Eri roolissa.

Pääsinpä tänään taas erilaisen haasteen pariin. Eilen illalla pyydettiin tuuraamaan pace-tuntia tälle päivälle ja minähän lupauduin. Pace on siis kiertoharjoittelutunti, jossa treenataan hydraulisen vastuksen laitteilla. En tiedä kuinka monelta salilta enää näitä laitteita löytyy, mutta Erällä niitä on ja tunneilla käy ihan mukavasti porukkaa.

Olen ohjannut kiertoharjoittelua vain muutaman kerran ja pacea kerran aikaisemmin. Tänään ohjelmassa oli 16 liikettä, joista suurin osa tehtiin laitteilla ja loput irtopainoilla ja kahvakuulalla. Lisäksi teetin kolmen liikkeen jälkeen aina yhteisen sykkeen noston. Yhtä liikettä tehtiin aina yhden minuutin ajan ja liikkeitä kaksi kierrosta. Loppuun tehtiin vielä yhteinen muutaman minuutin vatsatreeni.

Tämän päivän tunnin osalta pohdin samaa asiaa kuin aiemmin: mikä on ohjaajan rooli kiertoharjoittelutunnilla? Tottakai, huolehdin ajasta (itse ilmoitan aina kun on mennyt puolet ja kun on jäljellä 10 sekuntia). Tekniikkaohjeita on mielestäni vähän hankalaa antaa ihan käytännössäkin: on vaikeaa katsoa samaan aikaan kelloa ja näyttää asiakkaille liikkeitä, kun asiakkaiden pitäisi vielä keskittyä pelkästään siihen omaan suoritukseen. Tekniikkavinkkeihin keskityin tänään alussa ja kierrosten välissä. Joskus olen mennyt itse mukaan treeniin tekemään jotakin liikettä, mutta se tuntuu vähän turhalta, kyse ei ole kuitenkaan omasta treenistäni. Ehkä sitä on vain niin tottunut siihen mallina pomppimiseen ja vääntämiseen, että on vaikeaa olla tekemättä mitään. Yritin pitää kuitenkin tsemppiä yllä kannustamalla parhaani mukaan. Sekin toisaalta tuntui välillä hassulta, kun yksi askeltaa stepperillä ja toinen tekee hauiskääntöä. Kuntopiirissä ohjaajan rooli on mielestäni kyllä tosi erilainen perus jumppatuntiin verrattuna. Ajattelen, että nuo sykkeen nostot on erityisen hyviä paikkoja saada kontaktia asiakkaisiin, jotka muuten tekee tunnilla jokainen omaa juttuaan. Pidin tänään sykkeennostot ringissä ja se toi aika hauskaa vaihtelua!

Vaikka huomenna on illalla perinteinen torstaibody-tunti, olen koko viikon (ja vähän pidempäänkin) haaveillut lähteäväni lenkillle, kun koulukin loppuu aikaisin. Jos joku treeni tuntuu omalta, niin juokseminen! Sen verran olen mukavuudenhaluinen (vielä!), etten lenkkeile talvisin mutta heti kun asfaltti alkaa pilkottamaan lumen alla, alan haikailemaan juoksun perään. Tavoitteena tosiaan on päästä elokuussa maratonille, joten syytäkin on pikkuhiljaa aloittaa tuo juoksukunnon palauttelu. Olen antanut itselleni luvan aloittaa rauhassa, joten ensimmäisen lenkin tavoitteena on 5-7 kilometriä. Keep your thumbs up for me!

Kuva.