Bodypump 84

Perjantai-ilta Gospelicin jälkeen hurahtikin Bodypump-jatkarissa. En ole vielä ihan täysin ehtinyt kyllästyä nykyiseen ohjelmaan (osittain varmaan johtuen siitäkin, kun ei ole ollut omaa vakituista tuntia) mutta kyllä olen sormet syyhyten odottanut uutta ohjelmaa! Varsinkin kun tässä nykyisessä on muutama biisi joita ilman voisin kyllä elää.

Bodypump 84 on täyttä kultaa! Vaikka edelleenkään 82:lle ei lähes mikään vedä vertoja, on tässä ohjelmassa todella varteenotettava vastustaja. Omasta mielestäni ohjelmassa ei ole YHTÄÄN ärsyttävää biisiä ja se on jo todella hyvä lähtökohta. Lisäksi Les Mills on jälleen kehittänyt uusia jippoja, joilla muokata Bodypumpia uuteen suuntaan. Heti jatkarin aluksi meille kerrottiinkin, että Bodypump tulee tulevaisuudessa muuttumaan enemmän siihen, että treenataan vapailla painoilla (sopii minulle!) ja vielä lisää toiminnallisempaan suuntaan (kuulostaa todella hyvältä!). Lisäksi meille esiteltiin Uudessa-Seelannissa alkava/alkanut kokeilu, jossa uusia pumppaajia yritetään motivoida sillä, että ensimmäisellä kerralla he treenaavat biisit 1-4 ja sen jälkeen yksi biisi lisää ohjlemaan per viikko. Näin koko ohjelma tulee treenattua kuudessa viikossa. Tarkoitus on ilmeisesti se, etteivät uudet ihmiset järkyty liikaa tunnin rankkuudesta. Keskustelimme hetken kuitenkin siitä, että Suomessa tällainen kokeilu olisi melko hankala toteuttaa, sillä saleilla kapasiteetti ei vain riitä siihen, että osa asiakkaista olisi paikalla vain alkutunnin ja veisi näin paikan muutenkin loppuunvaratuilta tunneilta. Esimerkiksi juuri Uudessa-Seelannissa käytäntö on kuulemma se, että asiakkaat menevät ja tulevat tunneille miten huvittaa. Salit ovat tottakai myös huomattavasti suurempia. Ehkä tällaista kokeilua ei siis ole Suomeen tulossa mutta ajatuksena ihan mielenkiintoinen.

Kuva.

Uudessa ohjelmassa on taas lisää elementtejä siitä uudesta suunnasta johon Bodypump on menossa. Motto on ylläolevan kuvan mukainen: Jos aina teet niin kuin olet aina tehnyt, saat aina sen mitä olet aina saanut. Mielestäni on tosi hyvä asia, että Les Mills haluaa mennä eteenpäin kuitenkaan unohtamatta the essence of Bodypump. Tässä henkilökohtainen analyysini uudesta pumpista:

Lämmittely: Lock Jaw - Let´s go
Menevä aloitus! Mielestäni parempi kuin Set it off. Tässä biisissä on jo jotenkin sitä treenimeininkiä ja ainakin itselle tuli heti se fiilis, että nyt mennään eikä meinata. Tosin lämmittelyn loppu tulee jotenkin tosi yllättäen.

Kyykyt: Element Depot - Turning tables
Biisissä aika samaa meininkiä kuin 82:n Someone like you:ssa. Mutta Summer of 69:n jälkeen kaikki on vain positiivista! Suosituksen mukaan painot kannattaa pitää samoina kuin edellisessä ohjelmassa mutta itse ajattelin ainakin lisätä, etenkin lopussa ei ole niitä tappojoustoja. Kaksi samanlaista settiä joista toinen wide stancella.

Rinta: Guiltless United - Welcome to the jungle
Mahtavaa, että rintabiisiksi on valittu kunnon mättöä! Versio tekee myös oikeutta alkuperäiselle biisille. Suositus pitää painot samoina ja niin tein. Hullun rankkaa oli silti: viisi settiä tykitystä tangolla, joista viimeinen kyllä imaisee ihan loputkin voimat!

Selkä: Cascada - Because the night
Eurodancelinja jatkuu selkäbiiseissä mutta ei kai rinnalletyöntöihin mikään muu kai paremmin sopisikaan. Leveä soutu tekee paluun eikä syke nouse ehkä niin korkealle kuin 83:ssa, sillä clean&press-comboa on vain kolme settiä. Toisaalta leveillä souduilla saa taas erilaista poltetta selkään!

Ojentajat: Usher - Scream
Kyllä itselleni vain iskee myös nämä tanssilattiahitit! Ojentajissa ensimmäinen "uutuus": kickback row. Tangolla tehdään vain lyhyet setit, joten uskaltaa laittaa lisää painoja edelliseen ohjelmaan verrattuna. Kickback row vaatii varmasti opettelua, ideana siis ikään kuin tripla-kickback. 2,5kg:n lätyllä sai ihan kivan poltteen mutta voisi olla vähän isompikin paino kädessä.

Hauis: Klaypex - Crazy
Tässä yksi ohjelman lempparibiiseistä! Kerrankin haukkarissa jotain muuta kuin lätkärokkia. Vaihtoehdot tehdä tangolla, käsipainoilla tai levypainoilla. Meille suositeltiin ISOJA käsipainoja ja aloitinkin vitosen kiekoilla ja vaihdoin lopuksi kolmosen käsipainoihin, neloset siis olisi varmaan itselleni hyvät. Tämä siis uutuus numero kaksi. Miljoona kertaa tehdään combo, jossa yhdistetään vasara-nosto ja kääntyvä nosto. Nam!

Askelkyykky: Reality Hero - Where have you been
Päästäänkö vieläkään eroon hyppykyykyistä? No ei! Niitä on kuitenkin vähemmän kuin näissä parissa ohjelmassa, ainoastaan lopussa. Uusinta uutta askelkyykyissä on se, että etukyykky (ja siis myös askelkyykyt) on mahdollsita tehdä käsipainoilla tai levypainoilla. Itse valitsin levypainot ja tykkäsin todella paljon! Keskivartalo joutuu tekemään huomattavasti enemmän töitä, kun levypainot asetetaan ikään kuin kahvakuulan tavoin rinnan päälle. Ihana polte jonka tosiaan viimeistelevät nuo lopun hyppykyykyt!

Hartiat: Manian - Welcome to the club
Johtuu varmasti myös artistista, mutta mieleeni tulee heti Ravers in the UK ohjelmasta 75 (?).  Perussettiä: punnerruksia, takaolkapää-soutua, vipareita ja loppuun tanko. Vaikka liikkeet (ja jumputus) onkin tuttua, polte hartioissa on taattu!

Vatsat: Flo Rida -Whistle
Perusnostoja ja liikkuva sivulankku. Tosi samanlainen kuin edellisen ohjelman setti. Loppuun lankusta nousu käsille eli walking hover. Ei polttele ihan yhtä pahasti kuin edellisessä ohjelmassa mutta ehkä se ei tällaisen setin jälkeen haittaa.

Venyttely: Nickelback - Lullaby
Kivaa vaihtelua venyttelybiiseihin. Venytykset oikeastaan täsmälleen samat kuin 83:ssa. Edelleen itseeni puree nämä "raskaammat" biisit. Ja vaikka se on ehkä vähän noloa, voin tunnustaa diggailevani Nickelbackia.

Vielä pitäisi pari viikkoa malttaa odottaa, että saa alkaa ohjaamaan uutta. Lähdetään itsenäisyyspäivä-viikonlopuksi maalle ja siellä onkin tarkoitus treenata mahdollisimman monta biisiä. Yritän sopia jonkun kaverin kanssa, jos pääsisin lanseeraamaan uutta ohjelmaa johonkin. Muutenkin olen innostunut tosi paljon tuosta kaverin kanssa ohjaamisesta, tulee ihan eri meininki saliin kun on kaksi ohjaajaa! Ennen kuin kuitenkaan pääsen täysin omistautumaan tälle uudelle ohjelmalle, on edessä kaksi lisenssikuvauskertaa tänään ja torstaina.

Emotional rollercoaster.

Perjantaina lähdin sitten iloisin mielin rekisteröimään maisterin opintojani. Olipa kiva pommi niskaan kun amanuenssi totesi, ettei kieliopintoja voi reksiteröidä vapaavalintaisiin opintoihin ja minulta puuttuu nyt siis kolme opintopistettä. Jippii! Kaikkien mutkien kautta sielunhoidon professori lätkäisi kaksi kirjaa käteen ja käski  tulla maanantaina suulliseen tenttiin. Olin aivan täysin puulla päähän lyöty päästyäni kotiin. Iltapäivä, joka minun oli tarkoitus viettää Jillianin ja Suurimman Pudottajan seurassa, vaihtuikin kevyeen tutkimukseen suomalaisesta uskonnollisesta häpeästä. Olo oli oikeastaan koko perjantain täysin epätodellinen, sillä vaikka olenkin hoitanut opintoni silloin tällöin vähän mutkia oikoen, tuntui suunnattoman epäreilulta, että vaikka WebOodin opintosuoritusote näytti 303 opintopistettä, ei se ollut rittävä määrä maisterin tutkintoon. Ja kaikki pohjimmiltaan vain sen vuoksi, ettei kukaan viitsinyt sano minulle rekisteröidessäni kandidaatin tutkintoani, että "laita nyt ihmeessä nämä kieliopinnot tänne kandiin, kun ei niitä voi maisteriin laittaa". Nice.

No, siitäkin selvittiin ja elämäni ensimmäinen suullinen tentti olikin varsin mielenkiintoinen kokemus. Puoli tuntia juttelin professorin kanssa lukemistani kirjoista (nyt kun opintopisteetkin on rekisterissä niin voin paljastaa, etten edes ehtinyt lukea toista kirjaa;) jonka jälkeen hän totesi minun suorittaneen opintojakson arvosanalla 4. Ehkä  siis vihdoin voin laittaa telogian maisterin tutkinnon loppuun pisteen.

Perjantain tunnekuohun keskellä en oikeastaan osannut edes iloita Metropolian lähettämästä kirjeestä, jossa kerrottiin että  minut on hyväksytty fysioterapian koulutusohjelmaan, joka alkaa tammikuussa.  En oikein osaa vieläkään uskoa sitä todeksi! Pääsykokeen jälkeen oli vähän tyhjä olo enkä oikein edes uskaltanut ajatella pääseväni sisään kaikkien satojen hakijoiden joukosta. Mutta joku sinne aina kuitenkin pääsee :) Tuntuu kyllä tosi kivalta ja jännittävältä päästä aloittamaan jotain ihan uutta ja erilaista. Vähän jännittää myös se, viihdynkö koulussa ja onko se sellaista, mitä olen ajatellut. Toisaalta olen saanut seurata pian vuoden ystäväni fysioterapiaopintoja ja koko ajan ne kuulostavat entistä mielenkiintoisemmilta!

Palkintona tästä huimasta suoristuksesta ostin itselleni - mitäpä muutakaan- uusia treenivaatteita!
Yllätin itseni myös valitsemalla Niken topin lisäksi Röhnischin housut. Eilen sain vielä äidiltä ja isältä nimpparilahjaksi (itse valitsemani :) uudet treenikengät:

 

Kunpa vain tämä viime yön aikana kehittynyt flunssa hiipuisi nopeasti ja pääsisin pian kokeilemaan noita tositoimissa!

Perjantaina oli tosiaan Bodypump-jatkari, uusi ohjelma on ihan mieletön! Siitä lisää ensi jaksossa...

Doublepump.

Viikonloppu ja maanantai tulikin vietettyä tehokkaasti Bodypumpin parissa. Lauantaina kuvasin taas yhden version lisenssivideosta ja maanantaiaamupäivän ehdinkin tehokkaasti käyttää sen analysointiin. Illalla lähdin ohjaamaan (ja kuvaamaan) kahta pumppia, joista ensimmäinen joutui suoraan roskakoriin. En viitsinyt edes katsoa videota, sillä heti alussa unohdin toivottaa ensikertalaiset tunnille ja muutenkaan en ollut yhtään oma itseni. Olisin tietysti voinut katsoa videon pelkästään tekniikan näkökulmasta, mutta koska tiesin toisen tunnin (ja kuvausmahdollisuuden) olevan edessä, painoin rohkeasti delete-nappulaa, kameraan kun ei mahdui kuin vähän yli tunnin verran materiaalia kerralla. 

Lauantain videoon olin melko tyytyväinen. Etenkin olen tyytyväinen kyykyn leveyteen, josta sain aikaisemmin palautetta, että se on liian kapea. Ainakin näyttää omasta mielestäni siltä, että oppi on mennyt perille! Jotain ehkä kertoo myös se, että sisäreisistä on löytynyt uusia kipeitä kohtia. Lauantain videon perusteella totesin, että minun tulee kiinnittää seuraavissa videoissa huomiota erityisesti ojentajissa tricep pressin liikerataan, askelkyykyssä askelen pituuteen, hyppykyykkyyn sekä hartiabiisissä siihen, etten nosta painoja liian ylös ja kääntyvässä lankussa vartalon asentoon.

Toisella tunnilla olikin ihan eri meininki! Takarivissä muutama nuori mies ilmoittautui ensikertalaisiksi ja etenkin heidän energiastaan sain itsekin tosi hyvän fiiliksen. Tiputin painoja todella reippaasti siitäm millaisilla normaalisti tekisin. Seuraavat kuvat on siis tuolta kyseiseltä tunnilta. Ihania ilmeitä itselläni ainakin on :D

ILME!

Askelkyykkyyn en ole vielä täysin tyytyväinen. Jossain kohdissa askel on edelleen liian lyhyt, tässä kuvassa vähän siinä ja siinä. Askelkyykky ongelma on itselleni ihan uusi, koska aikaisemmin tekniikka on siinä ollut hyvä ja olen helposti pystynyt ottamaan tarpeeksi pitkän askeleen. Voikohan tuo johtua jostain jumiutuneesta lihaksesta?

Hyppykyykkyyn on tullut parannusta mutta edelleen alastulossa polvet eivät jousta tarpeeksi. En saanut tähän cropattua kuvaa kyykystä, mutta siinä mietin vielä selän asentoa. Tuntuu nimittäin siltä, että kallistan kroppaa välillä liian eteen. Joustoissa selkä pysyy kyllä hyvin suorana!

Tein punnerrukset polvet lattiassa, koska lauantain videon perusteella näyttää edelleen siltä, ettei liikerata mene tarpeeksi alas ( tässä kuvassa en ole ihan ala-asennossa, videolta croppaaminen on yllättävän vaikeaa;). Nyt eilisen perusteella liikerata näyttää paljon paremmalta. Pään asento näyttää myös ihan hyvältä.

Hartiabiisissä mietin edelleen liikerataa. Nostanko painot liian ylös vipareissa ja mac raisessa? Olen tuijottanut tuota BP-videota tuhat ja tuhat kertaa samasta kohdasta vertaillen oman liikkeeni kanssa. Jotkut ohjaajista nimittäin näyttävät tekevän liikkeen yhtä ylös kuin minäkin. Pystysoutu tuntuu oudolta jättää tuohon rinnan alapuolelle, mutta jos videolla niin tehdään niin sitten minäkin. Hartiabiisissä olen jotenkin omimmillani! Ainakin itsestä tuntuu, että läpät ja tsemppaaminen vain paranevat kerta kerralta :) 

Murhekryyni eli liikkuva sivulankku. Lauantain videolla näytti aivan kamalalta, tässä on huomattava parannus. En kuitenkaan ole tyytyväinen. Tuo kiertoliike tuntuu todella hankalalta! Vähintään meinaa tossut luistaa alta. Harjoitus kuitenkin tekee mestarin, uskon sen ja seuraavalla kerralla onnistun vielä paremmin!

Tämän videon perusteella päätin, että onpahan taas aika hankkia uusia treenivaatteita. Ihan kamala lörppötoppi eikä istu enää mistään kohtaa! Harmi sinänsä, tuo on nimittäin yksi lempitopeistani. Onneksi tuo Nike Padma Long taitaa olla perusmallistoa, jota on aina saatavilla.

Jotten pääsisi vielä irti kamerasta ja pumpista, lähden kuvaamaan kaverin lisenssivideota. Ja perjantaina onkin herkkua luvassa, kun illalla pääsee jatkariin Esport Fitnesille. Jee!

Hyvä fiiwis.

Pian on urakka takana: huomenna vielä viimeistelyt esseetä varten ja sitten vain sähköpostia proffalle. En voi uskoa että seitsemän vuoden opiskelut ovat ihan kohta päätöksessä. Vasta äskenhän astelin Aleksanterikatu 7:n ovista ensimmäistä kertaa sisään! No, onneksi on vielä ne muutamat sivut kirjoitettavana niin en ihan vielä pääse lopullisesti fiilistelemään opintojen päättymistä.

Johtui ehkä tuosta sunnuntain episodista, mutta tänään jännitti tosi paljon mennä pitämään tuntia. Tuntui tosi oudolta. Aina jännittää vähän ennen tunnin alkua (ajattelen että se on merkki siitä, että adrenaliinit varmasti virtaavat) mutta nyt jännittäminen oli sellaista inhottavaa muljahtelua mahassa, enemmän ehkä epäonnistumisen pelkoa kuin jännittämistä.
Jännittäminen on minulle vähän outo tunne. Oikeastaan ennen ohjaamisen aloittamista en juuri jännittänyt mitään. Menin aina esiintymistilanteisiin tosi ennakkoluulottomasti ja rohkeasti. Ohjaaminen sitten varmaan laukaisi kai vuosien jännittämättömyyden (ja vielä pari kuukautta ensimmäisen ohjaamiskokemuksen jälkeen!) ja meni melko pitkäkin aika niin, että ennen tunnin alkua maha meinasi heittää ympyrää. Kamala tunne. Tunnin alettua jännitys kuitenkin katosi kuin tuhka tuuleen ja jälkeenpäin oli ihan mahtava fiilis. En kai tätä olisi jatkanutkaan enempää, jos kokemukset olisivat olleet ihan hirveitä. Joka tapauksessa, en ole yli vuoteen kokenut enää noita kauheita jännitystunteita ja siksi tämänpäiväinen fiilis tuntui todella vieraalta. Onneksi en ehtinyt ihan kamalan kauaa jännittää, kun liikenneruuhkan takia suorastaan juoksin pukukoppiin vaihtamaan kengät ja siitä suoraan tunnille :)

Tänään siis pidin body-tunnin ja uutta ohjelmaa toista viikkoa. Vaikka itse sanonkin, tämä on kyllä paras ohjelma pitkään aikaan! Ajattelen, että tunnilla asiakkaat pystyvät haastamaan itsensä mutta tarjoan aina myös kevyemmän vaihtoehdon, koska body-tunnilla asiakaskunta on todella vaihtelevaa. Erityisesti pidän tämän ohjelman biiseistä! Itselleni hyvä musiikki on todella iso osa treeniä (en kai muuten ohjaisi ryhmäliikuntaa :) ja tähän ohjelmaan onnistuin mielestäni valitsemaan biisejä, jotka tukevat niin melodialtaan kuin myös sanoituksiltaan tunnin rakennetta.  Ensimmäistä kertaa mukana on myös asiakkaan toivebiisi! Soittolistalta löytyy esimerkiksi Christina Aquileran Fighter, Maija Vilkkumaan Ingalsin Laura ja Limp Bizkitin Rollin´.

Kuva.

Jännittämisestä huolimatta tänään oli jotenkin todella hyvän mielen treeni (vaikka välillä vähän irvisteltiinkin). Läppä lensi ja kerran jos toisenkin sain asiakkailta hymyn vastaukseksi. Tunnin jälkeen salista ainakin näytti poistuvan hyvin tyytyväisen näköisiä naisia. Juuri tällaisten tuntien jälkeen tuntuu erityisesti siltä, että saa aikaiseksi jotakin hyvää!

Viikonlopun haasteet ovatkin sitten jumpan puolella, kun lauantaina on vuorossa lisenssivideonkuvaus vol. miljoona. Perjantai-iltapäivä ainakin taitaa mennä tehokkaasti Les Millsin uusiseelantilaisten kollegoiden kanssa!

Huoltotoimenpiteitä.

Olen nyt todellakin päättänyt kunnostautua tuon kehonhuoltoasian kanssa.
Ehdin pari kertaa käydä joogan peruskurssilla kertailemassa asanoita (olen joskus teininä harrastanut vuoden verran astangaa) mutta tarkastellessani Unisportin lukkaria huomasin, ettei tietenkään noita jooga-tunteja mene niihin aikoihin, että ikinä sinne pääsisin. Jos nyt venyttely-tunteja olisikin sopivaan aikaan niin sitten ne on jossain väärässä paikassa (lue: Meilahdessa), jonne en viitsi lähteä ihan vaan matkan takia.
Jäljelle jäävä vaihtoehto on venytellä kotona.
Ja nyt voinkin sitten ylpeänä ilmoittaa venytelleeni tällä viikolla jo kaksi kertaa puolisen tuntia kotosalla telkkarin ääressä. Hyvä minä! Kunpa tästä tulisi oikeasti rutiini ja saisin tsempattua itseni ainakin joka toinen päivä venyttelemään. Mikä siinä onkin niin vaikeaa? Telkkari päälle, pylly lattialle ja ojentelemaan. Tiedän joidenkin tuttujeni laittavan tunnelmavalaistuksen ja rauhallista musiikkia, mutta tällaiselle ad/hd:lle sellainen ei vaan sovi. Pitää olla jotain virikkeitä, jotta jaksan keskittyä siihen venyttelemiseen!
Jooga olisikin itselleni oiva keino harjoitella keskittymiskykyä ja nyt parilla kertaa innostuinkin juuri siitä, miten paljon pitää keskittyä omaan hengitykseen, jotta liikkeen tekee oikein. Älkää nyt ymmärtäkö väärin, en siis tee asioita (varsinkaan ohjaa jumppaa!) niin, etten koskaan miettisi, mitä teen ja miksi. Tuollaiset rauhalliset tunnit eivät vain meinaa sopia omaan pirtaan ja tahtoisinkin siinä kehittyä.

Tänään otin vähän härkää sarvista ja lupauduin sijaistamaan 60 minuutin venyttely-tuntia Erälle. Pidin tuota tuntia muutaman kerran viime keväänä mutta useimmiten omat sunnuntaituntini olivat aikaisemmin. Valmis ohjelma oli siis olemassa. Lisäksi olen Unisportilla ohjannut puolen tunnin venyttelyitä, huolettomia hartioita ja kepijumppaa, joten kyllä niistä rauhallisemmistakin tunneista on jotain kokemusta :) Venyttely-tuntini ei ole syvävenyttelyä, vaan yhdistelen venytyksiä ja kehonhuoltoon liittyviä juttuja. Varsinkin Erällä asiakaskunta on tuolla sunnuntain venyttelyssä ollut vähän vanhempaa, joten ajattelen, että tärkeää on myös kiinnittää huomiota kehon liikkuvuuteen liittyviin asioihin. Tämän vuoksi aloitan tunnin lyhyellä lämmittelyllä, jossa tehdään vartalon kiertoja ja kurotuksia. Isoimpia lihasryhmiä venytellään eniten ja eri asennoissa. Vaikka esimerkiksi etu- ja takareisille on omat kokonaiset biisit, niitä venytellään myös muiden liikkeiden yhteydessä. Pidän tärkeänä myös sitä, että yläselälle ja hartioille tulee paljon liikkeitä, sillä yllätys yllätys, tämän päivän konttorirottien ongelma-alueet ovat juuri siellä. Samoin lonkankoukistajille tehdään paljon liikkeitä.

Olin tunnin jälkeen tyytyväinen, sillä tämän tunnin suunnitteluun olen käyttänyt tosi paljon aikaa miettiessäni, mitkä liikkeet ovat sopivia ja miettinyt valmiiksi vaihtoehtoliikkeitä. Tuli siis aika paha mieli, kun tunnin jälkeen ohjaajien pukuhuoneeseen kuulin, kun pari asiakasta ohikävellessään marmattivat tunnista ihan olan takaa. He eivät siis tietenkään tienneet minun kuulevan kaiken, mitä puhuivat ja ärsyttää, etten kurkannut ovesta ulos ja kysynyt, mitä olisin voinut tehdä toisin. Tiedän, ettei kaikkia voi miellyttää. Tiedän, että toiset asiakkaat haluavat venytellä vaikkapa pakaroita viisi minuuttia per kankku. Tiedän myös, että toiset asiakkaat kokevat sen tylsäksi ja haluavat enemmän liikkeitä. Ja vielä lisäksi tiedän, että tämä nyt vaan on sellainen työ, ettei kaikkia voi miellyttää. Ehkä olen elänyt nyt pitkään jossain pilvilinnoissa, kun en ole pitkään aikaan saanut yhtään poikkipuolista sanaa vasten kasvoja tai selän takana. Tänään unohdin pyytää tunnin jälkeen palautetta (mitä aina teen!), joten johtuiko siitä vai mistä, etteivät rouvat halunneet tulla kertomaan, mikä harmitti. Yritän aina ymmärtää, ettei palaute kohdistu minuun henkilökohtaisesti, vaan tuntiin, jota pidän. Kuitenkin nyt mietin, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Harmittaa, etten pääse korjaamaan tätä vahinkoa pitkään aikaan ellei sijaisuuksia ole tiedossa.

Minä olen se ammattilainen, joka suunnittelee tunnin ja tekee viime kädessä päätöksen, mitä tunnilla tehdään. Haluan kuitenkin pitää sellaisia tunteja, joilla asiakkaat tykkäävät käydä. Lähtökohta ei voi olla (eikä olekaan) se, miten minä haluan treenata tai venytellä, vaan se, mitä asiakkaat haluavat. Siksi on myös tärkeää että asiakkaat antavat palautetta! Me ohjaajat emme kuitenkaan ole yli-ihmisiä siinäkään suhteessa, että osaisimme lukea ajatuksia. Sekä risuja että ruusuja saa ja pitää antaa! Muuten mitään kehitystä ei koskaan tapahdu. Mieluumin olisin tuonkin marmatuksen ottanut kasvotusten vastaan kuin kuullut tuolla tavalla oven takaa. Täällä myös on kirjoitettu hyviä pointteja palautteen antamisesta. Palautteen perusteella on helpompi kehittää itseä ja tunteja siihen suuntaan kuin asiakkaat haluavat kuin jos yrittää vain arvailla. Palautetta siis kannattaa antaa, ohjaajan lisäksi siitä hyötyy myös asiakas itse!

Onneksi on urheilu.

Rehellisesti sanottuna olin todella unohtanut millaista opintojen eteen puurtaminen on. Töissäkin oli aina välillä tietysti raskasta mutta huh huh, kyllä tuo nenä kiinni kirjassa istuminen aamusta iltaan on ihan toisenlaista. Itsehän en ole vielä näiden seitsemän yliopistovuoden aikana oppinut sitä, ettei 8 opintopisteen edestä kirjoja lueta yhdessä yössä. Tällä kertaa mielestäni selitys oli todella hyvä: työt loppuivat vasta viime keskiviikkona ja sitä ennen ei aikaa vain ole ollut. Ja kyllä nostan peukkua itselleni siitä, että viime viikolla käytin kuitenkin toisen vapaapäivistäni lukemiseen. Viikon päästä on deadline 25 sivun esseelle aiheesta X (Professorin ohje: "valitset jonkun näkökulman ja kirjoitat siitä." Jep).  Valmistuminen on nyt noista sivuista kiinni joten tsemppaan itseäni joka päivä. Ihan kohta se on ohi ja paperit on kourassa, jos vain tämän jaksan pusertaa. 

Evidenssi!

Onneksi tasapainoksi on jumppaa! Eilen luin kirjaimellisesti koko päivän aamusta iltaan ja koska oli pakko pitää välipäivä treenistä, kiukkuhan siinä illalla tuli. Urheilu on ollut tosi pitkään itselleni tasapainoa kaiken muun kanssa. Jos en pääse treenaamaan pitkän työ- tai opiskelupäivän päätteeksi olen todella kiukkuinen (kysykää vaan R:lta kuinka kiukkuinen). Viime aikoina on kuitenkin ollut niin paljon treeniä, että välipäiviä on ollut melkein mahdoton saada mahtumaan viikkoon, edes yhtä. Niinpä eilen oli vain pakko niellä kiukku ja ostaa suklaajäätelöä ;)

Tänään pääsin vihdoin lanseeraamaan uuden Body-ohjelman. Kaiken epämääräisen härdellin takia en ole päässyt treenaamaan ohjelmaa salille. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun käy niin, että lähden pitämään uutta ohjelmaa lähes kylmiltään. Tänään sain kyllä huomata ilokseni myös sen että kehittymistä ohjaajana on tapahtunut tässäkin suhteessa. Olin miettinyt etenkin lihaskunto-osion tosi tarkasti ja kuunnellut biisit uudestaan ja uudestaan läpi. Ja nappiin meni. Olen todella tyytyväinen tähän uuteen ohjelmaan ja sainkin siitä hyvää palautetta tunnin jälkeen.

Body-tunnilla tehdään aluksi (Unisportilla ja Erällä) 15-20 minuuttia helppoa askelsarjaa. Sarjan keksiminen on akilleen kantapääni. Kuten olen jo aiemmin maininnut en ole todellakaan tanssija. Toiseksi intervalli-tunnit ovat jotenkin enemmän oma juttuni, kuin nämä tunnit, joilla tehdään askelsarjaa (Bodyn lisäksi esim. Kiinteytys Erällä). Varsinkin Erällä sarjan koostaminen tuntuu hankalalta, koska siellä jumppaajat ovat niin tottuneita, että hallitsevat vähän monimutkaisemmatkin kuviot. Pelkällä grapevinellä ei siis siellä pärjää. Unisportilla taas sarja saa olla huomattavasti helpompi. 

Mielestäni tunnilla on tärkeää, että kaikki liikesuunnat tulee käytettyä. Tämä ei rajoitu ainoastaan askelsarjaan vaan tykkään myös lisätä liikettä lihaskunto-osioihinkin. En tiedä asetanko rimaa itseeni nähden liian korkealle, mutta sarjassa pitää nimenomaan olla liikettä kaikkiin suuntiin. Niinpä rakennan blokit aina niin, että ne tehdään aina vasemmalle ja oikealle. Lisäksi haluan liikettä on eteen ja taakse, mielellään myös viistottain. Tällä hetkellä tuntuu vain siltä, että olen käyttänyt omat ideani jo ihan loppuun saakka ja alan toistamaan itseäni sarjan sisällössä. Tavoitteeni onkin nyt löytää jostain aikaa ja osallistua jonkun muun tunnille, joista saisi ideoita kuvioihin. Onneksi viikon päästä olen jo tiputtanut esseen proffan lokeroon ja saan tehdä ihan mitä haluan - voitte vaan arvata mitä aion tehdä ;)

Muiden muassa Janna postailee aika ajoin kuvia (rumista ;) ruoka-annoksistaan. Rakastan ruokaa ja aika ajoin R:n kanssa kokeillaan vähän erikoisempiakin juttuja. Useimmiten treenipäivänä todellinen tilanne on kuitenkin se, että ruokaa on pakko saada heti ja paljon. Tuolloin voin myös allekirjoittaa sen, ettei ruoan ulkonäöllä ole väliä. Kaikki vaan lautasella sekaisin ja suuhun! Tänään oli kyllä taas sellainen nälkä, etten melkein malttanut odottaa makkarakeiton valmistumista. Tässä kuva todella esteettisestä annoksesta (Top Chefissä tippuisin alta aika yksikön). Raejuustot sekaan ja nauttimaan! 

Ink.

Viime aikoina olen taas useammin törmännyt siihen, että ventovieraat ihmiset kyselevät tatuoinneistani. Usein on käynyt niin, että ennen tunnin alkua asiakkaiden kanssa jutellessani joku alkaa tuijottaa vasenta käsivarttani eikä aikaakaan kun jo kysytään, mitä siinä oikein lukee.

Otin ensimmäisen tatuointin vasempaan hartiaani vuonna 2005 samalla viikolla, kun opinnot teologisessa tiedekunnassa alkoivat. Käsivarteen hakattiin kuva pari vuotta myöhemmin. Sen jälkeen olen haaveillut ottavani lisää mustetta ihon alle, mutta sopivaa kuvaa ei ole löytynyt. Ystäväni on suunnitellut tatuointini ja toiveissani onkin, että hän vielä piirtäisi lisääkin. R:n kanssa ollaan puhuttu, että olisi kiva ottaa samanlaiset tatuoinnit, mutta sekin on edelleen vielä suunnitteluasteella.

Minulle tatuoinnit ovat todella henkilökohtainen juttu. Tiedän monien ajattelevan, että mitä järkeä on ottaa tatuointia, jos ei voi kertoa kenellekään sen merkitystä. En oikein osaa edes kovin hyvin perustella, miksen jaksa selitellä tatuointieni taustoja. Aikaisemmin vastasin kysymyksiin kuvista aina. Pikkuhiljaa vaan alkoi ärsyttää, kun loppujenlopuksi keskustelu kääntyi aina johonkin ihan muuhun, kuin itse tatuointeihin, esimerkiksi oman arvomaailmani arvostelemiseen. Siksi olen päättänyt pitää suuni kiinni.

Kyse ei ole asioista, joista en haluaisi puhua. Ajattelen kuitenkin, että ne joille nuo kuvat jotain kertovat, ymmärtävät niiden tarinan. Lisäksi minulle noissa kuvissa on paljon sellaista symboliikkaa, jota ei voi edes sanoin selittää. Ehkä myös juuri siksi olen taltioinut ne iholleni.

En kysele muiden ihmisten tatuoinneista. Mielestäni jokainen saa kertoa sen, mitä itse haluaa. En myöskään tuijota toisten ihmisten kuvia. Varsinkin tuijottaminen ärsyttää: ei kai kukaan muutenkaan tuijottele toisten ruumiinosia lähietäisyydeltä. Ainakaan omassa lähipiirissäni sellainen ei ole tapana. Ajattelen myös tatuointeihin liittyvän tietynlaista mystiikkaa: ei voi tietää, miksi joku on ottanut itselleen juuri tietynlaisen kuvan. Kuvan katsoja voi vain arvailla, mitä kaikkea tatuoinnin taakse kätkeytyy.