat kolmanteen kerrokseen. Vähän hirvitti tuleva ohjaus, kun ehdin vain nopeasti käymään liikkeet läpi ennen tositilannetta. Päätin, että asenteella mennään, kävi koreografian miten kävi. Vuoroni oli vasta toisella kierroksella ja ajattelin, että himmailen painojen kanssa. Salissa oli kuitenkin ihan mieletön meininki ja jotenkin ihmeen kaupalla pystyin tekemään kaksi kierrosta melkein samoilla painoilla kuin normaalistikin. Toisella kerralla jopa lisäsin haukkariin painoja, tosin jouduin kyllä pudottamaan niitä lopussa pois. Hold your head up high, don´t be afraid, you´re the toughest guy in the world ;)

Puolen päivän molemmin puolin saatiinkin sitten palautetta ja puhuttiin fitness magicista ja yleensä Les Millsistä. Edelleen olen jossain määrin skeptinen konseptia kohtaan, mielestäni se on tietyissä asioissa liian joustamaton. Ymmärrän, että pumpin pitää olla pumppia, mutta kuntosalia harrastaneena mielestäni on todella kummallista, että esimerkiksi penkkipunnerrus pitää jättää todella ylös rinnasta eikä viedä alas asti. Tästä yritinkin sanoa kouluttajille, mutta kuulemma pumpin toistomäärillä ei voi tehdä liikettä alas asti. Ja miksiköhän ei voi? Minä kuulemma teen liikkeen liian alas, mutta olen sen koko pumppiurani ajan pystynyt tekemään niin. Ehkä on vain pakko hyväksyä se, että pumppi on pumppia ja kuntosalilla huhkiminen on eri asia.

Viimeisenä repäisynä meillä oli Bodypump challenge. Tankoon 50-75% normaalipainoja enemmän ja sitten tehtiin kahta liikettä 15-20 toistoa kahden minuutin ajan niin monta kertaa kuin pystyy. Etukäteen olin vähän karsastanut tätä ja pelkäsin, että pakotetaan laittamaan koko ajan enemmän ja enemmän painoja, vaikkei oikeasti jaksaisi. Fiilis oli kuitenkin niin sanoinkuvaamaton, että halusi ladata tankoon niin paljon kuin mahdollista. Tein kaikki liikkeet niin, että viimeiset piti oikeasti TAISTELLA ja taisi siinä muutama karjahduskin päästä. Vuorotellen tehtiin itse ja kannustettiin kaveria. Wow. Tämä oli ehdoton huipennus viikonlopulle. Kun viimeinen liike oli loppu, tuntui takki todella tyhjältä. Voin oikeasti sanoa antaneeni ihan kaiken, mitä itsestäni lähti.

Nyt on edessä vielä paljon töitä. Ohjelmaa pitää harjoitella ja uskon oppivani sen parissa viikossa. Sovin jo ohjaajakaverin kanssa, että tulen pian hänen tunnilleen ohjaamaan jotkut biisit. Ei tarvitse heti hypätä kylmään veteen ;) Kesän aikana haluan myös kuvata lisenssivideoni, vähän jännittää etukäteen, minkälaista palautetta saan tekniikasta ja muusta. Mutta se on vasta sitten, kun ohjelma on hallussa ja voin keskittyä muuhunkin kuin liiketempojen käskemiseen. Kaiken kaikkiaan mahtava kokemus, paljon, paljon parempi kuin osasin etukäteen edes odottaa. Tuntuu myös hienolta olla jotain maailmanlaajuista ilmiötä! On my way for a fitter planet ;)

Multaa sormissa.

Rakkaat ystäväni ovat hurahtaneet kaiken maailman kasvien kasvattamiseen. Parvekkeella kasvaa niin hyötykasveja kuin kesäkukkiakin. Ensimmäiset tomaatinsiemenet he taisivat kylvää jo aikaisin keväällä.

Itselläni kärsivällisyys ei riittäisi niin pitkälle, että jaksaisin tutkia erilaisia lannoiteaineksia ja tuunata niitä itse. Pakko kuitenkin myöntää, että hieman olen ollut kateellinen ystävieni omistautuneisuudesta puhumattakaan siitä, miltä heidän parvekkeillaan näyttää. Meillä kun noita parvekeneliöitä on 12 eikä niille ole juurikaan keksitty käyttöä. Sunnuntai-iltana tunnustin ystävilleni, että haluaisin kyllä ryhtyä viherpeukaloksi, mutta en edes tiedä mistä aloittaa. Siitähän tytöt innostuivat ja sanoivat olevansa valmiita lähtemään kanssani kukkakauppaan milloin vain.

Niinpä tiistai-iltana kello 18.10 lähdimme iskän Volvolla kohti Plantagenia. Koukkasimme kuitenkin Tuusulanväylän kautta sillä toinen neideistä oli bussikuskin hyvistä neuvoista huolimatta joutunut ohi reitiltä. (615 ei siis kulje Ylästöntietä vaikka joku saattaisi niin väittää :) Olimme päättäneet R:n kanssa, että myöhäiseksi tuparilahjaksi saadut rahat käytettäisiin parvekkeen somistamiseen. Onneksi   mukanani olivat rakkaat hortonomini! En olisi nimittäin todellakaan tiennyt, minkälaisia kukkia edes uskallan ostaa. Kukkakaupan valikoima voi varmasti aiheuttaa ahdistuskohtauksia varautumattomillle. Joka nurkassa erilaisia ja eri värisiä puskia ja kasveja. Olisin varmaan ostanut kärryn täyteen kultapalmuja ilman ystäviäni. Tunnin kuluttua saapumisestamme poistuimme mukanamme 120 litraa multaa ja erinäinen kasa kukkasia.

Muistin vielä kotimatkalla, että äiti oli luvannut meille heidän vanhat kansituolinsa. Unelmieni parvekkeen kuva silmissäni raahasin kansituolit puutarhavajasta Volvon takapenkille. Kotona päätin jättää parvekepuuhailut seuraavaan päivään, mutten kuitenkaan malttanut vähän asetella tavaroita paikoilleen Tänään olikin sitten tuskallista istua toimistolla kun sormet syyhysivät päästä käsiksi multasäkkeihin ja kukkiin. Kellarista löysin vielä monta eri väristä ruukkua ja toiselta ystävältäni sain perinnöksi pari kukkalaatikkoa. Töiden jälkeen oli pakko päästä heti tunkemaan sormet multaan ja uudella lapiolla laittaa kukat paikoilleen. Vaikka aiemmin ihmettelin ystävieni innostusta kukkatouhuihin, nyt ymmärrän heitä ehkä vähän paremmin. Oli jotenkin ihmeellisen rentouttavaa laittaa kukkia ruukkuihin ja asetella niitä eri tavoilla. Pakko sanoa, että olen lopputulokseen tyytyväinen :)

Käytiin myös R:n kanssa Mosa Interiorissa, kun olin nähnyt siellä "hääpäiväkirjan". Nyt kun kirkko ja pappikin on varattu, voi varmaan alkaa oikeasti suunnittelemaan häitä. On mielestäni kiva, että tästä vuodesta ennen häitä jää jonkinlainen muisto, tuohon kirjaan kun voi laittaa oikeastaan mitä vain. Taidetaan aloittaa vieraslistasta! Maailman ihanin asia että mennään naimisiin <3

Hääkirjan lisäksi mukaan tarttui vähän kallis heräteostos. Päätettiin samalla ostaa uusi päiväpeitto. Olin kyllä katsellut päiväpeittoa aiemminkin, mutten ollut aikaisemmin uskaltanut kysyä sen hintaa. Onneksi se oli kuitenkin -50% alennuksella, joten hintaa tuli  "vain" vähän päälle 100 euroa. Makuuhuone sai aika uudenlaisen ilmeen, kun meillä on aikaisemmin ollut vaalea päiväpeitto. 

Perjantaina koittaa vihdoin kuumottava Bodypump-koulutus. Olen pitänyt nyt pari päivää lepoa, kun selkä meni ihan jumiin maanantaina uudesta intervallistep-ohjelmasta. Inhottavaa, kun oikeastaan kävelykin tuntuu vähän pahalta. Ajattelin huomenna kokeilla kevyttä lenkkeilyä, jos se vähän avaisi lihaksia. Tänään taidan jättää jalkapallon väliin. Jos sitä kuitenkin vielä vähän menisi kuopsuttamaan parvekkeelle ...