Fit in farm.

Vihdoin on anatomian tentti takana ja on ehditty jo lomailemaankin pari päivää Tampereella. Ehkä voin ajatella sisälläni asuvan ainakin pienen urheilijan, kun ensimmäisenä pakkasin mukaan jumppavaatteet ;) Pääsyy matkaan Suomen Manchesteriin olivat toki ne vihkisormukset (<3) mutta käytiin vähän myös lillumassa hotellin kylpyläosastolla ja treenaamassa Wolf Fitness Clubilla.

Edellisestä salitreenistä olikin jo aikaa (öö liian kauan?!). Tämän perusteella ja kaikkia niitä tuhansia (ei suinkaan liioittelua) penkkejä, tankoja ja käsipainoja kuolaten tehtiin ylävartalopainotteinen kokokroppatreeni:

penkkipunnerrus 2x8, 2x5
ylätalja  2x10, 2x8
alatalja  3x10
vinopenkki käsipainoilla 3x10
takakyykky  2x8, 2x10 
kulmasoutu  2x10
sivutaivutus  2x10
pystypunnerrus käsipainoilla 2x10

Lisäksi tein vielä hack pressissä hyppyjä kolme kasin sarjaa. Tämänkin liikkeen olen oppinut gurultani Jillian Michaelsilta. Ala-asennosta ponnistetaan hyppyyn. Itse en käytä tuossa ollenkaan painoja, eikä kyllä ole ollut tarvettakaan, saa kivasti poltteen ilmankin.

Kuva.

Sain kuin sainkin lisättyä penkki- ja kyykkypainoja! Ehkä jotain Jutta-taikaa tuolla WFC:llä on, motivaatiota ei paljon tarvinnut miettiä kun salin Wall of Famelta tuijottelivat jos minkälaiset kehonrakennusmestarit. Juttaan ei tosin törmätty, mutta nähtiin se toinen niistä sikakörde-miehistä piiskaamassa asiakasta. Ainakin meidän silmiin näytti siltä, etteivät ne Fitfarmin personal trainerit päästä tosielämässäkään asiakkaitaan helpolla. Siihen malliin kyseinen asiakas parkui tuskaansa!
WFC on ehdottomasti yksi parhaista saleista, jolla olen käynyt, ellei jopa paras. Paljon tilaa kahdessa kerroksessa, paljon välineitä, etenkin paljon vapaita painoja. Laitteille oli oma suhteellisen iso tilansa, en tosin käynyt katsomassa mitä kaikkea kyseiseltä osastolta löytyi. Erityisen kiitoksen saa tila, jossa tehtiin kyykyt ja kulmasoutu. Kolme häkkiä ja sen lisäksi iso tila, jossa mahtui meuhkaamaan kunnolla tangon kanssa, vaikka kaveri teki vieressä. Lisäksi yläkerrasta löytyi noin kolmesataa crossaria, juoksumattoa ja kuntopyörää ja tila venyttelylle tai muulle lattiatreenille. Tällainen sali Helsinkiin kiitos!

Kyllä on tällä tytöllä joulu ja pääsiäinen samaan aikaan, kun kotona odotti naapurin vastaanottama DHL:n paketti, joka sisälsi kauan odottamani Bodypump-vaatteet! Ehkä olen viimein myynyt sieluni Les Millsille, mutta näitä kannatti odottaa. Onneksi huomenna on peruslauantaisetti tiedossa ja saan laittaa pumppitunnille uuden uutukaiset kledjut ;)

Kiitos kuvakulmasta kulta.
t. isopää

Housut taisikin olla Street Wear- mallistosta mutta luotto toimivuuteen on kova.
Tykkään erityisesti noista vetoketjuista!

Kympin viikko.

Melkein huomaamatta viime viikkoon mahtui 10 tuntia treeniä:

Ma   Bodypump
        Intervalli-keskivartalo
Ti     Bodypump
Ke    Step&Body
To    Bodypump
        Body
        Step&Body
Pe    Gospelpump
La    lepo
Su    Intervallibody
        Äijätunti

Eilen HeiaHeian mittariin rapsahti 50 kertaa aerobicia tänä vuonna ja vaikka olen myös vähän ylpeä tuosta saavutuksesta, pistää se myös miettimään treenin monipuolisuutta.  Aika kaksipiippuinen kunniamaininta: vaikka olen vähän ylpeä tuosta saavutuksesta, saa se miettimään treenin monipuolisuutta. Totta on, että ohjaajana en voi aina valita niitä tunteja, jotka ohjaan. Silti haluaisin lisää vaihtelua omiin treeneihin. Hullua se on, mutta tällä hetkellä haaveilen että pystyisin ohjaamaan tuon 6-8 tuntia viikossa ja vetämään omat treenit päälle. Kesän lopussa häämöttää se maraton, jolle aion osallistua. Viikkoon pitäisi mahtua siis muutama juoksukilometrikin. Ehkä tämä haave ja treenisuunnitelma vaatii vielä hiomista, mutta uskon että oikealla ruokavaliolla ja levon määrällä voisin jopa saada sen onnistumaan. Haastavinta tulee ehkä olemaan se, etten itse vedä täysillä ohjaamiani tunteja. Täytyy keksiä joitain muita lisäkeinoja, joilla piiskata asiakkaita ;)

Kroppa alkaa kieltämättä jo kaivata lepoa. Nämä 8-10 tunnin viikot alkaa tuntumaan niin fyysisesti kuin pään sisälläkin. Tunnustan, että tänään en todella ollut maanantaicombossani parhaimmillani. Toivon, että asiakkaat silti lähtivät tunnilta hyvillä mielin, vaikkei läppä (taaskaan) lentänyt ihan normaaliin tahtiin. Luulen, että keho on jo etukäteen valmistautunut siihen että seuraava ohjaus on vasta lauantaina. Feeling guilty to say this, mutta on ihanaa että ei tarvitse moneen päivään laittaa mikrofonivyötä päälle ja lähteä salin eteen. Ainoa suunnitelmissa oleva treeni on salitreeni Tampereen WFC:llä. Täytyy ehkä buustata myös vähän egoa ennen kuin astuu ovista sisään...

Ennen kaikkea tätä ihanaa löllöttelyä (ja noin kolmea kiloa suklaata) on edessä keskiviikkoiltapäivän anatomian tentti osa kaksi. Jippikaijei. Alaraaja tuntuu tässä vaiheessa hieman helpommalta kuin yläraaja, mutta on sitä ennenkin tuo tuntuma pettänyt. Ei taas tarvitse miettiä kenen (tai minkä) kanssa vietän seuraavat puolitoista vuorokautta.

Päivän knoppitietona, tiesittekö että nilkan ojennus onkin oikeasti koukistus (plantaarifleksio) ja koukistus ojennus (dorsifleksio). I know, ilman tätä tietoa ei voi elää.

Crossroads?

Ensimmäinen anatomian tentti ei siis mennyt ihan niin kuin olisi toivonut joten ennen pääsiäistä saakin sitten paneutua alaraajan anatomiaan. Onneksi heti tentin jälkeen on rentoutumista luvassa, kun lähdetään R:n kanssa Tampereelle kylpylään ja hakemaan vihkisormukset!

Tähän viikkoon mahtuu taas kunnolla jumppaa. En tiedä kuinka monta tuntia normaalisti sivutyönään ohjaavat pitävät viikossa, mutta itselleni tämä viimeaikainen 8-10 tuntia tuntuu melko paljolta. Rehellisesti voin sanoa olevani välillä melko väsynyt ja niin kuin olen aiemminkin maininnut, en pidä siitä, etten pysty antamaan asiakkaiden edessä sitä kaikkein parasta itseäni. Onneksi ohjelmat (vihdoin myös BP!) ovat vaihtuneet parin viime viikon aikana ja olen saanut siitä vähän lisäpuhtia. Ja kyllä se palkkakuittikin ihan kivalta näyttää). Olisi kuitenkin mielenkiintoista tietää, millä ne (todelliset?) jumppaohjaajat (puhun nyt yli 20h/vko ohjaavista) jaksavat tehdä tätä työtä niin, ettei pää hajoa? Saikkua kun ei saa vain sen vuoksi, etten nyt jaksaisi mennä sinne salin eteen taas hymyilemään. Vihaan sitä tunnetta, kun on lähdössä tunnille eikä tee mieli sanoa yhtään mitään. Ehkä pitäisi alkaa ohjaamaan kuuromykille aina aika ajoin.

Don´t get me wrong. Rakastan tätä työtä. Tänään oli taas väsyttävin päivä pitkään aikaan, mutta kun pääsin Erälle ja näin asiakkaat odottamassa tunnin alkua, kuinka tärkeää heille oli päästä treenaamaan, en voinut hetkeäkään harkita kääntyväni takaisin kotiin. Rakastan sitä tunnetta, että minä voin antaa näille ihmisille jotakin hyvää. Uskon siihen, että Jumala käyttää ihmisiä maan päällä ja minä uskon, että Jumala käyttää minua tämän työn kautta. Uudelleen ja uudelleen pohdin omaa tulevaisuuttani tässä valossa: missä ja millaisessa työssä haluan olla kun kasvan isoksi? Tällä hetkellä fysioterapia ja ryhmäliikunta tuntuvat sellaisilta aloilta, jossa saan antaa parastani. Olen pienestä pitäen kokeillut erilaisia lajeja, teologian opintojen aikana olen useampaan otteeseen miettinyt, mihin suuntaan lähtisi. Haluaisin alalle, joka todella tuntuu kokonaisvaltaisesti omalta. Nyt fysioterapian opintojen alettua tuntuu, että ehkä paikkani voisi todella olla tällä alalla. Ehkä olen yllättävän paljon enemmän konkreettisesti ajatteleva ihminen kuin luulin.

Menipä deepiksi. Huomenna pääsen jo neljättä kertaa pumppaamaan uutta ohjelmaa. Eräs ohjaajakollega oli kuitenkin oikeassa, kun sanoi, että tämän ohjelman koreografia on helppo. Olen kyllä kiitollinen siitä, sillä nyt on enemmän aikaa keskittyä tekniikan ohjaamiseen. Viikissä tekniikan korjaaminen asettaa erityisiä haasteita, koska peilejä ei ole. Nyt ylioppilaskirjoitusten aikaan jumpataan pienessä salissa, jossa on peilit toisella puolella. Muuten asiakkaat ovatkin sen varassa, mitä itse teen siellä edessä. No pressure.

Viikon pöhinät.

Taas on yksi multipump-viikko takana ja yllättävän vähin jumituksin selvittiin. Vai kertookohan se vain liian pienistä painoista? Toisaalta olen kiitollinen, että tiistaisen hieronnan ja jonkun korkeamman voiman ansiosta epäkkäät ja yläselkä ovat ihan hyvässä kunnossa. Rohkein mielin siis kohti uutta viikkoa, siitäkään kun ei tule pumppia puuttumaan! Ensi viikon jälkeen onneksi helpottaa Bodypumpien osalta, ainakin toistaiseksi näyttää siltä.

Tässäpä tämän viikon treenit

Ma  Happy Dance
       Bodypump
       Intervalli-keskivartalo
Ti    Bodypump
Ke   lepo
To   Bodypump
       Body
       Step&Body
Pe   Gospelpump
La   Intervallibody
       Bodypump
Su   Sähly

Omaa treeniä saisi edelleen olla enemmän mutta olen iloinen, että pääsin edes pari kertaa itsekin liikkumaan (vaikka melko kevyissä merkeissä) maanantaina kaverin Happy Dance-tunnilla ja tänään sählyssä. Ensi viikko mennään aika tiuhaa tahtia mutta pääsiäisenä aion päästä itsekin salille. Lähdetään R:n kanssa hakemaan vihkisormuksia (!) Tampereelta ja ajateltiin samalla pistäytyä Wolf Fitness Clubilla. Ehkä törmätään Juttaan jos käy hyvä tuuri ;)

Unisportilla uudet Les Millsit alkavat vasta huomenna mutta pääsin ohjaamaan 85:ta jo eilen Lady Movella. Täytyy ehkä perua puheet kevyemmästä ohjelmasta, sillä maksimisyke oli 190 puolella ja kaloreitakin paloi 560, kun normaalisti pääsen ehkä 175 sykkeelle ja kaloreissa ehkä 350 tienoille. Uusia ärsykkeitä kropalle näköjään! Varsinkin ne plyometric straddle jumpit - huh huh! Oli myös kiva huomata, että uuden ohjelman alkaa oppia jo melko nopeasti: käytännössä käytin perjantain koreografian opetteluun. Yksi asia vähemmän stressattavaa tulevaisuudessakin, sillä uusien ohjelmien opettelu on aina aika raskasta. Tässä ohjelmassa on mielestäni kaikissa biiseissä melko selkeä rakenne ja se helpotti opettelua. Jopa sen venyttelynkin opin loppujen lopuksi aika helposti!

Koska jumppavaatteita ei koskaan ole liikaa, tilasin itselleni "pumppivaatteet" Les Millsin nettikaupasta. Sormet ristiin että pääsen jo ensi viikon maanantaina käyttämään tuotesijoittelua pumppitunnilla!

Things I (shouldn´t) do.

Selvisin kuin selvisinkin viime viikon uusien ohjelmien putkesta ja treenitilasto näyttää loppupeleissä tältä:

Ma  Bodypump
       Intervalli-keskivartalo
Ti    lepo
Ke   Step&Body
To   Bodypump
       Body
Pe   Gospelpump
La   lepo
Su   Bodypump-jatkokoulutus

Jep. Omat treenit on taas jääneet todella vähälle. Jatkarissa meinasi itku päästä jossain nelosbiisin kohdala, kun olin vain niin onnellinen siitä, että sain seistä nenä kohti salin etuosaa (tähän taas sama painotus siitä, että rakasta ohjaamista). Kaipaan omaa treeniaikaa! Tällä hetkellä elämä on sen verran hektistä, että sille ei vain yksinkertaisesti ole aikaa, jos meinaan edes jollain tasolla huolehtia kropastani. Kävin tänään luokkalaisellani hierottavana ja levolle olisi vielä enemmänkin tarvetta. Trapeziukset ja rhomboideukset ovat todella ongelmakohtia (kiitos Bodypumpin!), ehkä jopa pahempiakin kuin olin ajatellut. Vähemmistäkin pystypunnerrusmääristä saa yläkropan jäkkiin!

Kun tarkastelen treenipäiväkirjaani HeiaHeiassa, huomaan treenin olleen viime aikoina melko yksipuolista. Liian monta pumppia viikkoon. Asiassa on vain aina kaksi puolta: pakko ottaa ne tunnit joita tarjotaan, jos meinaa elää muullakin kuin Pyhällä Hengellä. Ja kyllähän pumppaaminen on vaan itselleni niin rakasta! Kun vihdoin olen päässyt sitä ohjaamaan, haluan tehdä sitä sydämeni kyllyydestä.
Odotan kuitenkin jo juoksukelejä, sillä mikään ei paranna (päänsisäistä) maailmaa niin hyvin kuin kunnon juoksulenkkki! Ihan niin HC-juoksija en ole, että jaksaisin lähteä kovilla pakkasilla ulos mutta kyllä tuolla ulkona pian täyttyvät oman mittarini kriteerit lenkkisäästä.

Eilen otin omaa aikaa osallistumalla kaverini Happy Dance-näytetunnille. Tämä kroppa ei mihinkään hienoihin moveihin taivu mutta nautin suunnattomasti siitä, ettei tunnilla tarvinnut suorittaa mitään. Ehdottomasti yksi parhaista tavoista aloittaa maanantai jamittelemalla hyvän musiikin tahdissa. Me like!
Tällä viikolla haaveilen myös tsemppaavani itseni salille, vaikka lepopäiviä tulisikin silloin vain yksi. Raudannostamisen himo on kuitenkin tällä hetkellä sen verran suuri, että ehkä yhden viikon pärjää pienemmälläkin levolla.

Let the good times roll!

Varoitus: tämä teksti sisältää paljastuksia! Jos siis haluat säilyttää jännityksen Bodypump 85:n suhteen vielä hetken, älä lue eteenpäin :)

Sunnuntaina vihdoin pääsin Bodypump-jatkokoulutukseen Herttoniemen Lady Linelle. Aikaisemmat jatkarini olen käynyt oikeastaan heti ensimmäisenä mahdollisena ajankohtana ja nyt vähän harmitti, kun en saanut aikatauluja sopimaan paremmin. Lisäksi halusin osallistua ryhmään, jossa kiinnitettiin enemmän huomiota tekniikkaan. Tällä kertaa tilanne on myös sikäli erilainen, että nyt on todella vain viikko aikaa opetella uusi ohjelma, sillä ensi maanantaina Unisportilla starttaavat uudet Les Millsit. Aikaisemmin itselläni on ollut runsaasti aikaa opetteluun, kun omaa vakkarituntia ei ole ollut. Ei siis muuta kuin musan tykitystä joka tuutista ja videota pyörimään!

No millainen se uusi pumppi nyt sitten on?!
Kokonaisuutena todella jees. Ei yhtään ärsyttävää biisiä! Tosin oma musiikkimakuni alkaa olla jo niin alhaista tasoa (kiitos kuuluu tälle ammattivalinnalle) että enpä tiedä, milloin en jostakin biisistä tykkäisi. Plussaa siitä, että perus poppirenkutuksia on vähemmän kuin aiemmin ja mukaan on otettu esimerkiksi Musea.

1. Heartbreak on hold - Alexandra Burke
Erilainen aloitus kuin viimeksi. Iloinen! Nyt kun on miksannut 82:n Raining diamondsia, tuntuu kivalta kun lämmittely on simppeli eikä mennä liikkeissä edestakaisin. Ehkä hartioilla aika iso painotus aloituksessa mutta onko sillä nyt niin väliä. Kyllä tällä biisillä saa treenin liikkeelle!

2. Antidote - Swedish House Mafia vs. Knife Party
Tätä olin ehtinyt jo fiilistellä etukäteen! Vaikka Antidote on pyörinyt ties missä jumpissa ja itsellänikin edellisessä intervalli-keskivartalo-ohjelmassa, en vieläkään ole kyllästynyt! Tässä vaan on sitä jotain. Pelkästä jytkytyksen kuuntelemisesta tulee veren maku suuhun... Kaksi kierrosta kyykkyjä kahdella eri leveydellä. Joustoja ja ykkösiä riittää joten ehkä ihan hyvä, että miksasin kesältä myös kyykkybiisin. Tiedossa siis joustavia asiakkaita!

3. Uprising - Muse
Rintabiisissä uutta (ainakin itselleni) on kahdensuuntainen työ: penkkipunnerrusta tehdään sekä alhaalta että ylhäältä aloittaen. Yllättävän hapokasta! Todellakin sai tehdä töitä ja lopussa vielä irvistellä ihan olan takaa, että jaksoi loppuun saakka. Uusia ärsykkeitä lihaksille - peukku sille!

4. The rhythm of the night (Ryan T. & Rick M. Radio edit) - Cascada
Mitä olisi pumppi ilman Cascadaa! Uusi liike numero yksi: leveä maastaveto. Tarkoituksena on pitää lavat yhdessä (niin kuin perusasennossakin) ja leveä ote auttaa asennon säilyttämisessä. Liike tulee pysäyttää ennen polvea joka aiheutti kuhinaa koulutukseen osallistuneiden keskuudessa. Itse ainakin olen lisenssivideollakin ohjannut liikkeen polven puoleen väliin. Perusteluina on se, että liike on turvallisempi kun se on lyhyempi (esim. selkä ei pääse notkolle). Lisäksi on helpompi saada tuntumaan maastaveto myös takareisissä.  Power press tekee paluun, tosin vähän ihmetyttää miksi niitä tehdään lopussa vain niin lyhyet setit...

5. Let it roll - Flo Rida
Kaksi settiä tangolla, sen jälkeen dippejä ja ranskalainen punnerrus levypainolla. Loppu jää tässäkin vähän kesken, kun toistoja on vain vähän. Ehkä tosiaan täytyy ottaa se kympin kiekko käyttöön. Biisi on tämän ohjelman lemppareita!

6. Blow me (one last kiss) -Pink
Irtopainoista palataan yhteen tangon kanssa. Hauis-combo on jälleen puoliväli + ylös asti ja se kyllä tuntuu. Ja comboja myös riittää! Tässä biisissä itsessään on hyviä koukkuja, joihin tarttua.

7. Spectrum - Loyal Crown
Hyppykyykyt on nyt unohdettu mutta hyppely jatkuu Plyometric straddle jumpin merkeissä: lauta poikittain jalkojen välissä ponnistus laudan päälle ja alas. Itselläni heräsi tiettyjä epäilyjä liikkeen turvallisuuden suhteen. Jos laudan kanssa liikkuminen on uutta, voi hyppy tuntua todella haastavalta. Vaihtoehtona annettiinkin, että liikkeen voi harjoitella myös ilman lautaa. Onneksi tempo on sen verran hidas, että liikkeen ehtii tehdä turvallisesti. Vaarana tietysti on, että jalat lipeävät laudalta. Vaatii siis ohjaajalta tarkkaa ohjeistamista!

8.This is how we rock! (Hardforze H.A.R.D. remix edit) - Brooklyn Bounce
Ah mitä jyystöä! Tällaisen musiikin tahtiin on vaan parasta treenata ja mihinkä muualle kunnon jumputus sopisikaan kuin hartia-biisiin. Voisin jopa povata tästä hyvää kilpailijaa Ravers in the UK:lle. Ja taas saadaan höykytystä koko rahan edestä: walking push ups, vipunosto + Mac Raise-combo, pystypunnerrus tangolla... Eipä taida jäädä deltoideuksesta mitään jäljelle!

9. One more night - Eastern Clause
Uutena liikkeenä plate lift, levypaino käsissä, kädet suorana ylhäällä ja ylävartalon nosto suoraan ylös. Lisäksi jalkojen loitonnuksia ja plate crunch, joka myös oli miksauksessani. Taidan omata selvännäkijän kykyjä.

10. Forever - Six60
Nyt löytyi ehkä lemppari venyttelybiisi! Sanat ja biisin fiilis viimeistelevät treenin. Tosin vähän miinusta täytyy antaa siitä, että liikkeet vaihtuvat todella tiuhaan tahtiin.

Bodypump 85 on taas erilainen kuin edellinen ohjelma. Yllätyin ehkä siitä, ettei irtopainoja käytetä tämän enempää (ojentajissa ja vaihtoehtona askelkyykyissä), koska jotenkin viime ohjelma antoi osviittaa siitä, että tähän suuntaan oltaisiin menossa. BP 85 ei mielestäni ole niin raskas kuin edellinen ohjelma. Lisäsin kaikkiin biiseihin painoja lukuunottamatta hauista, ja melkeinpä olisin voinut joihinkin laittaa vielä vähän lisää. Syke ei myöskään jyskytä niin korkealla kuin parissa aikaisemmissa. Toisaalta välillä kiva näinkin päin. Uusia ärsykkeitä on kuitenkin taas kuitenkin lihaksille luvassa ja se tarkoittaa kehitystä. Kyllä jo kutkuttaisi huomenna ohjata pari biisiä uudesta mutta maltetaan nyt kun pomo käskee ;)

Palkitsin itseni  (huonosti menneestä) anatomian tentistä hankkimalla Niken Pro Combat- treenihousut. Nyt muutaman käyttökerran jälkeen olen todella tyytyväinen hankintaani ja varsinkin kun hintaa oli vain 37 euroa, taidan käydä hankkimassa toiset pikimmiten. Ehkä muutaman viikon päästä, kun seuraava anatomian tentti on ohi...

Kohtaamisia.

Eipä tuolla anatomian opiskelulla NIIN kiire olisi, etteikö ehtisi osallistumaan kansainvälisyys-viikon luennoille. Eilinen päivä oli suurimmaksi osaksi VMP, mutta tänään sain ihan ajattelemisen aihetta.

Aamu alkoi alaraajan proteeseihin liittyvällä luennolla. Suurinta osaa asioista kuuntelin monttu auki ymmärtämättä sanaakaan (eikä se johtunut pelkästään siitä, että luento pidettiin englanniksi) mutta mielenkiinnolla. Uskomatonta, että teknologia on kehittynyt niin pitkälle, että pystyään rakentamaan mekaaninen jalka, joka toimii lähes samalla tavalla kuin tavallinenkin. Luennon mielenkiintoisinta antia oli ehdottomasti kuitenkin nuori mies, joka esitteli meille oman "robottijalkansa". Hän käveli lähes normaalisti, pitkälahkeisten housujen läpi ei kiinnittäisi huomiota. Jos hän kävelisi kadulla vastaan, saattaisin ajatella hänellä olevan jotain kipua jalassa mutta proteesia tuskin osaisin arvata. Miehen asenne oli todella ihailtava, hän kulki ympyrää siinä salin keskellä kaikkien meidän pällisteltävänä ja vastasi rennosti kaikkiin kysymyksiin. Lopulta hän riisui housutkin pois, jotta näimme miten proteesi oli kinnitetty! Saimme myös nähdä, miten proteesi vaihdetaan.

Fysioterapia on kyllä ihmeellinen ala. Tuntuu että koko ajan tulee esille erityisaloja, joihin haluaisin erikoistua. Palovammapotilaat, rintasyöpäpotilaat, psykomotoriikka... Ja kuinka mielenkiintoista olisi työskennellä proteesien parissa! Proteesin kanssa elävät ihmiset (vai miten se pitäisi sanoa...) kuitenkin käyvät fysioterapiassa koko elämänsä ajan. Olisi todella mielenkiintoista kuntouttaa asiakasta, jolla on proteesi. Ja varmasti myös haastavaa! Eiväthän kaikki asiakkaat ole yhtä positiivisia kuin tämä nuori mies (joka btw oli viime viikolla hypännyt moottorikelkan kyydistä lumihankeen - se siitä liikuntarajoitteisuudesta) vaan on myös niitä, jotka eivät halua kuntoutua eivätkä suostu ottamaan apua vastaan. Mutta jollain kierolla tavalla haluaisin työskennellä juuri tällaisten asiakkaiden kanssa (proteesia tai ei). Auttaa niitä, jotka eivät halua apua, istuvat tuppisuuna eivätkä suostu minkäänlaiseen yhteistyöhön. Ehkäpä alalla kuin alalla, koen kutsumukseni olevan siellä "vaikeiden tapausten äärellä".

Lähdin illalla vielä ohjaamaan (vihdoin) step&body-tuntia Erälle. Yllättäen törmäsin pukkarissa yhteen meidän ohjaajista, jota olen kyllä sijaistanut mutta ei oltu aiemmin tavattu kasvokkain. Vaihdettiin ennen tuntia muutama sana ja tunnin jälkeen törmäsimme uudelleen. Jotenkin siinä yhtäkkiä vierähti melkein 40 minuuttia! Jotenkin tuli itselle vahva tunne siitä, että minun oli tarkoitus olla juuri tässä kohtaamisessa. En pitänyt kiirettä lähtemisen kanssa, vaikka toppatakissa tulikin koko ajan enemmän hiki. Joskus tulee vain sellaisia tosi voimakkaita tunteita, että tämä kohtaaminen on erityisen merkityksellinen. Vaikkei edes juteltu mitenkään kovin syvällisesti, mutta lähdimme molemmat kotiin hymyillen.

Jumppakohtaaminen ei ollut tänään omalta osaltani kovin hohdokas. Sain suunniteltua tunnin loppuun vasta tänään enkä jotenkin ehtinyt sisäistää, mitä olen menossa tekemään. Ärsyttää aina, kun en saa annettua itsestäni sitä kaikkea, mitä haluaisin (miten tuntuu, että olen jauhanut tätä samaa ennenkin...). Eipä sitten muuta kuin kynä käteen ja miettimään, mitä teen ensi kerralla toisin ja paremmin. Onneksi sain kuitenkin yhdeltä asiakkaalta hyvän palautteen, joten suunta on varmaan oikea.

Huomisen aamupumpin voimalla jaksan vielä tarttua anatomian kirjaan. Oi koita jo perjantai!

4/4.

Neljän pumpin viikko takana.
Olo oli jokseenkin tyhjä, kun lähdin lauantaina iltapäivällä Lady Movelta kotiin. En voi kuin ihmetellä, miten olen pari vuotta sitten kyennyt pumppaamaan jopa viisi kertaa viikossa?! For real, tällä hetkellä tulee kaikki biisit ulos korvista, vaikken ole kerennyt miksaamaankaan kuin pari viikkoa. Puhumattakaan siitä lihasjumista, jonka to-pe-la-pumpit saivat aikaan. Ainakin itselleni tuo 82- ja 75-ohjelmista tekemäni miksaus on melko rankka, etenkin kakkos- ja seiska-biisit, jotka otin kesän ohjelmasta. Kysyn itseltäni samaa kuin asiakkailtakin: oliko tämä viime kesänä näin kamalaa?! Kun tähän vielä lisätään ohjaamisesta saatava adrenaliinipiikki, olen aivan rikki.

Ihan jo näistä syistä jätin tänään illalla sählyt väliin, vaikka kaverit ja R vähän houkuttelivatkin pelailemaan. Pakko antaa jaloille (ja muulle kropalle) totaalilepoa, koska hiphei, huomenna saa taas tarttua tankoon!

Tämän viikon treenisaldo:
(eikä taaskaan omaa treeniä)

Ma Bodypump
      Intervalli-keskivartalo
Ti   Intervallibody
Ke  lepo
To  Bodypump
      Body
Pe  Bodypump
      Venyttely ´30
La  Intervallibody
      Bodypump

Don´t get me wrong, ohjaaminen on parasta. Mutta nyt kun edellisestä omasta treenistä on jo muutama viikko aikaa ja pumppia on saanut tykittää huomattavasti useammin, huomaan etten yksinkertaisesti kykene antamaan asiakkaille itsestäni kaikkea sitä, mitä haluaisin. Ja se ärsyttäää! Kestän kyllä sen, että itsellä on huono päivä mutten kestä sitä, jos se näkyy asiakkaille. Voihan olla, ettei kukaan ole huomannut nuutumistani, mutta tiedän kyllä itse, kun en ole 100% se, joka olen normaalisti: läppä ei lennä samalla tavalla ja liikkeistä joutuu lintsaamaan, kun kroppa laittaa vastaan. Ei tätä.

Onneksi viikon päästä on Bodypump-jatkari ja pääsee testaamaan uutta ohjelmaa. Janna jo fiilistelikin jatkokoulutusten antia enkä jaksa odottaa, että sunnuntaina pääsen Herttoniemen Lady Linelle! Sitä ennen onkin taas melkoinen viikko edessä: kolme uutta ohjelmaa ja perjantaina anatomian tentti. Mutta positiivisin mielin kohti uutta viikkoa, jos ei tässä muulla potkita niin ainakin sitten Pyhällä Hengellä ;)

Kuva.