 |
| Kuva. |
Myönnän: salilla tarkastelen jatkuvasti kanssatreenaajien tekniikkaa.
Kyse on varmasti sekä omasta vajaavaisuudestani että jumppaopen ammattitaudista. Pikkuhiljaa alan uskoa fysioterapian opiskelun aiheuttavan samaa vaivaa.
Eniten kiinnitän huomiota omaan tekniikkaani. R pitää myös todella hyvin huolen siitä, ettei hyvästä suorituksesta luisteta. Akilleen kantapääni on tällä hetkellä ehdottomasti alataljasoutu, jossa olisi niin kiva lintsata eikä vetää lapoja yhteen loppuun saakka. Olen myös melko varovainen uusien liikkeiden kanssa enkä helposti ota uusia pääliikkeitä treeniin mukaan. Onnekseni en ehdi käydä salilla kuin keskimäärin kerran viikossa, joten saan vähäisistäkin liikkeistä hyvin irti niin kropalla kuin mielelläkin. Tekniikkanatsius pätee myös jumppatunnilla: en ikinä ota ohjelmaani liikkeitä, joita en pysty opettamaan oikein ja turvallisesti.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että liikunta on hyvästä ja tärkeintä on, että ihmiset ylipäätään treenaavat, vaikka sitten tekisivätkin salilla pelkkää reiden loitonnusta ja juoksisivat vähän juoksumatolla. Jokainen tulee salille omista lähtökohdistaan, toisilla on tavoitteena painonpudostus, toiset haluavat kasvattaa lihasta ja toisille se on puhtaasti sosiaalinen tapahtuma. Näihin syihin ei mielestäni kellään ole mitään naputtamista. Omaan silmääni kuitenkin pistää herkästi, kun treenataan väärällä tekniikalla. Pahimmalta tuntuu silloin, kun ollaan tekemisissä selkäliikkeiden kanssa. Välillä voin melkein kuulla selkänikamien paukkuvan kun nostetaan tankoa pyöreällä selällä!
Salietiketti (ainakin sanomaton sellainen) kuitenkin vaatii, ettei toisten treeniin puututa. Okei, varmistamaan voi pyytää. Viime viikolla yllätyin, kun eräs treenaaja pyysi toista ensin nostamaan käsipainot ylös pystypunnerrusta varten ja vielä laskemaan toistot. Mitä ihmettä?! Salillahan kuuluu treenata niin kuin siellä ei olisi ketään muita. Korkeintaan se kaveri, jonka kanssa olet lähtenyt puntille. Toisaalta, miksi edes välitän? Samahan sen minulle pitäisi olla, rikkooko joku selkänsä tai saako haukkariin sitä todellista tehoa. En osaa vastata tähän kysymykseen.
En tiedä miten itse suhtautuisin, jos joku tulisi kommentoimaan tekniikkaani. Luultavasti hämmentyisin mutta en usko, että ainakaan loukkaantuisin. En nyt tarkoita, että heti ensimmäisenä olisin menossa korjaamaan joidenkin sikapunttaajien tekniikkaa mutta välillä tekisi mieli mennä koputtamaan joitakuita olkapäähän ja kertoa, miten liikkeen voi tehdä turvallisemmin ja samalla myös tehokkaammin. (Ja niin, nyt en puhu siitä, jos joku tekee sarjoja failureen!) Ehkä suurin syypää onkin salikulttuurissa: salilla ei kuulu puuttua muiden tekemisiin. Tulevana terveydenhuollon ammattilaisena olen kuitenkin huolissani siitä, mitä vammoja ihmiset voivat väärällä tekniikalla itselleen aiheuttaa. Jokapäiväinen ergonomia on tietenkin tärkeää, mutta mitä hyötyä siitä on jos aiheuttaa itselleen harmia harrastuksen parissa?
Niin. Ehkä pidän jatkossakin suuni supussa. Jos se selkä sitten salilla napsahtaa, niin voinpahan ainakin auttaa sairaanhoitajia kantamaan bodarin paareilla pois.
Haha, pohdin tätä samaa aihetta just viimeks eilen, kun päädyin täpötäydelle keskustan ruuhkasalille. Siellä oli jos jonkinlaista treenajaa, ja joidenkin kohalla teki melkein pahaa, kun näki sen käytettävän treenitekniikan. Joskus todellakin tekis mieli rikkoo salietikettiä.;)
VastaaPoistaJep. Varmaan pahemmaksi asiaa tekee se, että jokaisella salitreenaajalla on mielipide siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Yritäpä siinä mennä sit sanomaan, ilman että saat käsipainosta silmään :D
PoistaOlen kai aina itse ajatellut, että se olis ihan ok, jos joku tulisi sanomaan tekniikastani jotain..Mutta epäilempä kuitenkin että oikeasti sinä hetkenä tulisi niin yllätetyksi, että ei osaisi oikeasti suhtautua rakentavasti. Katsoisi vaan sitä sanojaa, että mikäs besserwisser sä luulet olevas:D
VastaaPoistaJa tosi monta kertaa on tehnyt mieli sanoa jollekin mutta onpa sitten jäänyt sanomatta. (Ehkä kauheinta on pumpissa katsoa, jos joku tekee selkäbiisin ihan päin pyllyä.) Toisaalta - enhän itsekään näe asentojani, on ihan mahdollista, että mullekin löytyisi vaikka mitä sanottavaa, vaikka mietin kyllä tekniikkaa paljon. Ja harmi kyllä vaikkapa bp:ssä ei korjata kädestä pitäen vaikka joskus sekin voisi olla paikallaan.
Ja asiasta kukkaruukkuun: huomasin, että käyn salilla, jolla ohjaat.:) En ole vaan koskaan käynyt sun tunnilla (ehkä huojentavaa?:D). Käyn kyllä aika paljon keskustassa ja juuri tietyillä, sopivilla tunneilla. En ole halunnut omaan blogiini laittaa, missä käyn, koska olen halunnut välttää sellaista "salin XX käyttäjäkokemukset" -näkökulmaa. Ja mieluummin en halua, että jotkut asiat, joista kirjoitan alkaa henkilöitymään. Esimerkiksi kun kirjoitin tuosta ohjaajasta, jonka biisivalinta järkytti, en halua kirjoittaa silloin juuri hänestä vaan ennemmin tuoda sen tapauksena. (Toisekseen kun vielä pidän tuosta ohjaajasta niin se nyt ei millään olisi vaihtoehto, että kirjoittaisin jutun nimellä.)
Sun blogi vaikuttaa myös tosi kivalta ja gospelbic kuulostaa hauskalta. Kristillisyys ja ryhmäliikunta ei ole ehkä ensimmäinen mieleentuleva asia ja oletuksenmukainen yhdistelmä, joten ajatuksena on kiva, että ravistellaan lukijan pölyttyneitä oletuksia liikunnan maailmasta.:)
Pumpissa on ongelmana aina se, että ohjaaja (niinkuin asiakkaatkin) on tosi sidottu siihen tankoon ja "ohje" on, ettei tankoa saisi laittaa lattiaan ja lähteä korjaamaan tekniikkaa. Henkilökohtainen ohjaaminen pitää tehdä jotenkin muuten. Olen kokenut tämän tosi haastavana, koska pumpissa näkee erityisen paljon tekniikkaa, joka vaatisi korjaamista. En oikein tykkää ajatuksesta, että ohjaaja alkaisi huutelemaan "hei sinä sinipaitainen siellä takana, korjaa tämä ja tämä". Niinpä vaihtoehtona on tehdä itse vain tosi puhtaasti ja yrittää kiinnittää jonkun tietyn asiakkaan huomio esim. katsekontaktilla. Olen ollut tunnilla, jolla ohjaaja loppuviimeksi sanoi suoraan toiselle asiakkaalle "sinä eturivissä, pienennä painoja, et pysty tekemään noilla puhtaasti loppuun" ja itselleni tuli siitä jotenkin kurja olo. Totta kuitenkin on, että ohjaajat ovat vastuussa siitä, että liikkeet tehdään turvallisesti. Hankala asia, johon varmasti on monenlaisia ratkaisuja.
VastaaPoistaMun mielestä on tosi hyvä, että olet uskaltanut antaa ihan suoraan palautetta. Palautetta saa aina liian vähän ja itse ainakin otan mielelläni vastaan mitä tahansa (asiallista) palautetta. Tarkoitus kuitenkin on pitää sellaisia tunteja, joissa asiakkaat tykkäävät käydä. Kyllä tekisi mieli olla kärpäsenä katossa tunnin jälkeen pukkarissa! Ehkä asiakkaat kuitenkin pelkäävät tulla antamaan sitä "negatiivista" palautetta. Mikään ei kuitenkaan ikinä muutu, jos asioista ei kerro ääneen.
Jos joskus tulet mun tunnille niin tule vaan rohkeasti moikkaamaan :)